Talvikylvöt

Viljelyslaatikot alkavat paljastua lumen sulaessa ja sen myötä mullan pinnalle viemäni taimipurkkien rykelmä pääsee vapaaksi talvitantustaan. Tai pääsisi, ellei niiden yllä olisi kaiken varalta paksu kerros kuusenhavuja estämässä pakkasen purevuutta. Havut lisäsin vuodenvaihteessa, jolloin oli hetki suojasäätä ja lumi uhkasi sulaa kokonaan kylvösteni yltä. Myöhemmin talvella sitä pelkoa ei ole ollut.

Menin siis kaivelemaan talvikylvöksiäni havujen alta. Hetkessä havuja ei niin vain poistettukaan. Olin tökkinyt havut tukevasti syvälle viljelylaatikoiden multaan, joka vielä oli jäässä ja niinpä havunoksatkin istuivat nyt tiukassa. Sen verran kumminkin sain havuja pois tieltä, että ruukut paljastuivat, kuin myös ikävä yllätys.

Lumi oli sulanut, valunut läpi havupeitteen ja täyttänyt ruukkuni piripintaan jäisellä vedellä. Osa ruukuista oli ääriään myöten yhtä jääkimpaletta. Ruukut olivat vielä tiukemmin kiinni maan pinnalle muodostuneessa paksussa jääpatjassa kuin havunoksat. Siinä ovat talvikylvöni sulaneet ja jäätyneet päivälämmön ja yöpakkasten vuorotellessa. On kylmäkäsitelty, on. Ihan ei olisi jäätyä tarvinnut. Ruukuissa on kyllä reiät, mutta ilmeisesti edestakaisin sahaava lämpötila ja havukatto edesauttoivat jääpatjan muodostumisessa. En saanut purkkeja irti, mutta havut lopulta lähtivät. Päätin jättää seuraavaan päivään auringon huoleksi irrottaa purkit, mustia kun ovat.

Seuraavina päivinä sain irrotettua purkin toisensa jälkeen. Ladoin ne samaan järjestykseen, sillä keskimmäisessä rivissä ei ollut merkintää purkin sisällöstä. Olin kirjoittanut lajikkeiden nimet erilliselle paperille, varmuuden vuoksi vielä koneellekin talteen. Ei siis ollut varaa sekoittaa järjestystä, vaara kylläkin. Ja onnistuin siinä kun jouduin jakamaan purkit kahteen eri säilytyslaatikkoon. Nyt ei ole keskimmäisen rivin nimitiedoista jäljellä kuin arvaus. Myöhemmin selvisi, että paperilla ja koneella olevat listat olivat eri järjestyksessä!

Mitä vielä? Jotta soppa olisi täydellinen, kaadoin piripintaan olevan veden pois ruukkujen päältä. Ehkä huitaisin myös siemenet maahan samoilla lorauksilla, mistä taas johtui mieleen, että olin ripotellut kustakin talvikylvettävästä kaikki siemenet kerralla. Nämä olivat siemenkirjeen siemeniä, joita ei ollut tuhottomasti muutenkaan. Kannoin kylvökseni nyt kasvimökkiin sulamaan ja hieman kuivumaan. Jos purkeista jotain itää, tulee se olemaan todellinen ihme.

Kaikesta oppii. Ehkä ensi vuonna osaan laittaa taimipurkkini sulamisvesiltä suojaan kannen alle.

 

Puutarhavuosi 2022

Ensimmäinen mielikuva menneestä vuodesta on kesän kirkkaansininen taivas ja lämpötila lähellä tai peräti hellelukemissa. Piti tarkistaa kesän ennätyssaldo: pikkukaupungissamme mitattiin 11 päivänä Suomen korkein hellelukema. Mielikuva oli siis ihan oikea.

Pitkään sai kunnon säitä odottaakin. Toinen mielikuva vuodesta on korkeat hanget. Lumesta ei meinattu päästä eroon. Melkein itkuksi pisti, kun huhtikuussa vielä ripsoi kymmenen sentin lisäkerroksen. Sulamista odotellessa ennätin leikata kuivia oksia jo muutenkin korkeaan oksakasaan ja silppuria sain huudattaa kokonaisen viikonlopun ennen kuin rytöläjä oli hakkeena. Koska oli pitkä kevät, idea- ja suunnittelupuolen lista vain kasvoi, ja tuska sen myötä päästä niitä toteuttamaan.

Ekaa kertaa:

Käyttelin porakonetta ja sain aikaiseksi viljelylaatikot. Niiden ympärille olikin päheetä levittää "oman maan silppua". Vaikka laatikoiden nikkarointi työnä on yksinkertainen, koin suurta onnistumisen tunnetta. Kesän mittaan laatikoista tuli yhä merkittävämpiä, kun siemenkylvöt itivät ja sain viljelyksiltä satoa ja silmäniloa. Kastelukannua tarvittiin usein, sillä kuivuus koetteli ensin alkukesällä ja sitten vielä heinä-elokuun ajan. Ekaa kertaa kylvin myös heiniä, sininataa, josta toivoin ja sainkin taimia paahdepenkin reunalle.

Tappiot:

Aikaisin keväällä käyn läpi kukkapenkkien lehtipeitot, murustelen niitä pienemmäksi ja jätän murskan kasvien väleihin hajoamaan. Paksu kerros rapsakoita tammenlehtiä tuntuu olevan erittäin hyvä suoja perennoille vähälumisina kausina. Tänä keväänä taisi paremminkin olla ongelmana paksu lumikerros, joka ei olisi millään halunnut sulaa pois. Jänis vei veronsa heti kasvun alettua käyden lyhentämässä kurjenkellojen lehtituppaat. Kukkivat sitten elokuun lopulla, eivät normaaliin tapaansa heinäkuussa.

Talven menetyksiä ei siis ollut, ainoastaan osa kiinankatajista oli jälleen alkukesällä ruskeina, vaikka ovat yli 10 vuotta vanhoja. Annoin niille lähtöpassit, koska en halua huputtaa niitä ikuisesti. Saattaa olla jotain sairauttakin, koska ei tunnu olevan merkitystä onko ne olleet suojassa tai ei. Kesän helteissä en ymmärtänyt, että jaloangervot ovat janoisia kasveja tai että niiden kasvualusta oli päässyt pahasti kuivahtamaan. Saapa nähdä nousevatko keväällä.

Ostoksia:

Puutarhaan ostin multaa 15 säkkiä, kalkkisäkin, purkin kanankakkaa, 2 pionia, 3 varjohiippaa ja syysleimun, ilmeisesti Wilhelm Kesselring nimeltään. Aikaisin keväällä ostin pari pussia tomaatinsiemeniä ja viljelylaatikoihin salaattien ja mausteiden siemeniä. Paljon siemeniä löytyi vanhoista varastoista. Lähes ekaa kertaa (edellisestä kerrasta ainakin 15 vuotta) ostin myös miekkaliljojen ja daalioiden mukuloita. Äitienpäivälahjaksi sain nietospensaan taimen.

Paras ostos aikoihin:

Trimmerin hankimme jo kaksi kesää sitten. Ihan tavallinen vempain ladattavilla akuilla. Kulmatonttiamme kiertää ikävän viistot ojat kahdelta puolen ja niiden nurmikko on suorastaan viheliäistä leikata ruohonleikkurilla, erityisesti jos nurmi on päässyt pitkäksi. Kummasti on vähentänyt tekemisen tuskaa, kun voi pidentää trimmerin varren ulottumaan ojan pohjalle asti, eikä tarvitse itse linkuttaa epätasaista pintaa. Leikkausjälki ei toki ole samaa kuin jos ruohonleikkurilla vetäisi, toisaalta voi jättää nurmikon kukat pidemmäksi aikaa kukkimaan.

Mitä tein lomalla?

Ihmettelin itsekin kunnes tajusin, että kesälomasta hupeni 1½ viikkoa koronassa ja viikon vietin Englannissa. Tänä kesänä ei ollut ylimääräistä ylitöistä kertynyttä viikkoakaan, kuten tavallisesti, joten aika vapaaseen oloon omassa puutarhassa tuntui todella lyhyeltä. Osa lomasta suli myös helteiden pehmentämänä. Oli ihan hyvä taktiikka aloitella puutarhajuttuja keväällä heti kun vain ulos pääsi. Muuten olisi jäänyt "kaikki" tekemättä. Ainakin kuvasin paljon ja nautin edellisen syksyn kukkasipulien loisteesta. Tänä syksynä en sitten ostanut sipulin sipulia ensi keväälle.

Mitä tein tai jäi tekemättä?

Kannattaa haaveilla paljosta, niin saa jotain aikaiseksi, näyttää olleen mottoni. Tekemättä jäi kasvimökin edusta, kasvimökin viereisen kukkapenkin osittainen uudistaminen, vuohenputkisota jäi puolitiehen, vuohenkellosotaa en edes aloittanut, talon vierustan kiveysten kunnostus jäi haaveeksi,... Mutta viljelylaatikot tuli valmiiksi, kirsikkapuu tuli ehostettua, talous- ja lehtikompostit tyhjennettyä, pitkä aita leikattua ja varjopuutarhan polut siivottua rikkaruohoista ja katekin levisi sinne ihan viime töinäni loppusyksyllä.

Niin ja tietysti satokausi on oma souvinsa. Elokuun päärynä kukki enemmän kuin koskaan ja teki myös hedelmää enemmän kuin koskaan. Sen satokausi on hyvin lyhyt ja väistämättä paljon meni myös hukkaan, kun en ennättänyt säilöä tai kerätä talteen. Kumminkin on nyt päärynähilloa ja päärynäsuikaleita talven ilona. Omenasato ei ollut mitenkään valtava, ja olin siitä hyvilläni, sillä omenat olivat jo alkukeväästä matojen mieleen. Viljelylaatikoista sain paljon mieleistä säilöttävää, ja kasvimökistä tomaatteja.

Englannin reissu oli ihan oma lukunsa ja olenkin Harlow Carrin puutarhanäkymiä jakanut parissa postauksessa aiemmin. Kun on paikallinen apuna lomaohjelman suunnittelussa, tulee reissusta antoisampi. Molemmat kun olemme hurahtaneet kasveihin, oli loma puutarhapainotteinen. Ehdittiin käydä myös Yorkissa nähtävyyksiä katsomassa, Leedsissä ostoksilla ja Riponissa kartanon puutarhassakin. Kyllä oli kartanon oheistaimimyymälän tarjonta herkullinen. Harmi kun britit eivät enää ole EU:ssa ja kasvien tuominen on käytännössä ihan mahdotonta yhä vieläkin brexitin jälkeen.  No, enpä tiedä kuka ne olisi matkalaukkuuni saanut sullottua tai mielihaluni raahattua. Toin sitten puutarhakirjoja, joista siellä on ihan huikea tarjonta.

Minna Hiidenkiven puutarhasta laittoi haasteen alulle, minulle haaste kiersi Marjukalta Tutkimusmetsän puutarhasta.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja, Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista.
3. Haasta muutama blogi-ystäväsi mukaan.

Haastan Riinan blogista Versoja Vaahteramäeltä sekä Katjan Päivänpesän elämää -blogista.

Toisen kierroksen siemenkirjeen lähetin menneenä maanantaina eteenpäin. Osallistuminen siemenketjukirjeeseenkin oli uutta. Olipa antoisa, odotuksentäyteinen kokemus, ja odotus jatkuu. Puutarhavuoteni päättyi (vaiko puutarhavuosi 2023 alkoi?), kun kylvin siemenkirjeessä tulleita siemeniä purkkeihin ja kiikutin ne viljelylaatikon suojiin talveksi. Ehkä marraskuinen kylvö kylmäkäsittelyyn on alku, toivon niin.

 

 

Siemenkirje – Kiitos ja anteeksi!

Etelänruusuruoho

Siemenkirje saapui. Se toi hyvän mielen ja mukavasti erilaisia siemeniä. Monia valikoimaan osuneista lajikkeista olinkin havitellut ostavani joko taimina tai siemeninä. Suurkiitos jo nyt kaikille kirjeeseen siemeniä sujauttaneille! Monipuolinen lajitelma lähtee seuraavaan etappiin huomenna maanantaina.

Kaukaasiantörmäkukka

Tuppukylän marketeista ei löydy pieniä Minigrip-pusseja. Täällä ilmeisesti kerätään vain marjoja ja sieniä, ja ne pakastetaan isoina annoksina. Ei mitään piperrystä! Onneksi vaateteollisuus on höveliä väkeä ja pakkaa varanapin, pätkän ompelulankaa tai painonappeja somiin pieniin suljettaviin pusseihin. Kiinnittäessään pussia vaatteeseen huomaavaisimmat lävistävät pussin sulkijan yläpuolelta. Paikkasin teipillä ainoastaan pari pientä reikää, joista siemenet muuten olisivat karanneet. Nyt ne ehkä vain liimautuvat reiän kohdalta teippiin kiinni.

Ketoneilikka

Verikurjenpolvi

Suuren suuria pussit eivät ole, mutta tämä lienee parempi ratkaisu kuin hapero, vaikkakin kevyt teepussi? Kokeilin jo yhden teepussin tyhjentää ja se olisi ollut mitä mainioin siemenpussi, mutta aukominen ja sulkeminen useaan otteeseen olisi tuottanut tuskaa seuraaville ketjussa. Kokeilin halkaistua leipäpussin sulkijaa, mietin lankaa, teippiä, klemmaria... ja sitten tulivat mieleen nämä minipussit. Ei ihan sormien mentäviä. Anteeksi. Viiden desin suljettava pussi olisi ollut pienin marketista löytyvä.

Loistosalvia

Mäkitervakko

Vinkkinä, että pikkulusikka toimii melko hyvin siemenien kaiveluun. Testattu on.

Turkinkurjenpolvi

Omaa antiani kirjeeseen touhutessa totesin, ettei siementen keräämisellä rikastumaan pääse, ainakaan kotikonstein. Roskien erottelussa meni pitkä tovi. Liukkaita ja pinksuvia ovat, jotkut liki näkymättömiä. Kaikista ei ihan tiedä, onko siemen vai roska, mutta hyvässä uskossa aion oman saaliini lähettää eteenpäin jakoon ja myös saamiani siemeniä kylvää. Kaikki jakamani siemenet ovat tämän vuoden satoa.

Tähtilaukka

Minulta sujahti pusseihin vaaleanpunaista loistosalviaa, tummansinistä turkinkurjenpolvea, pinkkiä verikurjenpolvea, vaaleanpunaista palavarakkautta, vaalean lilaa kaukaasiantörmäkukkaa ja samaa väriä tähtilaukkaa, vaaleanpunaista ketoneilikkaa, pinkkiä mäkitervakkoa sekä tummanpunainen etelänruusuruoho.

Palavarakkaus

Pitää mennä vaateostoksille, jos aioin osallistua seuraavaa rundiin =). Vuosia nappilaatikkoon heitetyt pussukat tuli nyt hyödynnettyä. Mihin keksisin käyttää nappilootaan jääneet painonappien osaset?? Pussipulmaa ratkoessa hykertelen tyytyväisenä tästä annoksesta uutta kevättä!