Eesti pop IV

 

Vuonna 1984 ilmestynyt Eesti pop III sisälsi Tarton musiikkipäivien antia vuodelta 1982. Samana vuonna ilmestynyt Eesti pop IV (Melodija C60 20921 008) sisältää Tarton festareiden materiaalia vuodelta 1983, Vanemuisen konsertttisalista äänitettynä. Nyt kirjo on vähän laajempi.
A-puolen aloittaa Rujan Urmas Alender (1953–1994) poikkeuksellisesti Kaseken solistina – biisi Sõbra käsi (eli Ystävän käsi – tästä linkistä) on Alenderin kynästä kokonaan – vähän Alenderille ominaista paatoksellista mutta ihan kelpoa progea. Seuraavana on vuorossa Mahavok, jonka laid-back-fiiliksinen Tulemata jäänud (tästä linkistä) on Heini Vaikmaan (s. 1958) käsialaa, eikä niin täynnä kasarisyntikoiden äänivallia kuin Mahavok normaalisti. Elektran esittämä Vaat, mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)) on aika svengaavaa rockia, jossa on pieniä progesävyjäkin. Levypuolen lopettaa Totu Coolin ainoa neukkuaikana vinyylille päässyt biisi. Itse asiassa taitaa olla niin, että kyseessä oli vain tälle keikalle tehty tilaipäiskokoonpano. Hardi Volmer (s. 1957) laulaa sanoittamansa J. Geils Bandin Seth Justmanin Üks kama kõik.
B-puolen avaa hieno Kaseken instrumentaalinen progeviritelmä A-variant, jonka on säveltänyt Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Sitä seuraa pitkä Margus Kappelin (s. 1956), Ain Vartsin (s. 1959) ja Riho Sibulin (s. 1958) muodostaman trion Park (Kappel), jossa varsinkin Sibul pääsee näyttämään kitaristin taitojaan. Levyn päättää Radarin Samba (Sergei Pedersen (s. 1953)), joka on nimensä mukaisesti jonkinlainen progeversio sambasta. Radar voitti muuten vuoden 1983 festareilla melkein kaikki palkinnot, joita oli Tartossa joka vuosi tarjolla niin paljon, etten jaksa edes luetella.  Nämä asiat voitte tarkastaa vuonna 2009 ilmestyneestä kiinnostavasta kirjasta Tartu muusikapäevad 30.
Kaikkineen tämä on aika hieno levy virolaisen 1980-luvun alun rockin aatelisilta. Kannattaa siis poimia talteen, jos on vähääkään kiinnostunut virolaisen rockin perushistoriasta.
Kansitekstit ovat vain venäjäksi – mukaan lukien Madis Salumin (1955–2009) esittelyteksti. Ja levyn neukkumaiset väliaplodit taitavat muuten olla studion käsialaa.
Tylsähkön kannen on suunnitellut E. Väli (?), jonka käsialaa edellinenkin Eesti pop oli.

Eesti pop III

Eesti pop oli 11 vinyylilevyä sisältänyt sarja, joka ilmestyi vuosina 1979–92. Ensimmäinen ilmestyi vähän erilaisena ja nimellä Estonian Pop Voices vuonna 1979, ja kakkonen jäi kuulemma liian rajun kannen takia julkaisematta kokonaan. Sarja käynnistyi kunnollisesti säännöllisesti vasta siis osasta Eesti pop III (Melodija C60 20141 007). Vuonna 1984 ilmestynyt albumi sisälsi jo vuonna 1982 Tarton musiikkipäivillä äänitettyä live-materiaalia, lähinnä progea.

In Speltä on kaksi biisiä. Antidolorosum oli myös heidän esikoisalbumilaan. Isamaa on ilmestynyt ainoastaan tällä levyllä. Molemmissa laulaa ei-nyt-niin-ihan-hirveän-hienosti Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Myös Kasekelta on kaksi biisiä. Näotused ja Valhalla löytyvät myös Kaseken ainoalta LP:ltä Põletus. Samoin Ruja on mukana kahdella biisillä. Vähän sellaista pateettista isänmaajööttiä edustava Eesti muld ja eesti süda ja muuten joutavanpäiväisen pimputteleva rokkibiisi Sa oled muld teine eivät sisälly Rujan omissa nimissä julkaistuhin vinyyleihin. Rujan Urmas Alender (1953–1994) esitää myös Valdo Randperen (s. 1958) kanssa tämän biisin Las olla nii. Mahavokilta on yksi biisi, ihan komeasti äänimassaa vellova Kärestik. Tarttolaiselta Fixiltä on myös yksi hyvin kulkeva biisi, Kevad Tartu kohal, jota ei löydy heidän muilta levyiltään. Radarin kelvollinen fuusioviritys Trofee löytyy myös heidän samannimiseltä albumiltaan.   

Kaikkineen tämä on ihan hyvä ja ilmeisen edustava kokoelma virolaisen rockin vuodn 1982 aatelisista, joten ainakin historiallisesti merkittävänä katsauksena se jo kannataa poimia talteen, kun siihen kirpputorilla törmää. 

Muutamia muitakin kansia suunnitelleen E. Välin kansikin on ihan raflaava.

 

 

Kaseke: Sõnum

Virolaisen harvalukuisen progen lippulaiva Kaseke levytti urallaan LP:n Põletus (1983) sekä vuonna 1981 äänitetyn ja vuonna 1982 ilmestyneen 7-tuumaisen EP:n Sõnum (= Sanoma) (Melodija C52–17125). Bändillä on esikois-EP:llään aika erilainen ilme kuin seuraavana vuonna ilmestyneellä pitkäsottolevyllä. Syykin on selvä. Kokoonpano on muuten sama, mutta Mart Metsalan (s. 1960, nykyään pastori) sijaan esikoislevyllä kosketinsoittimista vastaa sittemmin yhtenä Viron merkittävimmistä jazzpianisteista tunnettu Tõnu Naissoo (s. 1951). Varmaankin tästä johtuen esikoinen on enemmän jazzahtavaan fuusioon päin kallellaan, kun taas pitkäsoitossa on jylympää rockmeininkiä, jossa kaksi kitaristia saa temmeltää kunnolla. Hienoja levyjä kuitenkin molemmat. Tällä erää ainakin minä kallistun tämän esikoisen kannalle. Sävellykset ovat varsin hienostunutta fuusioita; kuunnelkaa tästä vaikka Naissoon säveltämä nimikappale. Rockväelle se saattaa kyllä olla vähän liian jazzia. 

Vello Laanemaan (s. 1958) suunnittelema kansikin on ihan hieno. Muita levynkansia Laanemaa ei valitettavasti ole tehnyt.

Kaseke: Põletus

Kasekesta puhuessa pitäisi kai pitää kieli keskellä suuta. Bändi on nimittäin virolaisen progen  pyhimpiä nimiä, ja heidän ainoan LP:nsä – bändi levytti myös yhden EP:n – asema progekeräilijöiden keskuudessa on vähän kuin meidän Kalevalamme, joskaan ihan samanlaisia rahamääriä ei tarvitse liikutella, kun menee levyostoksille. Kaseken LP Põletus (= Poltto) ilmestyi vuonna 1983 (Melodija C60 19829 008), ja tuolloin bändiin kuului basisti Priit Kuulberg (s. 1955, muun muassa Ruja ja In Spe), rumpali Andrus Vaht (s. 1951, muun muassa Mess, Ruja ja VSP Project), kosketinsoittaja Mart Metsala (s. 1960, muun muassa In Spe), huilisti Peeter Malkov (s. 1957, muun muassa Propeller ja Ultima Thule) sekä kaksi kitaristia: Riho Sibul (s. 1958, muun muassa VSP Project, Propeller, In Spe ja Ultima Thule) ja Ain Varts (s. 1959, muun muassa Propeller, In Spe ja Avicenna). Edellisenä vuonna ilmestyneellä EP:llä soitanut, enemmän jazzpiireissä tunnettu pianisti Tõnu Naissoo (s. 1951) oli jäänyt pois ja Metsala tullut tilalle. Bändi oli perustettu vuonna 1980, ja virolaisittain harvinaisesti se myös hajosi aika pian, vuonna 1984. Mutta useat bändithän nousevat siten taas nostalgisesti lavalle. Niin Kasekekin vuonna 2006 Tallinnan Rock Cafessa.  

Kaseke on siis vähän niin kuin 1980-luvun paremmanpuoleisen virolaisen rockin Kuka kukin on, ja kyllä se kuuluukin väliin komeasti – varsinkin kun kaksi kitarasankaria alkavat ottaa mittaa toisistaan ja käyvät rinnan komeaan attakkiin. Onhan meno toki vähän sellaista äijien ryppyotsaisuutta, jota ei nykyaikana oikein tahdo jaksa kuunnella ilman pientä hymynkaretta. Kai tämänkin saa todeta?

Kaikki kappaleet ovat instrumentaaleja, ja mukana on myös klassisen musiikin harrastajille yksi Erkki-Sven Tüürin (s. 1959) kappale. Vielä kun mainitsee kaksi muuta vierailevaa säveltäjää – pianisti ja virolaisen musiikin monitoimimies Olav Ehala (s. 1950) ja monipuolisena rock- ja jazzmiehenä tunnettu Margus Kappel (s. 1956, soitti myös jonkin aikaa Kasekessa) –, on selvää, että tälle levylle kiteytyy valtava määrä virolaista 1980-luvun rockenergiaa. Tyyli liikkuu väliin enemmän jazzin suunnassa ja väliin taas rockahtavammissa riffeissä. Kokonaisuutta voisi kai luonnehtia fuusiomusiikiksi. Kyllä tämä klassikon asemansa ansaitsee. Eräs jazztuttavani tosin sanoi levyä vähän kuultuaan, että "tuohan menisi aivan täydestä Tavastia-klubilla". Tulkitkaa miten haluatte.

Useita muitakin levynkansia suunnitelleen Margus Haavamägin (s. 1958) kansikin on varsin tyylitietoinen.  

PS. Tarkka suomalainen huomaa myös sen hauskan yksityiskohdan, että takakannen kuvassa Kuulbergilla on MS:n mainospaita yllään. Kyseessähän on suomalaisen äänentoistoalan legendan Matti Sarapaltion (s. 1940) firmasta MS Audiotron.