Biisit ovat aika hypnoottisia, väliin suorastaan vähän heavyn suuntaan menevää raskasta rockia, mutta toisaalta ilmavampi progetausta ja kansanmusiikille ominainen mantramaisuuden tavoittelu estää niitä tulemasta ihan liian raskasliikkeisiksi. Varsinkin ne kaksi biisiä, joissa on käytetty Türnpun hypnoottista ääntä, toimivat varsin hienosti. Vähän jööttiä osa biiseistä kyllä on; tässä vaikka malliksi Sõjalaul (= Sotalaulu). Tiedän kyllä, että juuri tällekin lajille on intohimoisia harrastajia, mutta en nyt kuitenkaan ole yksi heistä. Hauska ja kiinnostava tämä levy kuitenkin on.
Kannen suunnittelijasta ei ole mainintaa, mutta kyllä etukannen pitäisi mielestäni kaiken järjen mukaan olla etnografisesta kiinnostuksestaan tunnettu varsin nimekäs ja Suomessakin tuttu taiteilija Kaljo Põllu (s. 1934).