Nih

Eikös se näin mene? Jos menee pitkään hyvin, täytyy jossain vaiheessa tulla kovaa ja kipeästi alas. Pitkään ei ole ollut murheita, oma mieli on tänä syksynä, viime viikkoina vihdoinkin uskaltanut tuntua omalta, iloiselta, peruspositiiviselta. Ja taas se alkaa. Mamma menee tasaista tahtia alaspäin, minulle soitetaan. Sitten minä vellon syyllisyydessä.

Olen päättänyt (vaikken siinä onnistu) olla stressaamatta. Käyn kerran kuukaudessa, enemmästä väsyn liikaa. Enkä minä voi tehdä yhtään mitään. En ymmärrä lääkityksistä tai sairauksista mitään. Viikonloppuisin ei ole mikään paikka tai henkilö tavoitettavissa. Menköön veli välillä. Seuraavalle soittajalle annan veljen puhelinnumeron...


Tämän jälkeen oli ihan pakko ryhtyä neulomaan. Eikä tuo käsi sen kummemmalta tunnu. Lähinnä se tuntuu tykkäävän fysioterapeutin harjoitelmista - teen kiltisti niitä. Mutta aamuisin se on aivan älyttömän jäykkä ja sen ojentaminen ja venyttäminen sattuu. Kyllä se siitä sitten ennen töihin menoa vertyy, mutta ei kiva silti. Taitaa paraneminen kestää.

Onneksi on ystävät, blogi ja Ravelry - saa valittaa, ruikuttaa, kitua ääneen. Voi myös iloita, riemuita ja hihkua. Kaksi työkaveria tänään töissä ihmetteli, että mikä siinä tietokoneessa, netissä on niin kiinnostavaa ja koukuttavaa? Toinen sai töissä uuden koneen (pyytämättä) ja toinen osti kotiin ihan ensimmäisen läppärinsä, jossa oli kuulemma kaikkia mahdollisia ominaisuuksia joita hän ei ikinä tule tarvitsemaan. Kuulemma voi lähettää jotain liitetiedostojakin, mihin niitä ikinä tarttee.... Mutta mulle iso osa elämää on netissä. Te kaikki ihanat :)

Sori, tänään on vähän nyyhkypäivä.

SE

SE on täällä. Eilen aamulla jäin onneksi kotiin korjaamaan kokeita, sillä klo 8.30 ovikello soi (Piki ohjuksena saunaan piiloon) ja se uusi läppäri tuli. Eli ei kyllä missään vaiheessa soitettu ja kysytty minne toimitetaan ja moneltako suurin piirtein. Kovalevy (se vanha) ei ollut mukana - tosin tämä tuli Tampereelta ja kovalevy tulee (toivottavasti) Helsinskistä. Koko eilinen ilta meni asennellessa ja päivitellessä ja rekisteröityessä ja kieltäytyessä rekisteröitymisestä. Näppis on ihana, laattahiiren tuntuma ihan eri kuin vanhassa tai työkoneessa. Näyttö on ihanan iso ja kirkas, mutta Vista on jotenkin ihan erilainen.

Tein myös tehdasasetusdvd:t (recovery x 2). Ja olipas hankalaa. Ensin piti hakea kaupasta DVD-levyjä. Sitten tekemään. Kahden ensimmäisen jälkeen (à 25 min) tuli aina virheilmoitus 204 - kopioiminen ei onnistunut. Sitten soitin tukeen. Taas sama virolainen herra, jonka etunimen esittelystä ei saa mitään selvää. Jätti minut langalle odottamaan vartiksi, mitä tuo virheilmoitus 204 tarkoittaa. Ei selvinnyt, eivät tienneet! No, onneksi kolmas kerta toimi ja toinen levy onnistui ensimmäisellä kerralla.


Tässä uuden koneen ensimmäinen kuva! Tuli myös eilen postissa Fyberspatesilta. Olen tainnut autuaasti unohtaa kertoa liittyneeni sinnekin kuitukerhoon... Yksi paketti tuli jo tammikuussa, mutta se oli sen väristä liilaa, että ei pahemmin iske. Se oli muistaakseni BFL:lää, tämä mielettömän ihana, jotenkin synkän, syvän peikkometsän mieleen tuova letti on Shetlantilaista.

Kiitos kaikille huivin kommentoijille! Iso osa kiitoksista kuuluu kyllä Päiville, suunnittelijalle. Mutta totta, on ollut todella hauska vertailla, miten uskomattoman erilaisia huiveja eri langoista ja jopa samoista langoista eri värisinä tulee!

Jatkoa

Läppärissä huollossa osa 2.
Tuon eilisen spostin jälkeen huhhailin ja raivosin jonkin aikaa, sitten vasta laitoin palautetta. Totesin ottavani yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, kuten aamulla sitten teinkin. Siellä mielipide oli, että kiintolevy on minun omaisuuttani eli siitä ei voida maksua periä, mutta postikulut voidaan.

Vajaan kymmenen minuutin kuluttua tästä, odotellessani Acerin huollon avautumista, minulle päin soitettiin! Eka kerta. Kohtelias, täysin suomenkielinen miesääni. Esitteli itsensä miellyttävän selkeästi. Ja kertoi, että kovalevy lähetetään minulle maksutta, ja saan uuden koneen. Hyväksyin vielä spostitse uuden koneen ominaisuudet. Ensimmäisen kerran tuli hyvä fiilis asioiden hoidosta. Ja myöhemmin iltapäivällä laitoin vielä postia, en nimittäin tajunnut sanoa, että vanhassa koneessa on kaksi kiintolevyä ja niistä toisessa on minun omat tiedostoni - eivätkä ne ole siinä perinteisessä "omat tiedostot" kohdassa, vaan juuri sillä toisella levyllä. Saankohan molemmat levyt, väärän levyn vai oikean levyn? Katsotaan sanoi Putkonen ja pieraisi puhelimeen.

EDIT: Voi tietenkin Anni on oikeassa kommentissaan! Yksi levy jaettuna kahtia... Sama pää kesät talvet....

Olen itsestäni ylpeä. En ole raivonnut, en kironnut enkä itkenyt. Keskimmäinen ei kyllä edes kuulu tapoihini, mutta kun oikein suutun, purskahdan usein itkuun. Tekee asioiden hoitamisesta hankalaa, enkä yhtään tykkää tästä piirteestä itsessäni. Palautetta aion antaa ja hitusen jo annoinkin. Toivoin sen eilisen viestin kirjoittajalle kerrottavan, että viralliseen spostiin kirjoitetaan allekirjoitukseksi kyllä myös sukunimi.


Käsityöt? Ei ole ollut aikaa, eikä kyllä aivokapasiteettiakaan. Novita tuli, ihan liian kesäinen fiilis kun maas' on hanki. Tiedän, että ne kuuluisat kesäneuleet pitäisi tehdä nyt jotta ehtivät käyttöön, mutta kun ei ole fiilistä. Boleroita oli useampi kiva. Ja taas lehti haisi aivan käsittämättömän pahalle.

Ärsytys

Testasin pääsen-kääntämään-monta-kulmaa-neuletta eilen lastenvahtina ollessani. Kaksi erittäin nuutunutta ja kuumeista lasta, äidin pakko päästä apteekkiin ja hiihtämään (!), isä (eronneet) lomamatkalla ja mummolla ei ajokorttia. No, istuin ja neuloin ja mietin. Paljastui, että pitää miettiä uusiksi ja jotenkin suurentaa koko hommaa.

Naapuri järjestää ohjelmaa kissoille.

Jotain ihan muuta. Millaista on hyvä asiakaspalvelu? Kohteliasta, asiakkaan tarpeet huomioivaa, oma-aloitteista. Ei helppoa, asiakkaat voivat olla tosi tyhmiä ja epäkohteliaita - kokemusta on. Olin koko opiskeluajan töissä kassalla ja neuvonnassa. Jos eilen mietin sananlaskuja, tähän voisi laittaa sen "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas". Voi hitsi. Alan muistuttaa inhoamaani ala-asteaikaista opettajaani. Se laukoi sananlaskuja vankalla vähintään viisi per puoli tuntia tahdilla....

Rakas läppärini on ollut huollossa just melkein kuukauden. Olen soittanut useamman kerran ja kysellyt kuulumisia, kohteliaasti. Aina on vastattu:"osa tilattu, eiköhän se kohta". Tänään soitin taas. Nyt varustautuneena Kuluttajaviraston sivuilta saadulla tiedolla, että edes tällaisen hupihyödykkeen korjaus ei saa kestää liian kauaa ja kahden viikon jälkeen tilalle on pyydettäessä annettava sijaislaite. Ei niin, että siitä sijaislaitteesta oikeasti mitään hyötyä minulle olisi, kaikki ohjelmat (siis ne omat rakkaat) ja muuthan siitä puuttuvat. Eivät Acerilla olleet kuulletkaan moisesta kahdesta viikosta. 

Minä en suuttunut, en kiroillut vaan jaksoin olla asiallinen vaikka tuntui että nyt suutun. Asiakaspalvelu ei ollut töykeä, mutta tasaisen välinpitämätön. Nyt kuitenkin selvisi, että jos kone on huollossa 30 päivää, he soittavat (kerta se olisi ensimmäinen sieltäkin päin) ja kysyvät millainen kone minulle käy vanhan tilalle. Mutta kun. Tahdon kovalevyni tiedot, koska vika on prossussa ei kovalevyssä. Oman ärsytyksen purkamiseksi laitoin vielä spostin perään - oikein viralliseen sävyyn. Katsotaan vastaavatko ne ikinä...

Ärsyttää. Neulon ja rauhoitun. Ja menen opekokoukseen ärsyyntymään uudestaan. Ja neulon ja rauhoitun sielläkin ;)

EDIT: Asiakaspalvelu vastasi nopeasti, itse luin vastauksen vasta juuri äsken näin illalla. Absurdi päätös absurdille päivälle:

Hei,

 

Pahoittelen, mutta varmuuskopioida konesta ei otetta, meillä semmosta palvelua ei ole.

Kone vaihdetaan tosissaan jos tilattu varaosaa ei ole saapunut 30 päivän sisällä.

Jos kone vaihdetaan on Teillä mahdollisuus ostaa vanha kiintolevy itselleesi hinnalla 92 eur.

 

Maanantaina tulee täynnä 30 päivää, eli pyydäisin ilmoittamaan, haluatteko vanhan kiintolevyn takaisin?

 

Ystävällisin terveisin,

 

Kristel

Acer Asiakaspalvelu

EDIT: perjantaina tämä tietokonetarina sai onnellisen välietapin. En uskalla sanoa onnellisen lopun ennen kuin koneeni on kotona ja todettu toimivaksi.

Takaisin

Elämä on. Lainakoneella bloggailen, tai siis työkoneella. Tänään hakivat töistä minun oman läppäräiseni huoltoon. Huom! Takuu on vielä voimassa! Puhelimessa sanottiin 1½ viikkoa, kuljetusmies oli sitä mieltä, että "yleensä nää hoituu tosi nopeesti" ja minä pelkään pahinta.... En tykkää tän näppiksestä, enkä näytöstä (pieni), eikä tässä ole mitään kuvia ja ja ja .... 

Ja pää on jumissa. Taas se ällö inha päänsärky. Nyt jo kolmena viikonloppuna peräkkäin. Stressiä... Ja niskat jumissa. Lupaan ja vannon jumppaavani niitä nyt sitten joka ilta jos tästä selviän.

Abit. Salissa, Abigaalassa oli tietysti dvd "opehuoneesta". Minua esittänyt abi hipelöi salomoninsolmuhuivia, ei edes oikeasti neulonut - höh. Ja hän tietysti puhui kissoista, neulomisesta, kissoista, suklaasta ja kissoista. Ja väitti ostavansa AKRYYLIlankaa Palarannasta. Minähän en akryyliin koske! En tiedä oliko se tahallinen erhe vai ihan silkkaa tietämättömyyttä? Muuten aika tavanomainen abigaala, ei mitään kovin ihmeellistä, liikaa kirosanoja, liikaa sisäpiirin vitsejä.

Tällä koneella ei ole paljoa kuvia. Joitain, mitä olen käyttänyt Peda.netin sivuilla ja joitain (kissoja ja neuleita) joita laitoin tänne 10 kk sitten kun tuo nyt huollossa oleva kone oli vasta tulossa minulle (= edellinen prakasi). Mutta kun ei muutakaan jutun juurta ole, niin vihdoinkin vastaisin siihen haasteeseen, jossa pitää näyttää neljännen kansion neljäs kuva. Tämä on kylläkin viidennestä kansiosta, sillä neljäs sisältää ryhmäkuvia ihmisistä, joilta ei nyt ole mahdollisuutta kysellä lupia naaman näyttämiseen.


Skannattu kuva. Vuosi oli 2000, kesäkuu ja Nizzan reissu. Aivan ihana reissu! Tämä paikka on Villa Ephrussi de Rothschild. Kuuma päivä, kuuma bussi, ja sitten ihana kävely todella kauniissa puutarhassa. Sisällä kartanossa oli ihan mieletön posliinikippokokoelma. Tahtoisin takaisin....

Kummallista

Varmaan yksi suosikkiotsikoistani tuo kummallista. Mutta elämä on!

Kummallista 1. Joskus maaliskuussa Yahoon Neulontalistalla oli juttua Vogue Knittingin tilaamisen vaikeudesta. Maiden joukosta ei nimittäin enää löydy Suomea (ja montaa muuta). No, en muista kuka, mutta joku ihana ihminen huomasi, että lahjatilauksen voi yhä tehdä Suomeen. Niinpä tein lahjatilauksen itselleni! En saanut minkään maailman vahvistusta spostiin, enkä mitään muutakaan viestiä. Huhtikuussa rantautuneessa Visa-laskussa ei ollut VK:ta, joten päättelin tilauksen menneen harakoille. Mutta tänään oli tullut kevät/kesä-lehti! Tosin kirjekuoren osoitelapussa (jonka muuten otan varmuuden vuoksi talteen) lukee WIN07? Kiva kun tuli kuitenkin, on noita Ameriikan maan neulelehtiä vähän eri asia lukea - siis ihan oikeita artikkeleita niin kuin jossain oikeassa, vakavasti otettavassa lehdessä. Milloinkahan IK tulee? Huomenna?

Kummallista 2. Tee-se-itse mentaliteetti tai itsepalvelu, ihan miten vaan rantautuu myös tietokoneisiin. Soitin piruuttani tämän koneen myyneeseen puulaakiin ja valitin ihan vain periaatteesta. Koneen mukana ei nimittäin tullut yhtään ainutta CD:tä tai DVD:tä. Se kuuluisa "käynnistyslevyke" tai "asennuslevy"tai nykymaailmassa "tehdasasetustenpalautuslevy" (kaamea sana) pitää tehdä itse. Entä jos se minun tekeleeni ei toimikaan? Toivottavasti sitä ei ikinä tarvita.... Koputan puuta, ja olen sormet ja varpaat ristissä! Olisi tuosta levyjen itse tekemisestä voinut mainita toimitusehdoissa tai koneen esittelyssä - kuluttaja-asiamiehenkin mielestä. Mutta kuulemma koneiden esittelytiedot tulevat koneiden valmistajilta suoraan.... Onhan ne kuitenkin laitettava myyjän sivuille, joten...

Mammani oli tänään kaihileikkauksessa. Kuulemma meni ihan hyvin. Yleensä leikataan vain toinen silmä, mutta nyt oli laitettu myös toinen silmä jonoon, nähtävästi näkö oli ehtinyt mennä niiiiin huonoksi. Ja mokoma isoäiti oli taas eilen ollut kepin kanssa kauppareissulla, vaikka kaikki mahdolliset ihmiset ovat kieltäneet ja käskeneet ottaa rollaattorin. Eikä kertonut itse minulle, kuulin kiertoteitse. Olen värvännyt veljen menemään Mammaa hoitamaan tänä viikonloppuna, jotta itse pääsen kehräämään!

Tiitsalle ja Lankakomerolle suuret kiitokset tietokonevinkeistä! Heti kun ehdin (huomenna) testaan molemmat!

Tietokoneisiin liittyy kummallista 3. Tänään töissä, tunnit jo ohi, suunnittelin huomista, kuten myös työkaverini vieressäni. Siinä välissä oli ihan pakko vilkaista spostit ja vähän blogilistaakin.... Ja pauhasin ääneen blogilistan hieman metsään menneestä uudistuksesta. Ja samaan hengen vetoon pohdin myös ääneen tuota lauantain kehräystä, pääsenkö vai enkö? Työkaverini purskahti nauruun, sanoi minua hassuksi! Kun on niin ääripään asiat, modernia ja perinteistä, mielessä yhtä aikaa!

Kiva

Päivän piristys! Kisailuvoitto Heklalta Puikkopyörteestä. Ihanaa Viron villaa kauniin harmaana - harmaa ON kaunista, paljon kauniimpaa kuin musta! Ehdottomasti huivi. Kirikindaida pikkuvihkosessa ja virolainen neulesuunnitteluvihko. Siis juuri sopivaa ruudukkoa pitsin tai kirjoneuleen suunnittelemiseen ja välissä jotain muistiinpanosivuja, joiden tekstien selvittämiseen minun viron kielen taitoni ei ihan vielä riitä ;) Tälle, tai oikeastaan näille kaikille on ihan taatusti käyttöä! Kiitos!

Kuva on mitä on - tässä uudessa koneessa ei tietenkään ole sopivaa kuvankäsittelyohjelmaa. Picasa on kiva kollaaseissa, mutta en muuten tykkää. Gimp on liian iso tsydeemi. Irfanilla ei saa haluamiani raameja kuville. Ei tässä muu auta kuin kaivaa edellisen koneen mukana tullut Works-paketti ja etsiä Microsoft Picture it! Se on simppeli, mutta kaikki oleelliset toiminnot sisältävä kuvankäsittelyohjelma. Mutta ennen sitä pitänee tehdä käynnistys (tai kuulemma tehdasasetusten palautus) levy. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Neulominen on hidasta kun kaikki aika menee tässä koneella, töissä tai kattien kanssa pihalla. Ja vasen kyynärpää on niin kipeä, että yritän vähän varoa sitäkin.

Naapuri tarjosi Keurusselästä saamiaan komeita ahvenia (tosi isoja!) kissoille syötäväksi. Tosi kilttiä, mutta kun nuo pahuksen citykatit eivät osaa syödä edes pieniä muikkuja! Tai Piki osaa puolikkaan muikun...

Yes

Jippii! Uusi tietsikka on täällä, ja toimii - noin tsiljoonan asennuksen ja päivityksen jälkeen. Ja vielä olisi ihan älyttömästi asennettavaa, mutta tärkein, RSS-lukija on paikallaan ja blogitkin plarattu läpi. Tässä on parempi, tai minulle paremmin sopiva näppis kuin työkoneessa. Tosin näppis on myös laajempi eli pitää opetella uudet sormien asennot taas - sujunee sutjakasti - joskus kauan, kauan, kauan, kauan, sitten 80-luvulla olin jopa MEKAANISTEN kirjoituskoneiden koululaisten SM-kisoissa Pieksämäellä. En sijoittunut, nopeus olisi riittänyt, mutta liikaa virheitä.

Ne kuukauden takaiset varmuuskopiot.... Ne olivat tässä pöydällä viikko sitten. Eivät ole enää. En löydä mistään. Onneksi vanhemmat löytyy, eikä mitään hirveän tärkeää ole katoamassa... Raivasin jopa työhuonetta (pahimmat sotkut) odotellessani Back-up-levyn tekeytymistä ja kaivaessani niitä cd:itä. Ja kissat pääsivät työhuoneeseen ekan kerran kuukausiin. Vikatikki - kangaspuut ovat yhä edelleen maailman paras kiipeilyteline, toinen verho (se joka ei ole Lundian takana piilossa) tuli alas alle viidessä minuutissa ja kukatkin yritettiin syödä...

Piruuttani käynnistin tänään vielä tuon vanhan raadonkin. Ja kas, tietyssä kulmassa ja tietyssä valossa (makkarin lattialla) näytössä näkyi jotain todella himmeää... Pitäisiköhän kokeilla vielä kerran tykin kanssa?

Herrojen katzikaisten mielestä parasta uudessa koneessa on se laatikko jossa kone tuli ;) Piki piiloutuu sisälle (laatikko on just sen kokoinen, että kissa mahtuu makaamaan kerälle sisään) ja Indy istuu laatikon päällä (joka tosin meinaa rusentua Indyn painosta) ja hyökkäilee etuaukosta Pikiä kohti. Tai sitten Piki tekee jotain ihan omiaan ja Indy tuhoaa = silppuaa laatikkoa tuusan nuusaksi.

Kerta se on open uran ensimmäinenkin. Joku oli pyyhkinyt koevarauslistasta minun kokeeni pois! Eipä ole ennen tapahtunut.

Ja Norotakki on testattu työkäytössäkin - onneksi ilma viileni, muuten olisin joutunut odottamaan tätä testausta vaikka kuinka kauan ;) On se ihana! Ja kuulemma ihan minun väriseni.