On tämä ihanaa aikaa!

Toukokuu kituuteltiin ja nyt viimeinen alkaa vihreys ja värit vallata puutarhaa. Ai, miten tykkäänkään tästä ajasta. On kiva nähdä että kotipihastakin on tulossa ihan oikea puutarha.

Tykkään myös siitä että tänne mahtuu hedelmäpuita. Niitä ei ollut järkevää mökille puolivarjoiseen metsänreunaan laittaakkaan. Olen istuttanut tänne pari omppua, pari koristeomppua ja kaksi kirsikkapuuta sekä yhden Sinikka-luumupuun. Olen niin tyytyväinen että pääsen niiden kukintaa ihailemaan omallakin tontilla :)

Pelargoniat jouduin joku aika sitten nostamaan takaisin eteiseen kolean sään vuoksi. Nyt otetaan taas uusi yritys. Aurinkoisena päivänä viritän vähän harsoa eteen etteivät nämä polttaisi lehtiään. Enää en näitä sisälle nosta, ellei oikein luvata pakkasta...

Pyysin puolisoa tekemään kesäkukkalaatikon tähän terassin viereen. Siinä on nyt kelloköynnös harson suojassa. Istutin nyt loput kolme ulos. Aiemmin ulos joutuneet näyttävät hieman surullisille (yllätys).. :D

Tässä terasilta puuhamaalle vievien askelmien välissä oli nurtsia. Liuskekivet olivat lavan viimeiset vänkyrät, mikä minnekin päin kupera. Nurmea leikatessa aina jurahti terä johonkin kohtaan. Sepäs vasta ärsytti, joten kaivoin sitten nurmen pois ja asensin kivet uudelleen kivituhkaan. Liuskekiviaskelmat upotettuna nurmikkoon on kiva juttu, jos ne kivet ovat oikeasti suht tasaisia. Nämä loput kivet eivät todellakaan olleet.

Ulkona alkoi viimeinkin tihuuttaa vettä. Saisikin tihuuttaa koko yön. Sitten poksahtaa :)

Pihakierros kotosalla

Tänään on toukokuun viimeinen päivä. Melko lailla kolea se meillä ainakin oli, vaikka aurinko päivällä hieman pilkisteli. Kameran kanssa kyykistellessä tuli tuulessa jopa vilu ;)

Kotitontilla on hieman tyhjää, paikoin paljasta ja paljon keskeneräisiä epämääräisyyksiä. Tuleva kesä on puutarhan kolmas kesä, joten eipä ihan valmista ole. Tuskin koskaan valmiiksi tuleekaan, mutta sehän on puutarhan ideakin.
Keskitytään siis olennaiseen. Kuvasin kivoista kulmista, jossa puutarhan alkava vehreys näkyy.

Kaukasianpitkäpalko levittäytyy polulle kuin morsiushuntu 

Viime vuonna siemenestä kasvatetut tähkälaventelit hengissä talven jälkeen :)

Kaari jatkuu ruohosipulireunuksella

Etupihan portti, Keskellä omppupuu Pirja ja peittokurjenpolvi sen alla

Huomenna alkaa kesäkuu :)

Jäikö vaivaamaan?

Puutarhapuuhissa tulee joskus tehtyä juttuja, jotka jäävät vaivaamaan. Vaikka olen itse puutarha-alallakin töissä ei oman pihan tekeminen mene aina niin sujuvasti. Joskus innostun tekemään tekemisen ilosta usein ilman tarkkaa harkintaa. Tästä saattaa seurata onnistumisia tai lisää säätöä ja taimikaruselliä, kunnes alue on mieleinen :)

Vasemmalla näkyvä istutusalue on tehty ekana syksynä. Viime keväänä teimme liuskekivilaatoitusta talon taakse ja paviljonkin alle. Alussa minua jotenkin vaivasi suoranlainen kivireunus, joka istutusalueessa oli...

Joku siinä vaivasi aikansa, mutta en sitä lähtenyt purkamaankaan. Kesän edetessä kasvillisuus kasvoi ja alue alkoi näyttää paremmalta. Tässä suhteessa ei siis kuitenkaan tarvinnut alun mietteistä huolimatta muutella mitään ;)

Samaa kivilinjaa noudatin talon varjoisassa kukkapenkissä, joka ei rajaudu liuskekivipolkuun vaan siinä on pelkät liuskekiviaskelmat nurmikolla. Suuret kivet loppuivat ja siltikin laitoin kivireunuksen. Tässä tuli siis suoraan sanottuna amatöörimoka. Eipä ole kovin helppoa leikata nurmikkoa....

Aikani sitä katselin ja nurmikkoa leikkailin (en tykkää trimmata tai muuten saksia paikkoja, vaan siistimisen pitäisi hoitua suoraan ruohonleikkurilla) Kivet siis lähtivät tästä reunuksesta hyvinkin pian. Nyt riittää silloin tällöin kanttaus, eikä joka nurmikonleikkuun jälkeen tarvitse mennä saksimaan.

Toinen vaivaava juttu on ollut tuo meidän telttapaviljonki. Ai, että se törötti alussa ikävästi. Nyt pikkuhiljaa olen saanut kasveja siihen ympärille. Ehkä silmä on siihen tottunut tai talven jälkeen kaikki kesäiset kuvat näyttävät mukavalle :D

Ehkei tää niin paha ollutkaan? 

Vielä saan odotella tovin ennen kuin pääsee kasvua ihailemaan....

 Hyvää viikkoa kaikille!