Sivutiellä

Ulf Stark & Linda Bondestam: Oma pieni pikkuruinen (Teos) Olento asuu harmaassa luolassa piilossa päivänvalolta. Ulkoilmassa Olennolle tulee huono olo, ja niinpä hän on käpertynyt omaan koloonsa. Luolassa on kuitenkin yksinäistä, ja Olento toivookin voivansa hoivata jotakuta toista. Hän tutustuu Kipinään, joka on kotoisin Auringosta.  Päivänsäde ja menninkäinen -tyyppisessä, runomuotoon kirjoitetussa sadussa Oma pieni pikkuruinen  käsitellään yksinäisyyttä ja ihmisen tarvetta olla merkityksellinen jollekin. Yksinäisen Olennon elämä on harmaata, pimeää ja kaoottista, mitä teoksen kaunis kuvitus oivasti korostaa. Vaikka Oman pienen pikkuruiseni kuvitus on puhuttelevaa taidetta, tarina jää hieman kömpelöksi. Olennon ja Kipinän ystävyys ei syty täyteen mittoihinsa, eikä yksinäisyydestä päästä täysin eroon. Stark ja Bondestam kuitenkin käsittelevät hienosti yksinäisen elämän ankeutta ja toivoa ihmissuhteiden syntymisestä. Titta Kuisma & Laila Nevakivi: Satu p...

Kirjastossa hihitytti. Alkusointua hyväkseen käyttävä Sentimentaalinen seepra  kuulosti niin hauskalta runoteoksen nimeltä, että teos piti napata mukaan. Loihdin mieleeni tunteikkaan, vähän dramaattisen seepran, naurahdin, ja mietin, millaisia runoja Partanen on mahtanut kirjoittaa.  Ennakko-odotukseni humoristisista, eläimellisistä ja kielellä leikkivistä runoista eivät tällä kertaa täyttyneet. Sentimentaalinen seepra  on pikemminkin kokoelma suomalaiselle runoudelle tyypillisiä mietelmärunoja, joissa pohditaan elämää, rakkautta, kevättä ja syksyä. Kokoelmalle nimenkin antava sentimentaalisen seepran metafora ei avaudu lukijalle, ja jälkikäteen ajateltuna kokoelman nimi tuntuu valitun lähinnä houkuttelukeinoksi. Runojen rytmittämisen Partanen kyllä osaa. Lyhyet säkeet rytmittyvät ajatusten tahtiin, ja viimeisen säkeet painottuvat usein. Partasen ilmaisu on paikoin varsin terävää, minkä osoittavat esimerkiksi sellaiset kielikuvat kuin viisarit kylpevät hitaasti j...