Jõulu pop

Suomalaisen kuulijan on hyvä muistaa, että Neuvostoliitossa ei ollut joulua. Sitä piti siis halutessaan viettää suljettujen verhojen takana. Näin ollen tämä vuonna 1990 äänitetty ja vuonna 1991 ilmestynyt joululalujen kokoelma-albumi – ainoa neuvostoajan vinyylikauden joululevy – Jõulu pop (Melodija C60 30875 006) on kaikessa hassuudessaan suorastaan poliittinen levy, ja sen symbolinen luonne on aika iso. Loppuihan Neuvostoliittokin tämän levyn ilmestymisen aikoihin. Vuoden 1991 joulu oli taas ikään kuin ensimmäinen uuden itsenäisyyden virallinen joulu. 

Tätä taustaa vasten levyn hahmoton kokonaisuus ei ehkä olekaan niin hahmoton: rocklaulajat ja operettitähdet ovat kuin yhdessä rintamassa joulun puolesta.

A-puolen avaa rakastetun grand old ladyn, Heidy Tammen (s. 1943) tulkitsema M. Martinin (?) kauhis jouluntoivotus Soovin sulle rõõmurikkaid jõule, jota säestää syntikalla Jaak Jürisson (s. 1956). Sitten seuraa Tõnu Raadikin (s. 1957) säveltämä sekä Ivo Linnan (s. 1949), Silvi Vraitin (s. 1951) ja Karavanin esittämä vähän rockahtavampi Jõulutervitus 1941 – rockahtavampi vaikka kyseessä onkin Marie Underin (1983–1980) sanat. Iskelmälaulaja Mait Maltisin (s. 1951) ja Artellin esittämä ja bändin kitaristin Indrek Tolkin (?) säveltämä Rahu on puolestaan pliisu sekä sävellyksenä että esityksenä. Anto Õnnis (s. 1979, nykyään klassinen lauluyhtye Heinavanker) on puolestaan Cantores minores -tyyppinen nuori poika, jonka tulkitsema Jõuluöö täis valgussära Kontorin säestyksellä on oikein kaunis. Varsin kauniita ja kuulaita ovat myös omassa lajissaan Kiigelaulukuuikin englanniksi esittämä ja Jürissonin yhtyeen säestämä trad. gospel Oh, How I Love Jesus sekä Modern Fox -yhtyeestä tutun tyylitietoisen – ja myös muuten Iskelmäprinssi-elokuvassa (1991) esiintyneen – laulaja Martin Sanderin (s. 1967) ja kitaristi Are Jaaman (s. 1961) esittämä myöskin trad. Merry Little Christmas.

B-puolen avaa Kanni Kutmanin (s. ?), Evald Raidman (s. 1953) ja Fixin esittämä Lootuste öö, joka on bändille ominaista rentoa amerikanpoppia. Laulaja Hillar Norralt (?, joka esitti aikoinaan muuten ns. hulvattoman biisin Helsingin Sanomat) ja syntikkavelho Lauri Laubre (s. 1961) pystyttävät jouluista äänivallia biisillä On jõuluöö, ja syntikkameno jatkuu vielä progempaan suuntaan Igor Garšnekin (s. 1958) Datan, Segakoor Olevinen ja Urmas Alenderin (1953–1994) esittämillä kahdella osalla Garšnekin isommasta sarjasta Jõululood. Näin päättyy tämä outo levy ja jättää kuulijan varsin sekavien tunnelmien valtaan.

Aili Ermelin kansi ei ole yhtään jouluinen. Ehkä siinä on joku vitsi, jota en vielä ymmärrä. Ermel on tehnyt pari muutakin kantta.

Kontor

Ja aina vain hullummaksi tämä virolaisen rockin kuuntelu menee – ainakin kun kyse on näistä yhden EP:n ihmeistä. Jos en oikein ymmärtänyt Monitorin luonnetta, on myöskin vain yhden EP:n – vuonna 1982 äänitetyn ja vuonna 1983 ilmestyneen Kontor (Melodija C62 19411 007) – levyttänyt Kontor vieläkin kummallisempi bändi. Bändi on jonkinlainen M.A. Nummisen (s. 1940) ja Frank Zappan (1940–1993) välimuoto. Bändin voimahahmo onkin parodian hallitseva näyttelijä ja laulaja Heino Seljamaa (s. 1952). Kun ei tuo vironkieli vielä ole oikein hallussa, eivät biisit kyllä ihan avaudu. Kuke protestilaul (= Kukon protestilaulu) on kylläkin kiekumisineen aika hauska. Sen säveltäjäksi on merkitty P. Townsheard. Liekö tuo nyt sitten The Whon Pete Townshend (s. 1945)? Kaksi muuta B-puolen kappaletta on bändin kosketinsoittaja Jaak Jürissonin  (s. 1956) käsialaa. Varsinainen kummallisuus onkin levyn A-puoli. Se on aivan kuin eri bändin tekemä. Laulusolistina on Leila Miller (s. 1961), ja tyyli on kuulasta folksävyistä rockia, jolla ei ole mitään tekemistä kääntöpuolen huumorirymistelyn kanssa. Molemmat biisit ovat itse asiassa aika hienoja. Talv (= Talvi) on merkitty Q. Newton -nimiselle säveltäjälle – uskaltaisikohan arvailla, että se on joku Olivia Newton-Johnin (s. 1948) levyttämä biisi? –, ja Nii nagu meri ja tuul (= Niin kuin meri ja tuuli) puolestaan D. Edmundsille. Liekö hän sitten Dave Edmunds (s. 1944)? Kumpaakaan kappaletta en valitettavasti tunnista.

Bändin soitto kulkee mallikkaasti. Jürissonin lisäksi bändissä soittivat Sven Himma (s. 1961, muun muassa Mahavok) lyömäsoittimia, Ants Õnnis (s. 1956, myös klassista ja jazzia) bassoa ja saksofonia sekä Uno Kõrsmaa (?, myöhemmin jazzia) kitaraa. Eikä myös Karavanissa laulanut solisti Leila Miller  ei ole hassumpi hänkään. Hän tuli muuten kuuluisaksi siitä että hän loikkasi Ruotsiin vuonna 1984 ja anoi sieltä poliittista turvapaikkaa. Sittemmin hän on palannut Viroon.

Levyn kannen on suunnitellut muutamia muitakin kansia tehnyt E. Väli, ja se lienee sellainen kuin huumorilevyssä pitääkin. Mutta eipä ole välitetty bändin nimen kirjoitustavasta. Kannessa se on iloisesti Contor mutta kaikkialla muualla kirjoitetussa historiassa bändi tunnetaan nimellä Kontor.