Olen työuupunut.
Luin MTV3:n sivuilta jutun "Milloin stressi muuttuu työuupumiseksi?". Oireet olivat kuin suoraan omista tuntemuksista.
Sairaslomallahan olen ollut fyysisten vaivojen (polvi, selkä, epämääräiset kivut siellä sun täällä) ja jatkuvan väsymyksen vuoksi jo toukokuusta. Syksyllä olin työkekeilussa aikuiskasvatuksen ja pakolaishuollon puolella. Innoissani tein liikaa töitä. Siitä seurasi uusi parin kuukauden kotijakso.
Tällä viikolla aloitin taas uudestaan 20% opettajan sijaisviralla aikuiskoulutuksessa. Kaksi puolikasta päivää tuntuu aivan sopivalta työmäärältä juuri nyt. (Ihmeellistä, kun olen aina tehnyt 100% virkaa ja ihmetellyt, kun ihmiset tekevät vain osavirkoja.) Tavoitteenani on nyt saada 50% työkyky. Mutta siihen käytän aikaa, enkä kiirehdi. Jos syksyllä pystyisin tekemään puolta virkaa, niin olen todella tyytyväinen.
Samaisessa artikkelissa mainittiin: Vaikka työuupumus ei varsinaisesti ole sairaus, se vaatii kuitenkin pitkän toipumisajan. Työ ei voi tämän jälkeen enää jatkua samanlaisena, vaan siihen on tehtävä muutoksia.
Tämän tiimoilta en varmaan enää palaa entiseen työhöni. Olen tavallaan tehnyt surutyötä asian tiimoilta jo tietämättäni koko syksyn. Vaikka samaan aikaa iloitsin uusista työtehtävistä. Itsehän niitä toivoin.
Joskus 80-luvulla olin Suomessa eräällä kurssilla, jossa puhuttiin burn outista. Luennoitsija oli itse kokenut työuupumuksen. Hän muistaakseni näytti kuvaa palaneesta metsästa. Hän kai sanoi jotain tämän tapaista: "Aivan kuin metsäpalo polttaa kaiken elävän, niin sen jälkeen alkaa uusi elämä. Ajattele metsää vuosi metsäpalon jälkeen." Olen miettinyt tuota paljon viime aikoina.
Oletko sinä kokenut työuupumusta? Mitä keinoja käytit toipumiseen? Kuinka kauan toipuminen vei aikaa?
Minä en täällä polta metsää, vaan puita uunissa :). Aamulla oli pakkasta 16 astetta. Hrrr.
Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille! Pitäkäähän huolta toisistanne!