Kirjamuistikirja

Nix 'in yli 700 sivuun mahtuu paljon. Lukukokemus on kuin mutkitteleva maantie jossa mennään välillä todella lujaa ja välillä hidastellen. Kun pienten alkuvaikeuksien jälkeen sain juonen päästä kiinni, aavistelin, että nyt on käsissäni oikein hyvä lukuromaani. Puolenvälin jälkeen olin valmis kehumaan enemmänkin, teksti alkoi olla niin vahvaa ja vaikuttavaa. Mutta sitten tapahtui ylilyönti, tekstin intensiteetti kasvoi yli äyräidensä ja jännite lässähti. Hill tavoittelee jonkinlaista Cormac McCarthy  -tyyppistä profeetallista paatosta, mutta ei ihan onnistu, koska suistaa kertojansa juuri ratkaisevalla hetkellä keskenkasvuiseksi mansplainaajaksi. Terävä yhteiskunnallinen analyysi muuttuu omaan ääneensä rakastuneen katkeran teinipojan paasaukseksi ja kaikki ylevyys on yhtäkkiä tiessään. Mutta silti, kyllä se analyysi kuitenkin löytyy sieltä kaiken joukosta, sarkastisena ja rohkeana, eli eivät mainoslauseet suuresta amerikkalaisesta romaanista ole ollenkaan tuulesta temmattuja. T...

Kuva: Wikimedia Commons Minun on vaikea ymmärtää naisia, jotka sanovat etteivät ole feministejä. 70-luvun lopulla, kun yläasteikäisenä aloin pohtia tämän suuntaisia kysymyksiä, tuntui olevan jotenkin selvää, että joko olit feministi tai sitten mikään tasa-arvokysymyksiin liittyvä ei kiinnostanut sinua lainkaan. Mutta nykyisin voi kohdata aivan järkevän tuntuisia naisia, jotka pohdittuaan asiaa eivät halua tunnustautua feministeiksi. Kuinka näin voi olla, kuka heitä on onnistunut huijaamaan, mikä meni vikaan tai missä vaiheessa minä putosin kärryiltä? Näihin kysymyksiini aloin odottaa vastauksia kun kuulin Roxane Gay n esseistä, ensimmäiseksi varmaan  Sivumennen-kirjapodcastista . Jo kirjan nimi, Bad Feminist  riemastutti, ja asiaanhan päästiin heti johdannossa: "Vastustin feminismiä, koska minulla ei ollut siitä rationaalista käsitystä. Kun minua kutsuttiin feministiksi, se mitä kuulin oli: "Olet kiukutteleva, epäseksuaalinen miestenvihaaja ja marttyyri." Tätä ...

Taas menin lankaan, kun uskoin mainospuheita loistavasti kirjoitetusta omaelämäkerrasta. Suuresta kirjallisuudesta ei nytkään ole kyse, mutta hällä väliä. Kun on muutamankin kerran hihkunut riemusta  Sherry Darlingin  tahdissa tai liikuttunut kyyneliin  Independence Daytä kuunnellessa, niin eipä sitä ihan kauheasti häiriinny vaikka teksti onkin paikoitellen hieman vapaamuotoista, tai jos totta puhutaan, ihan kuin suoraan sanelukoneesta purettua. Ja mahtuu väliin kirjallisia tähtihetkiäkin, kuten sivulla 29, kun Springsteen kertoo muistojaan kouluajoista 1950-luvulla ja avaa hiukan myös ajatuksiaan katolisuudesta. "Tällainen on maailma, josta löysin oman lauluni alun. Katolisuudessa oli sitä runoutta, vaaraa ja pimeyttä, jotka kuvastivat sisintäni ja mielikuvitustani. Löysin karun, kauniin maan, mielikuvitusrikkaiden tarinoiden maan, sanoin kuvaamattomien rangaistusten ja äärettömien lahjojen maan. Se oli upea ja surkea maa, johon minä joko sovin tai minut...

Kuolemanpelko, ketäpä se ei  olisi joskus kouraissut.  Valkoisessa kohinassa on kosolti aiheita, mutta juuri kuolemanpelko nousee niistä merkittävimmäksi, jonkinlaiseksi perimmäiseksi lähtökohdaksi johon kaikki palautuu ja josta teoksen teemat ja kerronta ponnistavat voimansa. Mikko Kallionsivu kertoo Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimeen laatimassaan  artikkelissa  Delillon kirjoittaneen tämän läpimurrokseen muodostuneen romaanin Euroopassa ja Lähi-Idässä vietettyjen vuosien jälkeen. Poissaolo kotimaasta sai kirjailijan näkemään amerikkalaisen tiedonvälityksen uusin silmin. Media alkoi näyttäytyä päivittäisenä myrkkyvuotona, josta kärsivät pahiten ne, joille televisio oli tärkeä. Valkoinen kohina sai alkunsa halusta kertoa juuri näistä ihmisistä. "Sinä iltana näin televisiossa uutisfilmin, jossa poliisit kantoivat ruumiskääröä jonkun takapihalla Bakersvillessa. Toimittaja kertoi kahden ruumiin löytymisestä, samaan pihaan uskottiin haudatun u...

Kuuntelin tätä äänikirjaa lähinnä öisin, taisin usein olla aika lailla unen ja valveen rajamailla. Siksi tuntuu hankalalta sanoa tästä oikein mitään, on enemmän kuin todennäköistä etteivät havaintoni olleet kovin teräviä. Lähinnä mieleen jäi jonkinlainen haikea menneen maailman tunnelma. Tuo ei liene mitenkään kummallista, kun ottaa huomioon että tämä kirjailijan omaan elämään löyhästi perustuva romaani on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1965.  Stonerin tarina alkaa ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pienen maatilan poika lähtee Missourin yliopistoon aikeenaan opiskella agronomiksi. Poika eksyy kuitenkin kirjallisuudentutkimuksen pariin, ja sille tielle hän jää. Kerronta etenee säyseän kronologisesti, välttäen konflikteja ja tunnekuohuja, aivan kuten päähenkilönsäkin. Jossain vaiheessa tarinan päähenkilö vaikutti raivostuttavan saamattomalta nössykältä ja koko tarina lähinnä masentavalta. Stonerin elämässä ei tunnu onnistuvan oikein mikään, hän on pettymys va...

Coben, Harlan: Lupaa ja vaikene Six years, suom. Salla-Maria Mölsä Minerva, 2014,  379 s. Lupaa ja vaikene alkaa niin lupaavan pateettisesti, että ihastuin heti ikihyviksi: "Istuin kirkon takimmaisella penkkirivillä ja katselin, kuinka ainoa nainen, jota voisin koskaan rakastaa, meni naimisiin toisen miehen kanssa.   Natalie oli valkoisissa, totta kai, ja näytti viiltävän upealta. Hänen kauneudessaan oli aina ollut sekä haurautta että hiljaista voimaa, ja tuolla edessä Natalie näytti taivaalliselta, melkein ylimaalliselta.    Hän puri alahuultaan. Mieleeni palautuivat ne raukeat aamut, kun olimme rakastelleet, ja hän oli sujauttanut ylleen sinisen kauluspaitani ennen kuin suuntasimme alakertaan. Istuimme aamiaisella ja luimme lehtiä, ja lopulta hän otti esiin lehtiönsä ja alkoi piirtää. Kun hän luonnosteli minua, hänellä oli tapana purra alahuultaan juuri noin.   Muisto puristi haurasta sydäntäni ja mursi sen kahtia." Norkku sanoo  ...

Bulawayo, NoViolet: Me tarvitaan uudet nimet We need new names, suom. Sari Karhulahti Kansi: Eevaliina Rusanen Gummerus, 2013, 292 s. "Me ollaan menossa Budapestiin: Sbho, Chipo, Stina, Kovanaama, Luojatietää ja minä. Me mennään vaikka me ei saataisi ylittää Mzilikazi Roadia, vaikka Kovanaaman pitäisi vahtia sen pikkusiskoa Rahtua ja vaikka äiti ottaisi minut ihan kokonaan hengiltä jos saisi tietää. Me vaan mennään. Budapestissä on guavoja, joita me voidaan varastaa, ja tässä vaiheessa tekisin mitä vaan guavojen takia. Me ei syöty mitään aamulla ja tuntuu siltä että joku on ottanut lapion ja kaivanut vatsani typötyhjäksi." Näin kertoo kirjan alussa Kulta, alakouluikäinen tyttö Paratiisista, köyhältä esikaupunkialueelta jostakin päin Zimbabwea. Ollaan 80-luvun alkupuolella ja entisten rhodesialaisten usko suureen muutokseen on alkanut jo vaihtua pettymykseksi. Zimbabwe on itsenäistynyt ja enemmistövallan kausi alkanut, mutta ei ilman ongelmia. Maan talous on romahtama...

Pynchon, Thomas: Huuto 49 The crying of lot 49, suom. Tero Valkonen Nemo, 2003, 223 s. Thomas Pynchonin kulttimaine on sen verran tanakka, etten tohtinut tarttua Huuto 49:än aivan paljaaltaan, vaan lainasin sille seuraksi Liisa Saariluoman teoksen Postindividualistinen romaani . Luin siitä Pynchonia käsittelevän artikkelin Manipuloidun minän paranoiat peräti kahteen kertaan, sekä ennen että jälkeen romaanin lukemisen. Tulin siis täysin vapaaehtoisesti luovuttaneeksi suuren osan lukemani tekstin tulkinnasta asiantuntijan tehtäväksi. Melko hirteistä sikäli, että juuri tällaisesta päätäntävallan luovuttamisesta on Saariluoman mukaan tässä romaanissakin kyse. Kertomuksen päähenkilö on Oedipa Maas, nuori amerikkalainen kotirouva joka ajelehtii tapahtumasta toiseen muiden, lähinnä elämäänsä osuvien miesten sysimänä. Naisen omat päätökset liikkuvat ruokaostosten tekemisen tasolla, mutta kaikissa elämän tärkeissä valinnoissa hän on luovuttanut vallan itsensä ulkopuolelle. Oedipa on t...

McCarthy, Cormac : Veren ääriin, eli Lännen punainen ilta Blood meridian, suom. Kaijamari Sivill WSOY, 2012, 408 s. Sarjassa Aikamme kertojia "He ratsastivat siitä maasta alas jyrkkään rotkoon, kalistelivat yli kivien, halkeamien viileiden sinisten varjojen. Arroyon kuivassa hiekassa vanhoja luita ja maalattujen saviastioiden sirpaleita ja kivissä heidän yläpuolellaan uurrettua kuvakirjoitusta, oli hevosta ja puumaa ja kilpikonnaa, oli kypärin ja kilvin varustettuja espanjalaisia ratsumiehiä jotka halveksivat kiveä ja hiljaisuutta ja itse aikaa. Halkeamissa ja raoissa kymmenien metrien korkeudessa oli korsipesiä ja korkean veden aikana kiilautunutta roskaa ja jostain nimettömästä kaukaisuudesta ratsastajat kuulivat ukkosen jylyä ja vahtivat tummentaisiko uhkaava sade kapean taivaankaistaleen heidän yllään ja pujottelivat kanjonin lähekkäin puristuneiden kylkien välistä ja kuolleen joenpohjan kuivat valkoiset kivet olivat pyöreitä ja sileitä kuin arvoitukselliset munat....

Young, Neil : Muistelmat Waging Heavy Peace. A Hippie Dream, suom. Juha Arola ja Juha Ahokas Like, 2012, 456 s. Neil Youngin musiikki on kulkenut mukanani jo kohta neljä vuosikymmentä. 80-luvulla tuntui hetken, että Young kitaroineen oli  jo mennyttä, mutta väärässä olin. Uniikki kitarasoundi ja se lauluääni, aika pian niiden taikavoima alkoi toimia taas. Ja niihin palasi kuin kotiin. Siitä huolimatta, että Youngin musiikki on tuntunut aina tutulta ja omalta, en ole koskaan aiemmin ollut kovin kiinnostunut miehestä  itsestään. Ehkä olen halunnut suojella idolia, liian monta kertaa rockmuusikkojen hengenanti muissa kuin musiikkiasioissa kun on osoittautunut aika köykäiseksi. Nyt kuitenkin, kun elämäkerta ilmestyi ja suomennettiinkin vielä samantien, oli pakko uskaltaa. Miten tämä jo teini-ikäisen sieluni herkkiä kieliä soitellut ja vieläkin siinä onnistuva muusikko elää ja mitä hän elämästä ajattelee? Niille diggareille, jotka kaipaavat tarkkoja tietoja yhtyeiden ko...

Timonen, Karoliina : Aika mennyt palaa Tammi, 2012, 282 s. Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta! Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on...

DeWitt, Patrick : Sistersin veljekset The Sisters brothers, suom. Tero Valkonen Siltala, 2012, 348 s. Olenkohan mahtanut koskaan ennen lukea lännentarinaa! Lapsena oli juhlaa jos telkkarista joku viikonloppu tuli länkkäri lännenmiehineen ja inkkareineen, mutta 70-luvun alkuun mennessä olin jo menettänyt kaiken mielenkiinnon kyseiseen genreen. Sitäkin hauskemmalta tuntui nyt lukea deWittin veljestarinaa. Siinä on mukana kaikki tutut elementit ja lisänä vielä ovela humoristinen kierre. Sistersin tappajaveljekset ovat keikalla. Heidän on määrä päästää päiviltä kullankaivaja Herman Kermit Warm, kunhan ensin kiristävät tämän paljastamaan salaisuutensa, kemiallisen kaavan joka saa kullan melkein hyppäämään joesta huuhtojan vaskooliin.  Matka kulkee Oregonista Sacramentoon ja sen varrella veljekset ryyppäävät, käyvät naisissa ja raivaavat tieltä vastustajia. Tarinaa kertoo Eli, harvinaisen hempeämielinen ja pohdiskeleva lännenmies. Itseasiassa Eli ei oikeastaan olisi koskaan...

Ablutions : notes for a novel ; suomentanut Tero Valkonen ISBN  978-952-234-029-0 Siltala, 2010, 177 s. Kirjan alku säväyttää; aivan kuin valot himmenisivät ja vanha särisevä projektori alkaisi näyttää mustavalkoista filmiä 50-luvulta. Kuva tarkentuu rähjäiseen baariin Hollywoodin laitakaupungilla ja kertoja aloittaa väsyneen selostuksen Tom Waitsin äänellä... Vahva tunnelma syntyy erikoisesta kerrontatyylistä, tarina alkaa keriytyä auki sinä-muodossa: " Katselet omalta paikaltasi sivuhuoneen sisäänkäynnin vierestä, miten kanta-asiakkaat katselevat itseään baaritiskin takaisesta peilistä. He sukivat sulkiaan, nokkivat toisiaan, ovat tyytyväisiä kuvajaisiinsa - mutta mitä he mahtavatkaan nähdä varjoisissa profiileissaan? Mietit oikein tosissasi, minkälaista heidän elämänsä on ollut ennen tänne muuttoa? Niin oudolta kuin se tuntuukin, heidän on täytynyt olla jonkin muun hollywoodilaisbaarin kanta-asiakkaita, mutta he ovat vaihtaneet paikkaa tai heitä on pyydetty vaihtamaan,...

Cosmopolis / Don DeLillo Cosmopolis ; suomentanut Helene Bützow Tammi, 2003, 235 s. En pystynyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöistä, juonta ei oikeastaan ole, tapahtumat eivät erityisesti kiinnostaneet ja kirjan miljöössä olin yhtä kotonani kuin olisin kävellyt kuussa. Ja mikä tästä kaikesta on lopputulemana, voitteko uskoa; kirja on mielestäni upea! Tarinan keskushenkilö on Eric Packer, käsityskyvyn ulottumattomissa olevan määrän rahaa itselleen haalinut nuorukainen. Hän elää umpioituneena äänieristetyttyyn limusiiniinsa, tuijottaen jenin kurssin muutoksia auton matkustamon monitorista. Päivän aikana Eric tapaa alaisiaan, lääkärinsä, vaimonsa ja rakastajattarensa. Jokainen henkilö tulee tarinan kuluessa tarkasti määritellyksi sen mukaan, mitä hyötyä hänestä on Ericille. Samalla kun hyötynäkökohtien erittely on äärettömän kylmää, on se myös rehellistä. Suhteen molemmista osapuolista paljastuu asioita, jotka ovat ikävän tosia mutta yllättäen myös hyvi...

Käännöksiä / Jean Kwok Girl in translation ; suomentanut Ulla Lempinen Bazar, 2011, 279 s. Käännöksiä on kiehtova, hieman uuteen asuun muokattu tuhkimotarina  aikuisille. Vaikka tapahtumat ovatkin vähän ennalta-arvattavia, luin tarinaa herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Ja näin kävi kaiken lisäksi tilanteessa, jossa olin jo hylännyt pari ihan kelpo kirjaa, kun en kerta kaikkiaan hermoilultani kyennyt keskittymään. Kiitos Jean Kwokin, pääsin jättämään muutamaksi tunniksi melko masentavan sairaalaympäristön jonnekin taustalle! Tuhkimona on tapahtumien alussa 11-vuotias Hongkongista New Yorkiin muuttava Kimberly. Mukana muuttaa hyvä äiti, mutta perillä odottaa paha äitipuoli, äidin itsekäs Paula-sisko. Aluksi kaikki on tosi kurjaa, ilkeä täti teettää äidillä ja tyttärellä velan maksuna pitkää päivää tekstiilitehtaassaan epäinhimillisissä olosuhteissa, asunnoksi hän järjestää kelvottoman loukon purkutalossa. Onneksi Kimberly pääsee kouluun. Siellä on aluksi ankeaa, mutta hy...

Näin on hyvä : kertomuksia Wyomingista 3 / Annie Proulx Fine just the way it is ; suomentanut Juhani Lindholm Otava, 2011, 287 s. Mellowhornin hoitokoti, Helvetti, uudistila 1850-luvulla Sierra Madren rinteellä, lennätinkonttori Californiasta Oregoniin vievän postireitin varrella samoihin aikoihin, vähitellen asutusta keräävä uusi siirtokunta Denverissä 1920-luvulla ja muutama muukin originelli takapajula ovat näiden kertomusten tapahtumapaikkoja. Elämä on kovaa mutta siinä on silti outoa hohtoa. Proulx kuvaa henkilöitään säälimättömän rehellisesti mutta ymmärtäen. Kurjimmassakin kohtalossa on arvokkuutta ja toivoa. En ole lukenut Proulxin aikaisempia novellikokoelmia enkä  meinannut oikein pysyä menossa mukana. Melkein joka novellin kanssa kävi niin, että juuri kun tunsin alkavani päästä kiinni juonesta, tarina loppuikin jo! Nyt kun lukemisesta on kulunut muutama päivä, muistan kyllä hyvin kertomusten omalaatuisen hirteisen tunnelman, mutta henkilöt ja tapahtumat alkavat...

Señor Peregrino / Cecilia Samartin Tarnished beauty, suomentanut Tiina Sjelvgren Bazar, 2010, 382 s. Jamilet on meksikolainen tyttö, jolla on selässään valtava pelottavan ruma syntymämerkki. Kotikylässä ihmiset pitävät merkkiä paholaisen kädenjälkenä ja syrjivät tyttöä ra'asti. Luokkatoverit mm. kivittävät hänet ensimmäisellä koulumatkalla, ja koulunkäynti jää siihen. Kun Jamiletin äiti kuolee, tytölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Yhdysvaltain ihmemaahan etsimään ratkasua ongelmiin. Hän lyöttäytyy pojaksi pukeutuneena rajan ylittämistä yrittävien miesten matkaan ja onnistuu pääsemään tätinsä Carmenin luo Los Angelesiin. Tädin naapurissa asuu upean Pearlyn kanssa seurusteleva Eddy, johon Jalilet rakastuu toivottomasti. Eddy auttaa Jamiletia saamaan työpaikan läheisestä mielisairaalasta. Väärennetyillä henkilöllisyyspapereilla työnsaanti näyttää melkein mahdottomalta, mutta Jamiletilla käy tuuri. Yksi sairaala-apulaisista on juuri sanonut itsensä irt...