Maailmanloppu tulee, oletko valmis?

Vuori - Helena Waris

Julkaistu: Otava 2014
Sivumäärä: 317 s.
Kansi: Ea Söderberg

Kirjastosta

Lif on asunut koko elämänsä kaupungissa, jonka keskellä kasvaa salaperäinen vuori. Sen huippua peittää jatkuvasti pilvikerros, eikä kukaan vuorelle kiivennyt ole huhujen mukaan enää palannut kertomaan näkemästään.

Jokin on kuitenkin muuttumassa. Lifin pomo antaa hänelle potkut ja käskee samalla Lifiä kiivetä vuorelle. Lif ei tahdo uskoa sanaakaan, mutta kun työpaikalla puhkeaa virusepidemia, hänen työkaverinsa kuolevat ja kaupunkia aletaan pikaisesti evakuoida, ei Lifille jää oikein muuta vaihtoehtoa kuin suunnata vuorta kohti. Perillä Lif törmää yllätyksekseen muihin kohtalotovereihinsa. Onko Lif keskellä jotain outoa kisaa, jonka tavoitteet ovat hämärät kaikille?

Wariksen kirjoja on hyllyssä useampia, mutta en ole vain saanut tartuttua niihin ennen tätä. Vuori kuitenkin houkutteli juonellaan heti alusta alkaen ja onneksi sen luin. Tarina oli nimittäin aivan mahtava.

Juoni ammentaa skandinaavisista jumaltaruista ja täytyy sanoa, että vaikka Byattin Ragnarökin lukemisesta ei muuta hyötyä olisi, niin ainakin tätä kirjaa ymmärsi sen ansiosta paljon paremmin. Tarina oli jännittävä ja siinä oli myös ripaus romantiikkaa, joka kelpaa minulle aina. Varsinaista vuorella seikkailua olisi voinut tosin olla enemmänkin ja kirjan keskiosaa hieman lyhentää. Asiat tuntuvat usein myös etenevän enemmän sattuman ja onnen, kuin Lifin ratkaisujen kautta.

Pidin kuitenkin Vuoresta todella paljon. Lifin ja hänen ystävänsä Arrin kohtaloa jännittää loppuun asti, jossa lukijaa odottaa vielä muutama mehukas yllätys. Kirjastossa Vuori on sijoitettu jälleen nuortenkirjojen joukkoon (koska nähtävästi aikuiset eivät lue fantasiaa...), mutta tarina sopii aivan yhtä hyvin myös aikuisille.

5/5

Voi sitä Geraltia!

Viimeinen toivomus - Andrzej Sapkowski

Julkaistu: WSOY 2010
Alkuperäinen nimi: Ostatnie žyczenie, 1993 (puola)
Suomentanut: Tapani Kärkkäinen
Sivumäärä 333 s.

Kirjastosta

Geralt Rivialainen on noituri, joka matkustaa maailmalla ja hoitaa erinäisiä "hirviö-ongelmia" maksua vastaan. Työ on vaativaa, vaarallista ja epäkiitollista. Ihmisten suojelemisesta saa harvoin muuta palkkaa kuin vihat niskoilleen ja häädön kaupungista. Mitä muutakaan sitä kuitenkaan tekisi? Noiturin ammatti on kuitenkin kutsumus, jota varten on joutunut maksamaan kovan hinnan.

Viimeinen toivomus on novellikokoelma, jonka yhteensitovana tekijänä toimii lyhyt kehyskertomus. Novelleissa valotetaan pitkälti Geraltin taustaa, noiturin ammatin vaatimuksia ja varjopuolia. Tarinoissa ollaan tekemisissä niin vampyyyreiden, velhojen, haltioiden kuin ihmisen sisällä asuvien hirviöiden kanssa. Geralt joutuu usein heitetyksi keskelle hankalaa tilannetta, johon hänen on keksittävä usein kaikkea muuta kuin täydellinen ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Ensimmäinen tutustumiseni Geraltiin tapahtui, kuten varmasti monella muullakin, Witcher-pelin kautta. Jo pelissä Geralt oli kaikessa epätäydellisyydessään hyvin mielenkiintoinen hahmo. Pelissä Geralt tuotiin esille yksinäisenä sutena, hyvin yrmynä miehenä, joka mielellään hoitaa kaiken itse, jotta se tulee hoidetuksi. Olikin siksi hauskaa päästä kirjan kautta enemmän Geraltin pään sisälle ja tutustua Geraltiin sellaisena, kuin Sapkowski on hänet alun perin kirjoittanut.

Kirjan Geralt ei nimittäin ole yhtään niin jyrkkä hahmo kuin peli antaa ymmärtää, vaan hän on useassa tarinassa suorastaan symppis (sana, josta Geralt tuskin itse ilahtuisi). Paremminkin Geraltissa on surullisen hahmon ritarin aineksia. Vaikka Geralt kuinka tekisi työn parhain päin, ihmisten parasta ajatellen, niin joku löytää aina syyn ajaa miehen kaupungista ulos. Kiitollisuutta saa todella hakemalla hakea.

Käännöstä, joka on tehty suoraan puolasta on kehuttu paljon, eikä syyttä. Luulen, että on osittain nimenomaan käännöksen ansiota, että kieli on juuri niin kepeää kuin se on. Henkilöiden välinen sanailu on suoraa ja humoristista. Puhutaan mm. kuksimisesta ja kiksauttamisesta, vaikka kuvittelisin, että ainakin englanninkielinen käännös saattaisi tässä kohtaa käyttää paljon suoraviivaisempaa ja siten tylsempää termistöä. Teksti saa hymyilemään vähän väliä.

Seuraavissa osissa Geraltin tarina muuttuu novelleista enemmän romaanimuotoon. Olisin jo kirjastosta lainannut kirjasarjan toisen osan, mutta sitä ei valitettavasti ole siellä näkynyt. Sarjasta on hiljattain ilmestynyt myös uusi painos, joiden ostamista edelleen harkitsen. Noituri-sarja on jo tämän ensimmäisen osansa ansiosta yksi mielenkiintoisimmista fantasiasarjoista, johon olen hetkeen törmännyt.

4/5

(Tämän kirjan myötä sain muuten vihdoin kerrottua kaikista 2014 lukemistani kirjoista, jee! Vihdoin pääsen tämän vuoden puolelle, eikä vielä olla edes maaliskuun puolivälissä!)

Gigin ja Henryn toinen

Kellopelikuningas - Magdalena Hai

Julkaistu: Karisto 2013
Sivumäärä: 330 s.
Kansi: Sára Köteleki

Kirjastosta

Gigin ja Henryn tarina jatkuu. Kerjäläisprinsessan tapahtumien jälkeen Gigin isä on saanut töitä Keloburgin pääkeksijänä. Hänen tehtävänään on rakentaa Keloburgille ilmalaiva, joka jättää loistokkuudellaan kaikki muut vähäpätöisemmät purkit varjoonsa. Gigin isä on elementissään koneiden keskellä, mutta kaikilta perheenjäseniltä nouseminen Keloburgin arvoasteikossa ei suju aivan niin vaivattomasti.

Erityisesti Gigi kaipaa huolettomia päiviä Keloburgin Alhaistossa, jossa sai mennä ja tulla mielensä mukaan. Nyt päivät täyttyvät sosiaalisista tapahtumista ja Gigin siskoineen oletetaan käyttäytyvän prinsessojen lailla. Tyllihameessa on kuitenkin niin hankala seikkailla!

Perheen elämä vaikeutuu, kun Sokean Jumalan veljeskunta alkaa saarnata ilmalaivoja ja kaikkea jumalanpilkaksi kokemaansa vastaan. Gigi perheineen joutuu jostain syystä veljeskunnan silmätikuksi. Vilunkipeliä aavisteleva Gigi alkaa tutkia veljeskunnan puuhia tarkemmin ystävänsä Henryn kanssa.

Jäin Kerjäläisprinsessan kohdalla kaipaamaan syvempää maailmanrakentelua. Keloburg miljöönä on kuitenkin niin kiehtova, että siitä olisi halunnut kuulla lisää. Onneksi Kellopelikuningas täyttää kaikki odotukset tämän suhteen ja kaupungin katuihin päästään tutustumaan oikein perinpohjaisesti. Meno on muutenkin, jos mahdollista, hurjempaa ja jännittävämpää kuin edellisessä osassa. Laajemmat juonikuviot alkavat nousta päivänvaloon ja Gigin tulevaisuus alkaa hiljalleen hahmottua. Jännitys säilyy hyvin koko kirjan ajan ja uusia, yllättäviäkin juonipaljastuksia saadaan oikein mukava määrä.

Pidän Gigi & Henry-sarjassa erityisesti siitä, että Hai ei ole siloitellut tapahtumien seurauksia mitenkään. Päähenkilöihinkin voi sattua ja pahasti. Täytyy tosin sanoa, että sen verran synkkään suuntaan tarina tuntuu olevan menossa, että kirjat eivät taida soveltua kovin nuorille. Tällaista kolmekymppistäkin hetkittäin hirvittää, mitä kaikkea kirjassa voikaan sattua.

Susikuningatar on hyllyssä jo odottamassa lukemistaan. Hyökkäsin varaamaan sen kirjastosta heti kun laskin Kellopelikuninkaan käsistäni. Oli tämä vaan niin mukaansa tempaava kirja!

5/5

Kekseliästä fantasiaa nuorille Kalevalan hengessä

Tuliterä - Timo Parvela

"Olette varmaan kuulleet Sammosta?"

"Joo! Minulla on siellä tili."

Muun muassa näillä hauskoilla sanakäänteillä lähtee liikkeelle Kalevan maailmaan sijoittuva nuorille tarkoitettu Sammon vartijat-fantasiatrilogia. Jykevästä kanteleensoitosta käynnistyy tapahtumaketju, jonka seurauksena ystävykset Ilmari, Ahti ja Anni ystävineen lähtevät etsimään Sammon viimeisiä kappaleita, ennen kuin Louhi juonikkaine suunnitelmineen ehtii väliin.

Maailmaa koettelee ennennäkemätön helleaalto. Puhutaan ilmastonmuutoksesta ja intiaanikesästä, mutta nuoret saavatkin kuulla, että syy ilmaston lämpenemiseen on Louhessa ja siinä, että hän on haalinut itselleen lähes kaikki viimeiset Sammon palaset. Louhi haluaa rakentaa Sammon uudelleen, vaikka maailmanloppuhan siitä seuraisi. Ilmarin ja Ahdin perheet ovat vuosisatoja suojelleet Sammon kappaleita, jottei näin pääsisi käymään. Sammon vartiointi on kuitenkin vaativaa työtä ja vastapuoli on sekä juonikas että vaarallinen. Tarvitaan apua hyvin yllättäviltä tahoilta, jotta taistelu Louhen suunnitelmia vastaan onnistuu.

Kuulin Sammon vartijat-kirjasarjasta jo muutama vuosi sitten ja jo silloin tarina kiehtoi minua. Olin hyvin kiinnostunut näkemään, miten Parvela onnistuu tuomaan Kalevalan maailman nykypäivään ja etenkin nuorten kirjallisuuteen. En joutunut tässä suhteessa pettymään. Juoni on punottu todella taidokkaasti ja Kalevalaa tuodaan esiin lähes salakavalalla tavalla, jolloin alkuperäisestä tarinasta oppii kuin huomaamattaan koko ajan. Tekstikatkelmia Kalevalasta on upotettu kirjan kertomukseen sinne tänne. Kalevalaa esitellään kirjassa hyvin vetävässä muodossa ja itsellekin tuli tunne, että olisikohan jo aika lukea kirja.

Hauskuutta ja nokkelaa sanailua ei ole unohdettu. Juoni on kepeä ja myös sopivan jännittävä, jotta mielenkiinto säilyy koko tarinan ajan. Voisin ajatella, että etenkin sellaisille 10+ pojille ja tytöille tämä olisi hyvinkin tarina paikallaan.

Sarja jatkuu Tiera-kirjassa, jonka olen kirjastosta jo lainannut odottamaan.

4/5

Lupaavahko alku fantasiatrilogialle

Kerjäläisprinsessa - Magdalena Hai

Gigin perhe on joutunut pakenemaan Umbrovian vallankumouksen tieltä. He asuvat nyt köyhinä siirtolaisina Keloburgissa. Gigi seikkailee Keloburgin Alhaiston-kaupunginosassa ystävänsä Henryn kanssa ja elää rahavaikeuksia lukuunottamatta aika huoletonta elämää.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun huhut ihmissusista leviävät kaupungissa. Gigin kotiin heitetään pommi ja käy ilmi, että Gigin perheen pettänyt mies on palannut jälleen etsimään heitä. Gigi päättää ryhtyä yhdessä Henryn kanssa tiukkaan vastarintaan ja pistää petturin suunnitelmien rattaisiin kapuloita.

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita-kokoelmassa oli yksi Keloburgiin sijoittuva novelli, jonka miljöö oli varsin vaikuttava. Esittelytekstissä puhuttiin Gigistä ja Henrystä ja kävi pian ilmi, että kyseinen kirjasarja on puhututtanut blogimaailmassa monia, joten täytyihän kirjoihin tutustua siis tarkemmin. Ajoitukseni oli aika hyvä, koska trilogian kolmas kirja julkaistiin juuri.

Kirjasarja on tarkoitettu nuortenkirjaksi ja monta kertaa kirjaa lukiessani jouduin muistuttamaan itseäni tästä asiasta. Näin aikuisena olisin kaivannut paljon enemmän yksityiskohtia Gigin ja Henryn Keloburgista ja juonestakin ylipäätään. Tapahtumat seuraavat toisiaan aika huimalla vauhdilla, eikä kiehtovaan miljööseen tai Gigin ja Henryn taustoihin päästä oikein kunnolla paneutumaan. Olen aika varma, että 10-vuotias Riikka olisi kuitenkin ollut haltioissaan kirjan ihmissusista, prinsessoista, pommeista ja eläköityneistä merirosvoista.

Yksi kirjan parhaita puolia on kuitenkin se, että tarinaa ei yritetä siloitella, vaikka kyseessä nuortenkirja onkin. Pahikset ovat oikeasti pahoja ja ihmisiin voi taistelun tuoksinnassa tosissaan sattua, kuten Gigi perheineen joutuu kokemaan.

Tarina paranee loppua kohti ja lupailee hyvää tulevia kirjoja silmälläpitäen. Olen kuullut, että toinen osa olisi tätä kirjaa parempi. Toivottavasti siinä päästään tutustumaan Keloburgiin vielä perinpohjaisemmin.

3/5

Niin se valtaistuinpeli alkaa

A Game of Thrones - George R. R. Martin

Game of Thrones-telkkarisarjahan menee jo jossain neljännessä tuotantokaudessa. En ole sitä vielä katsonut, koska itsepäisenä ihmisenä päätin sarjan alettua ehdottomasti lukea kirjat ensin. Noh, niinhän siinä on sitten käynyt, että sarja porskuttaa menemään ja minä luen sarjan kirjoja melkein yhtä hitaasti kuin Martin niitä kirjoittaa. Olen siis edelleen jämähtänyt tähän ensimmäiseen osaan.

Juoni lienee kaikille asiaan vihkiytyneille jo aika tuttu. Tarina sijoittuu pääosin Westerosiin, joka ei ole mitenkään erityisen mukava paikka elää, noh, kenellekään. Mahtisuvut taistelevat ja juonittelevat toisiaan vastaan, päitä putoaa niin aatelisilta kuin muultakin väeltä. Ilman valtaa et ole mitään.

Kunnian mies Ned Stark on yrittänyt pysyä parhaansa mukaan erossa pääkaupungin juonitteluista. Kun kuningas kuitenkin pyytää häntä mukaansa auttamaan maan hallitsemisessa, ei Nedillä ole oikein varaa kieltäytyäkään. Perillä King's Landingissä Ned löytää juuri sitä, mitä on odottanutkin, mutkikkaita salajuonia, vaarallisia salaisuuksia ja petosta. Tapahtumat vyöryvät lumipallon lailla eteenpäin, eikä valtaistuinpelistä voi kaikki selvitä hengissä.

Olen tosiaan lukenut tätä kirjaa varmaan toista vuotta. Tarinasta se ei ollut kiinni, koska se oli todella hyvä. Jotenkin vain kirjan henkilöiden umpikierous hermostutti ja ahdisti sen verran, että lukeminen oli vain pakko tehdä pala kerrallaan. Vaikka tiesin kirjaa aloittaessani, että tämä on tosiaan sarja, jossa koska tahansa kenelle tahansa saattaa tapahtua mitä tahansa, jännitin kirjan ratkaisuja silti turhankin paljon.

Juoni on monisyinen ja monimutkainen. Henkilöitä kirjassa riittää ja niitä tulee muissa sarjan osissa vielä lisää. Kirjan loppuosan sukutaulut tulevat todennäköisesti jatkossa erittäin tarpeeseen. A Game of Thronesissa raapaistaan sarjan tapahtumista oikeastaan vain pintaa ja juonikuviot tuntuvat levittäytyvän tulevaisuuteen aivan hengästyttävän laajana.

Kirjasarja taitaa olla tässä vaiheessa jo aika pakollista luettavaa kaikille fantasiafaneille. Yritän itse räpistellä sarjaa jatkossa taas eteenpäin. Tällaisten tiiliskivien lukeminen on vaan ollut minulta viime aikoina niin toivottaman hidasta, että on parasta pitää pientä taukoa, ennen kuin otan jälleen uuden ikuisuusprojektin työn alle.

5/5

Koneöljynkatkuisia novelleja

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita

toim. Markus Harju ja J. S. Meresmaa

Olen omassa päässäni suuri fantasian ja scifin ystävä, mutta se luettujen kirjojen määrä? No se jää aika pieneksi, mikä on hieman jo häpeällistä. Tietämykseni suomalaisista, spekulatiivista fiktiota kirjoittavista kirjailijoista on sekin aika rajallinen.

Kirjastoreissulta haalin siis ihan mielelläni mukaan tämän Osuuskumman steampunk-aiheisen novellikokoelman. Osuuskumma on jo pitkään tanssahdellut tietoisuuteni rajoilla ja tarkoituksenani on ollut tutustua sen tarjontaan tarkemminkin. Novellikokoelma vaikutti oikein hyvältä tilaisuudelta tämä tutustuminen aloittaa.

Steampunkin määritelmä on minulla aina ollut vähän hämärän peitossa. Siinä on jotain viktoriaanista, koneiden kanssa puuhastellaan, mutta kai sen täytyy muutakin sisältää? Esipuheessa sopivasti pohditaan steampunkia käsitteenä, mutta valitettavasti teksti laventaa käsitettä edelleen vain lisää. Olen siis ihan yhtä pihalla steampunkin määrittelystä kuin aikaisemminkin, mutta ehkä steampunkia ei ole tarkoituskaan mahduttaa mihinkään tiukkaan kategoriaan vaan genre ulottaa anarkistihengessä lonkeroitaan joka suuntaan.

Kirjan novellit olivat minulle erittäin iloinen yllätys. Olen alkanut suhtautua novellikokoelmiin joissa on useampi kirjoittaja aika varauksellisesti. Varsinkin ulkomaisissa antologioissa kun tuppaa olemaan se muutama hyvä ja itseä kiinnostava novelli ja muut ovat helposti kirjailijoiden pöytälaatikosta kaivettua sekundaa. Steampunk-kokoelmasta kuitenkin huokuu se, että jokaisen tarinan kirjoittamiseen on todella omistauduttu ja paneuduttu. Ei mitään pöytälaatikoiden rippeitä näissä!.

Miljööt ja henkilöt ovat yhtä moninaiset kuin novellitkin, mutta myös koneilla ja tekniikalla on joka tarinassa oma roolinsa. Kokoelman novelleissa on vuoroin jännitystä ja sydäntäsärkeviä ihmiskohtaloita. Tunnelma on usein aika synkkä, mutta toivo paremmasta maailmasta ei tunnu silti koskaan kuolevan.

Novellien kautta pääsee tutustumaan useammankin kirjailijan tyyliin ja muutaman nimen olen jo omalle lukulistalleni kirjasta poiminut. Steampunk-kirjojen ensimmäinen osa Koneita ja korsetteja on myös ehdottomasti haalittava jostain. Suosittelen novellikokoelmaa oikein lämpimästi kaikille, joita spekulatiivinen fiktio yhtään kiinnostaa. Tällaisia kirjoja lisää!

4/5

Isot käärmeet tulloo!

  The Iron Wyrm Affair - Lilith Saintcrow

Emma Bannon on Britannian palveluksessa työskentelevä velho, joka saa itselleen uuden, haastavan työtehtävän. Joku on ryhtynyt murhaamaan imperiumin nerokkaimpia ihmisiä ja Emman täytyy suojella näistä viimeistä, Archibald Clarea. Pian Emma ja Archibald saavat huomata, että murhien takana on pirullinen suunnitelma, jonka tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin koko imperiumin valloitus. Estääkseen suunnitelman Emman ja Archibaldin on kuitenkin ensin opittava tulemaan toimeen keskenään, jotta taistelu isoja, mekaanisia käärmeitä ja muita enemmän ja vähemmän maagisia olentoja vastaan voisi ylipäätään edes onnistua.

En ole aiemmin juurikaan lukenut steampunkia, mutta tämän kirjan esittelyteksti herätti jostain syystä mielenkiintoni. Saintcrow'n aikaisempaa Dante Valentine-sarjaa on myös paljon kehuttu, joten minulla oli korkeat odotukset myös tämän Bannon & Claire-sarjan esikoisosan suhteen. En onneksi joutunut pettymään.

Kirjan parissa ei todellakaan kyllästynyt. Tapahtumat seurasivat toistaan lähes päätä huimaavalla vauhdilla. Emma ja Archibald tuntuivat olevan jatkuvasti yhä vakavammassa hengenvaarassa. Kirjan juoni oli sopivan mutkikas, jotta sitä ei ennalta kyennyt arvaamaan. Saattaa jopa olla, että se ei ihan täysin auennut edes kirjan loputtua.

Kaikkein kiehtovinta kirjassa on kuitenkin sen henkilöiden väliset jännitteet. Tarinassa annetaan ymmärtää, että varsinkin Emman historiassa on tapahtunut jos jonkinmoista, joka tuottaa omat vaikeutensa mm. hänen suhteessaan omaan henkivartijaansa Mikaliin. Ärsyttävää asiassa kuitenkin on se, että Saintcrow pimittää näitä tietoja lähes viimeiseen saakka, eikä todellakaan anna mitään lukijalleen ilmaiseksi. Tämä tietenkin saattaa edistää myös sarjan tulevien osien myyntiä, koska lukija haluaa tietää lisää tapahtuneesta.

Saintcrow'n vähäinen selityshalukkuus vaivaa myös kirjan maailmanrakentelua. Saintcrow ei johdata lukijaa maailmaansa mitenkään, vaan matkan varrella on vain kerättävä kokonaiskuvaa niistä pienistä vihjeistä, joita kirjailija suvaitsee tekstiinsä ripotella. Tämän seurauksena suurimman osan kirjaa lukija onkin aika pöllämystynyt tapahtumista, koska ei yhtään ymmärrä, miten asiat Saintcrow'n maailmassa todella toimivat.

Yllätyin myös siitä, miten hankalaa kirjan kieli paikoitellen oli ymmärtää. Olen sen verran jo lukenut kirjoja englanniksi, että minulla ei käytännössä ole koskaan ongelmia kielen ymmärtämisen kanssa, mutta tämä kirja oli siinä poikkeus. En oikein koskaan päässyt perille, johtuiko asia siitä, että Saintcrow tykkää kirjoittaa poikkeuksellisen monimutkaisia lauserakenteita vai oliko tekstissä vain suoranaisia kirjoitusvirheitä. Olen melko varma, että aina silloin tällöin tekstistä puuttui ihan sanoja. Joka tapauksessa, joitakin lauseita sai tankata kolmeen tai neljäänkin kertaan, ennen kuin niiden tarkoitus aukeni.

Sen verran tästä kirjasta ja sen päähenkilöiden "seurasta" kuitenkin pidin, että ostin itselleni jo sarjan toisen osan. Jos vaikka siinä varsinkin Emman historia aukeaisi jo vähän paremmin.

4/5

Maalattu mies

The Painted Man - Peter V. Brett

Pidän fantasiasta varmaan enemmän kuin mistään muusta kirjallisuuden lajista ja on aina hauskaa löytää uusia kirjasarjoja. Aina on myös etuna, jos niitä ei jo lähtökohtaisestikin kaavailla 15-osaiseksi (Wheel of Time, puhun nyt sinusta). Siksi aloinkin ihan ilomielin lukea tätä Brettin Demon Cycle-sarjan ensimmäistä osaa, sarja kun on ajalteltu vain viiden kirjan mittaiseksi.

Kirjassa demoneita vuosituhansia vastaan käyty sota on pikkuhiljaa kääntymässä demoneiden eduksi. Ne ovat ottaneet haltuunsa pimeän ajan, jolloin ne tappavat kaikki, jotka käsiinsä saavat. Ainoa tapa säästyä ikävältä kuolemalta demonien käsissä on suojata asuinrakennukset ja kaupungit erityisillä suojariimuilla, jotka tosin ovat väliin valitettavan epäluotettavia. Joskus oli myös aika, jolloin ihmiskunta pystyi suojautumisen sijaan myös taistelemaan demoneita vastaan, mutta taisteluriimut ovat aikoja sitten unohtuneet.

Pienessä kylässä nuori Arlen Bales näkee äitinsä kuolevan demoneilta saatuihin haavoihin ja hän päättää elää elämänsä jotenkin toisin kuin piiloutumalla. Arlen karkaa kotoa isompaan kaupunkiin, joka on sinänsä varsin riskaabeli teko, koska pitkän matkan varrelta ei suojaa demoneilta välttämättä löydy. Arlen ei kuitenkaan näistä vaaroista välitä, koska hän on vakuuttunut siitä, että jostain on löydyttävä keinot demoneiden kukistamiseen.

Pidin kirjan lähtökohdista. Jotenkin minua kiehtoi se, että Arlenin maailman taika on täysin sidottu erilaisiin kuviin ja riimuihin, joita taitavasti käyttämällä demoneiden kukistaminen saattaisi olla mahdollista. Toisaalta jos yleisesti fantasiakirjallisuutta ajattelee, niin eihän tässä kirjassa muuten kauheasti mitään uutta ollut, vaan tämä oli lopulta aika perinteistä fantasiaa. Köyhä maalaispoika joutuu puoliksi tahtomattaan suureen maailmaan, jossa hänellä on isompi rooli kuin voisi uskoakaan. Koettelemusten ja vastoinkäymisten kautta hän oppii paremmin puolustamaan itseään ja muita, päätyen lopulta maailman pelastajaksi. Kyseinen perusjuoni kuvailee ihan yhtä hyvin tätä Painted Man-kirjaa, kuin puoltatusinaa muuta lukemaani kirjasarjaa aina sieltä ensimmäisistä Eddingseistä Jordanin Wheel of Timeen. Mikä ihme tässä maalaispojan messiastarinassa on niin ihmeellistä, että se täytyy kirjoittaa aina vaan uudestaan? Eikö joskus päähenkilö voisi olla edes tyttö? Kai niitäkin on kirjoitettu, mutta eivät ole minulle vielä vastaan tulleet.

Jokatapauksessa, aavistuksen aiheesta hairahdettuani täytyy sanoa, että pidin tästä kirjasta kuitenkin aika paljon. Arlen oli henkilönä mielenkiintoinen ja juonenkäänteiden myötä hänen hahmonsa vain syvenee ja monimutkaistuu. Tarina veti hyvin mukaansa ja kirjassa pääsee seuraamaan myös muita tulevan sarjan päähenkilöitä Arlenin lisäksi. Riimujärjestelmä on jotenkin yhtä kiehtova kuin etukäteen ajattelinkin. Painted Man on hyvä alku sarjalle ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Tämä ensimmäinen osa oli kuitenkin aika pitkälle alkuasetelmien luontia ja vähän tuntuu, että tästä se nyt varsinaisesti sitten vasta lähtee.

4/5

Lue tämä kirja, jos

• haluat aloittaa uuden fantasiasarjan
• et pistä pahaksesi ainaista nuoresta pojasta kehittyy sankari-kuviota

Poika onkin tyttö

The Bone Doll's Twin - Lynn Flewelling

Yksi tämän syksyn lukuintoa hillinneitä kirjoja oli Lynn Flewellingin Tamir-trilogian kakkososa Hidden Warrior. En kuitenkaan aio kertoa nyt siitä, (liikaa spoilereita) vaan ajattelin esitellä muutama vuosi sitten lukemani The Bone Doll's Twinin, joka aloittaa kirjasarjan.

Tamir-trilogia sijoittuu Skalaan, jota on hallinnut vuosisadat ennustus: "Niin kauan kuin Thelatimoksen tytär on vallassa, ei Skalaa pysty alistamaan mikään." Asiat eivät ole kuitenkaan menneet aivan suunnitellusti ja Skalalla on nyt kuningas. Kuningas Erius on salamurhauttanut kaikki naispuoliset sukulaisensa omaa valtaansa pönkittääkseen sisartansa Ariania lukuunottamatta, siitäkin huolimatta, että tämä olisi Skalan laillinen kuningatar.

Ariani vaikuttaa kuitenkin olevan aika tyytyväinen prinsessanosaansa, mutta ongelmia syntyy, kun Ariani tulee raskaaksi. Ennustus sanoo, että Arianin tyttärestä tulee Skalan kuningatar. Kuningas Erius hioo jo veitsiään, joten jotain olisi tehtävä. Ariani synnyttää kaksoset, pojan ja tytön. Taikojen avulla tytölle saadaan pojan olomuoto, mutta maksuna tästä on poikalapsi tapettava. Pojan sielu jää vainoamaan henkiin jäänyttä, poikana elävää Tobinia, joka joutuu varttumaan salaisuuksien ja lasten syntymässä hulluksi tulleen Arianin varjostaessa lapsuuttaan. Koko ajan Tobinia kalvaa aavistus, ettei kaikki ole aivan kohdillaan...

Kirjasarjan lähtökohdat ovat aika mielenkiintoiset. Ensinnäkin vihdoin kirjan päähenkilö on (ainakin periaatteessa) tyttö. Olen lukenut jo ihan tarpeeksi niitä fantasiakirjoja, joissa ainakin alkuun naiivi teini-ikäinen maalaispoika osoittautuukin maailman pelastajaksi. Luulisi myös, että näistä lähtökohdista kirjailija pystyisi sanomaan kaikenlaista mielenkiintoista sukupuolen ja etenkin sukupuoli-identiteetin merkityksestä ihmisen elämään.

Nooh, päästään sarjassa lopulta siihenkin. Ensin on kuitenkin kahlattava läpi tämä trilogian ykkösosa, jossa aika tavallinen, mutta yksinäinen pikkupoika Tobin asuu syrjäisessä linnoituksessa hieman tärähtäneen äitinsä kanssa lähinnä sillä erotuksella normaalielämään, että ajoittain Tobinia kiusaa demoniksi muuttunut Veli. Isä luuhaa maailmalla erinäisissä sodissa ja kotona ollessaan katsoo Tobinia väliin vähän hassusti, kuin odottaen näkevänsä tässä jotain enemmän. Jotta kirjaa voisi kutsua fantasiaksi, muutama velho häärii Tobinin elämän liepeillä, mutta useampaan sataan sivuun mitään kovin erikoista ei tapahdu. Tobin kasvaa, saa kaverin, opettelee miekkailua, seikkailee metsissä jne. jne.

Tarina nytkähtää hieman eteenpäin, kun Tobin liittyy serkkunsa seurueeseen Skalan pääkaupungissa, mutta sitten taas tutustutaan uusiin ystäviin, opetellaan vähän lisää miekkailua, seikkaillaan palatsin alueella jne. jne. Välillä sentään salaperäiset entisten kuningattarien haamut ojentelevat Tobinille vallan merkkinä olevaa miekkaansa.

Jos kirjan arvostelu on tuntunut tähän mennessä jotenkin ivalliselta, niin se johtuu lähinnä siitä, että olen nyt joutunut kestämään kokonaista kaksi osaa hidastempoista fantasiasarjaa, jonka ensimmäinen osa voisi olla melkein minkä tahansa kasvuromaanin aloitus. Poistetaan tarinasta muutama velho ja tämä tuskin on enää edes fantasiaa.

Sarjassa on monia hyviä ideoita sekä henkilöitä ja kirjailija on selkeästi varsin taitava kirjoittamaan. Kakkososaan päästyäni, joka on, jos mahdollista, vieläkin hidastempoisempi kuin ensimmäinen osa, voin melkein nyt jo sanoa, että tämän trilogian suurin ongelma on se, että tässä ei ole jutun juurta trilogiaksi saakka. Jos kaikki turha löpötys ja ylimääräinen tunnelmankehittely jätettäisiin pois, tästä tulisi ihan mukiinmenevä, nopeavauhtinen ja mielenkiintoinen yhden niteen teos, jota olisi todennäköisesti ilo lukea. Nyt sitä vaan toivoo, että tapahtuisi edes jotain, katkaisisi Tobin edes jalkansa, tai mitä tahansa, kunhan ei tätä samaa vanhaa kaveruussuhteiden kehittelyä sivukaupalla.

Kaikesta huolimatta pidin ensimmäisestä osasta aikanaan näköjään 4/5 tähden edestä. En silloin selkeästi tiennyt vielä mitä tuleman pitää. Koko sarjalle kaksi kolmasosaa luettuani en voi antaa 3/5 enempää pisteitä. Siinäkin voi olla liikaa, jos kolmaskin osa on lisää tätä samaa. Sen aion kuitenkin lukea, koska periksihän ei anneta, kun kerran on hommaan ryhdytty!

Tämä kirja on sinulle, jos

• nautit leppoisasta ja syvällisestä juonenkehittelystä
• et kaipaa jatkuvaa toimintaa
• kirjan perusjuoni poikana esiintyvästä tytöstä ja mitä siitä sitten seuraa, kiinnostaa