Eiku

Viime viikonloppu meni iloisessa Itä-Suomessa iloisten käsityöläisten seurassa. Kehräsimme ja neuloimme siis porukalla Portaanpään kristillisellä kansanopistolla. Mukana oli lähinnä Kuopion seudun neulojia, ja sitten minä ja Tuulia. Paikka oli kaunis (kuvia joskus, lähinnä sitä luontopuolta), ruoka hyvää (taivaallisia ei-taatusti-kaupan-hyllystä karjanlanpiirakoita, mutta parasta olivat ihmiset, jotka puhuivat samaa käsityökieltä.

Kehruuseen taisi koukuttua aika moni... Miä vein mukanani peräti kaksi rukkia ja silti välillä oli ihan pakko neuloa, kun ei ollut rukkia saatavilla. Lainasin Suzie Pron Nemesialle, mutta aika moni muukin kokeili sitä. Jacqueline - tai lyhyesti Jacqui (Suzie on siis merkki ja Jacquie ristimänimi ;) - käyttäytyi kuin pieni enkeli, ei kolissut eikä kränkkäillyt ollenkaan. Se selvästikin tykkää opetushommista.

Mukana oli myös miniSpinner. Sunnuntaina sekin pääsi opetushommiin ja hurmasi välittömästi. Ymmärrän täysin, se nyt vaan on niin täydellinen työjuhta.

Alla oleva lanka on 100 % Wensdeydalea, valmistunut jo ainakin viikko sitten. 105 grammaa ja värjäys Tuulian. Rakastan noita värejä, niin ihanaa syksyä ja niin minua.

Ja jossain vaiheessa vastakehrätty vyyhti eksyi vahingossa ostolangan (sekin Tuulian) viereen - samikset! Värin nimi on Eiku. Siksi nimesin myös itsekehrätyn samoin.

Joku innostui taas kuvaamisesta. Sain pienen kuvausteltan ja tilasin kunnon jalan (hintaansa nähden erinomainen jalka). Eräät muutkin tässä huushollissa innostuivat kuvaamisesta...

Om-Om-Om-Om...

Kehrättiin. 29 rukkia, 12 eri mallia. Jossain purkamattomien tavaroiden seassa on tarkka listakin. (Tavaroita ei kannata purkaa, ennenkuin perjantaina pääsee (toivottavasti) remontin jälkeen kotiin.)

Neulottiinkin. Tai moni neuloi, minä en silmukkaakaan. Sen sijaan ostin lankaa ja villaa ja silmukkamerkkejä. Kauppiaita oli useita, tuotteet toinen toistaan kauniimpia.

Tunnelmakuva sunnuntaiaamun rauhasta. Muuten ei kyllä hiljaista hetkeä tainnut olla... Kotiin ajellessa (Ikean kautta perinteisesti) autossa oli ihanan hiljaista. Mitä nyt Steven Fry yritti kuiskutella korviin.

Värit. Kamalaa jos maailman olisi mustavalkoinen.

Eväät. Herkkupöytä pullisteli taas.

Viimeistään syksyllä uudestaan. Miusta on todella upeaa, että nyt on useita eri neule/kehruuretriittejä ympäri Suomen. Yritän kyllä ehtiä niin moneen kuin suinkin vain pystyn ♥

Vuosi

Villasukka ei ole oikein ollut nimimerkkinsä mukainen aikoihin... Ei vaan ole sukatuttanut. On se kumma, miten tämä neuleharrastus kulkee sykleissä. Välillä ei tee mitään, sitten taas ihan kamalasti. Nyt on sentään tuo jälkimmäinen, ns. ahkera kausi menossa, mutta ei vaan sukatuta. Huivituttaa vähän liikaakin. No, ehkä se sukkavaihe taas joskus tulee. Nämä sukat on aloitettu... Joskus. Aivan taatusti muistan neuloneeni niitä pari hassua kerrosta viime kevään neuleretriitissä. Silloin oli muistaakseni menossa ensimmäinen sukka. Arvelisin näiden saaneen alkunsa joskus viime helmikuussa? Melkein vuosi meni siis valmiiksi saamiseen. Mutta kun ei vaan mitenkään huvittanut.

Malli: melkein perussukka ranskalaisella kantapäällä. Vain melkein, koska nuo nostettujen silmukoiden jonot tuovat sentään jotain kuvion tapaista.
Lanka: Punta Yarnsin Merisock, 48 grammaa. Tykkään kovasti langan tunnusta käsissä ja värit ovat herkulliset. Mutta, iso mutta. Langan kertauksessa oli selvästi mennyt jotain pieleen. Yksi säikeistä oli jatkuvasti löysempi kuin muut (siinä oli säännöllisin väliajoin pikkuinen lenksu ja käden tiukassa otteessa se irtonainen löysyys kertyi sitten säkkäräksi), ja toisen sukan varpaissa oli yksi säie vähemmän. En kuitenkaan viitsinyt purkaa kun vihdoinkin sain sukat tehtyä.
Puikot: 2,25 mm

Laitoin sukkiin vain 56 silmukkaa, ja näistä tuli kivan napakat, mahtuvat loistavasti kenkiin. Yleensä nämä napakat, tiukasti neulotut ja tiukasti istuvat, kestävät käytössä miulla parhaiten. Näillä lienee siis odotettavissa pitkä ja loistava ura ;)

Kiitos kommenteista! Anni: kyllä miä laitankin ensin pipon ja sitten huivin (mieluummin kolmio- kuin kaulahuivi), mutta ei se silti pysy päässä. Parhaiten pipon pysymiseen tuntuisi auttavan, jos on nuttura, ja pipossa erottuva reunus, jonka saa nutturan alle. En silti aio lopettaa hienosti alkanutta pipouraani, pakkohan noita on neuloa lisää ja testailla eri malleja. Niille, joista en itse tykkää löytyy varmaankin joku toinen käyttäjä.

Siellä

...oli julmetusti ihmisiä. Varsinkin lauantaina.
...tapasi tuttuja vaikka kuinka paljon!
...tutustui uusiin kivoihin ihmisiin.
...sai yhdistellä ravelry-nikkejä ja naamoja :)
...oli kaikkea mahdollista tavaraa maan ja taivaan väliltä.
...sai väriterapiaa lankahyllymetreittäin.
...ei ehtinyt syömään kuin vasta illalla. Ja sitten vetikin niin, että napa rutisi.
...oli ikävä kissaherroja.
...nauroi hervottomasti.
...jutteli ja jutteli ihan liian pitkään yöllä pimeässä hotellihuoneessa ♥
...opiskeltiin Youtuben ja iPadin välityksellä uudenlaisen hörhelön neulomista. Siis hotellissa ensin itse illalla, ja seuraavana päivänä sitten opetettiin asiakkaille.
...ostin taas uuden tunikan/mekon Riimingalta. Ihanan oranssinkeltaisen!

Ja nämä ylläolevat valmistuivat to-iltana hotellissa. Sopivat täydellisesti yhteen uuden tunika-mekkoni kanssa. Malli on seuraava: 76 silmukkaa, 3 oikein ja 1 nurin -joustinneuletta nilkoista nivusiin. Lankana Louhittaren Luolan Väinämöinen, yhteensä paino 179 grammaa. Puikot 3,25 mm. Ihanan ohuet, mutta uskomattoman lämpimät! Koska nämä ovat ohuet, ne saa kivasti ruttuun välille nilkka-polvi, mutta yltävät tarvittaessa peittämään koko jalan. Haluan lisää säärystimiä ja äkkiä!

Siellä = messuilla Tampereella. Haluan taas ensi vuonna tuonne omalle lomalle! Maanantai meni kyllä nukkuessa ;) Edit. 26.11. lisätty toinen kuva. Kieltämättä raivostuttavan epäselvä, mutta tässä värit ovat oikein!

Kaunottaret

Tiedättekö mitä tämä neuloja rakastaa yli kaiken? Sitä, kun joku lahjoo minua ihan itse neulotuilla neuleilla. Tai virkkauksilla, tai kehruilla tai omilla värjäyksillä. Vuodenvaihteessa bloggasin höyhenen kevyestä mohairhuivista, joka oli tilaustyö. Kuitenkin, miulta meni huivin neulomiseen niin hävyttömän kauan, että rahaa en kerta kaikkiaan kehdannut pyytää. Huivin saaja halusi jotakin antaa, joten sovimme sukista. Miähän olen villasukkien suuri rakastaja ja kuluttaja. Ja torstaina laatikkoon kolahtivat nämä!

Ottaen huomioon, että näiden neuloja ja minä olemme tavanneet kasvokkain vain kerran, nämä ovat aivan uskomattomasti miun näköiset! Tasan tarkkaan miun väriset (ei vaaleanpunaiset, vaan oranssihtavat) ja täydellisen oikean kokoiset. Aivan ihanat!

Neuloja on värjännyt langat itse: vihreät punasipuli ja lupiini, vaalein punainen krappi + pietaryrtti, toinen vaalea punainen krapin jälkiväri, keskipunainen krappijuuri ja tumma punainen punapuu. En voi käyttää näin ihania sukkia, ne on tossa vieressä sohvalla ja silittelen niitä... Kiitos ♥

Peike

Villa-pellava. Yhdistelmänä minulle uusi ja vähän hassu. Toivon, että käytössä tämä on lämmin kuin villa, mutta tyylikäs kuin pellava. Ainakin tämä yrittää olla aikuisen ja tyylikkäinen näköinen noin värin puolesta (eikä tavallisen villasukkamaisen riemunkirjava ;)

Malli: Gingko

Puikot: 3,5 mm

Lanka: virolainen villa-pellava, 137 grammaa

Suurensin mallia reippaasti, oikeasti tämän pitäisi olla shawlette, mutta kyllä tämä on ihan reilun kokoinen. Lanka oli kovaa ja karheaa neuloa, mutta tuloksena kiva tekstuuri. Huivi oli alussa tyyyyylsä, mutta loistava kokousneule. Reunan lehtikuvioita oli tosi kiva neuloa, kerrankin jotain mielenkiintoista myös nurjalla puolella.

Pingottamista jännitin etukäteen, kun en osannut arvailla pellavaosuuden käyttäytymistä. Työnsin huivin pesukoneeseen kylmään villapesuun, pingotin ja sehän kävikin helposti. Ainoa ongelma vain olivat pingotusavustajat... Ennen kuvaamista piti vähän korjailla herrojen aikaan saamia ylipitkiä lenksuja, mur.

Kevätjuhlahuivi? Mitähän sen seuraksi?

Olen nyt neulonut jo neljä huivia tämän vuoden puolella. Tai melkein viisi, viidennestä suurimman osan neuloin viime vuoden puolella, mutta se valmistui tammikuussa. Olisi ehdottomasti kannattanut ottaa osaa siihen huivi per kuukausi KALliin.

Seuraavaksi jotain väriä!

ps. Indyn nenä ja krookus -kuva oli nopea vahinkolaukaus. Yritin ottaa kuvaa krookuksesta ja Indy työnsi nenänsä väliin. Joskus käy tuuri.

Punaista

SE on täällä! TSVII:n paketti. Ravelryssä seikkailemattomille paljastettakoon, että TSV = Tiukkapipoinen ja sääntöpitoinen vaihto, joka järjestetään nyt toisen kerran. Olin muuten ensimmäinen, joka sai paketin!

Julma ja ymmärtämtön Itellooni oli kohdellut pakettia kaltoin, siinä oli iso reikä. Tuon mukana tulleen kortin perusteella kuitenkin päättelin, että vain heijastin oli mahtunut tipahtamaan kyydistä pois.


Paketilla oli teema: kaunis punainen - arvasinko oikein? Mukana oli huivi, Wollmeisen Ruby Thursdaystä neulottu Helleborus Herbivore (muistin väärin!, kiitos Hanna). Tätä en olekaan vielä itse neulonut, tykkään huivin muodosta, joka ei oikein paljastu tuosta kuvasta, mutta se on siis enemmän kuin 180 astetta, asettuu kivasti hartioille. Rakastan myös tuota väriä, se vaan on niin kaunis!


Lisäksi paketissa oli namia, oikein herkkua suklaata, jota en vielä ihan oikeasti ole maistanut yhtään, vaikka paketti tuli jo eilen! Yritän säästää sen johonkin oikein surkeaan hetkeen.

Teetä, Keisarin Morsianta. Hyvää perusteetä, jota minulla ei olekaan ollut aikoihin.

Maailman söpöin projektipussukka, söpöä kissakangasta. Sisäpuolta en kuvannut, mutta siellä on taas kissantassukangasta ♥ Pussukka on kivan kokoinen, isompi kuin muut pussini, joten luulisin työn alla olevan puseronkin mahtuvan sinne vielä aika kauan.

Villaa! Fiber Optic Yarns'lta - en yhtään muista olenko tilannut täältä itse joskus jotain... Koska halusit tietää sen laadusta, avasin pussin ja avasin lettiäkin vähän. Se on varmaan ollut aika kauan lettinä, eli on kohtuullisen tiivistä, mutta kun sitä avaa vähän, se aukeaa nätisti, ei tunnu yhtään huopuneelta. Ja rotuhan on siis BFL - klassikko, aina yhtä hyvä! Värin nimi on Ho ho ho! - viittaisikohan ehkä joulupunaiseen? Kaunis se on, ihana semisolidi, tahtoo ilmiselvästi sukkalangaksi.

Ja paras viimeisenä, se telepatia-osuus ;) Rakastamaani Rowanin Felted Tweediä. Et ikinä usko, mutta ostin tätä tismalleen samaa väriä, ja jopa värierää juuri ennen Loppiaista Helsingistä! Päässä pyörii pitkähkö takki.... Menitassa ei ollut kuin 450g, jonka kyllä tiedän riittävän varsin pitkälle, mutta silloin ostaessani ajattelin, että voisinpa ostaa vielä kerän enemmänkin. No, nyt sain ;) Kuvassa kerien väri näyttää liian pinkihtävältä - oikeasti ne ovat ihana lämpimän punaisia. Hassua, miten muiden tavaroiden värit ovat ihan oikein, mutta kerien eivät?!?

Kiitos ihanasta paketista! Värivalinta oli kertakaikkisen oiva.

Ihme

Ihmeiden aika ei ole ohi. Olen siis saanut jotain valmiiksi, jotain neulottua vielä! Tarjolla luokattoman huonoja kuvia - ulkona on lunta ja siksi ihan liian valoisaa, kylmä ja siksi kuvattava nopeasti, ei kuvaajaa ja siksi yritettävä pitää kamera jotenkuten suorassa halkopinon päällä ja toivottava, että sihtaus osuu edes sinnepäin. No, ei oikein osunut.


Pakollinen taidekuva. Malli iski minuun keväällä Knittyn ilmestyessä kuin metrinen halko. Pakko - saada - heti - ja - nyt! Halusin tietää miten näin erikoinen mallineule toteutetaan. Alku olikin jännä ja tuntui ihanan erilaiselta. Mutta kun kuvion oppi... tylsä, puuduttava.


Tätä on neulottu kuin Iisakinkirkkoa. Kauan. Mutta kuitenkin heinäkuun hellekautta lukuunottamatta aikalailla tasaisesti koko ajan. Ensin se ei edistynyt kun piti tuijottaa ohjetta koko ajan. Sitten tuli ne helteet. Sitten ei vaan huvittanut ja suurin osa huivista onkin neulottu kokouksissa, odotushuoneissa ja kokeenvalvonnoissa.


Malli: Summit (Knitty)
Lanka: Jaipur Silk Fino (100% mulperisilkki, 50 g = 300 m, Titityystä) 163 grammaa
Puikot: 3,5 mm


Halusin ison, jonka voin kietoa hartioiden ympäri ja heittää vielä "hännän" selän puolelle. Mutta unohdin jälleen kerran pingotuksen maagisen voiman... Tästä tulikin ison sijaan jättiläinen. Pingotus myös auttoi itse kuviossa. Neuloessa noiden aukkojen reunoihin jäi ärsyttävät lankalenksut, mutta ne katosivat pingottaessa. Pingottaminen tosin oli aika hermoja raastavaa touhua. Piki yritti ryöstää nuppareita minkä ehti ja Indy makasi neuleen päällä kohtuullisen leveästi. Huivi piti pingottaa kaksinkertaisena, muuten se ei olisi mahtunut petarin alle. Ennen pingotusta käytin tämän etikkakylvyssä, koska kesäkuusta neuleen mukana samassa kassissa kulkenut valkoinen ohjepaperi oli muuttunut hennon vaaleapunaiseksi. Kylpyveteen jäi myös hento punerrus, samoin (vanhoihin) pyyhkeisiin, joiden avulla puristelin ylimääräiset vedet pois. Mutta itse pingotuksessa ei väriä enää lähtenyt.

Lanka on jumalaista! Haluan lisää tätä, haluan puseron tästä, semmoisen kesäisen. Silkki on niin pehmeää, ihanaa neuloa. Mutta enpä ollut ennen pingottanut silkkiä. Se ei "veny" sillein kuin villa, mutta tottahan pitsi aukeni nätisti. Ihana!

Pinkkiä?

Tässä talossa kissat tanssii nukkuu pöydällä kun emäntä on kotona. Talon lämpimin paikka ja Pikihän palelee aina. Ja tietysti se tunnistaa myös laatulangan.


Lanka on Wollmeisea ja se ei varmaan ihmetytä ketään. Mutta nuo värit... Lapsesta asti olen aina tykännyt punaisesta ja vihreästä. Joskus 10-12 ikäisenä oli myös pieni sininen kausi. Musta ei ole minun värini, beige ei ole väri ja yhdistelmänä liila-keltainen on jotain hirveää. Pastelleja en voi sietää.

Olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana laajentanut käyttövärejäni huimasti. Käyttöväreillä tarkoitan tällä kertaa niitä, jonka värisiä vaatteita laitan päälleni. Neulontavärit on laajempi käsite, voin neuloa melkein mitä väriä vaan (paitsi sitä liila-keltaista), mutta en välttämättä käyttäisi niitä itse ylläni.

Takaisin asiaan. Vihreän ja punaisen seuraan hiipi pari vuotta sitten poltettu oranssi. Se vaan sopii mulle, hyvin. Kesävaatteissa tykkään valkoisesta ja talvella sen sijaan harmaasta. Musta tekee miusta sairaan näköisen (ja siinä näkyy kaikki kissan karvat), mutta silti, farkut on useimmiten mustat. Ja oranssi on aika muikea mustan tai harmaan kanssa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut tykkääväni ruskeasta! Siis ruskeasta! Sehän on vanhojen mummojen väri... Tosin sen verran rajoittunut vielä olen, että vain suklaanruskeaa, ja tarkemmin sanottuna maitosuklaanruskeaa.

Sitten hain tuon paketin keskiviikkona (samalla kun kävin lääkärissä, rasvapatin tulehdus jalkapohjassa?!?!). Yksikään noista ei varsinaisesti ole minun värini, mutta... Miä vain tuijottelen ja huokailen. Silitän ja huokailen. Ihastelen ja ihastelen. Miten ne voivatkin sopia niin käsittämättömän hyvin yhteen? Petroolin (Aquarius) vielä ymmärrän, sekin käy mulle. Samoin, lämpimän keltainen (Safran) on kaunis. Mutta... pinkki? Tutu Medium. Taidan olla pahemmanlaisesti sairas.

Mihin?

Mihin miun aika menee?
-Töihin.
-Kissoihin - eilen tehtiin melkein 45 minuutin lenkki. Ja sittenkin ne melkein piti kantaa sisälle.
-Siivoamiseen. Ainakin tänään. Olen käynyt läpi melkein koko huushollin ja järjestänyt ja raivannut. En sentään käynyt läpi tavaraa hävittämismielessä, vaan enemmänkin etsinyt paikkaa ympäri ämpäri seilaaville irtotavaroille.
-Nukkumiseen. Viime yönä - ensimmäinen yö ikkuna auki - nukuin 11 tuntia ja silti otin päiväunet.
-Neulomiseen. Eilen illallakin työpaikan virkistäytymistilaisuudessa neuloin. En herättänyt pahennusta.
-Kehräämiseen - joskus, toivottavasti jo huomenna.
-Istumiseen ja ihmettelemiseen. Tänäänkin varmaan useamman tunnin vain istuin ja tuijotin ikkunasta ulos. Ajatukset harhailivat sinne tänne ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai tarvetta. Latausta ?


Siivoamisen oheistuotoksena olen purkanut kolme neuletta. Yksi vielä pitäisi, mutta kun se lanka on niin ohutta, pitää istua alas ja keskittyä. Olen sijoittanut laatikoihin myös ne viime kuukausina kotiutuneet uudet kerät, jotka eivät ole osanneet omatoimisesti sitä tehdä. Kumman täysiä miun lankalaatikot taas vaihteeksi...

Jospas huomenna menisi aikaa vielä ihan vähän siivoamiseen, huomattavasti enemmän pihan kesäkuntoon saattamiseen ja myös leipomiseen! Hilma-rouva tulee myös taas viihdyttämään poikia.

Hemmottelua

Eilen tuli lappu postista. Kotimaan paketti? En muistanut tilanneeni mitään (joskus kyllä olen unohtanut), joten sen täytyi olla Ravelryn hemmotteluvaihtopaketti. Tänään kauppareissulla hain sen ja sehän se! Sattui kivaan saumaan, sillä olin aamulla kuin persiiseen ammuttu karhu. Onnistuin kaatamaan helmipurnukan lattialle ja niiden helmien "poimiminen" lattialta takaisin purkkiin kissa-avustajien kanssa oli aika raivostuttavaa. Indy kaatoi teemukin - onneksi tiskipöydälle - ja nosteli märkiä tassujaan hyvin närkästyneen näköisenä. Naapurin eläkeläinen tuli sairaalasta kotiin ja tilanne näyttää olevan vain odottamista. Voi kun voisi auttaa!


Pakkauslaatikko herätti suunnattomasti kiinnostusta kissoissa - kiehnäystä, kulman pureskelua - avaa jo! Ensimmäisenä käsiin osui ruskea paperipussi, jossa oli nimiä päällä? Blanca, Ben, Leonora, Pepe. Ja pussista paljastui Metsäkylän Alpakoiden valkoista villaa. Suloisen pehmeää, onneksi pestyä, mutta muuten käsittelemätöntä. Minulla ei ole villakampoja, mutta ystävällinen kanssakehrääjä tarjoutui jo avuksi. Enpä olekaan aikaisemmin saanut kotimaista alpakkaa!


Ja loput paketista. Tai itse asiassa tästä puuttuu jo yksi osanen, kissojen lelu, jonka Indy tuhosi jo. Sellainen metallilankapallo, jonka sisällä oli hiiri. Oli. Hiiri poistettiin kohtuullisen nopeasti ja Indy todennäköisesti söi hiirestä puolet. Minun olisi pitänyt muistaa, näin on käynyt aika monta kertaa aiemminkin!

Mutta, asiaan! Takana valkoista 75% alpakka, 25% lammas - Metsäkylän lankaa. Ihanan ohutta, huutaa värjäyspataa. Kolme kerää TeeTeen alpakkaa, jota ihan sattumalta hiplasin tänään paikallisessa lankakaupassa, mutta en ostanut kun sitä oli liian vähän projektiin. Kertakaikkisen lutunen Riimingan avaimenperä (rakastan Riimingan tuotteita!), kissanminttunameja, suklaisia pähkinöitä (nam!), käsintehty vaniljasaippua (tuoksu on aika voimakas, mutta vanilja on onneksi se minkä kestän ihan hyvin) ja vielä parini kissoille tekemä lelusatsi. Muikkuja (vai silakoita vai salakoita ;) säilykerasiassa - virkattuja kaikki. Mainio idea - Piki kiehnää muikkuihin innolla, mutta vielä se ei oikein ole tajunnut miten niillä leikitään. No, jos huomenna on yhtä tylsä sadepäivä, se keksii kyllä.

Kiitos parini - minulla ei ole harmaintakaan aavistusta kuka sinä voisit olla - kukaan Ravelryssä ei tunnusta asuvansa Urjalassa... Saisinko lisävinkkejä? Kiitos!

Marjut: Ihan heti en koiralankaa halua kehrätä, ja sitten joskus jos haluan, testaan kuidut ennen kuin lupaan mitään.
-H-: En ole koira-asiantuntija, mutta mitä pitempi kuitu, sen parempi. Tosin pitkät, kovat ja kiiltävät karvat eivät ole hyviä, koska ne eivät "tartu" toisiinsa. Villava aluskarva, pitkä sellainen lienee parasta. Parasta mitä itse olen kehrännyt on ehdottomasti koirista naapurin Aksu, samojedi ja sisäkoira. Puhdasta, pitkää ja todella hyvälaatuista. Mutta koirankarvalangasta puuttuu lampaanvillan kestävyys.
TaijaK: Ehdottomasti neulotaan kesällä kun tulet!

Miten?

Kiitos, Indy kävi tohtorissa, sai antibioottikuurin ja vaikuttaa tervehtyvän huimaa vauhtia. Tänään on jo vedetty rallia ja painittu ensimmäisen kerran viikkoon.

Kun ei ole aikaa neuloa tai kehrätä, pitää muita hommia tehdessä haaveilla ja suunnitella. Miten sitä vaan muistaisi sitten kun sitä aikaa on, että mitä halusikaan tehdä? Kerään malleja Räveltämön jonoon ja wishlistille, laitan selaimen muistiin sivuja, tallennan ilmaisohjeita koneelle, laitan lehtiä ja kirjoja kotona eri pinoihin... Mutten silti muista kuukauden päästä mitä olin ajatellut tehdä!

Parhaaksi konstiksi on osoittautunut tämä:


Niin? Siinähän ne työt jonottaa puikoille pääsyä! Toisinaan kyllä joku röyhkeä kaunotar kiilaa eteen ja pääsee ohitse jonon, mutta noin niin kuin periaatteessa.

-Utunan ruostekaunokainen haluaa huiviksi äkkiä - mutta mallia ei ole.
-Wollmeisen Kurpitsa haluaa sukiksi ja malli oli vielä aamulla joku Sock Innovationista, mutta sitten luin eilen tulleen Taito-lehden ja luulen, että jommat kummat helmisukat pääsevät puikoille, koska ostin viime viikonloppuna messuilta helmiä...
-TitiTyyn alpakatkin haluavat huiviksi, niistä piti tulla Knittyn Summit, mutta sitten jonossa seuraavana olevaa silkkiä tulikin taloon lisää, joten alpakka joutuneen väistymään jonosta.
-Pupulanka on jumiutunut jonoon, koska se ei kerro miksi se haluaa... Taitaa joutua peräti pois jonosta seuraavan siivouksen yhteydessä.

Millä te muistatte suunnitelmanne? Vaiko sillä niin väliäkään ;)

Pupu

Olikohan viime syksynä kun Rouva Valas neuloi ensimmäisen puputakin... ja aloitti järjettömästi leviävän tartunnan. Helsingin neulemiiteissä ihmiset hypistelivät neuleen ah niin ihanan pehmeää pintaa, sitten he puhuivat asiasta loputtomiin Räveltämössä ja tartuttivat siinä sivussa muun Suomen. Minutkin.

Puputakki oli siis ihan pakko saada. Ja tottahan sitä varten tarvitaan sitä aitoa ja alkuperäistä puplankaa. Tämän kaupan linkkiä saa sitten klikata vain omalla vastuulla... Tosin tällä hetkellä puputakkilangat eli angoralangat ovat kovin vähissä, kiitos meidän ahkerien suomalaisten tilaajien. Mahtavat siellä Englannissa ihmetellä Suomeen lähetettävien pakettien määrän eksponentiaalista kasvua ;)


Miun pupulangan väri on wey green. Muiden takkien valmistuessa on moni kertonut, että lanka kutistuu pesussa aikamoisesti. Niinpä päätin kerrankin leikkiä fiksua. Langat toimitetaan kartioilla, joten vyyhditin ne ja pesin ne koneessa tyynyliinojen sisällä. Pieni stressitekijä oli miun vanha kone. Siinä on kyllä villapesu, mutta se ei tunne 40 astetta alhaisempaa pesulämpötilaa... Mutta kaikki meni upeasti, väriä ei lähtenyt eivätkä langat hajonneet atomeiksi.


Alempi kuva on otettu auringonpaisteessa pesun jälkeen. Ihan eri tuntuma langassa - kyllähän tuo näyttääkin erilaiselta. Yläkuvassa se näytti melkein paperinarulta, littanalta. Alakuvassa taas pupumaisen pörheältä ja tuntuu niin paljon pehmeämmältä! Nyt pitäisi vain päättää mallineule ja tehdä tilkku, jotta ensi viikonloppuna Retriitti kakkosessa voin osallistua pupulangalla Tuulian The Tailored Sweater -työpajan kakkososaan. Kyllä mulla vielä joskus on ikioma ihana puputakki!

Yritys

Pitäisiköhän muuttaa? Siis ei blogin paikkaa, vaan ihan oikeassa elämässä. Mulla, yksinäisellä ihmisellä on kolme huonetta ja keittiö + sauna (joka toimii varastona) ihan vaan ittelleni. Siis yhdelle hengelle. Tai oikeastaan yhdelle 19 hengelle... Minä ihmishenki ja kissoillahan on yhdeksän henkeä per viiksipari ;) Mutta tämä tavaran määrä! Ja sekamelska (muuttaessa tulee aina karsittua tavaraa ja siivottua/järjestettyä ihanasti). Syksyllä kun tämä Wollmeise-huuma alkoi, laitoin pari ensimmäistä vyyhtiä olkkarin hyllyyn väriterapiaa antamaan. Nyt se hyllykkö tursuaa lankoja, ei pelkästään Wollmeisea, vaan kaikkea mahdollista, joka on niin nättiä, ettei voi piilottaa laatikkosäilytykseen...

Ja kirjoja. Taas tuli tilattua yksi lisää. Syytän räveltämöä... Mulla on varmaan kymmenen kertaa enemmän neulekirjoja kuin paikallisessa kirjastossa, joka sekin on ihan huippu paikka. Lisäksi vielä ihan liikaa ompelukirjoja, joita en koskaan käytä, koska ne kirjat eivät näköjään opeta minua ompelemaan. Ja onhan niitä kankaitakin. Ja nekään eivät opeta ompelemaan...

Ja puikkoja, koukkuja, neuloja, mittanauhoja, säilytysrasioita, vaikka mitä! Tilpehöörin määrä on ihan järkyttävä. Ne varmaan lisääntyvät keskenään aina kun käännän selkäni.


Positiivista tässä on se, että olen onnistunut pääsemään eroon melkein kaikista inhokkilangoista. Samoin kirjoista liki kaikki miellyttävät joko silmää tai pistävät vipinää neuletossuihin. Ja kaikki välineetkin ovat ehdottoman tarpeellisia. Niinpä, jos ydinsota tai muhkea asteroidi sattuisi iskemään maapalloon ja estämään jatkohamstrauksen, olisin varsin hyvin varusteltu pitkäänkin kuivaan kauteen - muistakaa myös rukki ja kaunis villavarastoni ;) Lisäksi, jos helmikuusta tulee niin huikean kylmä kuukausi kuin lehdissä on ennusteltu (ei vielä näytä siltä), talokin on villaeristetty kohtuullisen hyvin. Tietysti lisänä on vielä kissankarvaeristekerros.

Yritin siis raivata, imuroida, pestä lattioita ja pyykiä pölyjä tänään.

Värejä

Hillittömän epäselvä kuva. Mutta kun kerrankin oli luonnon valoa sitä oli käytettävä hyväksi. Jo syksyllä johonkin huushollin uumeniin kadonnut kameranjalka ei ole suostunut löytymään, ei harmainta hajua missä se voisi olla... Oon jopa miettinyt, että oliko se mulla silloin elo-syyskuussa metsässä mukana? Jäikö sinne mättähälle?

Mutta uusimpia herkkujani yritän tässä esitellä. Kaksi taaimmaista on pitsilankaa, ensimmäiseni, tykkään tunnusta! Takimmainen on Grashüpfer ja edempänä Ruby Thursday, jota mulla on myös sukkalankana, itse asiassa juuri puikoilla, kunhan vaan ehtisi.



Etummaiset ovat 100% merinoa. We're Different -paketti, eli eivät välttämättä ihan normivärisiä, mutta minusta niin kauniita! Taaempi ja tasavärisempi näyttäisi olevan alemman etiketin mukaan Merlot ja etummaisempi ankaran tiirailun jälkeen, Jultomte. Todella napakymppi ostos.

Sain eilen myös kirjan, Tuulian yhä uudelleen ja uudelleen suositteleman Amos Aldenin The Big Book of Handspinning. Iso nimensä mukaisesti, ei yhtään värikuvaa, vain piirroskuvia ja tiukkaa tekstiä. Tosin kirjoituksen ote on kivan ironinen.

Mulla on probleema. Huomenna 2½ tuntia äidinkielen prelin valvomista. Äidinkielen opettaja itse lupasi, että saan neuloa tai tehdä muita omia hommiani. Neulonko keskeneräistä sukkaa - olisi kyllä ehdottoman tarpeellista, kaikki sukat yrittävät hajota yhtä aikaa. Toisaalta voisin aloittaa lapasia itselleni - huomasin tänään reiän peukussa. Kolmanneksi voisi väkertää salaista projektia, mutta se vaatisi lankavaraston mukaan ottamista ja se ei kyllä taida olla hyvä ajatus. Neljänneksi voisi lukea tuota Aldenin opusta.... Liian vaikeaa päättää.

Ai niin. Lukion ENA2 kurssilla tänään:

-Ope, mikä on sonni englanniksi?

-Bull tietysti.

-Eiks se oo härkä???

-Eiks ne oo sama asia? Tai ainakin suurin piirtein?

söpöpikkuotus

Puputsipuputtipuputus! Pupulankaa! Täältä! Ja kerrankin juuri tällä hetkellä suhteellisen vaaraton nettikauppalinkki - suomalaiset ovat jo tyhjentäneet sen ;)


Puputakille ei vielä ole ohjetta - aion ensin tehdä mallitilkun, etsiä mieleiseni puikkokoon ja vasta sitten pähkäillä mallia. Tod.näk. ylhäältä alas. Jos alhaalta ylös, niin sitten pyörönä. Uusimmassa Käsityölehdessä oli yksi Rowanin malli, jota voisi soveltaa ylhäältä alas. Ilman sitä isoa kaulusta tosin ja huomattavasti paremmin istuvana.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista!
Elli: Kissa neuleessa on Piki-pikkuinen, hörräävä kainalokatti ja kultamussu :) Siis ei vastustele neuletta. Sisällä katselee kyllä vähän alta kulmain puettaessa, mutta lähtee kävelemään, kun käännän vähän tuota loppuselän päälle ulottuvaa härpäkettä taakse päin kaksinkerroin. Sen olisi siis voinut jättää vähän lyhyemmäksi. Mutta ulkona neule unohtuu nopeasti. Tosin ei me näin pakkasilla ulkoilla - Piki palelee aina. Indyn kanssa voitaisiin ulkoillakin, jos vain sattuisin olemaan kotona keskellä päivää. Ja kissaneuleen ohje on Kipakoiden kalenterista! Kakkospainoksen ottaminen on muuten harkinnassa - olisikohan sille ostajia?

Nunt: Valitan - ei ole karkeaa tämä noro, vaan tosi suloista kaikin puolin ;)

Prosentteja

Kuvasta (klikkaa isommaksi) ei kauheasti saa selvää, mutta... Monesti ruokaohjeissa ja tuoteselosteissa herättää huolestunutta huvitusta niiden erilaiset sisällöt eri kielillä. Huvitusta enimmäkseen, mutta joskus myös huolestusta, varsinkin kun kyse on käyttöohjeista.

Tämä ei aiheuta vaaraa. Japaniksi, Noro Yuzen näyttää sisältävän 66% jotain (oletettavasti villaa), joka puolestaan sisältää jotain 15% (oletettavasti mohairia). Kun lasketaan 66-15=51, "tavis"villaa olisi siis tuo 51%. Lisäksi mukana on 34% silkkiä.

Englanniksi langassa on sama 34% silkkiä. Mutta mohairia on vain 10% ja villaa 56%. Onko lanka siis ylellisempää Japanissa?

EDIT: Iida tiesi ratkaisun! Tässä kommentti suoraan:
Itsekin joskus ihmettelin tuota Norojen prosenttilaskua. Homma menee kuitenki oikein sillä tavalla, että langassa olevasta villamäärästä (normivilla+mohair) 15 % on mohairia. Sitä se ei kuitenkaan selitä, miksi japanilaiset haluavat ilmoittaa asian niin vaikeasti :D



Eilen oli ihanaa! Ystävän ja perheen luona kylässä. Pari tuntia vanhalla asemalla, tosi tunnelmalliset tilat (vanha, toimiva pönttöuuni!), neuleita, neulekirjoja ja -lehtiä ja hyvää seuraa. Kiitos!