Tarvitaan sininen taivas ja auringonpaiste. Pois sade, pois
tuuli, ja kesä on täällä taas. Ihana sunnuntai! Niin viileää on, että perhospenkki on tyhjillään aamun
kirkkaassa valossa. Valo saa kukat loistamaan.
Hajuherne on kasvattanut kukinnan jälkeen palkoja.
Ehtivätköhän nämä ennen pakkasia kypsiksi? Suloisia karvapeitteisiä palkoja on mukavasti
kerättäväksi. Haaveissa jo ensi kesän kukkamaat.
Vieressä loistosalviat pistävät yhä parastaan. Nämä ovat viime
kesän taimia kiviympyrän laidalla. Taustalla hehkuu pelargonin kukkia. Aistitko
jo viileyden auringosta huolimatta?
Salvian vieressä hentoa keijunkukkaa. Alan yhä enemmän pitää
keijun- ja haltiankukista. Heinämäistä hentoutta ja uskomattoman ilmeikkäät
lehdet.
Rimpsuhelmainen neilikkaruusu pinkissä hamosessaan. Joka
syksy yhtä hemaiseva. Se on yksi talon vanhoista ruusuista. Tänä kesänä se kukkii
hieman myöhemmin, koska viime talven jäljiltä se sai aloittaa kasvunsa maan
rajasta.
Korkeuksiin kohonnut maa-artisokka kapsahti maahan tukikepeistä
ja sidonnasta huolimatta. Minun onnekseni, sillä saan kuvata sitä nyt
lähietäisyydeltä. Tällaisena valoisan hehkeänä päivänä se suorastaan loistaa.
Taustalle osutettu sadevesitynnyri vain korostaa sen komeaa keltaista väriä.
Aurinkoista viikkoa lukijoilleni!