Maailman onnellisimpien joukossa

Kuten kaikki ovat varmaan jo kuulleet, niin YK:n World Happiness rapotin mukaan on Norja maailman onnellisin maa. Paljon onnea vaan meille kaikille, jotka saamme täällä onnellisten maassa asua! Minä en ainakaan muuttaisi täältä minnekään, niin hyvin täällä viihdyn. Mutta miksi täällä on sitten niin hyvä asua? Yritän kirjoittaa raporttiin tukeutuen omista, henkilökohtaisista onnellisuuskokemuksistani täällä.

1. Bruttokansantuote henkeä kohti eli taloudellinen puoli
- näiden kahdeksantoista vuoden aikana on palkkani noussut melkein kaksinkertaiseksi
- vaikka sanotaan, että Norjassa kaikki on kallista, niin palkkani riittää kyllä kaikkeen mitä tarvitsen ja ylikin
- valtiontalouden vakavaraisuus tuo turvallisuuden tunteen ja rauhallisuuden elämään

2. Odotettavissa oleva terve elinikä
- terveenä pysymiseen auttaa varmasti osaltaan norjalaisten ulkoiluintoilu (muistan kun ihmettelin ensimmäisessä työpaikassani päiväkodissa jokaviikkoisia retkiä luontoon lasten kanssa, mukana oli aina eväät ja huonoa säätä täällä ei tunneta eli vaatteet sään mukaan)
- olen oppinut täällä retkeilemään luonnossa ihan eri tavalla kuin aikoinaan Suomessa
- norjalaisilla on myös jotenkin leppoisampi asenne työelämään ja matalampi stressitaso työn vuoksi on jokaiselle varmaan terveyttä edistävää

3. Vapaus
- demokraattisessa valtiossa ei tätä vapauskäsitettä tule edes ajatelleeksi arkipäivässä
- työssäni pakolaisten parissa kuulen maista, joissa vapaus tehdä haluamiaan asioita on tuntematon käsite
- me Pohjoismaissa asuvat emme aina muista kuinka onnellisessa asemassa me olemme: vapaus opiskella, vapaus mennä naimisiin kenen kanssa haluaa, vapaus muuttaa minne haluaa, uskonnonvapaus, vapaus sanoa ääneen mitä haluaa, vapaus päättää asioista omassa elämässään jne

4. Anteliaisuus
- norjalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen huimia summia
- monta kertaa vuodessa kerätään rahaa kaikenlaisiin hyväntekeväisyysjuttuihin (esim. syöpäjärjestöille)
- minäkin annan aina rahaa ovelle tuleville virallisille kerääjille
- lisäksi olen Plan-kummi ja Kivan kautta annan mikrolainoja kehitysmaihin

5. Sosiaalinen tuki
- yhteiskunta tukee heikkoja monenlaisilla tukitoimilla
- tottahan toki Norjastakin löytyy köyhiä, mutta eroja yritetään ainakin tasoittaa näilla tukitoimilla
- terveydenhoito sairaalassa on ilmaista, omalääkärillä käyminen maksaa tiettyyn rajaan asti minkä jälkeen sekin on ilmaista
- työni vuoksi olen joutunut tutustumaan tukitoimiin ja tiedän, että monenlaista apua on saatavana vaikeissa tilanteissa

6. Korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä
- olen viimeisten vuosien aikana kuullut aivan uskomattomia tarinoita korruptiosta maailmassa
- millaista on elämä maassa, jossa mikään ei mene eteenpäin ilman pieniä (tai suuria) palkkioita?
- tätä joutuu joskus harjoittelemaan uusien kansalaisten kanssa, jotka ovat tottuneet "ostamaan" kaiken

Kaikenkaikkiaan elämä Norjassa on monella tapaa leppoisaa ja elämäniloa löytyy arkeenkin. Norjalaiset ovat iloinen kansa, joiden seurassa viihdyn hyvin. Kun tutustut norjalaiseen kunnolla, niin sinulla on ystävä loppuelämän.

Vähän automatkailuvinkkejä Norjassa lomailuun

Autoilusta Norjassa jää varmaan monelle mieleen lähinnä tietullit ja pitkät tunnelit. Ja tietenkin mahtavat maisemat. Ja bensa-asemien pullat ja pølset (makkarat).

Tietullit (isolla kirjoitettuja tekstejä klikkaamalla saat esiin nettisivuja, jotka kertovat enemmän asioista)

On olemassa kahdenlaisia tietulleja.

Pääteillä tietullipaikan ohittaminen rekisteröityy automaattisesti (kamera kuvaa auton rekisterinumeron). Jos on hankkinut auton etuikkunaan semmoisen pienen rekisteröintilaatikon, niin lasku tulee noin kolmen kuukauden kuluttua 10%:n alennuksella. Jos semmoista ei ole, niin lasku tulee ulkomaillekin muutaman kuukauden päästä reissusta. Jos haluaa maksaa "etukäteen", niin voi rekisteröidä luottokorttinsa ja näin sitä laskutetaan jokaisesta tullin ohituksesta. Jos haluat tietää etukäteen kuinka paljon tietullit tulevat reissullasi maksamaan, niin voit käyttää tietullilaskukonetta.

Sitten on nämä pikkuisten yksityisteitten tietullit. Turistina ei varmaan tule kauhean usein ajettua semmoisilla
(ovat useimmiten hiekkateitä). Mutta jos sattuu semmoinen matkan varrelle, niin kannattaa pitää mukanaan Norjan kruunuja kolikkoina. Joissakin paikoissa voi maksaa myös kännykällä. Tulli kannattaa todellakin maksaa, sillä maksamatta jättäminen ja kiinni jääminen aiheuttaa usein kymmenkertaisen maksun. Tien alussa on pieni katos, jonka sisällä on pusseja, joihin raha laitetaan. Pussiin täytyy kirjoittaa auton rekisterinumero ja ylin osa pussista otetaan maksun merkiksi autoon.

Lautat

Varsinkin tuonne länsirannikolle mennessä oli lauttayhteyksiä monessa paikassa. Kaikki lautat maksaa. Meille riitti, että olimme jonossa ja saimme siten paikan lauttaan. Saattaa olla, että joillakin reiteillä on tungosta, ainakin kesäsesongin aikaan. Tässä sivu, joka kertoo lisää lautoista. Autossa ei tarvitse istua koko lauttamatkaa, vaan kannattaa käyttää hyväkseen mahdollisuus ihailla maisemia kannella tai lautan sisäosissa. Varsinkin, jos matka kestää pitempään.

Tunnelit

Monen vuoren läpi menee tunneli. Näin pääsee nopeammin ja helpommin vuoren toiselle puolelle. Mutta näin jää myös ne kauniit maisemat näkemättä. Vanha tie jää useimmiten myös käyttöön niille, jotka eivät tunnelin läpi halua ajella. Mutta ne ovat usein huonokuntoisia. Pisin tunneli taitaa olla yli 24km pitkä.

Bensa-asemat

Bensa-asemat ovat yleisiä vessoja ja ruuanostopaikkoja. En ole koskaan käynyt tienvarsien pysähtymispaikkojen vessoissa, joten en tiedä minkä kuntoisia ne ovat. Mutta bensa-asemien vessat ovat yleisesti ottaen siistejä ja puhtaita. Tällä reissulla oli yhden pienen bensa-aseman vessan yhteydessä suihkukin.

Norjalaiset rakastavat pølsejä ja pullia. Saahan bensa-asemilta muutakin syömistä. Mutta kyllä noita pullia ja makkaroita varmaan myydään eniten. Hirveän huonosti on tarjontaa vegetaristeille... Niinpä joudun useimmiten valitsemaan pullan (rusinapullia, monenlaisia suklaapullia, kardemummalla tai ilman...). Parhaat pullat tulee kuulemma Espalta, Shell asemalta Mjøsan varrella, joka myy yli miljoona pullaa vuodessa :). Joo, olen käynyt siellä monta kertaa ja kyllä, pullat ovat todella hyviä siellä(kin).

Liikenne yleensä

Norjassa on yleinen nopeusrajoitus 80km/h. Kameroita on vähän siellä sun täällä. Lisäksi poliisin nopeusvalvontoja sattuu aina vähän väliä. Kaikenlaisia kuskeja on täälläkin liikenteessä niinkuin muuallakin. Paikalliset maaseuduilla ajelevat usein aika railakkaasti, kun tiet tuntevat. Teiden kunto yleisesti ottaen on huono. Vaikka aina tuntuu olevan joku tie korjauksen alla. Mutta tietenkin päätiet ovat yleisesti ottaen ihan ok kunnossa. Minä tykkään henkilökohtaisesti ajelle pienempiä teitä maisemien vuoksi. Mutta kannattaa muistaa, että kesäaikaan lampaat ja lehmät laiduntavat monissa paikoissa vapaina eli kannattaa hidastaa, jos tien varrella on lammas- tai lehmämerkki. Kolareita sattuu usein. Ja kyllä, auto voi vaurioitua myös kolaroinnista lampaan kanssa. Ja jos kolaroi, niin AINA pitää ilmoittaa poliisille. Eläimiä ei saa jättää kitumaan tien varrelle.

Toivottavasti tämä valaisee jonkin verran tänne automatkailua suunnittelevia.

Matka länsirannikolle (osa 2)

Matka jatkui Fjærlandista Norsk bremuseumin (ikijäämuseo) kautta Skein ja Førden kautta rannikolle Askvolliin, josta tunnin lauttamatkan jälkeen olimmekin kohteessamme Værlandet. Maisemat matkalla olivat aivan sanoinkuvaamattoman jylhät. Valokuvat eivät anna oikeaa kuvaa niistä. Ne on itse koettava.

Saarella asuu ystäväni entinen bändikaveri, jonka sisko (myös entinen bändikaveri) oli kunnostanut vanhasta lammasnavetasta itselleen talon arkkitehdin avustuksella. Yövyimme talossa, joka on entinen kalastusrakennus, mutta rakennettu aivan moderniksi. Talo on aivan veden rajassa. Ikkunasta voisi kalastaa tai hypätä suoraan mereen uimaan.

Tunneleita riitti joka lähtöön, pitkiä ja lyhyitä, leveitä ja kapeita.

Bøyabreen ikijää

Alden Værlandetilla

Bulandet ja Værlandet on yhdistetty usealla sillalla.

Ihana saaristomaisema 

Öljytornikin näkyi kaukaisuudessa

Kotimatkalla ajoimme Strynefjellin yli vanhaa tietä. 

Tämä matka jää mieleen tämän kesän huippureissuna. Hienot maisemat, eikä satanutkaan paljoa. Ilmat ovat olleet tänä kesänä vaihtelevan kylmät ja sateiset. Syksyllä olisi aika ihanaa lähteä etsimään aurinkoa ja lämpöä jostakin. Olisihan minulla niitä käyttämättömiä lomapäiviä monta viikkoa jäljellä...

Matkalla länsirannikolle (osa 1)

Torstaina lähdimme ajelemaan länteen. Matkan kohteena oli Værlandet, saari Norjan länsirannikolla. Meidät oli kutsuttu ystäväni entisen bändikaverin tupaantuliaisiin.

Ajelimme Vangin ja Lærdalin kautta Filefjellin yli Fjærland nimiselle pienelle paikkakunnalle, jossa yøvyimme yli sata vuotta vanhassa Mundal hotellissa.

Vang i Valdres

Øyen stavkirke (sauvakirkko)

Filefjell

Galdane

Llautalla vuonon yli

Ikijääkentän reuna Fjærland nimisellä pienellä paikkakunnalla

Hotellin torni vasemmalla

Näkymä hotellihuoneesta vuonolle. Huom vihreä vesi!

Minä olen matkustanut vähän Norjassa ja olin suu auki ihmetyksestä kauniita maisemia katsellessa lähes koko matkan. Nappailin neljän päivän aikana pari sataa valokuvaa. Vaan siinä vaiheessa en vielä ollut nähnyt seuraavan päivän maisemia. Mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Töihin Norjaan? Miten minä sen tein

Tämän kesän suomalaisista nettisanomalehdistä olen lukenut debattia siitä, miksi suomalaiset eivät lähde töihin Norjaan, vaan elävät mieluummin vaikka päivärahoilla. Täällä kun on lehtien (ja suomalaisten poliitikkojen?) mukaan töitä kenelle hyvänsä ja palkkakin on paljon parempi kuin Suomessa tietyillä aloilla (esim. sairaanhoitajat). Olen lukenut myös kommentteja, joita näitten lehtikirjoittelujen vuoksi ovat ihmiset kirjoittaneet.

Minä tuli Norjaan vuorotteluvapaalle vuodeksi. Lähdin siis Suomesta vakituisesta työstä (päiväkodinjohtaja) vuodeksi kokeilemaan ulkomailla asumista. Olin asunut ja tehnyt töitä ulkomailla aikaisemminkin. Olen saanut lastentarhanopettajan koulutuksen Suomessa ja olin ehtinyt jo tekemään alan töitä monta vuotta.

Hain töitä työvoimatoimiston Pohjoismaitten sivuilta (muistaakseni, tai sitten suoraan norjalaisilta työvoimatoimiston sivuilta). Kirjoitin ruotsinkielisen (en osannut silloin vielä norjaa, vaikka olin käynyt kansanopistossa muutaman tunnin norjan kurssia) hakemuksen muistaakseni viiteen paikkaan. Kaikkiin niihin paikkoihin minut kutsuttiin haastatteluun. Yksi paikka olisi haastatellut vain puhelimessa. Hain töitä päiväkodeista. Kävin Oslossa sitten parin päivän reissulla. En ehtinyt haastatteluun kuin kolmeen paikkaan. Olisin saanut töitä kaikista paikoista, vaikken osannut kuin ruotsia ja sekin oli vuosien varrella ruostunut käytön puutteessa. Valitsin paikoista mieleisimmän. Asuntokin järjestyi helposti.

Tuon ensimmäisen työpaikan jälkeen olen ollut töissä kahdessa muussa paikassa (tai kunnassa). Siis jäin tänne vuorotteluvapaavuoden jälkeen. Täällä viimeisessä asuinkunnassani olen saanut tehdä lastentarhanopettajan työtä paljon laajemmin kuin olisin Suomessa ikinä saanut tehdä. Olen ollut esimerkiksi kiertävä erityislastentarhanopettaja, kotikielenopettaja, ala-asteen opettaja. Nykyisin teen työtä pakolaisten parissa pakolaisneuvonantajana (tai mitä lie se on suomeksi...). Olen myös opiskellut täällä.

Eli mitä kannattaa ottaa huomioon, jos ajattelee tänne tulemista? Ainakin ruotsia kannattaa monella alalla osata, edes jonkin verran. Tosin esimerkiksi rakennusalalla on paljon puolalaisia ja heistä moni ei osaa edes auttavasti norjaa, harvoin edes englantia. Ja heillä tuntuu olevan paljon töitä. Ja jos yhtään vieraat kielet tarttuvat, niin kyllähän kielen oppii. Me pohjoismaalaiset ei saada enää ilmaista kielenopetusta täällä ja taitaa riippua vähän kunnasta kuinka paljon ne kurssit nykyään maksaa. Meidän kunnassa ne ovat mielestäni melko kalliita.

Palkka oli silloin lähes kaksikymmentä vuotta sitten huomattavsti parempi kuin Suomessa. En tiedä minkälaisia palkat ovat Suomessa nykyisin, joten en osaa vertailla. Mutta noin yleisesti ottaen pärjään ihan hyvin ja saan jotain säästöönkin. Käyn Suomessa noin kerran vuodessa, eikä ainakaan tavallinen ruoka kaupassa minusta siellä ole juuri sen halvempaa kuin täälläkään. Riippuu tietysti vähän siitä mitä ostaa.

Kannattaa muistaa, että Norja ei ole vain Oslo tai Pohjois-Norja. Täällä on paljon viehättäviä paikkoja koko maassa. Asuin pari ensimmäistä vuotta Oslossa ja sen ympäristössä. Sen jälkeen olen asunut pienessä kunnassa parin tunnin junamatkan päässä Gardermoenin lentokentältä. Pienellä paikkakunnalla tulee helposti tutuksi ihmisten kanssa, jos haluaa olla sosiaalinen. Ja pienillä poismuuttovoittoisilla paikkakunnilla on pulaa koulutetusta henkilökunnasta. Niissä pääsee helposti ylenemään, jos on kiinnostunut uran tekemisestä.

Millä aloilla sitten on työvoimasta tällä hetkellä puutetta? Öljyala kärsii nyt öljyn hinnan laskun vuoksi eli sieltä ei kannata töitä etsiä. Monet insinöörit joutuvat pois töistään ja täällä sisämaassakin on yksittäisiä insinöörin paikkoja hakemassa parikin sataa hakijaa. Rakennusalalla on ainakin ammatti-ihmisille töitä. Hoitoalalla on töitä tarjolla vaikka kuinka paljon, eikä pelkästään sairaanhoitajille. Juuri näin lehdestä muuten, että yhtä sairaanhoitajan paikkaa ei oltu pystytty tässä lähikunnassa täyttämään, kun ei ollut yhtään hakijaa. Ei edes epäpäteviä... Töitä voi katsella seuraavilta sivuilta: nav ja finn (klikkaamalla pääset suoraan avoimiin työpaikkoihin). Molemmissa valitaan ensin lääni, mistä haluaa katsoa töitä. Ja myös alan voi valita sieltä. Finn.no sivuilla on myös asuntoja.

Vuokra-asuntoa hankkiessa on hyvä muistaa, että yleensä täytyy vuokraisännän kanssa tehdä vuokrantakuupankkitili. Vuokrantakuu on yleensä kolmen kuukauden vuokra, mutta se vaihtelee tapauskohtaisesti.

Kaikki eivät halua lähteä asumaan ulkomaille eikä kaikille se sovikaan ja muuttaminen on tietysti jokaisen oma asia. Minä en ole katunut tänne tulemista koskaan, tosin en kadu muitakaan tekemisiäni. Kaikesta oppii ja viihdyn täällä oikein hyvin. Jotkut haikailevat muuttoa takaisin Suomeen eläkeläisenä. Minä en ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun elämä on nyt kumminkin täällä.

Toivottavasti tästä oli jotain apua jollekin, jolle asia on ajankohtainen. Kysyä voi lisää. Vastaan jos osaan.

Vaaleja odotellessa

Norjassa on stortingsvalg eli eduskuntavaalit 9. syyskuuta. Taistelu äänistä on nyt pahimmillaan. Telkkarista tulee joka päivä jos jonkinlaisia vaaliohjelmia ja varsinkin puolueiden päämiehiä hiillostetaan mitä hankalimmilla kysymyksillä.

Edustajat valitaan stortingetiin neljäksi vuodeksi kerallaan. Ja heitä on siellä 169 kappaletta.

Viimeiset kahdeksan vuotta on puna-vihreä Jens Stoltenbergin hallitus ollut vallassa. Siinä on ollut mukana Arbeiderpartiet (työväenpuolue), Senterpartiet (keskusta) ja Sosialistisk Venstre Parti (sosialistinen vasemmistopuolue). Näissä vaaleissa on ennustettu voittoa lähinnä Høyre-puolueelle (oikeisto) ja ketä he sitten meinaavatkaan ottaa mukaansa hallitukseen mahdollisesti voittaessa. On puhuttu Fremskrittspartiet (vielä enemmän oikealla kuin Høyre), Kristelig folkepartiet (kristilliset) ja Venstre (vasemmisto). Jännittävää nähdä kuinka käy ja kuka voittaa.

Tänään oli työväenpuolueen paikallisehdokkaita kyläkaupalla jakamassa kukkia äänestäjille. Ja minullahan oli siinä sitten taas kerran hyvä tilaisuus pitää palopuhe sydämenasiastani eli kaksoiskansalaisuudesta, jota täällä Norjassa ei vielä ole. Eli Suomen kansalaisena en saa äänestää täällä, mutta kukkaset sain kumminkin ;).

Norja oli sitten paras tällä kertaa

Brittiläinen Legatum Instituutti on päätellyt, että Norja on paras maa asua maailmassa. Tanska kakkonen ja Ruotsi kolmonen. Suomi oli listalla seitsemännellä sijalla.

Arvioinnissa on otettu huomioon mm talous, koulutustaso, yrittäminen, hallinto, turvallisuus, henkilökohtainen vapaus ja terveydenhuolto-ja sosiaalipalvelujen saatavuus.

Listan loppupäästä löytyivät Afganistan, Kongo ja Keski-Afrikan tasavalta.

Tästä linkistä pääsette tutustumaan asiaan paremmin englanniksi: http://www.prosperity.com/Ranking.aspx.

Listat siellä olivat ihan mielenkiintoista luettavaa.

Impressions of Norway

Tama oli aika kiva. Ja kuvat hienoja.

Best place to be a mom - Norway

Taas naita tuubin helmia: