Naisina kirjoittavat miehet

Esittelin viime postauksessa Anna Ekbergin Salatun naisen, josta en erityisemmin tykännyt. Kirjalla oli monta ongelmaa, mutta etenkin kirjan naiskuva ja se tosiasia, että Anna Ekbergin nimimerkin takaa paljastuu kaksi tanskalaista mieskirjailijaa, on jollain salakavalalla tavalla vaivannut minua koko viikon.

Ja tiedättekös. Jos ihan totta puhutaan, etenkin tämä viimeksi mainittu asia oikeastaan jurppii minua ihan hillittömästi.

Ilmiö on kansainvälinen ja osa ns. "Girl Who"-kirjojen menestystä maailman kirjamarkkinoilla. Näistä kirjoista on tullut viime vuosina todella suosittuja, ne keikkuvat useammassa maassa myyntitilastojen kärjessä ja osasta on tehty jopa elokuva. Ei siis liene ihme, että miehet haluavat osansa tästä markkinasta.

Ongelmana on vain se, että näiden kirjojen päähenkilöt ovat lähes pääsääntöisesti naisia ja ne käsittelevät naisten kohtaamaa (joskus arkistakin) väkivaltaa. Kun tähän lisätään se tosiseikka, että myös kirjan lukija on todennäköisemmin nainen kuin mies, syntyy aikamoinen dilemma. Voiko mies kirjoittaa uskottavan naisyleisölle suunnatun (psykologisen) trillerin, joka usein käsittelee sitä perustavanlaatuista epävarmuutta, joka syntyy nimenomaan pelkästä naisena olemisesta? Itse sanoisin, että kyllä sitä saa olla aikamoinen taituri kirjailijana, jotta tähän kykenee. Naisnäkökulman saavuttamiseksi kun ei oikeasti riitä se, että pukee päälleen rintsikat, kuten yksi genren mieskirjoittajista on tehnyt.

Ainakin Salatussa naisessa tämä ristiriita tuli hyvinkin selvästi esiin. Kirja pyrki käsittelemään naisvihaa, mutta teki sen jotenkin niin ylimalkaisella tavalla, että ei loppujen lopuksi sanonut asiasta oikein mitään järkevää. Naisvartaloita kuvailtiin kuin objekteja, siinä missä miehet enimmäkseen sivuutettiin. Minun ei tarvinnut edes kaivaa esiin kuka pseudonyymin taakse kätkeytyy, koska tiesin kyllä, että tämmöistä tekstiä ei kukaan nainen kirjoita.

Kaiken takana on toki raha. Ainakin itse valikoisin tästä genrestä mieluiten kirjoja, jotka ovat naiskirjailijan kirjoittamia ja niin tekisi moni muukin. Genressä kirjoittaville mieskirjailijoille on siis edullista häivyttää oma sukupuolensa kirjan kannesta. Tilanteen tekee jotenkin entistä epäreilummaksi se, että etenkin Yhdysvalloissa ja Briteissä kirjailijan miessukupuoli jo yksistään takaa kirjalle enemmän medianäkyvyyttä, kuin jos kirja olisi naisen kirjoittama. On myös viitteitä siitä, että miehen kirjoittama kirja tulee ylipäätään todennäköisemmin julkaistua.

En voi siis sille mitään, että tämän ilmiön kohdatessani näen aina vähän punaista. Mitä te olette mieltä, rakkaat lukijani? Oletteko itse törmänneet tähän ilmiöön ja mitä ajatuksia se herättää?

Uusi blogi

Kirjakuu on toistaiseksi määrittelemättömän pituisella blogitauolla kuten kuvasta näkyy. Saatan palata sen pariin joskus myöhemmin, jos siltä alkaa tuntua.

Päätin tällä välin kuitenkin vihdoin tulla ulos (kirja)kaapistani hieman sekopäisesti hihittäen, syli täynnä kirjoja, joiden kansikuvia komistavat rasvatut sixpackit ja o-naamat sekä tunnustaa jo 20 vuotta kestäneen rakkauteni rakkaustarinoihin. Aloitin Suudelmia & sukkanauhoja-blogin pitämisen, joka keskittyy pääasiassa romantiikkakirjallisuuteen. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Ja taas maratonia! (päivittyvä postaus)

Tässä blogissa ei näköjään kauhean paljon muuta tapahdukaan. Mutta ei se mitään. Näin kesälomalla hieman lukumaratonia kaipailinkin ja onneksi Marika sellainen Oksan hyllyltä-blogissaan laittoi pystyyn. Virallinen maratonpäivä on tänään lauantaina 15.8., joten hyvin ehtii vielä mukaan.

Lukupinoni on aika pitkälle käytännön sanelema. Se nimittäin koostuu lähes yksinomaa eräpäiväänsä lähestyvistä kirjaston kirjoista. Mielenkiintoisia kirjoja on silti paljon mukana ja näiden lukemista odotan innolla.

Loppusuoralla on jo Katja Petrovskajan Ehkä Esther, joka on aika erikoinen lukukokemus. Tarina pomppii vapaalla assosiaatiolla väliin milloin minnekin.

Tällä maratonilla ajattelin päivitellä edistymistä myös tuonne Twitterin puolelle. Lisäsin sen tuonne sivupalkkiin tai sitten @twinkledp -nimellä minut löytää itse Twitteristä. Ajattelin myös kokeilla bloggaamista suoraan puhelimesta, joten saa nähdä meneekö kaikki postaukset sen myötä ihan sekaisin (ainakin ensimmäisellä kerralla meni...) Kaikkea jännää siis luvassa.

Maraton alkaa kuitenkin nyt! Eli

Klo 14.25

Lukeminen jatkuu Ehkä Estherin sivulta 216, jossa isoisä on palannut vihdoin kotiin sodasta yli 40 vuoden jälkeen.

Klo 16.45, n. 60 s.

Ehkä Esther on luettu. Jäi sellainen "ihan kiva"-fiilis tästä kirjasta. Seuraavaksi Holmströmin Sulje silmäs pienoinen kimppuun. En yhtään tiedä mitä odottaa, mutta takakannen teksti tuo mieleen jopa Kuokkamummon.

Klo 19.30, n. 110 s.

Maraton etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt syödään vähän hernekeittoa ja salaattia ja sitten voisi korkata vihdoin maratoneväät. Holmströmin kirja vaikuttaa oikein jännittävältä. Mielenkiintoista nähdä mihin tarina etenee.

Klo 00.00, n. 250 s.

Nyt alkaa jo olla silmät siinä määrin ristissä, että taitaa nukkumaanmenoaika koittaa aika pikaiseen. Mutta huomenna ehtii vielä vähän lukea! Sulje silmäs pienoinen on sen verran jännä, että en tiedä soveltuuko se oikein edes iltalukemiseksi.

16.8.15 klo 10.10, n. 285 s.

Yö on nukuttu hyvin ja nyt vielä viimeinen rutistus. Kovin nopeasti se vuorokausikin kuluu.

Klo 14.20, 458 s.

Se on loppu nyt! Sain Holmströmin kirjan luettua ja vielä viisi minuuttia jäi aikaakin. Oikein hyvä ja jännittävä kirja, voin suositella. Maratonilla oli taas hauskaa, eikä lukeminen tähän lopu. Seuraavaksi hyllyllä odottaa Antti Holman Kauheimmat runot, mutta ensin pitää ottaa selvää, että kuka hitto on tämä Antti Holma, joka tuntuu nyt tulevan vastaan joka suunnasta. Joku tv-tähti vissiin, mutta kun minun telkkaristani ei tule kuin urheilua, niin olen näistä asioista ihan pihalla (ei siis ole urheilija ainakaan) (Jaa joku Putous-tähti nojooo. Jaa niin ja Järjestäjä! En ole sitä lukenut, mutta onhan se vastaan tullut)

Toivottavasti kaikilla oli yhtä hauska maraton! Otetaan taas uudestaan!

Minäkin maratoonailen! (Päivittyvä postaus)

Emmin pitkään, että osallistunko tämänpäiväiselle lukumaratonille. Töissä nimittäin on ollut aika raskas viikko, enkä ollut yhtään varma, että jaksaisin lukea 24 tuntia putkeen.

Maraton kuitenkin kovasti houkutteli, joten päätin lähteä leikkiin mukaan kaikesta huolimatta. Päätin, etten ota itselleni tästä suorituspaineita. Luen sen mitä luen ja jos en jaksa niin sitten en.

Valikoin haasteeseen kirjastokasastani ne kaikkein ohuimmat niteet. Aikaisemmilla maratoneilla olen päässyt sinne 500-600 sivun tuntumaan, joten sillä määrällä saattaisin saada näistä osan jo luettua! Taidan aloittaa tuosta Hausfrau-kirjasta ja katsotaan sitten mihin siitä edetään.

Eli lukumaraton starttaa N-Y-T, NYT!

Klo 20.25

Maraton ei ala sittenkään ihan toivotulla tavalla, koska tajusin, että minullahan on ihan tajuton nälkä! Täytyy mennä tuonne hellan ääreen roikkumaan Hausfraun kanssa. Ainakin se sopii hyvin kirjan teemaan!

Klo 00.05, 75 sivua

Maraton etenee ihan mukavasti. Lueskelin Hausfauta tuossa telkkarin katsomisen ohessa ja se on oikein mukavaa luettavaa! Helve-Sibaja kertoilee sveitsiläisestä elämästään leppoisasti, hauskoja anekdootteja unohtamatta. Samassa oppii uutta niin Sveitsin historiasta kun politiikastakin. Nukkumaan menen kun siltä tuntuu, vielä ei ainakaan ole veto loppumassa. Parin tunnin päikkäreillä lienee jotain osuutta asiaan.

Klo 12.40, n. 220 sivua

Hausfrau on luettu ja se oli tosiaan ihan mukava kirja. Suosittelen! Seuraavaksi siirryn kymmenottelun ihmeelliseen maailmaan Jussi Seppäsen esikoisteoksen myötä. Ihan hauskoja juttuja on siinäkin tullut jo vastaan. Pojat lähtevät juhannusyönä pituushyppäämään: "Hetken päästä vihreässä maassa näkyi punaista kumimattoa. Erotimme sen selvästi, sillä kukaan meistä ei ole värisokea."

Klo 17.15, n. 360 sivua

Nyt on Kymmenottelu luettu! Kuten novellikokoelmien kohdalla yleensä, olivat toiset jutut parempia kuin toiset, mutta tässäkin on kirja, johon kannattaa tutustua! Ehdin ottaa välissä myös parin tunnin päikkärit (jälleen) ja illaksi on sen verran erinäistä ohjelmaa, etten ole varma ehdinkö maratonin pariin enää ennen klo 20.25 iskevää deadlinea. Mutta katsotaan! Kaksi luettua kirjaa on joka tapauksessa jo ihan hyvä saldo, johon olen jo nyt tyytyväinen. Valitsen kuitenkin tässä vaiheessa seuraavaksi kirjakseni Inka Nousiaisen Kirkkaat päivät ja ilta. Siinä on vain 124 sivua, mutta hyvin pienellä tekstillä, joten haastavaa tulee joka tapauksessa olemaan.

Klo 20.25 maalissa, yht. 401 sivua luettuna

Ehdin sitten kuitenkin lukea vielä muutaman sivun Nousiaisen kirjaa. Tarina vaikuttaa siinä määrin kiinnostavalta, että jatkan kirjan parissa tänään vielä pidempäänkin. Haasteen lopputulos on mielestäni oikein hyvä, koska en ihan täysillä jaksanut tähän maratoniin nyt panostaa ja nämä 400 sivua tulivat aika vaivattomasti. Hauskaa oli taas! Ei muuta kuin ensi kertaan!

Mihin se huhtikuu hävisi? Eli huhtikuun 2015 luetut

En oikeasti tiedä mitä koko kuukaudelle tapahtui. Jossain sumussa se on kulunut, koska blogiin kirjoittaminen on ollut mielessä aivan koko ajan, mutta näköjään koostepostauksen jälkeen ensimmäistäkään juttua en ole saanut aikaiseksi. Tahti ei todennäköisesti ihan hetkeen tästä kiihdy vieläkään, koska ensi viikolla odottelee lomareissu, eikä blogin äärelle pääse oikein kunnolla taas pariin viikkoon.

Huhtikuussa tuli kuitenkin luettua edelleen. Ihan samoihin lukuihin en tässä kuussa päässyt kuin maaliskuussa, mutta aikaisempaan lukumäärääni nähden nämä ovat silti hyviä tuloksia. Luin kuusi kirjaa ja yhden jätin mielenterveyteni vuoksi kesken. Muutenkin koko kuukausi tuntui olevan yhtä takkuamista. Lukemani kirjat olivat enimmäkseen aika keskitasoisia ja jopa turhan vaikeita. Kaipasin kovasti jotain kevyttä, juonellista luettavaa. Varmaankin tästä syystä olenkin sitten toukokuussa lukenut pelkästään lastenkirjoja ja nuorille aikuisille suunnattua fantasiaa.

Marie - Arne Nevanlinna: Idän Pikajuna jatkaa Strasbourgiin. Ihan hyvä kirja, loppu vain oli turhan lohduton.
En suostu - Per Petterson: Kahden ystävyksen tarina. Tosi mielenkiintoinen kirja niin kauan kuin pojat olivat nuoria. Keski-ikäisenä heidän tarinansa ei sitten oikein kiinnostanutkaan.
Stonehengen perintö - Sam Christer: Yritin jo tässä kohtaa hakea jotain juonellista höttöä. Sain höttöä ja juonelle pyörittelin silmiäni.
Äideistä parhain - Alison Bechdel: Sarjakuvaromaani, jossa keskitytään lähinnä oman navan tuijottamiseen, mukana vielä aimo annos psykoanalyysia. Jos tämä olisi ollut tavallinen kirja, olisin lopettanut lukemisen sivulle 10.
Taivaalta tippuvat asiat - Selja Ahava: Ahavan kirja oli ihan kiva lukukokemus, mutta kärsi todennäköisesti tässä vaiheessa vallinneesta kyllästymisestäni kaikkeen vähänkin syvällisempään.
Totuuskuutio - Esä Mäkinen: Tulevaisuuden Helsinkiin sijoittuvaa dystopiaa. Kirjassa oli muutamia tosi hyviä oivalluksia, vaikkakin kirjan päähenkilö käyttäytyi väliin aika järjenvastaisesti.

Se kesken jäänyt kirja oli Stefan Spjutin Staalo, ruotsalainen fantasiatarina pohjoisen peikoista. Kirja on aikamoinen tiiliskivi ja jossain sivun 200 paikkeilla totesin, että en jaksa lukea kirjaa, joka uhkaa imeä minusta kaiken elämänilon lukuilon kokonaan. Kirjassa kaikki tuntui jotenkin likaiselta, niin miljöö kuin sen henkilöiden ajatukset. Tämä siitäkin huolimatta, että mitään kovin likaista ei sinänsä edes tapahtunut. Päähenkilö nuuskasi joka toisella sivulla, yh. Peikot tuottivat kaikenlaista (kuollettavaa) harmia ja niitä varten piti kidnapata lapsia, jotta lasten leikki lepyttelisi peikot. En voinut käsittää, miksei niitä vaan voinut päästää päiviltä ja asia olisi ollut sillä selvä. Tämä olisi ehkä selvinnyt kirjan edetessä, mutta en kestänyt tarinaa niin pitkälle.

Toukokuussa otankin sitten paljon leppoisammin. Fantasiaa ja YA-kirjoja mulle, kiitos. Minulla onkin jo neljäs kirja menossa, joten hyvin on kuukausi lähtenyt käyntiin.

Maaliskuun 2015 luetut

Maaliskuussa istuin ahkerasti nenä kirjassa, koska sain luetuksi peräti 11 kirjaa! Ja tämä kaikki ilman mitään pidempiä lomia! Ehdin maaliskuussa tekemään kaikenlaista muutakin, joten ei se onneksi pelkäksi lukemiseksi mennyt.

Louhi - Timo Parvela: Sammon vartijoiden tarina on edennyt päätösjaksoonsa. Jännittää sai, mutta toka osa oli piirun verran parempi.
Lasiruumiit - Erik Axl Sund: Varistyttötrilogiaa on tosi paljon kehuttu ja sen vuoksi odotin jotain enemmän. Lukukokemus jäi keskinkertaiseksi.
Traumbach - Joel Haahtela: Mieltä hivelevän kaunista tekstiä, mutta minun aivoilleni taas aavistuksen liian vaikeaa.
Medeia - Christa Wolf: Tämä kirja on ollut toivomuslistallani jo pitkään. En joutunut pettymään!
Mitä kummaa. Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon - Hanna Matilainen: Hyödyllinen opas aihepiiriinsä! Paljon oli tuttuja juttuja, mutta opin paljon myös uutta.
Läpi yön - Terhi Rannela: Ah, niin ihana kirja! Kirja vei minut suoraan omaan nuoruuteeni 90-luvulle.
Varjopoika - Carl-Johan Vallgren: Ruotsissa on dekkarikirjailijoita joka oksalla, joskin Vallgren on kuulemma kirjoittanut aiemmin muutakin. Ihan ok, mutta kärsi juonen epäuskottavuudesta.
Lemen - Jaakko Markus Seppälä: Tästä jo blogissa kirjoitinkin. Tosi hyvä kirja!
Ajan riekaleita - Anilda Ibrahimi: Koko tarina on kuin ajan riekaleita itsessäänkin. Helppolukuinen kirja, jolla on kuitenkin paljon sanottavaa.
Varjopuutarha - Maria Autio: Tarina seuraa Aspergeria sairastavan Pihlan kasvua kohti aikuisuutta. Pihlan maailma on loistavasti kuvattu.
Yön sydän on jäätä - Virpi Hämeen-Anttila: Mielenkiintoista ajankuvausta, mutta kirja oli liian selvästi sarjan aloitusosa.

Lisäksi merkitsen tähän nyt ylös sen kirjamäärän, joka odottaa bloggaamistaan (23, joo). Täytyy ensi kuussa katsoa, saanko tätä kasaa yhtään pienennettyä. Näppituntuma on, että luen koko ajan enemmän kuin bloggaan...

Ensi kuussa ajattelin lukea enimmäkseen haastekirjoja. Haastesivu itsessään näyttää aika tyhjältä, mutta oikeasti Kirjallinen retki Pohjoismaissa on varsinkin Ruotsin alle kerännyt jo useamman merkinnän ja Idän pikajunassakin Strasbourg on jo jätetty taakse. Klassikkohaasteeseen olisi hyvä jo aloitella Kalevalaa.

Toista kassillista kirjoja

Perjantaina oli palkkapäivä ja mahdollisesti sen innoittamana oli pakko myös käydä kirjaostoksilla (koska muutenhan loppuu lukeminen ihanjustnyt). Tulenkantajien kirjakauppa on kummitellut tietoisuuteni laitamilla jo pitkään ja päätin vihdoin ja viimein käydä katsomassa, että millainen paikka onkaan kyseessä.

Nyt täytyy sitten sanoa, että kyllä on ollut iso aukko sivistyksessä! Nimittäin pienehkön ja vaatimattoman näköinen näyteikkuna kätkee taakseen sellaisen kirjafriikin aarreaitan, ettei mitään rajaa! Valikoima on kuin minulle tehty! Löytyy suomalaista kirjallisuutta, kaupungin laajin valikoima runoja (tietääkseni), sarjakuvia, spefiä, klassikoita, divarikirjoja (!), vaikka mitä! Lisäksi kaupalla järjestetään säännöllisin väliajoin kirja-aiheiset iltamat. Ainakin paljon kirjajulkkareita on ohjelmassa. Ihana paikka, käykää se nyt ihmeessä katsastamassa, ainakin te Tampereella päin liikkuvat!

Jos palataan niihin ostoksiin, niin koko tuo Tulenkantajien kassi ei suinkaan ole kyseisestä kaupasta ostettua (vaikka olisin hyvin voinut sieltä pari kassillista kirjoja kevyesti hankkiakin). Kävin lisäksi Lukulaari- ja Ensipainos-divareissa. Kirjakauppakierros päättyi lopulta Suomalaiseen kirjakauppaan.

Tässä koko kasa kaikessa komeudessaan.

Tieni vei ensimmäisenä Lukulaariin, jossa uutuuksien hyllyä oltiin harmikseni juuri siivoamassa. Löytyi sieltä silti Kamila Shamsien aivan uutukainen Jumala joka kivessä, hintaa 14 euroa. Alakerran spefihyllystä matkaani tarttui mielenkiintoani jo aiemmin herättänyt Col Buchananin Heart of the World-sarjan aloitusosa ja Neal Stephensonin Anathem.

Lukulaarista olikin sitten yllättävän lyhyt matka Tulenkantajien kauppaan. Se oli nimittäin ihan siinä kulman takana Hämeenpuiston puolella. Tulenkantajilta haalin vähän lisää spefiä (minulla on viime aikoina ollut joku omituinen spefinpuutostauti). Anni Nupposen kirjasta luin jostain toisesta kirjablogista ja kirja vaikutti jo silloin kiinnostavalta. Ursula K. Le Guinin kirjaa on sen verran kehuttu, että tätä ostosta ei juuri tarvinnut miettiä. Kumman rakas yhdistää spefiä ja romantiikkaa. Kaksi suosikkigenreäni. Hei, rillumapunk!-antologia on sen sijaan herättänyt minussa jo useamman viikon sen verran kummastusta (siis rillumamikä, häh?), että tämä oli ihan pakko myös ostaa. Jos kirjan kannessa on Pimeälle puolelle eksynyt Rölli, niin sisällön on todellakin pakko olla jotain ennen näkemätöntä. Muistikirjan sain kaupan päälle, kun ostin liikaa.

Ensipainoksesta hankin muutamat klassikot. Topeliuksen kummitustarinaa en ole aiemmin lukenut. Waltarilta olisin ottanut Turms kuolemattoman, mutta tarjolla ei ollut kuin ensipainoksia. Olisi minulle joku myöhempikin versio käynyt.

Suomalaisessa mentiin sitten "kun halvalla sai"-meiningillä. Agent 6 ja Dominion olivat alessa. Samoin muistikirja kivoilla kansilla, johon voi kirjoitella lisää kirjoista. Maze Runner-setti ei ollut alessa, mutta muuten tämä sarja on minua sen verran kiinnostanut, että piti sekin hankkia. Olen settiä kuitenkin sillä silmällä jo katsellut useampaan kertaan.

Sellaisia ostoksia! Näiden jälkeen vannoin, että tässä oli koko kuukauden edestä kirjoja. Seuraavana päivänä eksyin tosin kirjastoon, jossa oli poistokirjojen ale. 5 eurolla koko kassillinen. Voitte kuvitella kuinka siinä sitten kävi...

Helmikuun 2015 luetut

Helmikuu on ehkä vuoden lyhin kuukausi, mutta sain silti ihan mukavan kasan kirjoja luettua. Asiaa tosin auttaa se, että mukana oli muutama aika lyhytkin teos, mutta eihän sitä lasketa, eihän? 

Rivien välissä. Kirjablogikirja - Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Tämän kirjan olen halunnut lukea sen ilmestymisestä asti. Oli hauska teos!
Helsingin alla - Maria Turtschaninoff: Tuoreen Finlandia Junior-voittajan aiempi teos. Aivan mahtavaa fantasiaa, tätä lisää!
Tiera - Timo Parvela: Kalevalahenkiset seikkailut jatkuvat ja itse Kalevala on hiipinyt hyllystä yöpöydälleni ihan tämän kirjasarjan takia.
Tuulen vihat - Paula Havaste: Upeaa rautakauden aikaisen Suomen kuvausta. Kristinusko jo koputtelee ovella, mutta vanhat uskomukset ovat tiukassa.
The Life She Left Behind - Maisey Yates: Tämä novellinmittainen harlekiini oli minulla tietynlainen koelukukirja. Hyvin kaavamaista romantiikka. Tämän nimi olisi yhtä hyvin voinut olla "Sheik's Virgin Bride and His Secret Baby"
Center Stage - Mindy Klasky: Vihdoin ja viimein viimeinen baseball-romanssi. Tarina oli itsessään ihan suloinen, mutta muuten jo kyllästyin tähän sarjaan.
Purkaus - Anna-Kaari Hakkarainen: Islantiin sijoittuva kolmiodraama. Kuka rakastaa ja ketä ja mitä sitten tapahtuu? Suosittelen lämpimästi.
Meriromaani - Petri Tuominen: Vilhelm Huurnalle sattuu ja tapahtuu ja harvemmin mitään positiivista. En tahtonut saada tarinasta kunnolla otetta.

8 kirjaa siis kokonaisuudessaan, oikein hyvä saldo!

Vaikka lukeminen on viime aikoina luonnistunut loistavasti, on bloggaamiseen jäänyt toivomisen varaa. Jumitan kirja-arvioiden osalta edelleen joulukuun kirjoissa. Arviota odottavia kirjoja tuntuu olevan kohta jo niin paljon, että se on jo vähän noloa. Yritän parhaani mukaan nopeuttaa postaustahtiani, että pääsisin arvioissa edes hieman lähemmäs "reaaliaikaa".

Olen muutenkin tehnyt blogiin tässä viime kuukausina muutamia muutoksia. Yläpalkin välilehdet ovat lisääntyneet ja sivupalkin kohtuullisen kookkaaksi paisunutta tunnisteosiota olen pilkkonut pienempiin osiin. Kirja-arvioissa ajattelin sen lisäksi alkaa kertoa kirjoista entistä tarkempia tietoja. Havahduin nimittäin siihen, miten tärkeä merkitys on mm. kirjan kääntäjällä ja kansikuvataiteilijoilla kokonaisuuden kannalta. Yritän siis tuoda heidän panostaan myös enemmän esiin.

Luettava ei lopu ensi kuussakaan. Epätoivoinen juoksuni kirjaston laina-aikojen umpeutumista vastaan hellittää hieman tässä kuussa ja toivon sen tarkoittavan sitä, että ehtisin lukea kirjoja myös omista hyllyistä.

Mitenkäs teidän helmikuunne sujui?

Eeppistä Kalevalan päivää!

Kalevalan julkaisemisesta on tullut tänä vuonna kuluneeksi 180 vuotta! Myön Kanteletar viettää 175-vuotisjuhliaan. Kalevalan päivä on siis oikein hyvä hetki osallistua juhlahumuun ja kaivaa hyllyjen kätköistä sinne pölyttymään (?) jätetyt kansalliseeppokset esiin.

Kalevala on viime aikoina kiinnostanut minua aivan erityisesti. Syynä tähän on lähes pelkästään se, että olen lukenut Timo Parvelan mainiota Sammon vartijat-kirjasarjaa, jonka kirjat ovat jonkinlaisen porttiteorian kautta saaneet minut innostumaan myös itse Kalevalasta.

Kalevalaa löytyy onneksi hyllystä ihan kaksin kappalein. Aarteeni on (silloisen) Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä ostettu Kalevala vuoden 1949 painoksena, Akseli Gallen-Kallelan kuvittamana. Hintaa on näköjään ollut 120 markkaa. Käden väsyessä voin turvautua myös pokkariversioon, jonka kuvituksesta on vastannut Jukka Salminen. Kanteletarta voin lukea SKS:n toimittamana kompaktina versiona.

Kalevalan päivänä voi itseään huvittaa aiheeseen liittyvästi myös muilla tavoin. SKS tarjoaa tiiviin tietopaketin Elias Lönnrotista, Kalevalan synnystä ja kansalliseepoksen myöhemmistä vaiheista. Sivustolta voi toki lukea myös koko Kalevalan.

Jos kirjan lukeminen tietokoneen ruudulta ei oikein innosta, voi omaan lukulaitteeseensa Kalevalan ladata mm. Project Gutenbergiltä. Sivuilta löytyy myös Kanteletar. Asiaan tosissaan vihkiytyneet lukevat Kalevalansa kuitenkin suoraan Elias Lönnrotin käsikirjoituksesta.

Kalevala taipuu kuitenkin moneen ja visuaalisemman elämyksen voi itselleen saada selailemalla Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-teoksia Googlen kuvahaussa. Voit myös sijoittaa itsesi Kalevalan maailmaan ja tehdä Helsingin Sanomien sivuilla Kalevala-aiheisen persoonallisuustestin. Minä olin Lemminkäisen äiti. Nuorempaa sukupolvea ei ole sitäkään unohdettu. Kalevalaseuran Kalevalan kankahilla-sivustolla pääsee tutustumaan Kalevalaan värikkään kuvituksen ja hauskojen pikku tietovisojen avulla.

Itse ainakin ajattelin, että tämä vuosi voisi vihdoin olla se, jolloin luen Kalevalan. En lupaa, että valmista kirjan kanssa tulee ihan heti, mutta Kalevala lienee parhaimmillaan pieninä makupaloina.

Joko sinä olet Kalevalasi lukenut?

Kevään uutuuskirjoista, kirjakatalogeista ja katalogittomuudesta

Vuodenvaihde ja loppukesä ovat kirjahullulle aina jännää aikaa, kun uutuuskirjojen katalogeja alkaa löytyä kustantamoiden sivuilta. Tänä vuonna olen asiassa aika myöhään liikkeellä, mutta kirjakatalogit ovat kuin kirjanystävän karkkikauppa: ihanuuksia löytyy missä kohtaa vuotta tahansa!

Olen ollut katalogien ylin ystävä jo vuosien ajan. Niitä on ihana selailla. Ne ovat värikkäitä, uusia löytöjä tekee väistämättä ja kirjaesittelyiden yhteyteen ympätyt kirjailijoiden kuvat ja muut tiedot ovat myös mukavaa luettavaa. Ai tuollainen naama on tämänkin kirjan takana! On ihan oma tunteensa korkata uusi kirjakatalogi, kun ei tiedä mitä edessä odottaa.

Yritin käydä kevään katalogeja kattavasti läpi tänäkin vuonna ja listaihmisenä laitoin muutamia kiinnostavia uutuuksia muistiin ihan omalle sivulleen tuonne yläpalkkiin. Olisihan kirjoista voinut oman postauksenkin tehdä, mutta siitä olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi. Eli ehkä parempi näin. Oma lehmä oli sinänsä myös ojassa, että tuolta löydän kirjavinkit helposti vähän myöhemminkin.

Valitettavasti tänä vuonna Tammelta ja WSOYlta sain aikamoisen kylmän suihkun niskaani kirjoja selatessani. Nämä kaksi firmaa ovat nimittäin päättäneet siirtää kataloginsa #kirja-palveluun, josta uutuuskirjoja voi sitten selailla enemmän ja vähemmän näppärästi. #kirja on minulle jo aikaisemmin jossain määrin tuttu. Palvelu vaikutti alunperin ihan mielenkiintoiselta. Sen avulla yritetään selvästi tuoda blogimaailmassakin vallitsevaa yhteisöllisyyttä kirjojen markkinoinnin yhteyteen. Kirjoja voi palvelussa arvioida ja laittaa itselleen muistiin.

Valitettavasti alun kiinnostuksen jälkeen koko palvelu on osoittautunut omiin tarpeisiini nähden enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Vanhojen kirjojen tiedot tuntuvat tiettyjen kustantajien sivuilta hävinneen kokonaan. #kirja-palvelun kirjat eivät tule myöskään esille Google-hauissa, joten kirjojen kansikuvien metsästys on väliin haastavaa.

Nyt sitten sain ilokseni todeta, että ei se kirjakatalogin selaus siellä #kirjassa ole yhtään sen helpompaa. Olin erittäin harmistunut, koska muiden firmojen katalogit yrittävät ihan tosissaan myydä minulle kirjojaan kiinnostavalla tavalla, kun taas #kirjan "katalogi" on oikeasti vain luettelo kirjoja, jotka sattuvat nyt keväällä ilmestymään. En saa listauksesta irti läheskään sitä samaa, mitä oikeista katalogeista saan. Mielenkiinto itselleni aiemmin tuntemattomiin kirjoihin jää syttymättä ja tiedän jättäväni huomiotta paljon kirjoja, jotka minua kiinnostaisivat. Otetaan tähän vielä se, että #kirja latautuu todella hitaasti, navigointi eri kirjojen ja listauksen välillä on hankalaa ja klikkauksia joudut hiirellä tekemään moninkertaisen määrän muiden firmojen käteviin pdf-katalogeihin nähden, niin ärsytyskynnys on jo aika korkealla. Toivottavasti tämä ei ole lisääntyvä trendi myös muilla kustantajilla.

Näin. Sainpahan avautua.

Mitä kevään uutuuskirjoja sinä erityisesti odotat? Löytyykö blogistasi kirjalistaus? Oletko tutustunut #kirja-palveluun ja miten olet katalogien kanssa pärjännyt? (Onko tässä #kirja-asiassa jotain sellaista, jota en ole tajunnut ja ne perinteiset katalogit ovat jossain vain klikkauksen päässä?)

Tammikuun 2015 luetut

Niin se vaan tämänkin vuoden ensimmäinen kuukausi on jo ohi. Juhannus ja kesälomat lähestyvät uhkaavaa vauhtia.

Tammikuu oli luettujen kirjojen osalta erittäin hyvä. Motivaationa toimi kasa kirjaston kirjoja, joissa laina-ajat uhkaavasti umpeutuivat helmikuun alussa. Sainkin kasasta useamman kirjan luettua, vaikka osan jouduin palauttamaan lukemattomina kirjastoon. Mutta sielläpähän säilyvät ja odottelevat aikaa, jolloin ehdin paremmin niihin taas tarttua.

Tammikuussa onnistuin lukemaan:

From Left Field - Mindy Klasky: Tämä on edelleen näitä lopumattomia baseball-romansseja, joita olen saanut LibraryThingin kautta. Vielä yksi ja sitten loppuvat! From Left Field ei enää oikein vakuuttanut
Ajo - Juha Itkonen: Ihmisiä liikkeessä. Tykkäsin tästä aika paljon. Itkosta olisi syytä lukea lisää ja omasta hyllystä löytyisi kirjojakin.
Sunnuntaina Manhattanilla - Heli Vaaranen: Mallin arkea maailman metropoleissa. Kohtuullisen kevyttä lukemista, ihan ok lukukokemus, vaikka ei mikään maata järisyttävä.
Aurora Karamzin. Aristokratian elämää - Espoon kaupunginmuseon julkaisuja: Aurora Karamzin on kiehtonut minua pitkään. Kirjasta sai tietää kaiken oleellisen Auroran elämästä ja paljon muutakin.
Ragnarök - A. S. Byatt: Lyhyt kirja, yllättävän raskas lukukokemus. Aiempi kokemus skandinaavisista jumaltaruista olisi ollut hyödyksi.
Näkemiin taivaassa - Pierre Lemaitre: Ihana, hauska, sydäntäsärkevä kirja. Tästä voi tulla yksi vuoden suosikeista!
Vuori - Helena Waris: Byattin Ragnarökistä imuroitu tieto pääsi yllättävään käyttöön Vuoressa. Pidin kirjasta tosi paljon.
Valo valtameren yllä - M. L. Stedman: Olisi ollut hyvä lukukokemus, mutta kun vähintään yhtä kirjan päähenkilöistä haluaisi koko ajan läpsiä, jotta tämä palaisi todellisuuteen, niin pakostakin ne fiilikset siinä lässähtää.
The Three - Sarah Lotz: Reportaasin muodossa kirjoitettu jännitys/kauhu-kirja. Valitettavasti se jännitys ja kauhu vaan tekee hukkumiskuoleman sinne yksityiskohtien suohon.
Jokakelin mies - Pasi Ahtiainen: Jos elämä tylsistyttää, niin anarkialla se paranee. Hauska ja väliin huimiin sfääreihin kapuava kirja keski-ikäisen miehen kriisistä.
Kimalaisen mettä - Torgny Lindgren: Alkaa hauskasti, muuttuu ällöksi, loppufiilis "Mitä hittoa?"

Yhteensä siis 11 kirjaa, jee! Luku-urakka ei ihan heti lopu, koska syksyn kirjastoinnostus nyt sitten kostautuu oikein kunnolla. Laina-aikoja umpeutuu meinaan tasaiseen tahtiin ja seuraavaksi kuukaudeksi olisi jälleen 13 kirjan kasa, josta täytyisi suoriutua (en muuten laskenut väärin, kuvasta vaan puuttuu yksi).

Kasan yläosien kirjat kiinnostavat eniten ja ne tulevat todennäköisimmin myös luetuksi. Se kuvasta eksynyt lammas on Rivien välissä - kirjablogikirja, jota olen ilolla tässä eilisestä lueskellut. Se on onneksi sopivaa, palauttavaa lukemista tuon Lindgrenin kirjan jälkeen.

Miten teidän lukuvuotenne on lähtenyt käyntiin?

Pieni esikoiskirjakerho PEKK lopettaa

Sain tänään kirjeen, joka vei fiilikset, jos ei nyt ihan kyynelten partaalle, niin aika haikeaksi kuitenkin. Huikeita, haikeita tai muuten vaan hassuja esikoiskirjoja tähänkin huusholliin diilannut Pieni esikoiskirjakerho lopettaa toimintansa.

Olen ollut kirjakerholainen sieltä jostain kolmannen kirjan paikkeilta lähtien ja saanut kerhon kautta luettavakseni paljon kirjallisuutta, jota en muuten olisi välttämättä lukulistoilleni ymmärtänyt ottaa ollenkaan. Kerhon kautta ymmärrykseni suomalaisen nykykirjallisuuden tilasta on todella avartunut. Muutenkin kerho on ollut ideana loistava; annetaan tilaa ja mahdollisuuksia uusille kirjailijoille saada kirjansa suoraan mahdollisimman monen innostuneen lukijan hyppysiin.

Kiitos siis PEKK neljän vuoden hienosta kirjamatkasta! Ikävä kerhoa ja sen kirjalähetyksiä varmasti tulee, mutta aika aikaansa kutakin.

Haastetta pukkaa

Kun antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Ilmoittauduin hiljattain Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen, enkä ole juurikaan haastekirjoja ehtinyt vielä edes suunnitella.

Sen sijaan löysin kaksi muutakin haastetta, joihin oli ihan pakko ilmoittautua myös mukaan! Tietääpähän sitten, mitä tänä vuonna on kirjojen suhteen ohjelmassa.

Idän pikajunassa luetaan legendaarisen junareitin asemakaupunkeihin sijoittuvia kirjoja. Mukana on helpohkojen Pariisin, Wienin ja Istanbulin lisäksi myös sellaiset kirjallisuuden hotspotit kuten Ranskan Strasbourg, Romanian Bukarest ja Bulgarian Varna. Myös Münchenissä ja Budapestissa vieraillaan. Reitin voi kulkea haluamassaan järjestyksessä tai jos oikein vakavasti reissun ottaa niin Pariisista Istanbuliin asema kerrallaan. Aikaa on vuoden loppuun.

Reading the Rainbow-haasteessa sen sijaan vain kirjan selkämysten värillä on väliä. Kirjoja luetaan värin mukaan järjestyksessä punainen-oranssi-keltainen-vihreä-vaalensininen-tummansininen-violetti. Aikaa on vuoden loppuun, jolloin Ompun blogiin linkitetään kirjasateenkaarikuvat. Keräsin pikaisesti oman kirjasateenkaareni kirjaston kirjoista, mutta koska muutoksia vielä tulee, niin tuskin ihan tähän kasaan päädyn. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kirjojen on oltava omistuksessani haasteen alusta loppuun, jotta kuvan saa otettua. Hmm... Noh, ainakin se hyvä asia järjettömän suuressa kotikirjastossa on, että kirjojen kaivaminen omista hyllyistä tuskin tuottaa tuskaa. Voisin ottaa homman oikein tosissani ja aloittaa lukemisen punaselkäisestä Gravity's Rainbow-kirjasta.

Lisäsin tuonne yläpalkkiin myös "Haasteet"-sivun ihan senkin vuoksi, että pysyn itse kärryillä siitä, mihin sitä on tultukaan osallistuttua.

Millaisia kirjahaasteita teillä on tänä vuonna tiedossa?

Vuoden 2014 kirjakooste

2014 oli minulle loistava kirjavuosi! Sain luettua enemmän kirjoja kuin todennäköisesti koskaan elämässäni. Pelkästään viimeisen puolen vuoden aikana luin enemmän kirjoja kuin vuonna 2010 yhteensä.

Tästä kaikesta saa kiittää oikeastaan vain ja ainoastaan kirjastoa. Selkeästi luen eniten, kun minulla on selkeät deadlinet. Kummasti se vauhdittaa lukuinnostusta, kun ne pari mielenkiintoista kirjaa on palautettava kirjastoon muutaman päivän päästä. Olenkin tänä syksynä harrastanut enemmän pikalukua kuin varmaan koskaan aikaisemmin.

Asioiden kaunistamiseksi tein keskeisimmistä luvuista tällaisen taulukon. Idean nappasin toisesta kirjablogista, mutta en nyt enää muista, että mistä. Kiitoksia nimettömälle taholle kuitenkin!

Sen lisäksi omiin muistiinpanoihini jaoin kirjavuoteni "Oscarit". Sieltä löytyy mm. seuraavanlaisia poimintoja:

Vuoden yllättäjä

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä

Kirja oli vaan niin ihana. Ove <3

Vuoden pettymys

Marissha Pessl: Night Film

Tätä niin moni rakasti, mutta minä vaan en päässyt tähän sisään oikein kunnolla ollenkaan.

Vuoden huonoin:

Katherine Neville: The Eight

Otetaan se, joka jäi kesken. Oikein mitään kovin huonoja kirjoja en oikeastaan edes lukenut, jes!

Vuoden paras:

Silvia Avellone: Teräs

Todella mieleenpainuva kertomus. Lisää perusteita valinnalle löytyy tuolta arviosta.

Sellainen oli vuosi 2014. Myös tämä kirjavuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Luettuja kirjoja on jo useampia ja tavoitteena on, että saisin luettujen kirjojen ennätystä kasvatettua tänä vuonna jälleen. Pyrin 70 kirjaan, joka on minulle aikaisempien vuosien valossa erittäin haastava tavoite, mutta jos tällä vauhdilla jatketaan, sen ei pitäisi olla mikään ongelma.

Hauskaa loppuvuotta kaikille ! :)

Joulukuun 2014 luetut

Jokohan ne kunnon lumikelit tästä jo alkaisivat

Joulukuun alkupuolella vaivasi pienoinen lukujumi, kun yritin kahlata läpi M. John Harrisonin Valo-kirjaa. Pääsin lopulta aika hyviin tuloksiin, koska nyt joululoman aikaan olen pystynyt lukemaan melkein yhden kirjan aina kahdessa päivässä. Viimeistä kirjaa luin vuoden viimeisille tunneille asti, koska halusin saada 2014 laskuihin vielä sen yhden niteen lisää.

Joulukuussa tuli luettua:

Kuokkamummo - Marko Hautala: hyytävää kauhua, joka sai kurkkimaan myös oman olkapään yli. Olisi saanut olla vieläkin pelottavampi.
Kellopelikuningas - Magdalena Hai: Gigi & Henry-sarjan toinen osa. Jos valittelin, että ensimmäisessä osassa ei oikein päästy maailmaan sisään, niin tässä päästään senkin edestä.
Nokkosvallankumous - Siiri Enoranta: joulun vaikuttavin lukukokemus, epätoivoista dystopiaa ja kaunis rakkaustarina.
Valo - M. John Harrison: mielenkiintoinen scifikirja, tosin en ole vieläkään varma, että mistä tämä kertoi.
Steampunk! Koneita ja korsetteja: kokoelma hyviä steampunk-novelleja. Tämän seurassa viihdyin mainiosti.
Suojattomat - Kati Hiekkapelto: jatkoa Kolibrille. Oikein hyvä jännäri, tosin päähenkilön jatkuva angsti alkaa vähitellen ärsyttää.
Viimeinen toivomus - Andrzej Sapkowski: Noituri-sarjan ensimmäinen osa. Tätä sarjaa on ihan pakko lukea vielä lisää.

Tammikuussa onkin sitten edessä taas aikamoinen luku-urakka. Kirjaston erääntyviä kirjoja seuraavan viiden viikon aikana on nimittäin ainakin parisenkymmentä (!!), joista suurimman osan haluaisin lukea. Lukupinosta löytyy mm. nämä:

Myös Valontuojat kuuluisi tähän pinoon, mutta totesin, että joko luen sen tai sitten ne 19 muuta ja päätin luovuttaa. Tilasin kirjan englanninkielisenä pokkariversiona ja jatkan kirjan lukemista sen avulla tässä pikkuhiljaa taas eteenpäin.

Onpahan taas tekemistä tälle kuulle. Onneksi ne kirjat saa sieltä kirjastosta lainattua sitten uudestaankin, jos ei ihan 20 kirjaa kuussa luonnistu...

Päätin tämän vuoden ratoksi osallistua myös Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen. Pohjoismaisten kirjailijoiden kirjoja olisi hyllyt täynnä, joten tämä antaa oivallisen tilaisuuden niitä vihdoin lukea. Aikaa on jouluun saakka, joten eiköhän siihen mennessä kirjoja saa luettua ihan hyvän määrän. Varsinkin Norjan ja Islannin kirjallisuus houkuttelee kovasti.

Marraskuun luetut 2014

Kuinka se joulukuu tulikin eteen näin nopeaan, kun juuri oli juhannus? Joulu on onneksi kohta käsillä ja sen myötä ylellinen parin viikon loma, jolloin varmasti ehtii lukea myös muutaman kirjan. Lukemista tässä kuussa riittää, koska useammassa kirjaston kirjassa on uusimiskerrat täynnä, joten ne on nyt viimeistään luettava, jos meinaa.

Marraskuun saldo oli oikein hyvä, 7 luettua kirjaa. Kolme näistä oli tosin Librarythingistä arvioitavaksi saatua lyhyttä hömppäkirjaa, mutta kuitenkin... Kaikki lasketaan! :D Eniten minua ilahdutti se, että saavutin jo tässä kuussa monen vuoden lukutavoitteeni eli 60 kirjaa! Kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa.

Marraskuussa lukaisin:

Hiljaiset. Introverttien manifesti - Susan Cain: Loistavaa luettavaa kaikille introverteille tai heidän läheisilleen.
Teräs - Silvia Avallone: Ajoittain kipeä kertomus aikuiseksi kasvamisen tuskasta pienessä italialaisessa teollisuuskaupungissa. Tykkäsin!
Kakkua, kiitos! - Catharina Ingelman-Sundberg: Huimiin juonenkäänteisiin yltävä kertomus palvelutalon asukkaista, jotka kyllästyvät oloihinsa. Ei kuitenkaan päihittänyt ehtoolehtolaisia sympaattisuudessa.
The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry - Rachel Joyce: Hyvänmielen kertomuksena alkanut tarina sukeltaa lopulta hyvin syvälle. Koskettava
Dante's Fire - Jennifer Probst: Librarythingin kautta saatu lyhyt kirja. Paranormaalia romantiikkaa sivuava juoni. Toisaalta pidin tästä, toisaalta niskakarvat nousee vieläkin pystyyn päähenkilön stalkkeritaipumusten vuoksi.
Stopping Short - Mindy Klasky: LT:stä saadut baseball-romanssit jatkuvat. Tämä oli toistaiseksi paras!
The Empress of Ireland - Jennifer Conner: Myös LT:stä. Tarina oli hyvin lyhyt, mutta henkilöt sympaattisia. Olisi hyötynyt sadasta lisäsivusta.

Seuraavan kuun kasa onkin sitten aika vaikuttava.

Useampi kirja on kyllä aloitettu, mutta pahasti kesken. Kuokkamummon sentään jo luin, mutta kaikki nuo kirjat kasassa sen alla täytyy ennen vuodenvaihdetta palauttaa kirjastoon. Eihän siinä nyt ole kuin kahdeksan kirjaa. Ihan helppo juttu! :p Valontuojat on minulla ollut kesken jo pari kuukautta, mutta en ole sitä aiemmin näihin postauksiin tuonut. Syy on todennäköisesti siinä, että olen epäillyt sen luku-urakkaa epätoivoiseksi jo alusta alkaen.

Mitä kirjoja teillä on tälle kuulle odottamassa?

Lokakuun luetut 2014

Lokakuun koostepostaus tulee nyt hämmentävän nopeasti edellisen jälkeen, mutta yritän olla jatkossa tekemättä koosteita ihan puolivälissä kuuta. Lokakuussa luin viisi kirjaa, koska en vain jotenkin saanut itsestäni enempää irti. Tämä on tosin minulle ihan hyvä keskitason tulos.

Syvällisempää arvioita lähes kaikista kirjoista seurannee jälleen myöhemmin, mutta tässä pikaiset kommentit:

Tuliterä - Timo Parvela: ikiteini minussa tykkää lukea nuortenkirjoja ja olen tästä Kalevala-aiheisesta sarjasta ollut jo pitkään kiinnostunut. Hauska trilogian aloitus.
Ikuisuusvuonon profeetat - Kim Leine: Grönlanti oli kylmä ja ankara, eikä Leine paljon siloitellut todellisuutta kirjassaan. Tykkäsin.
Kaikki oikein - Anna-Leena Härkönen: lottovoitto mullistaa Eevin ja Karin elämän, mutta helpottaako raha kuitenkaan mitään? Hyvin härkösmäinen kirja, ei nyt mitään suuria ihastuksentunteita aiheuttanut, mutta kohtuullinen teos kuitenkin.
Third Degree - Mindy Klasky: ns. serial romance-tyylisen kirjasarjan n:s osa. Olen näitä pyytänyt LibraryThingin Early Reviewers-ohjelman kautta arvioon. Kai näissä joku viihdyttää, kun lisääkin on tuolla luettavana.
Elämä elämältä - Kate Atkinson: huikea teos vuosisadan alun Euroopasta, uudelleensyntymästä ja perheestä.

Seuraavan kuun lukupino näyttää taas tältä:

Mukana on lokakuulta ylijääneitä vanhoja tuttuja ja muutama uusi. Teräs ja Hiljaiset minun pitäisi lukea huomiseen mennessä, koska kirjaston laina-aika kuluu umpeen. Lukemista olisi vielä kolmisensataa sivua. Saa nähdä tuleeko tästä mitään vai täytyykö minun periaatteideni vastaisesti ottaa kirjastosta parin päivän edestä myöhästymismaksuja...

Syyskuun luetut 2014

Vieläkö saa syyskuusta puhua, vaikka lokakuukin on jo puolivälissä? Puhun kumminkin.

Kerroin heinäkuussa löytäneeni tieni kirjastoon uudestaan vuosien jälkeen. Noh, alkuinnostus paisui sitten tuttuun tapaan oikein kunnon hulluudeksi ja olen ahkerasti kuluttanut lähikirjastoni oven saranoita sen jälkeen. Lukemista riittää nyt vähäksi aikaa. Uutuuksiakin tuntuu löytyvän tasaiseen tahtiin, eikä niitä nyt sinne kirjastoonkaan voi jättää... Syyskuun luetuissa on siis hyvin paljon kirjaston aarteita.

Tulen suurimmasta osasta kirjoja kirjoittamaan vielä kunnon arvostelun tänne blogiin, mutta tässä ensitunnelmia:

Kati Hiekkapelto - Kolibri: oikein mielenkiintoinen uusi dekkarituttavuus, päähenkilö oli kiinnostava
Riikka Takala - Ole hyvä: luettuani suorastaan vihasin tätä ensin ja sitten kuitenkin ihastuin. Kirja, joka varmasti herättää paljon keskustelua
Minna Maijala - Herkkä, hellä, hehkuvainen, Minna Canth: todella hyvä elämänkerta yhdestä tärkeimmistä suomalaisista kirjailijoista
Christine Merrill - The Inconvenient Duchess: historiallista romantiikkaa á la Harlekiini. Oli kohtuullisen hyvä.
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia: luin, ihastuin ja ehdin kirjoittaa tästä jo blogiinkin.
Fredrik Backman - Mies, joka rakasti järjestystä: luin kirjan Lukuisan Lauran suosituksesta. Itkin ja nauroin, nauroin ja itkin. Aivan ihana kirja!
Sari Peltoniemi - Miehestä syntynyt: lyhyt aikuisille tarkoitettu satukirja oli tosi mukavaa luettavaa. Huom., vaikka sisältää aikuisten satuja, ei sisällä "aikuisten satuja".
Aliette de Bodard - Perhonen ja jaguaari: de Bodardin luoma maailma oli novellikokoelman parasta antia ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin

Kokonaisuudessaan kirjakuukausi oli hyvä ja monipuolinen. Yhtään floppia lukemieni kirjojen joukkoon ei kuulunut, kun Takalan kirjastakin päätin sitten lopulta pitää.

Seuraavaksi kuukaudeksi voisi ajatella vaikka tällaista kasaa:

Osan olen jo lukenutkin, mutta osa vielä odottaa vuoroaan. Lokakuusta tulee varmasti yhtä hyvä kuukausi kuin syyskuustakin! (ja juu, kyllä siellä kuvassa vielä isompi kasa kirjaston kirjoja pilkottaa taka-alalla)

Lukumaraton!

Klo 13.10

Pikapostaus ennen ukkosmyrskyä. Se on nimittäin ihan jo kulman takana. Pimeää on kuin keskiyöllä.

En ole Blogistanian maratoneihin ehtinyt osallistua töiden vuoksi, joten ajattelin näin lomalla maratoonailla ihan issekseni. Tavoitteeksi otin lukea pois keskeneräisiä kirjoja. Annoin tosin itselleni luvan aloittaa myös uutta, jos nämä nykyiset tarjokkaat alkavat kyllästyttää.

Onhan tuota luettavaa ihan mukavasti tiedossa. En lupaa Alastalon salin kanssa kuitenkaan kovin paljoa edistyä edes tällä lukumaratonilla.

Nyt pistän kuitenkin koneen hetkeksi kiinni ja siirryn sohvalle ihmettelemään myrskyä. Ilmoitan virallisen aloitusajan sitten myrskyn jälkeen.

klo 14.50, 40 sivua luettu

Haaste alkoi siis virallisesti klo 13.30 ja tarkoitus on lukea se 24 tuntia. Saa nähdä kuinka monta sivua saan kasaan, jotenkin olen omasta mielestäni niin hidas lukija. Tämä saattanee liittyä siihenkin, että haahuilen lukemisen lomassa vähän siellä täällä. Nytkin täytyi astianpesukone käydä täyttämässä ihan välttämättä kesken kaiken.

Ensimmäinen maratonkirja on Gillian Flynnin Paha paikka, joka täytyy joka tapauksessa lukea ennen ensi maanantaita, jolloin laina-aika umpeutuu. Kirjastossa ovat lätkäisseet kirjaan dekkarimerkin, mutta mielestäni tämä paremminkin kertoo aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta.

Klo 19.00, 180 sivua luettu

Kauheata kuinka tuo aika kuluu. Pahassa paikassa on viimeiset 70 sivua käsillä ja jännää nähdä, miten tarina päättyy. Tällä hetkellä loppuratkaisulle tuntuu olevan ainakin useita eri vaihtoehtoja.

Klo 21.00, 250 sivua luettu

Paha paikka on saatu päätökseen. Loppu oli jännä ja myös yllättävä, ainakin jollain tasolla. Se oli myös hyvin dekkarimainen lopulta.
 

Seuraavaksi palaan jalkapallon MM-kisojen tunnelmiin Jari Ekbergin Kuin koskettaisi taivasta-kirjan myötä. Olen päässyt kronologisesti etenevässä tietokirjassa jo vuoden 2002 kisoihin, joten paljoa ei ole enää jäljellä. Saa tosin nähdä, jaksanko tätä kirjaa lukea putkeen pidempää aikaa.

Klo 0.50, 360 sivua luettu

Sain urakoitua Ekbergin kirjan sitten kuitenkin loppuun. Todella hieno kirja!

Seuraavana otan työn alle Stephen Kingin Kuvun alla, jossa olen päässyt jo sivulle 500. Ottaen huomioon, että kirjassa on yhteensä yli 1300 sivua, en ole päässyt vielä edes puoliväliin! Tämän kirjan kanssa jatkankin sitten varmaan haasteen loppuun. Tosin kohta täytyy jo mennä nukkumaan ja jatkaa sitten aamulla.

Klo 12.00, 510 sivua luettu

Kuvun alla etenee mukavaa vauhtia ja se on sen verran jännittävä kirja, etten meinannut unta saada viime yönä.

Valitettavasti minun täytynee nyt jättää lukumaraton hieman etuajassa kesken. Koira nimittäin haluaa välttämättä parvekkeelle vilvoittelemaan ja ottaen huomioon, että sitä ei ole putsattu varmaankaan viimeiseen viiteen vuoteen, on edessä parvekkeen suursiivous.

Olen kuitenkin saldooni erittäin tyytyväinen. Pääsin siihen, mihin tavoittelinkin ja sain kaksi kokonaista kirjaa keskeneräisten kasasta luettua. Maratoonailu oli erittäin hauskaa ja voi olla, että uusin haasteen vielä tämän loman aikana.

Kävin sitten kirjastossa

Merkittäväksi asian tekee se, että tämä oli ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen. Nuorempana olin ehdottomasti kirjaston suurkuluttaja, mutta sitten alkoi työt, rahaa oli ostaa kirjoja omaksi ja kirjaston olemassaolo suoraan sanottuna unohtui. Muita lukutoukkia tämmöinen paljastus varmasti kauhistuttaa, mutta kun kotona näyttää tältä,

Kirjahylly on yksi kolmesta

niin ei tässä tosiaan kirjojen puutteesta ole tarvinnut kärsiä.

Nyt minuun iski kuitenkin jokin hetken hairahdus ja oli pakko päästä katsomaan, onko lähikirjastossa asiat yhä samalla mallilla kuin ennenkin. Mieltä lämmitti kummasti kun se sama kirjastonsetä, johon jo ala-asteikäisenä noin 25 vuotta sitten tutustuin, oli edelleen tiskin takana. Kirjaston valikoimat olivat lapsuudesta tosin laajentuneet ja hyllyt vaihtaneet paikkaa. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Ai, täällä on tuokin. Ja tuo! Oli suoraan sanottuna pakko lähteä kesken pois, kun kädet loppuivat lainakirjojen kanssa.

Aikamoisen kasan sain kerättyä, mm. Mia Vänskän uusimman, joka on minua kiinnostanut kovasti. Toivottavasti kirjat herättelevät taas sen kevätunilla olleen lukuinnostukseni ja saisin luettua jotain järkevää, josta voisi jopa tänne blogiinkin kirjoittaa. Steampunk!-kokoelma onkin jo hyvässä vauhdissa.

Onko muille käynyt näin? Ovatko omat, ostetut kirjat vieneet mennessään, vai käykö kirjaston ovi edelleen tiuhaan?

(Pirkanmaan aluekirjastosta saa nykyään muuten netin kautta lainattavaksi myös e-kirjoja! Jes, miten helppoa ja hauskaa! Ei tarvitse kotikoneelta liikahtaa mihinkään ja voi silti olla kirjaston asiakas.)