Kävin sitten kirjastossa

Merkittäväksi asian tekee se, että tämä oli ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen. Nuorempana olin ehdottomasti kirjaston suurkuluttaja, mutta sitten alkoi työt, rahaa oli ostaa kirjoja omaksi ja kirjaston olemassaolo suoraan sanottuna unohtui. Muita lukutoukkia tämmöinen paljastus varmasti kauhistuttaa, mutta kun kotona näyttää tältä,

Kirjahylly on yksi kolmesta

niin ei tässä tosiaan kirjojen puutteesta ole tarvinnut kärsiä.

Nyt minuun iski kuitenkin jokin hetken hairahdus ja oli pakko päästä katsomaan, onko lähikirjastossa asiat yhä samalla mallilla kuin ennenkin. Mieltä lämmitti kummasti kun se sama kirjastonsetä, johon jo ala-asteikäisenä noin 25 vuotta sitten tutustuin, oli edelleen tiskin takana. Kirjaston valikoimat olivat lapsuudesta tosin laajentuneet ja hyllyt vaihtaneet paikkaa. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Ai, täällä on tuokin. Ja tuo! Oli suoraan sanottuna pakko lähteä kesken pois, kun kädet loppuivat lainakirjojen kanssa.

Aikamoisen kasan sain kerättyä, mm. Mia Vänskän uusimman, joka on minua kiinnostanut kovasti. Toivottavasti kirjat herättelevät taas sen kevätunilla olleen lukuinnostukseni ja saisin luettua jotain järkevää, josta voisi jopa tänne blogiinkin kirjoittaa. Steampunk!-kokoelma onkin jo hyvässä vauhdissa.

Onko muille käynyt näin? Ovatko omat, ostetut kirjat vieneet mennessään, vai käykö kirjaston ovi edelleen tiuhaan?

(Pirkanmaan aluekirjastosta saa nykyään muuten netin kautta lainattavaksi myös e-kirjoja! Jes, miten helppoa ja hauskaa! Ei tarvitse kotikoneelta liikahtaa mihinkään ja voi silti olla kirjaston asiakas.)

Lukutaitokampanjan loppufiilikset

Lukutaitokampanja loppui eilen ja ainakin omalta osaltani se sujui varsin hyvin. Sain luettua melkoisen kasan kirjoja, vaikka aikaa olikin vain reilun viikon verran. Toki täytyy sanoa, että kirjojen keskipituus ei varmaan juurikaan pariasataa sivua ylittänyt.

Sain luettua yhteensä kuusi kirjaa:

• Harjukaupungin salakäytävät - Pasi Ilmari Jääskeläinen 
• Katoamispiste - Joel Haahtela 
• Vaarille pala haitaria - Jaana Kapari-Jatta  
• Olot - Sanna Eeva 
• Keltaiset tyypit - Eeva Rohas
• Hiekkaan kadonneet jäljet - Johanna Viitanen

Viimeistä kirjaa luin myöhään eilisiltaan saakka. Koska lupasin lahjoittaa keräykseen 5 euroa jokaista lukemaani kirjaa kohden, tulee haasteen saldoksi näin 30 euroa. Ihan mukava summa. Kampanja näyttää menneen muutenkin varsin hyvin ja tavoite on saavutettu yli kaksinkertaisesti.

Oli mukava keskittyä enimmäkseen vain lukemiseen koko viikko ja olen mielissäni siitä, miten paljon sain aikaan. Vastaaviin lukuhaasteisiin osallistun jatkossakin varsin mielelläni. Lukemieni kirjojen kirjoittajat olivat minulle kaikki uusia tuttavuuksia ja olihan tässä joukossa muutamia todellisia helmiäkin mukana. Kaikenkaikkiaan lukemieni kirjojen taso yllätti erittäin positiivisella tavalla. Suomessa kirjoitetaan vetävää ja laadukasta kirjallisuutta, jota on todella ilo lukea.

Lukutaitokampanja, 6. päivä

Eilinen meni matkustellessa, mikä sopi haasteen toteuttamiseen oikein hyvin. Sain taas yhden kirjan luettua. Se ei kuitenkaan ollut se Kapari-Jatan kirja, koska luin sen jo maanantaina, vaan Sanna Eevan Olot.

Olen siis edennyt jo haasteen viidenteen kirjaan saakka, luen Eeva Rohaksen novellikokoelmaa Keltaiset tyypit. Sekin on jo puolivälissä. Seuraavan kirjan kohdalla ajattelin poiketa hieman Kasan ulkopuolelle. Postiluukku kolahti nimittäin juuri sopivasti tänään ja sieltä tuli PEKKin uusin kerhokirja Johanna Viitasen Hiekkaan kadonneet jäljet. Päätin lukea sen heti tuoreeltaan ja (todennäköisesti) huipennuksena hyvin menneelle haasteviikolle.

Lukutaitokampanjan saldo: 4 luettua kirjaa/20 euroa

Lukutaitokampanja, 4. päivä

Kauhealla höökillä jatketaan eteenpäin. Sain eilen luettua Haahtelan Katoamispisteen ja se vaatikin vähän sulattelua sekä yön yli nukkumista. Seuraavaksi lukulistalla on Jaana Kapari-Jatan Vaarille pala haitaria, jossa olen mukavasti päässyt jo puolen välin tienoille. Huomenna on tiedossa sopivasti junamatkailua, joten voin osallistua haasteeseen jopa työajalla.

Lukutaitokampanjan saldo: 2 luettua kirjaa/10 euroa

Lukutaitokampanja, 3. päivä

Sain ensimmäisen kirjan luettua! Luin eilen Harjukaupungin salakäytäviä kahteen yöllä, koska sitä ei vain yksinkertaisesti voinut laskea käsistään. Nyt kun kirjasta on jo vähän toivuttu, voikin sitten siirtyä seuraavaan.

Valitsin pinostani Joel Haahtelan Katoamispisteen. Haahtela on jälleen yksi blogisuosikki, jonka kirjoja en ole vielä ehtinyt lukea. Mielenkiinnolla jälleen odotan, mitä tuleman pitää. Ainakin Haahtelan kieltä on kehuttu useilla eri tahoilla, joten lukutaitokampanjaan tämän pitäisi olla oiva teos.

Lukutaitokampanjan saldo: 1 luettu kirja/ 5 euroa

Lukutaitokampanja, 1. päivä

Kampanja on lähtenyt hyvin käyntiin. Valikoin eilen kirjoja, joita voisin kampanjan aikana lukea ja jostain syystä silmiini osui pelkästään kotimaisten kirjailijoiden kirjoja. Mielestäni tämä sopii kuitenkin kampanjan henkeen todella hyvin. Pyrin siis lukemaan omalla äidinkielelläni kirjoja, joita myös omalla äidinkielelläni on kirjoitettu. Kirjaehdokkaita kerääntyi äkkiä aika kasa. Tietenkään en ehdi lukea näistä kuin muutaman, mutta onpahan ainakin valinnanvaraa.

Aamusta aloitin ensimmäisen haastekirjan niin innokkaana, että melkein myöhästyin töistä. Onneksi töihinmeno ei ollut tänään niin minuutilleen... Aloitin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät-kirjan, josta olen kuullut paljon hyvää. Toistaiseksi ainakin kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja mukaansatempaavalta, mutta kuulemma tämä muuttuu ennenpitkää kummallisemmaksi. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää ja pidänkö tästä kirjasta niin paljon kuin muut ovat pitäneet.

Lukutaitokampanjan saldo: 0 luettua kirjaa/ 0 euroa

Lukutaitokampanja

Muutamassa seuraamassani blogissa tuli vastaan huomenna alkava lukutaitokampanja. Innostuin heti ja tunnettuna yllytyshulluna päätin lähteä mukaan. Idean äiti on Kirjainten virrassa-blogin Hanna.

Kuva Suomen Pakolaisapu

Harva taito elämässä on niin tärkeä kuin lukutaito. Silti joka kuudes aikuinen maailmassa ei osaa lukea. Tarkoitus on kerätä tempauksella rahaa Suomen Pakolaisavulle ja tukea samalla pakolaisten ja paluumuuttajien lukutaitokoulutusta Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. Lukutaitokoulutus on käytännönläheistä, joten oppilaat eivät opi vain lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, vaan saavat samalla tietoa myös hygieniasta, sairauksista, terveellisestä ruokavaliosta, maanviljelystä ja kaupankäynnistä. Näin lukutaidon vaikutukset ovat hyvin laajat.

Haaste kestää viikon (6.9.-13.9.13). Lupaan lahjoittaa jokaista lukemaani kirjaa kohti 5 euroa keräykseen. Lisäksi jos saan jonkin noista ikuisuusprojektikirjoistani luettua (1Q84, Game of Thrones, Liebe und Marillenködel), lahjoitan näistä 10 e/kirja. Haastan myös jokaisen lukijani lahjoittamaan yhden euron keräystilille jokaista luettua kirjaa kohti.

Haasteen ohjeet:

• Kirjabloggaajat lukevat viikon ajan kirjoja ja haastavat lukijat mukaan sponsoreiksi
• Jokaisesta kirjasta maksetaan euro, (vähimmäislahjoitus on kuitenkin sivulla 5 euroa)
• Keräyssivua (https://jelpi.fi/kerayssivut/kirjabloggaajat-lukevat-lukutaitoa) ja kirjablogijuttuja saa vapaasti jakaa sosiaalisessa mediassa. Se on jopa suotavaa asian edistämiseksi.
• Osallistuminen ei edellytä kirjablogien lukemista tai edes niitä tykkäämistä. Riittää, että haluaa osallistua tärkeään hyväntekeväisyystyöhön.

Kuka varasti lukumojoni?

Olen jo jonkin aikaa (taitaa olla jo useamman vuoden) kamppaillut jonkin sortin lukemisähkyn kanssa. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen ihmiselle, joka on tottunut lukemaan kirjan ja yleensä useamman viikossa. Nyt jos saan kokoon edes muutaman kuukaudessa, olen asiasta onnellinen.

Olen yrittänyt analysoida tilaani mahdollisimman tarkkaan, jos sen lukemisinnon taas jostain löytäisi. Tokihan on, että vielä kymmenisen vuotta sitten lukeminen oli rakkain ja lähes ainoa harrastukseni. Sittemmin tilaa kirjoilta on alkanut viedä neulominen, koira, juokseminen, työt. Vapaa-aikaa ja niitä hiljaisia hetkiä ei vaan päivästä löydy enää samalla lailla kuin joskus kouluaikoina. Eniten tietenkin ärsyttää se, että tiedän tämän kaiken olevan vain kasa huonoja tekosyitä ja jos aikaa haluaa löytää, sitä myös on.

Yllättävin havainto jonka olen tehnyt on kuitenkin se, etten enää tunne saavani kirjojen lukemisesta sitä samaa tunne-elämystä kun joskus nuorempana. Asia on huolestuttava. Onko tunne-elämäni, leikinhaluni ja uskoni myös uskomattomaan todella kuihtunut näin paljon? Onko minusta tullut liian aikuinen?! Tosiasia kuitenkin on, etten pysty enää heittäytymään kirjojen maailmaan niin kokonaisvaltaisesti kuin nuorena. Tarinat eivät vain imaise minua sisäänsä samalla tavalla. Elämää suurempia kertomuksia on yhä hankalampaa löytää. Keskittyminen kirjan maailmaan on yhä vaikeampaa ja ajatukset tuntuvat väliin poukkoilevan milloin minnekin.

Toivon edelleen hartaasti, että tämä on elämässäni vain vaihe, josta on mahdollista päästä yli. Haluan takaisin entiseen aikaan, mutta on kai se pakko hyväksyä, että ihminen ja suhtautuminen asioihin vain muuttuu ajan saatossa.

Olenko asian kanssa yksin? Onko teillä ollut hetkiä kun lukeminen ja kirjat eivät yksinkertaisesti vain huvita? Oletteko päässeet asiasta yli ja miten? Lisäksi toivon, että jos näette karkuteillä olevaa mojoani, niin palauttaisitte sen pikimmiten tämän blogin pitäjälle.