Viime viikkojen aikana kodissamme on nähty kummallisia plänttejä: taivaisen valon lämmittämiä läimäreitä, joihin talven hailakoittamien kissaeläinten on ollut hyvä pötkähtää akkujaan lataamaan. Itsekin olen yrittänyt nyhtää auringonsäteistä lohtuenergiaa, sillä kevätväsymys alkaa painaa jo pahasti päälle. En malttaisi odottaa hetkeä, jolloin puut ja ruoho taas vihertävät ja tienvarsille putkahtaa iloisen värisiä kukkasia. Vakavinta värinpuuteangstiani helpotti onneksi pirteä tulppaanikimppu, jonka mieheni muilutti korkean hyllyn päälle naistenpäivän kunniaksi.
 |
”Meidän emo tykkää näistä tuulimyllymaan rehuista, koska se on
tanssahdellut niiden seassa jo kauan ennen meidän aikaa.” (1) |
Koska tulppaanit ovat kissoille myrkyllisiä, kukkaparat joutuivat elämään melkoisessa karanteenissa Hupsuttamon katonrajassa. Pikkuhampaat eivät päässeet kertaakaan naksuttelemaan hazardöösejä somisteita, mutta halusin antaa sinisten silmien nauttia oranssin ja keltaisen sävyistä edes hetken verran, ja siksi järjestimme uskaliaat kuvaukset, jotka olivat kuin pala kauneinta tropiikkia.
 |
| Katsoa saa, muttei koskea! (2) |
 |
| Niin herkkää ja unenomaista (3) |
 |
| ”Hoi, tulp! Hoe gaat het met jou?” (4) |
 |
”Ihan tuntuu kyllä Hollannilta, kun yläkerrassa klopsutellaan
yhä puukengillä ja nessun edessä levittäytyy tulppaanipelto.” (5) |
 |
| ”Ruffe, hei! Ethän säkään syö tulppaaneja? Kun mä tahtoisin niitä hääkimppuun.” (6) |
 |
| Juju ei maistellut kukkasia, vaikka ko. kisumisu tässä fotossa vähän vihertääkin. (7) |
 |
| ”Tuoksu on oikein keväinen, joten kyllä näitä kohta kukkapenkeissäkin nähdään, mama!” (8) |
Joko teillä muillakin on keväänkaipuu?
Entä mikä kuva miellytti silmää kaikkein eniten?