Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella etuoikeudet merkityt tekstit.

Tietää vai olla tietämättä? Kas siinäpä etuoikeutetun ihmisen pulma - esittelyssä Rebecca Solnitin Whose Story Is This?

Rebecca Solnit:  Whose Story Is This? Granta 2019 182 s. Pisteitä:5/5 Rebecca Solnitista on tulossa hyvää vauhtia suosikkifeministini. Hänen esseeteoksensa ovat viisaita, viihdyttäviä, järkyttäviä ja herätteleviä. Solnit hallitsee ajankohtaisista aiheista puhumisen ja osaa tunnistaa oman asemansa etuoikeutettuna valkoisena naisena. Whose Story Is This?  -esseekokoelma jatkaa Solnitin esseesarjaa, joista varsinkin viimeisimmät ovat käsitelleet kielen ja tarinoiden merkitystä. Siinä missä Call Them by Their True Names  käsittelee kieltä ja narratiiveja, sitä, millaisia  tarinoita yhteiskunnassamme kerrotaan, keskustelee Whose Story Is This? enemmän siitä, kenen tarinoita yhteiskunnassa tuotetaan ja kuunnellaan. Aiheet linkittyvät niin tiukasti yhteen, että suosittelen molempien lukemista - enkä vähiten siksi, että Call Them by Their True Names  on yksi parhaista feministisistä teoksista, joita olen lukenut. Tässä uusimmassa teoksessaan Solnit nosta...

Ijeoma Oluo: So you want to talk about race

Ijeoma Oluo: So you want to talk about race Seal Press 2018 248 s. Pisteitä: 5/5 Blogiani seuraavat tietävät, että feminismi on minulle tärkeä aate. Tasa-arvoon ja yhdenmukaisuuteen on pitkä matka. Omalla kohdallani on ollut tärkeä opetella huomaamaan, mitä etuoikeuksia minulla valkoisena länsimaisena korkeastikoulutettuna naisena on. Ijeoma Oluon upea So you want to talk about race  on yksi etappi matkallani, jossa annan tilaa niille, joiden ääntä en ole useinkaan kuullut ja jossa pyrin tulemaan tietoiseksi omista etuoikeuksistani.  Oluon esikoisteos käsittelee rotua ja intersektionaalisuutta. Yleistajuisessa, hyvin rakennetussa teoksessa Oluo pureutuu niihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja käytänteisiin, jotka toisintavat ajatusta valkoisten paremmuudesta ja jotka sortavat rodullistettuja. Teos on suunnattu toisaalta tarjoamaan samastumispintaa rodullistetuille, toisaalta avuksi niille valkoisille, jotka haluavat kouluttaa itseään ja perehtyä rotukysymy...

Zadie Smith: Swing time

Zadie Smith:  Swing time WSOY 2017 Suom.Irmeli Ruuska 463 s. Pisteitä: 4/5 Alkuvaiheessa Tracey ja minä emme olleet ystäviä emmekä vihamiehiä tai edes tuttuja: hädin tuskin puhuimme keskenämme. Toisaalta meillä oli aina se yhteinen tietoisuus, väliimme pingotettu näkymätön nauha, joka yhdisti meidät ja esti meitä ajautumasta liian syvällisiin suhteisiin muiden kanssa. Feministinä minua on kiinnostanut tämän kevään kaunokirjoissa erityisesti Zadie Smithin uutuus Swing time . Smith tarttuu romaanissaan moniin teemakokonaisuuksiin, jotka koskettavat rodullistettujen elämää. Valta, etuoikeudet ja rodullistaminen pyörittävät romaania, jossa rodullistettu kertoja päätyy ensiksi alisteiseen ystävyyssuhteeseen ja sitten valkoihoisen artistin avustajaksi. Alkaa matka, jossa kohdataan, tai ollaan kohtaamatta, etuoikeuksia, pohditaan valkoisen ihmisen valtaa ja rakennetaan identiteettejä. Varsinkin valta on Smithin romaanin keskiössä. Sen käsittely alkaa jo romaanin alu...

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Koko Hubara: Ruskeat tytöt Like 2017 235 s.  Pisteitä: 4/5 "Kaikki aina puhuvat, että me 80-luvun Ruskeat lapset olemme tienraivaajia. Sillanrakentajia. Mutta emme me ole, emmekä välttämättä halua olla, ja niin kauan kuin minussa veri virtaa, aion pitää huolen siitä, että sinunkaan ei tarvitse sitä olla. Ellet itse niin halua. Sinun ei tarvitse viitoittaa minun tietäni. Tämän maan tietä. Henkilökohtaisesi ei tarvitse olla poliittista. Ellet itse niin halua. SSinulla on täysi itsemääräämisoikeus kehoosi, identiteettiisi, tarinaasi, vaikka meillä olisikin kapea leikkauspisteemme siksi että juuri minä synnytin juuri sinut." Haparoivana feministinä olen seurannut mielenkiinnolla Koko Hubaran Ruskeat tytöt -median ja samannimisen esseekokoelman julkistamista. Feminismi on ollut minulle oppimista, ja juuri nyt ajattelen, että kaikista eniten minun on opittava rodusta, rasismista, valkoisuudestani, etuoikeuksistani. Minun on opittava näkemään maailmassa niitä asioita,...

Hiphei - feministinen nuortenkirja!

Holly Bourne: Oonko ihan normaali? Gummerus 2017 (2015) 412 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Hiphei! Hieno ja puhutteleva nuortenromaani ”Evie. Mä olen niin pahoillani lauantai-illasta.” Vedin käteni pois. ”Mistä kohdasta? Lärvien vetämisestä vai siitä että häiritsit mua seksuaalisesti ja syytit siitä harvinaista neurologista häiriötä? Vai, odotas, SITÄ ETTÄ PANIT JONKUN TISEN KANSSA MEIDÄN EKOILLA TREFFEILLÄ?” Huutamisen puolivälissä luokkahuoneeseen käveli tyttö. Hän kuuli mitä sanoin ja mulkaisi Ethania. Solidaarisuutta. sitä tytöt tarvitsevat enemmän. Solidaarisuutta. ”Kaikesta siitä. Mä olen pahoillani kaikesta siitä. Mutta eniten mä olen pahoillani, että mä sotkin asiat sun kanssa.” ”Vai sittenkin siitä että jäit kiinni?” Feministinen nuortenromaani sairastumisesta, mielenterveyden järkkymisestä, seksismistä ja ystävyydestä. Jee! Hiphei! Hurraa! Odotukseni eivät pettyneet - feministiseksi nuortenkirjaksi lanseerattu Holly Bourne  Oonko ihan ...

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie:  Huominen on liian kaukana Otava 2011 (2009) Suom. Sari Karhulahti Pisteitä: 4/5 Senegalilainen luki kaksisivuisen hautajaiskuvauksen. Hän pysähtyi vähän väliä juodakseen kulauksen vettä ja kuulosti sitä ranskalaisemmalta, mitä tunteellisemmaksi tuli, kunnes jokainen r-kirjain sorahti kurkussa. Hänen lopetettuaan kaikki kääntyivät katsomaan Edwardia – jopa ugandalainen, joka näytti unohtaneen olevansa ryhmän vetäjä. Edward pureskeli piippuaan miettiväisenä ennen kuin sanoi, etteivät tämäntyyppiset homotarinat oikeastaan kuvanneet Afrikkaa. ”Mitä Afrikkaa?” Ujunwalta pääsi.  Novellikokoelma Nigeriasta, naisista, maahanmuutosta ja kulttuureista. Kuuntelin juuri Chimamanda Ngozi Adichien, yhden lempikirjailijani, vaikuttavan puheen. Yhden tarinan vaara -puheessa Adichie esittelee ja ottaa kantaa siihen, millaisia seurauksia on sillä, että Afrikasta - maanosasta, ei maasta - kerrotaan ja opitaan vain yksi tarina. Adichie osoittaa, m...

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Alice Walker:  Häivähdys purppuraa WSOY 1986 (1982) Suom. Kersti Juva 360 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Au. Vaikuttava. Häivähdys purppuraa  ei ole kepeä, vaaleanpunainen höttökertomus. Se on kantaaottava, vaikuttava ja koskettava romaani rotusorrosta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, väkivallasta ja yhteiskunnallisista oloista. Se kertoo ensisijaisesti Celien, teini-iässä lapsia saaneen, raiskatun ja pahoinpidellyn, tumman nuoren naisen tarinan. Se kertoo pakkoavioliitosta, raiskauksista ja väkivaltaisesta avioliitosta. Se kertoo koko yhteiskunnan tasolla toteutettavasta järjestelmällisestä syrjimisestä, joka johtaa siihen, että rodullistetut elävät omaa, varsin syrjäytynyttä elämäänsä.  Celie sopeutuu kohtaloonsa - muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Hän hoitaa aviomiehensä lapsia, joutuu sietämään miehensä tekemät raiskaukset ja kärsii muustakin väkivallasta. Käännekohta Celien elämässä on se, kun laulaja Shug asettuu asumaan heille - elämä saa myös positiiv...

Hädässä valkoinen tunnetaan? Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa Tammi 2009 (2009) Suom. Annukka Kolehmainen 278 s. Pisteitä: 2/5 Tunnelma: Ärgh. Epätoivoinen ja vihainen. Ei näin. Kigalin kakkukaupasta  on pidetty blogimaailmassa. Tartuin kirjaan siinä uskossa, että se antaisi minulle uusia näkemyksiä ja laajentaisi kirjallisuuskäsitystäni, johon viime vuonna kuului käytännössä vain länsimaalaista kirjallisuutta. Afrikkalaiseen kirjallisuuteen en kuitenkaan päässyt tutustumaan, ja seuraavassa, feministiseen lukuhaasteeseen kuuluvassa bloggauksessani esittelen, miksi Kigalin kakkukauppa  ei edusta niitä arvoja, joihin feminismi minut on opettamassa.  Taustoitan analyysiani tällä: Kigalin kakkukauppa kertoo Angelista, Tunisiasta Ruandaan muuttaneesta naisesta, joka on perustanut kotipaikkakunnalleen kakunleivontayrityksen. Leipomustensa ohessa Angel tapaa paikallisia ja vähemmän paikallisia henkilöitä, joiden tarinoiden kautta Parkin kuvaa Afrikkaa - tai sitä, mitä ihmiset yleensä ajatte...

Valkoisen lukijan etuoikeudet, osa 2

Feminismiin tutustuminen tekee tietoiseksi monesta asiasta: vääryyksistä, epäoikeudenmukaisuuksista, korjausta vaativista käytänteistä. Se pakottaa myös tutustumaan itseensä. Vähän aikaa sitten pohdin, mitä oikeuksia minulla on valkoisena lukijana , ja tuntuu siltä, että olen unohtanut muutaman erityisen tärkeän kohdan. Ehkä viikon päästä tiedän jo lisää ja postaan kolmannen kerran; tiedostamisen matka on pitkä ja vaatii aikaa.  Lukutaito Luku- ja kirjoitustaitoa ei pidä liittää pelkästään valkoisten etuoikeuksiksi, mutta etuoikeus se on, suuri sellainen. Elän yhteiskunnassa, jossa olen, tyttönäkin, päässyt kouluun, oppinut lukemaan, saanut kannustusta sekä kirjojen että kirjoittamisen maailmaan ja kouluttautunut korkeasti. Lukukeskuksen infopaketin mukaan 16 prosenttia koko maailman ihmisistä on lukutaidottomia. 64 prosenttia heistä on naisia. On asioita, joita pitää monesti itsestäänselvyytenä, ja luku- ja kirjoitustaito on ollut minulle yksi niistä.  Suomi elä...

Valkoisen lukijan etuoikeudet

Olen länsimaalainen valkoinen nainen. Opiskelen yliopistossa, ja ylemmän keskiluokan vanhempani ovat pystyneet tukemaan minua aikoina, jolloin omat rahani ovat olleet vähissä. Olen saanut harrastaa niitä asioita, joita haluan harrastaa - esimerkiksi pakkomielteistä lukemista - ja olen saanut tilaisuuden käyttää harrastuksiini rahaa.  Maria Petterson kirjoittaa Yle:n sivuilla kolumnissaan miehistä, jotka eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja. Kolumni on läpileikkaus etuoikeuksiin, sillä Petterson kirjoittaa huomanneensa, etteivät valkoiset länsimaiset miehet ole ainoita, jotka valikoivat lukemistaan. Myös valkoiset länsimaiset naiset tekevät sitä. Meillä on mahdollisuus päättää, mitä, milloin ja miten luemme.  Tällä postauksella haluan heittää keskusteluun muutamia ajatuksia siitä, millä tavoin huomaan oman lukemiseni olevan etuoikeutettua. Etuoikeuksiin viitataan feministisessä keskustelussa, esimerkiksi täällä (artikkeli länsimaisten oikeuksista: voi soveltaa tähän...