Syy hiljaiseloon: lukuhuoneremppa

Pitkäaikainen haaveeni toteutui kesälomalla: saimme pintaremontoitua talomme alakerrassa sijaitsevan vanhassa kuosissa olleen "takkahuoneen" lukuhuoneeksi. Takkahuone on lainausmerkeissä siksi, että takkaa ei ole pahemmin käytetty, kun huone on toiminut lähinnä vanhojen huonekalujen säilytyspaikkana, mutta nyt nekin iänikuiset vuodesohvat saivat kyytiä. Jo aiemmin keltatiilinen takka vaihtoi väriä valkoiseksi ja nyt saivat seinät jatkoa:

Ennen maalausta...

Maalauksen ja huonekaluostosten jälkeen.

Ideana oli saada huoneeseen hieman kesämökki-
henkeä paneeliseinien ja pitsiverhojen avulla.

Lapset ottivat huoneen heti omakseen
 iltasadun merkeissä.

Viereiseen vierashuoneeseen sain
kaipaamani tilavat kirjahyllyt ja aloittelin
niiden täyttöä värikoodausmenetelmällä.

Kirjoja järjestellessä huomasin, että liian monesta on paperiset irtokannet hukkuneet. Lukiessa tulee otettua ne pois ja sitten ne vain jäävät lojumaan jonnekin kaappeihin. Harmi. Harmi.

Joskus muinoin lukemastani sisustusjutusta jäi mieleen suunnittelijan ohjeistus: "Miehet, antakaa vaimojenne maalata ne ruskeat paneeliseinät". Meillä se kannatti. Maalaus nimittäin jatkui porraskäytävään, jonka valkoinen maali sai tilan tuntumaan useita metrejä korkeammalta.

Muiden kesätouhujen ohella olen lukenut Kähkösen Kuopio-sarjaa. Neidonkenkään asti en ole vielä päässyt, mutta Annan tarina imaisi mukaansa. Näistä on kirjoitettu niin paljon, että ajattelin sivuuttaa bloggauksen. Kähkönen on kuitenkin noussut minulla suomalaisten kirjailijoiden kärkipäähän.

Kirjaston poistomyynnistä lähti mukaani Astrid Lindgrenin lastenkirjoja kuten Marikki ja Melukylän lapset. Tällä hetkellä onkin sitten menossa testaus, miten Marikki iskee kotimme Risto Räppääjä -faneihin, mutta siitä lisää tuonnempana.