Monta tarinaa Marilynistä

Marilyn Monroen monta elämää - Sarah Churchwell

Blondista alkanut kiinnostukseni Marilyn Monroeen ja hänen elämäänsä jatkuu tämän Churchwellin kirjan myötä. Kuten jo edellisen arvostelun yhteydessä Anthony Summersin Goddesista totesin, tämä kirja tosin on viimeinen, jonka Monroesta ainakaan vähään aikaan luen. Sinänsä viimeisenä kirjana tämä Churchwellin teos toimii oikein mainiosti, koska se kertoo paremminkin kaikista Monroesta kirjoitetuista tarinoista ja elämänkerroista kuin Monroesta itsessään.

Marilyn Monroesta on kirjoitettu enemmän elämänkertoja, romaaneja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia ja muita teoksia kuin kestään muusta kuuluisuuden henkilöstä. Hän on ollut kuolleena jo viisikymmentä vuotta, mutta myytti ei ota laantuakseen. Jopa Monroen ulkonäkö on länsimaissa niin tunnettu, että pelkästään pieni osa kasvoista ja muutama hiuskiehkura, kuten tuossa Blondin kannessa, riittävät takaamaan sen, että suurin osa ihmisistä tunnistaa hänet välittömästi.

Ei siis liene ihme, että myös tarinat hänen elämästään ovat, eivät ainoastaan lukuisat, mutta myös enemmän ja vähemmän ristiriitaiset. Monroen elämää ja ajatuksia on yritetty jo niin monella taholla tulkita vuosien varrella, että tarinat ovat alkaneet kiertää kehää ja eräällä lailla toteuttaa itse itseään.

Churchwell on kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen kirjan kaikista niistä tarinoista, joita Marilyn Monroen ympärillä pyörii. Churchwell on kirjassaan pyrkinyt selvittämään eri tarinoiden lähteet ja niiden mahdollisen todenperäisyyden. Kirja onkin oikeastaan yksi pitkä kirja-arvostelu Monroeta koskevista keskeisimmistä teoksista. Churchwell on mielipiteissään varsin kriittinen, jopa siihen pisteeseen asti, että lukijasta alkaa tuntua, että Churchwell on välillä kriittinen vain kriittisyyden vuoksi. Mielestäni varsin mielenkiintoista on myös se, ettei kirjailijalla ole Oatesin Blondista juurikaan hyvää sanottavaa. Blondin suurin synti on hänen mielestään se, että lukija ei voi mitenkään tietää, mikä Blondissa on totta ja mikä ei. Churchwell tosin unohtaa tässä sen, että kirjan lukija on kuitenkin ajatteleva olento, joka tuskin lukeekaan Blondia kuin viimeistä totuutta Monroen kohtalosta.

Kirja avaa lukijansa silmät monella tapaa ja suosittelisin tätä kirjaa kenelle tahansa, jota Monroe edes etäisesti kiinnostaa.

4/5

Lue tämä kirja, jos

• Marilyn Monroe kiinnostaa ihmisenä ja ilmiönä
• haluat saada paremman kuvan siitä, mitä elämänkertaa kannattaa missäkin asiassa uskoa

Tähden traaginen elämä ja kuolema

Goddess, The Secret Lives of Marilyn Monroe - Anthony Summers

Blondin luettuani kiinnostuin Marilyn Monroen elämästä enemmänkin ja hankin käsiini tämän 1985 ilmestyneen elämänkerran. Yritin valita teoksen, jossa olisi mahdollisimman tyhjentävästi kerrottu Monroen elämästä ja tästä kirjasta oli Librarythingissä ainakin jossain määrin pidetty.

Sinänsä suurin osa Monroen elämäntarinasta on aika pitkälle varsin yleisessä tiedossa. Monroe on nainen, josta on kirjoitettu lukuisia elämänkertoja, näytelmiä, tutkimuksia ja kertomakirjallisuutta. Monroen elämässä tuskin on paljoa, josta ei oltaisi vuosikymmenten saatossa keskusteltu, kirjoitettu ja spekuloitu. Hän on kiinnostanut ihmisiä niin paljon, että kaikki hänen sukulaisensa, ystävänsä, tuttavansa, puolituttunsa ja tuntemattomansakin on useampaan kertaan haastateltu ja kuulusteltu. Osa Monroen elokuvista lasketaan yhä kaikkien aikojen parhaisiin. Hänen kuvansa on kaikkialla, ihmisten seinillä, lehdissä, kirjoissa ja mielissä.

Kaikesta tästä huolimatta salaisuudet ja mysteerit verhoavat yhä Monroen elämää. Kysymys, johon moni elämänkertakirjailija haluaa antaa vastauksen on pohjimmiltaan se, kuka Marilyn Monroe todella on. Hän kuuluu kaikille ja kuitenkaan ei kenellekään. Kuuluuko hän edes itselleen?

Odotin Summersin elämänkerralta, että olisin päässyt syventämään tietämystäni Monroen elämästä edes jonkin verran. Kuten kaikki muutkin, tiesin jo ennalta suuret linjat: käytännössä orpona kasvanut tyttö päätyy lehtikuvien kautta yhdeksi rakastetuimmaksi filmitähdeksi, menee naimisiin kolmesti, eroaa kolmesti, kehittää huumeriippuvuuden ja kuolee lopulta olosuhteissa, joiden hämäryyden asteesta on kiistelty Monroen kuolinpäivästä lähtien. Summers ei petä siinä suhteessa, että hän paneutuu Monroen elämän suurimpiinkin arvoituksiin ja yrittää löytää asioihin ratkaisun tutkimustyön ja haastattelujen kautta.

Mutta... Varsinkin kirjan alkuosaa lukiessani minulle tuli hieman tirkistelijämäinen olo. Luin tämän kirjan heti Blondin jälkeen ja sen teemat julkisuuden henkilön hyväksikäytöstä olivat vielä kovasti pinnalla mielessäni. Osittain sen vuoksi minun olikin vaikea lukea Summersin kirjaa, jonka ensimmäinen puolikas oli kuin ylipitkä juorupalsta Marilynin monista miehistä ja muista oletetuista suhteista. Summersia ei muutamaan sataan sivuun tuntunut kiinnostavan juuri mikään muu kuin se, kenen kanssa Marilynillä milloinkin oli suhde ja kuka siitä tiesi. Sen sijaan Monroen elokuvat, jotka minua olisivat kiinnostaneet huomattavasti enemmän, ohitetaan melkein pelkällä maininnalla vuonna 1953 ilmestyneeseen Gentlemen Prefer Blondesiin asti, vaikka Monroe oli ehtinyt esiintyä jo lähes kahdessakymmenessä elokuvassa ennen sitä. Ei sinänsä, että elokuviin kovin paljoa paneudutaan senkään jälkeen. Myös kirjan valokuvaosiossa on muutama otos, joita en olisi niin välittänyt nähdä.

Kirjan kiinnostavuus lisääntyy hieman, kun päästään Monroen viimeisiin vuosiin ja suhteisiin Kennedyn veljesten kanssa. Monroen elämän mennessä huonompaan suuntaan ja huume-/lääkeriippuvuuden muodostuessa yhä vaikeammaksi, tuntuu Summerskin löytävän kirjansa päähenkilöä kohtaan jostain ripauksen sympatiaa, joka on siihen asti puuttunut lähes kokonaan. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että Summers on kirjoittanut koko kirjansa tavalla, jossa itse kohde, Marilyn Monroe, on jotenkin kummallisen ulkopuolinen ja sivullinen. Häntä katsotaan aina ulkopuolelta, muiden ihmisten näkökulmasta ja yllättävän paljon tilaa kirjan sivuilla saavat juuri Monroen erinäiset tuttavat ja heidän elämänkohtalonsa. Ottaen huomioon, että kirjan kirjoitushetkellä Monroe oli ollut kuollut jo kolme vuosikymmentä, ei tietenkään tätä elämänkertaa olisi täysin hänen näkökulmastaan voinutkaan kirjoittaa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Summersin kirjoitustyylin vuoksi Monroe on kuin sivuhenkilö omassa tarinassaan.

En siis varsinaisesti suosittele tätä kirjaa kenellekään ensimmäiseksi elämänkerraksi Marilyn Monroesta. Parempiakin täytyy olla. Tämä kirja kannattaa lukea, jos on erityisen kiinnostunut Monroen miessuhteista. Koska tämä aihealue ei juuri minua kiinnostanut, ei teos onnistunut tuomaan juurikaan uutta siihen, mitä jo muutenkin tiesin. Kirjassa on paljon puutteita, varsinkin tuo elokuvien jättäminen pitkälti lähes huomiotta.

Aion lukea vielä yhden kirjan Monroesta ja sitten taitaa kiintiö tästä aiheesta olla täynnä. Sarah Churchwellin "Marilyn Monroen monta elämää" on onneksi aivan erityylinen kirja kuin tämä Summersin elämänkerta, mutta siitä myöhemmin lisää.

3/5

Lue tämä kirja, jos

• haluat tietää enemmän Marilyn Monroesta ja erityisesti hänen miessuhteistaan
• Monroen suhde Kennedyihin kiinnostaa
• haluat lukea jälleen uudentyyppistä spekulaatiota Monroen kuolemasta

Kynttilä tuulessa

Blonde - Joyce Carol Oates
suomennettu nimellä Blondi, Otava 2001

Loppuvuosi oli minulle varsin huono lukemisen suhteen. Jumittauduin useankin tiiliskiven pariin, joita en vain saanut luetuksi loppuun ja jo heinäkuusta jatkunut lukumasis ei sittenkään hellittänyt minusta otettaan. Vauhtiin pääsin vasta joulukuussa, jolloin en sitten juuri muuta tehnytkään kuin luin. Onnistuin lukemaan loppuun jopa muutaman noista edellä mainituista ja useamman muun.

Vuodenvaihteen kiehtovampia lukuelämyksiä oli ehdottomasti Joyce Carol Oatesin Blonde, joka kertoo eräästä Norma Jeane Bakerista, josta tuli aikanaan varsin kuuluisa näyttelijä ja yksi aikakautensa ikoneista. Kirja on lojunut hyllyssäni varmaan siitä lähtien kun se n. kymmenen vuotta sitten julkaistiin. Pääsin aikanaan sen lukemisessa jo aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta lukuyritys jäi silloin tosiaan vain yritykseksi. Huomasin kuitenkin, että tästä edellisestä kerrasta oli jo sen verran pitkä aika, että minkäänlaista mielikuvaa kirjan tapahtumista ei ole päähän jäänyt. Pääsin siis kirjan pariin ns. puhtaalta pöydältä.

Blonde teki minuun varsin syvän vaikutuksen. Esipuheessaan Oates varoittaa siitä, että kirjan ei ole missään nimessä tarkoitus olla Marilyn Monroen elämänkerta ja Oates onkin ottanut paljon taiteellisia vapauksia kirjaa kirjoittaessaan. Mm. monien Monroen elämän keskeisten henkilöiden nimet on muutettu aivan muuksi ja Oates on selkeästi korostanut vain tiettyjä tapahtumia Norma Jeanin/Marilynin elämässä. Silti kirjaa pakostakin lukee hieman kuin elämänkertaa, varsinkin kun Oates kuvaa niin todentuntuisesti ja koskettavasti rikkonaisesta perheestä kotoisin olevan yksinäisen pikkutytön kasvun epävarmaksi naiseksi ja vihdoin maailmanluokan tähdeksi, joka haluaisi vain olla rakastettu ja haluttu ja joka kaipaa tietoa tuntemattomasta isästään kirjan viime sivuille saakka. Monta kertaa tulee mieleen, että juuri näin olisi Monroe saattanut todella ajatella ja tuntea.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia teemoja, joiden ansiosta teos kertoo lopulta aivan jostain muusta kuin Norma Jeane Bakerista tai Marilyn Monroesta. Oates tutkiskelee naisena olemista, lapsen suhdetta vanhempiin, julkisuutta ja kulutusyhteiskuntaa, jossa myös ihmiset ovat hyödykkeitä ja joiden tärkein olemassaolon syy on massojen viihdytys. Monet kirjan teemoista ovat varsin kipeää luettavaa. Myös seksi on läsnä lähes tarinan alusta loppuun. Lähes joka sivulla seksiä ajatellaan, siitä keskustellaan tai sitä harrastetaan, jopa siihen pisteeseen asti, että kirjan puoliväliin mennessä lukijakin alkaa koko teemaan puutua. Oates keikkuu koko ajan sillä hiuksenhienolla rajalla, jolloin asiaan alkaa jo todella kyllästyä.

Kirja on vaikuttava, mutta vaatii myös lukijaltaan paljon. Kirjan tyyli jäljittelee usein Norma Jeanin sielunelämää ja peräkkäiset kappaleet saattavat olla varsin erilailla kirjoitettuja. Väliin tyyli on jopa lähes puuduttavan rauhallista ja seuraavassa hetkessa kerronta poukkoilee sivun laidasta laitaan kolibrin tavoin, johon Marilynia kirjassa usein verrataan. Mitä lähemmäs loppua tullaan, sitä kaoottisemmaksi myös teksti muuttuu.

Blonde on mielestäni melkeinpä niin täydellinen kirja, kuin tälläisesta aiheesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se ei takuuvarmasti miellytä kaikkia, mutta minut se onnistui vakuuttamaan. Kirja oli temaattisesti rikas, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. Tämä inspiroi minua lukemaan Monroesta enemmänkin ja jatkossa aion tutustua myös Oatesin muuhun tuotantoon lähemmin.

5/5

Kirjan on lukenut myös Ina.

Tämä kirja on sinulle, jos

• Monroen elämä myös fiktiiviseltä kantilta kiinnostaa
• haluat lukea älykkään kirjan siitä, minkälaista on olla nainen ja seksisymboli miesten maailmassa
• lähes 1000 sivun pituus ei hirvitä