Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid" [III]

Helmut Orusaarin (1923–1977) johtaman Pasunapoisid-puhallinyhtyeen kolmas seiskatuumainen EP (Melodija 33Д-00013927-8) ilmestyi edellisen tavoin vuonna 1966.
A-puolen avaa Georg Otsin (1920–1975) laulama saksalainen kansanlaulu Jalutuskäik (vironnos Aliide Halliste (?)). Vanaisa polka (tästä linkistä RAM-1:n laulettu versio), oikein perusvirolainen trad., jatkaa kansanmusiikkilinjoilla – solistina toimii klarinetisti Juhan Kaljaspoolik (1909–1979). Vanhahtavaa kansanmusiikkimeininkiä, jossa on toki oma viehätyksensä. Ja Otsin äänihän on toki aina karismaattinen.

Juhan Kaljaspoolik ja työkalu.

B-puolella on sitten tarjolla virolaisia säveltäjiä. Sen avaa Ants Kiilaspean (1909–1974) säveltämä Romanss, joka on varsin kaunis surumielinen biisi – yksi bändin parhaista. Rivakampaa menoa on tarjolla levyn lopettavassa Rein Ploomin (1900–1986) ksylofonibiisissä Galopp ksülofonile, jossa sooloilee M. Reiman (kyseessä lienee multi-instrumentalistina tunnettu klassinen pianisti Matti Reimann (s. 1943)). 
Veikeä pikkulevy tämäkin. 
 

Levyn suojapussi on yksi Melodijan pikkulevyjen yleisimmistä standardikansista: 

Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid" [II]

Helmut Orusaarin (1923–1977) johtaman Pasunapoisid-puhallinorkesterin toinen 7-tuumainen EP (Melodija 33Д-00013925-6) ilmestyi vuonna 1966. 
A-puolen aloittaa Georg Otsin (1920–1975) reipas tulkinta laulusta Oh, te poisid. Kyseessä on elokuvasävelmä Aleksandr Mandrõkinin (1907–1973) filmistä Perekond Männard. Sävellyksestä vastaa Boris Kõrver (1917–1994) ja sanoista runoilija Manivald Kesamaa (1921–1985). Mikään ihan sykähdyttävä kokemus tämä vähän tekoreipas Tallinna-laulelma ei ole. Eesti Raadio meesansambel esittää Harri Otsan (1921–2005) aika hauskan biisin Jänese õhkamine – kyseessä on kansanlaulu, vaikka etiketissä ei sitä mainitakaan. 

Vakavamielinen Harri Otsa vuonna 1955. 

 

B-puolen aloittaa duetto: Georg Ots ja Kalmer Tennosaar (1928–2004) esittävät Heldur Kurvitsin (?) kauniin valssin Vana valss, jonka on sanoittanut Otto Roots (1914–1994). Levyn päättää Orusaarin sovittama instrumentaali, ukrainalainen kansanlaulu Seisab kõrge mägi. Tämä vähän surumarssimainen, emotionaalisesti sangen voimakas biisi on ehkä parasta, mitä tältä bändiltä olen kuullut. Taitaa muuten olla Suomessakin moneen kertan levytetty Laulu Dnjeprille.

Ja nytpä löytyi tällainen marjapuuron värinen Melodijan standardipussi.

Georg Ots: Estradiyje pesni – Variety Songs

Georg Ots (1920–1975) on eniten levyttänyt virolaisen kevyen musiikin tähti – ja muistakaa toki hänen ooppera- ja operettilevytyksensä. Tämä 7-tuumainen EP Estradiyje pesni – Variety Songs (д-0008401–2, [1961]) sisältää neljä venäjäksi laulettua venäläisen säveltäjän iskelmää. Kansitekstit ovat venäjäksi ja englanniksi.
Otetaan sisältö ensin venäjäksi (levykin tehtiin Tallinnan sijaan Moskovassa, eikä Viron kansalliskirjaston tietokanta edes tunne tätä äänitettä): A1: Я люблю тебя, жизнь (Э. Колмановский — К. Ваншенкин) [03:22], A2: К Вам я обращаюсь (А. Флярковский — Р. Рождественский) [03:53], B1: Вечерняя песня (В. Соловьев-Седой — А. Чуркин) [02:55], B2: Сверстнику (А. Флярковский — Р. Рождественский) [02:22].
A1 on Otsin suomeksikin levyttämä (1962) Eduard Kolmanovskin (1923–1994) Rakastan sinua, elämä – kaunis ja tosi aito ikivihreä sävellys Konstantin Vanšenkinin (s. 1925) sanoihin. Tästä linkistä biisi venäjäksi, tästä linkistä viroksi ja tästä linkistä suomeksi – nauttikaa tästä paketista! A2 on Aleksandr Fljarkovskin (s. 1931) säveltämä ja Robert Roždestvenskin (1932–1994) sanoittama romanttinen К Вам я обращаюсь eli Vetoan sinuun.  
B-puolen aloittaa Vasili Solovjev-Sedovin (1907–1979) säveltämä ja Aleksandr Tšurkinin (1903–1971) sanoittama Iltalaulu, tästä linkistä vanha tv-versio – verratkaa tästä linkistä (Leningrad) vaikka Topi Sorsakoskeen. Levyn päättää Fljarkovskin ja Roždestvenskin Сверстнику eli Ikätoverille, tunteikas laulelma sekin.
Säestäjänä levyllä toimii Neuvostoliiton radion viihdeorkesteri johtajanaan Juri Silantjev (1919–1983).
Hieno pikkulevy.

Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusiorkesterin toinen 10-tuumainen LP (Melodija 33Д-18471-2, [1966]) sisältää lähinnä kolmella EP:llä ilmestyneitä biisejä. Jossif Šagalin viulubiisit Cherokee (A1, Ray Noble) ja Tabu (A5, Ernesto Lecuona) ilmestyivät Šagalin omalla EP:llä. Georg Otsin tulkitsema Kui öö on käes (A2, John Fredrick Coots) ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja instrumentaali Kevadised meeleolud (A3, Ringolds Ore) EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. Ainoa aiemmin julkaisematon biisi on Otsin laulama Sa ei tea (A4, Arthur Schwartz (1900–1984) – Heldur Karmo (1927–1997)), joka ei tietääkseni ole ilmestynyt millään muulla Otsin äänitteellä. Tämä on siis aito vakavan Ots-harrastajan kohde. Originaalia en valitettavasti tunnista, mutta sujuvasti kulkevaa sentimentaalista Broadway-materiaalia se on.
B-puolella kuullaan kaksi Heli Läätsin tulkintaa: Sel ööl üks ööbik laulis (Manning Sherwin), joka ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja Kevadööd (Gennadi Podelski – Minni Nurme), joka ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. H. Glebanoffin Blues (B1) ja Improvisatsioon Paganini teemale (B5) ilmestyivät EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja Rjabovin klarinetilla sooloilema Jimmy McHughin Intermetso EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. 
Eli tässä on siis tarjolla kaksi bändin aiempaa EP:tä melkein kokonaisuudessaan ja puolikas Jossif Šagalin EP:stä sekä yksi uusi Otsin biisi.
Kaikkineen levy on tavattoman svengaava ja hieno – todella siis etsimisen arvoinen kohde.
 

Ja tältä se näyttää (tai voi siinä toisenkinlainen standardipussi olla) siellä kirpputorilla Melodijan nuhruisessa standardipussissa: 
 

Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Klarinetisti Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusikaorkesterin (= Viron radion kevyen musiikin orkesteri) vähäiset levytykset ovat etsimisen arvoisia – jos on pätkääkään kiinnostunut amerikkalaistyyppisestä vanhasta viihdejazzista ja sen neukkuaikaisista sovituksista.
Tällä 7-tuumaisella EP:llä (Melodija 33Д-00018405-6, 1966) on mukana myös kaksi klassista laulajaa.
Levyn avaa H. Glebanoffin (?) vauhdikas instrumentaali Blues, jota seuraa Estonian mezzosopraanon Heli Läätsin (s. 1932) tulkitsema L. Scherwinin (!) säveltämä ja Heldur Karmon (1927–1997) viroksi sanoittama Sel ööl üks ööbik laulis – kaunis balladi, ja kun aikani pähkäilin näitä neukkuaikana yleensä aina väärin kirjoitettuja säveltäjän nimiä, tajusin, että kyseessä on Manning Sherwinin ikiklassikko Nightingale Sang in Berkeley Square vuodelta 1940. Tästä linkistä Vera Lynnin versio.
B-puolen avaa Georg Otsin (1920–1975) laulama Kui öö on käes. (S. Allan (!) ja vironkieliset sanat Heldur Karmo). Ja pienten tutkimusten jälkeen biisi paljastui John Frederick Cootsin ikivihreäksi For All We Know. Tästä linkistä Chet Bakerin hieno versio. Levyn päättää huikea viuluvoittoinen H. Glebanoffin Improvisatsioon Paganini teemale. Kukahan tämä Glebanoff nyt sitten mahtaa oikeasti olla? Ettei vain olisi kyse Sergei Rahmaninovin Rapsodia Paganinin teemasta? Ja hitto, sehän se on! Tästä linkistä itse mestari.
Kaikkineen vallan mainio levy. Ja ilmeisen harvinainen, koska tätä ei ole Viron kansalliskirjaston kokoelmissa eikä tätä myöskään tunne Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–2010 (2011). Kai tämä on sitten aika harvinainen levy. Mutta kuka sitä kaipaakaan?    

Ja taas tuli vastaan uudenlainen Melodijan standardipussi:

Kontsert eesti muusikast

Mikäli varsinaiseen raamattuuni, Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–20102 (Eesti rahvusraamatikogu 2011) on uskomista, on tämä 10-tuumainen kokoelma-LP Konsert eesti muusikast (Ligo/Melodija Д-3468-9, 1956) järjestyksessään neljäs ilmestynyt neuvostoaikainen virolaisen populaarimusiikin vinyylilevytys. 
A-puolen avaus menee kuitenkin klassiselle puolelle: Miina Härman (1864–1951) säveltämä ja Anna Haavan (1864–1957) sanoittama Kui sa tuled, too mul' lilli on varsin kaunis ja harmoninen RAM:in (Eesti NSV Riiklik Akadeemiline Meeskoor) vokaalikvartetin esitys. Tästä linkistä joku hassu tuoreehko koulujuttu. Biisiä seuraa saman lauluyhtyeen kansanlaulu, varsinainen virolainen standardi Vändra polka, josta on tehty myöhemmin useita sovituksia ja levytyksiä. Tästä linkistä esimerkiksi Veikko Ahvenaisen versio. Samaa kansanlaululinjaa jatkaa Virulaste tants – edelleenkin saman kvartetin esityksenä, standardi sekin. Sitten on vuorossa Georg Ots (1920–1975), joka esittää ensin Valter Ojakäärin (s. 1923) säveltämän ja kirjailija Adolf Rammon (1922–1998) sanoittaman kauniin iskelmän Laula talle. Sitä seuraa Otsin pirtsakka laulelma Vedurid, jonka on säveltänyt klassisista sävellyksistään tunnettu Jaan Koha (1929–1993) ja sanoittanut runoilija Kalju Kangur (1925–1989). A-puolen päättää railakas mutta auttamattoman tylsän joutavanpäiväinen instrumentaalibiisi, jota ei edes mainita etiketissä, joten säveltäjästä minulla ei ole hajuakaan.

Anna Haava ja vanha visiittikortti.

B-puolen aloittaa klassisen musiikin kansallisromantikkona tunnetun Edgar Arron (1911–1978) kansanrunoon säveltämä Lähme kiigele, jonka esittää Eesti Raadio segakoor. Seuraavakin biisi Kaera-Jaan on virolaista kansanmusiikkia, tässä Eesti Raadio estraadiorgesterin instrumentaaliversiona. Tästä linkistä tuoreehko tanssiryhmä Sõleken esitys.

Edgar Arro.

Mutta sitten mennään taas enemmän iskelmän puolelle: Ojakäärin säveltämä ja A. Meeritsin (?) sekä Heldur Karmon (1927–1997) sanoittama Mängi pillimees – vähän kansanlaulumainen tosin sekin. Samaa voi sanoa Otsin seuraavasta hevosmaisesta biisistä Heinaveol (tästä linkistä), jonka Ots levytti myöhemmin myös Suomessa. Sävelmä on Ülo Raudmäen (1923–1990) ja sanat Aksel Pajupuun (1926–2009). Sitten on vuorossa Eesti Raadio naisvokaalansambel johtajanaan Jüri Variste (1907–1989): Lahkumisvalss (Harri Otsa (1926–2001) ja Heldur Karmo) on viehättävän vanhaa valssahtelua – ei toki sen kummempaa. Sama lauluyhtye päättää levyn A. Neggon (?) säveltämän ja sanoittaman Teekonnalaulin rivakalla rytmillä. 

Taustoja levyllä soittaa Rostislav Merkulovin (1912–1978) johtama Eesti Raadio estraadiorkester, virolaisen viihdemusiikin perusbändi. 

Levy on siis aikamoinen sekasotku klassista, kansanmusiikkia ja iskelmää, eikä mitään erityisiä kohokohtia ole. Intohimoiselle Otsin harrastajalle on kuitenkin tarjolla neljä kohtuullisen varhaista biisiä.
 

Levy ilmestyi alun perin Riiassa Ligo-merkin alla (Melodija aloitti vasta myöhemmin), mutta minun löytämässäni kappaleessa on jo Melodijan etiketit ja standardipussi, joten kyse on myöhemmästä painoksesta.

 

G. Podelski estraadiloomingut

Pianisti, orkesterinjohtaja ja säveltäjä Gennadi Podelski (1927–1983), joka on yksi Viron jazzahtavan viihteen klassikoista, sai omalla nimellään julkaistuksi pari EP:tä, yhden oratorion LP:llä (1981) ja yhden 10-tuumaisen LP:n: G. Podelski estraadiloomingut (Melodija D–7963–4), johon on koottu kymmenen hänen viihdebiisiään eri esittäjien voimin. Levy ilmestyi ilmeisesti joskus aivan 1960-luvun alussa.

Tällaisen rockmusiikin parissa kasvaneen ihmisen olisi aikoinaan ollut vaikea uskoa, että vanhahtava perusviihde, joka muistuttaa vaikkapa Harmony Sistersiä,  Kipparikvartettia tai Suomi-Filmin äänimaailmaa, olisi iskenyt näin lujaa kuin nyt on käynyt, muta näköjään kaikki on mahdollista. Ei tälläkään levyllä nyt mitään aivan ihmeellisiä ja mieleen sen syvemmin painuvia klassikoita ole, mutta luulenpa, että tulen kuuntelemaan tätä melko useasti – niin hauskan rentouttava levy kuitenkin on. Ja on levyllä hienojakin biisejä. Esimerkiksi molemmat Georg Otsin (1920–1975) tulkitsemat kappaleet, Armastan sind ja Tuleasemed. Eikä hassumpi tuttavuus ole myöskään lastenmusiikkia Viron televisiossa työkseen propagoinut viihdelaulaja Kalmer Tennosaar (1928–2004), jolta levyllä on myös kaksi varsin kaunista ja kuulaan puhdasta kappaletta: Sinisilm ja Mun kotukingu tuuled. Mukana on myös yksi viehättävä kappale (Meie lipsi) mezzosopraano Heli Läätsiltä (s. 1932), joka on virolaisen jazzahtavan iskelmän suuria nimiä. Instrumentaalisolisteille on varattu kaksi omaa kappaletta: harmonikkaa (Valss) soittaa reippaan keinahtelevasti Venda Tamman (s. 1932) ja trumpettia (Noktürn) raukean jazzahtavasti Abi Zeider (1920–1999) – molemmat soittimensa virolaisia legendoja. Kaksi kappaletta on harmonysistersmäisiä naistrion esityksiä. Esityksistä vastaa etiketin mukaan "Vokaalansambel Meloodia", mutta kun en kykene löytämään ko. bändistä mitään muita tietoja (ei siis yhtäkään levytystä), uskallan olettaa, että tässä saattaa olla naislauluyhtyeen Laine esivaihe. Podelski on nimittäin kuuuisa myös siitä, että hän perusti edelleenkin toimivan Laineen vuonna 1960. Säestäjänä kaikissa kappaleissa toimii rutinoitunut ja ammattitaitoinenViron radion viihdeorkesteri. 

PS. Jos Podelskin nimi tuntuu tutulta vanhemman suomalaismusiikin harrastajalle, johtuu se varmaan yhdestä suomeksi tehdystä biisistä: Tapio Rautavaaran (1915–1979) levyttämä Vanha kurki (1977) on nimittäin hänen kynästään lähtöisin.

Kuvakansia levyssä ei valitettavasti ole. Suojakansi on Melodijan yksi standardikansista, mutta graafiselta suunnittelultaan se tosin on aika hieno:

[Georg Ots:] Zdravstvui, Sotši

Tämä on kummallinen pikkulevy, jolla ilmeisesti mainostetaan Mustanmeren lomailua ja Sotšia – on muuten Espoon ystävyyskaupunki. Kannessa on kuva sotšilaisesta hotellista ja turistibussista. Zdravstvui, Sotši -EP:llä (Melodija D00017101–2, [1966]) on neljä kappaletta, kummankin puolen ensimmäisenä odessalaisen Oskar Feltsmanin  (s. 1921) sävellys, jonka esittää Georg Ots  (1920–1975). A-puolen avaa Zdravstvui, Sotši eli Päivää, Sotši. B-puolen ensimmäinen kappale on puolestaan Tšernoje more moje. Kaksi muuta kappaletta ovat ukrainalaissyntyisen, vuonna 1970 Yhdysvaltoihin muuttaneen Emil Gorovetsin (1923–2001) esittämä Koroleva krasoty (säv. Arno Babadzhanjan (1921–83)) ja pietarilaisen Eduard Hillin (s. 1934) esittämä Kak provožjut narohody (säv. Avraam (Arkadi) Ostrovski (1914–1967)).

Feltsman on muuten Suomessakin tuttu, sillä Pauli Salosen suomentama Mustanmeren valssi on levytetty useampaankin kertaan – myös Otsin toimesta vuona 1969. Ja onpa Ostrovskiakin levytetty suomeksi muutama kappale.

En ole koskaan ollut järin innostunut Otsin lukuisista suomenkielisistä levytyksistä, mutta venäjäksi laulaessaan hän kuulostaa todella hienolta. Ja jostain syystä tällainen vähän pehmeästi jatsahtava venäläinen iskelmä kuulostaa muutenkin hyvältä – myös Gorovetsin ja Hillin esittämänä, vaikka eivät he kyllä Otsille pärjää. Kai se on tunnustettava, että tämä Suomessakin niin rakastettu Estonian baritonilaulaja on varsin karismaattinen tulkitsija.

Tämä EP lienee myös jonkinlainen harvinaisuus, sillä Viron kansalliskirjaston tietokanta ei tunne koko levytystä. Minä löysin sen kahdella eurolla suomalaisesta antikvariaatista.