Synttäriherne kopterissa

Sanotaan, että viulut ja viinit paranevat vanhetessaan, ja sama pätee suloisiin kissaneiteihin. Pieninä vaaveina ne ovat ihanan villisti viipottavia minituholaisia, ja isoina vaaveina ne piipertävät aamulla kainaloon hurisemaan eivätkä pane pahakseen suukkomylläkkää tai synttärilauluja. Ovathan ne niihin jo vuosien saatossa tottuneet. Niin myös ikuinen kissanpentumme Nuppu, jota on juhlittu tänään hillityin mutta hellyttävin menoin.

 

Isikissi laskeskeli, että jokos meidän pikku Pullervo täyttää kuusi tai seitsemän...

...ja Mummi Poppanen veikkasi viittä vuotta!

 

Emo sentään oli pysynyt paremmin vuosissa mukana vaikka laskeekin yhä sormilla.

Kullannuppumme täyttää nimittäin tänään jo kokonaiset kahdeksan vuotta! 

”Ai siksikö mun pitää pönöttää tylsästi pölyisten kirjojen edessä
papparusetti kaulassa?! Actionia, äiskä! Nyt heti!”

”Just. Tää on sitä paitsi ihan vanhan hiiri...”

Jotta Nupulla ei menisi herne nenään pitkäveteisissä synttärikuvauksissa, ryhdyimme vastaanottamaan juhlavieraita.

 

Tämmöinen hurja resuturkki änkesi ekana sisään.
Eihän siihen uskaltanut koskea kuin pitkällä tikulla.

 

No ei vaiskaan! Nupun synttäreille päästetään vain ja ainoastaan kilttejä kisuja.

Tämä väitti olevansa sellainen, ja sen söpö nuhjunaama näytti luotettavalta.

 

Se myös väitti tuoneensa hyvän lahjan. Meistä paketti
näytti vähän tutulta, mutta uteliaisuus heräsi...

Höh! Paketista paljastui käytetyn näköinen lentolaite, johon oli kiinnitetty jo vakimatkustaja.
Samaan aikaan päivänsankari oli kadonnut, ja nukkavieru juhlarohmu piti ottaa puhutteluun.

Se antautui heti ja myönsi pienen jujutuksensa. Lupasimme olla nuhtelematta sitä,
jos se keksisi oikeasti jotain kivaa tekemistä Nöpperströmin puiseviin bileisiin.

Nuhjupoika kävi tutkimassa kaikki lelulaatikon helmet
mutta käski sitten emoa keksimään jotain ihan uutta!

 

Ja koska on Nupun tärkeä päivä, pinnistin aivosoluni äärimmilleen
ja loihdin ihan uuden, kesäisen hernejahtileikin!

 

Juitsi testasi ekolelun ja totesi sen kelvolliseksi!

Kun laitoin kameran syrjään, Nuppu putkahti paikalle ja pinkoi pöllyävänä karvamylläkkänä herneenpalon perässä ympäri asuntoa. Eikä tämä herne mennyt nenään vaan oli juuri sellainen loistava ohjelmanumero, jota kissanpentumme synttäreille kaivattiin!

 

Bileiden lopussa Nuppukin näytti jo vähän rähjäiseltä - mutta niin onnelliselta!
Hyvää synttäriä, meidän rakas pieni kullanmuru! <3

Kissain taidekuvat Oy

Viime postauksessa kerroin karvalähdön ympärille rakennetusta uusiobisneksestämme, Hipsun hiusstudiosta, mutta kevät on virvoittanut myös muunlaista harrastetoimintaa. Yksi suosikeistani on niin sanottu viiden koon viihde: Kyläluutailu Kivoissa Kissakodeissa Kera Kameran. Minulla ei ole kummoista kuvauskalustoa saati sitten ymmärrystä ISO-luvuista, f-aukoista tai polttoväleistä, mutta osaan räpsyttää satamiljoonaa kuvaa fotogeneettisistä malleista, ladata otokset koneelle, rämpätä vähän Lightroomia ja ihastella lopputuloksia. Niin innostavaa kuin Nuppua ja Jujua onkin kuvata, oman kodin moneen kertaan nähdyt nurkat saavat leukapielet välillä venymään jättimäiseen haukotukseen. Siksi tässä postauksessa ei nähdä ainuttakaan Hupsuttamon nuhjukynnystä, beigepeitettä tai kukkatapettia, vaan estradin valtaavat kolme muista blogeista tuttua tähteä.

 

Kävin viikko sitten juhlimassa kolmivuotiaan Zetor-pojan synttäreitä,
ja päivänsankari asettui vähän väliä suorastaan maalauksellisiin asentoihin.

Tässä on Miukulangelon kuuluisin teos. Söpö kuin mikä!

Voiko tätä katsetta vastustaa? No ei!

Vekkulipoika valmiina leikkiin. Huomatkaa vasemman
etutassun varpaat ja kynnet. <3

Tämmöisiä otuksia saisi piileksiä myös minun sänkyni alla.

 

Nuo silmät ja viikset ovat lumoavat! 

Kolmevuotias komistus lempipaikassaan.

Ja kyllähän siellä juhlilla oli toinenkin henkeäsalpaava ihanuus! Kunpa kamera
vain olisi tarkentanut Ilonaan eikä kahvipannuun. Joskin kohdistus on melko
hupaisa tällä tavalla. Ihan vain kuvasin kahviasetelmaa, kun yhtäkkiä
pöytään saapui juhlavieras tsekkaamaan, onko kakkua vielä jäljellä.

Ilonaa kuvatessani olen huomannut, että mustaa turkkia on vaikea
saada näkymään niin, ettei se samenisi. Onneksi Ilonan sisäinen
sädehtivyys näkyy silloinkin, kun asetukset ovat vähän hassut.

Tässä turkin samettimaisuus näkyy hieman paremmin.
Ilonakin tykkäsi päivänsankarin valitsemista leikeistä.

 

Ilonasta tosin tuntui, että leikkihetkiä tarkkailtiin...

Johan nyt, kun paparazzi ei millään jätä rauhaan!

Kiitokset vielä Analle, Zetorille ja Ilonalle kivoista kesteistä, ja terveisiä muille vieraille! Kissajuhlat ovat hauskempia kuin Putte-possun nimipäivät konsanaan, sillä puheenaiheet eivät lopu ikinä kesken eikä tarvitse pönöttää kankeasti kolttu päällä, vaan voi mönkiä rauhassa lattialla kissoille kujerrellen. 

Kissojen ihastelu kuuluu tietysti myös arkeen, ja seuraavana päivänä suhautin pyörällä Amen ja Tuiken luo. Se olikin melkoisen yllättävä visiitti, jonka pääasiallisesta sisällöstä teen vielä erillisen jutun, mutta Kissain taidekuvat Oy -osio kuuluu ehdottomasti tähän postauksen. Vai mitäpä tuumaatte näistä Ame-hetkistä, jotka tallentuivat PowerShotini muistikortille?

 

Ame huomasi, että sää oli mitä mainioin pienelle reippailulle.
Niinpä lähdimme neitosen kanssa kävelylle lähimetsään.

Pöpelikössä mentiin eikä meinattu! Kuvaaja oli vähällä pudota kelkasta.

Mitä? Haukkuiko jossain koira? Ame tahtoi mennä tapaamaan Tessua.

Onneksi oli myös aikaa poseerata.

Tässä tarkkaillaan lähestyvää kevättä.

Lopuksi Ame vielä katsoi hymyillen valtakuntaansa.
Edessä on pian monta kesäistä tutkimusmatkaa!

Kiitos kaikille kauniille malleille fotoshuuteista! :) Seuraavaksi linssi suunnataan taas kohti Hupsujen karvaisia kuonoja, pörheitä masuja ja tumppumaisia tassuja...

Söpö joulukrakastrofi

Me Hupsut olemme surahdelleet joulua kohti kuin ilmasta tyhjentyvän ilmapallon kyydissä. Töiden jälkeen on ollut jos jonkinlaista visiittiä, illallista, jouluryysistä ja viime hetken lahjapaketointia. Vielä eilen jynssäsin itselleni erittäin epätyypillisesti kylpyhuoneen kaakelinvälejä, mutta tänään saimme nukkua pitkään, ja se tuli tarpeeseen! Jopa Nuppu ja Juju vetelivät sikeitä kuin pienet porsaat ja mönkivät peittoni alle vasta yhdeksän jälkeen. Yhteentoista mennessä olimme popsineet jouluisen aamupalan ja päätimme juhlistaa aattoaamua ottamalla viralliset joulupotretit. Niiden myötä haluamme toivottaa teille kaikille oikein juhlavaa ja levollista joulua!

 

Herra Hienoherra oli kuvausten alussa vielä niin unessa,
ettei se edes tajunnut tulleensa pyntätyksi.

Kun Huippi sai simmunsa auki, se kummasteli,
mihin tonttujen jouluparaatiin se oli joutunut.

Juhuu! Emokissikin on paikalla! Kameran takana kuten tavallista.

Ja iskä! Mutta mitähän isikissillä oikein on tassuissaan?

Oli se mitä tahansa, Juippi tahtoo sen!

 

Jee, kanakierteitä!

Hyvä, Juju! Näin hienosti poseeraava kisu saa takuulla
säkkikaupalla paketteja joulukollilta!

Kun Nuppulaadi kuuli, että joulukolli on jo liikkeellä,
sillekin tuli kiire pukea ykköset ylleen.

Nuppu olisi ottanut mieluummin joulutiaran kutreilleen,
mutta äiskä oli shopannut pelkän poikain krakan.

Nuppu toivoo silti, että Ruffelta heltiäisi
hempeä joulusuukko juhlan kunniaksi.

Kun kameraani tallentui lopuksi tällainen krakastrofi,
oli aika riisua Nuppu nakuksi, palkita se pusuin ja
rapsutuksin ja rauhoittua leppoisan jouluaaton viettoon...

Ihanaa joulua kaikille tasapuolisesti! Palaamme vielä aalloille

 ennen uutta vuotta, sillä meillä on vielä monta kertomusta varastossa...

Lahjottu synttärisiiseli

Tasan vuosi sitten Juju vietti ihanan salasynttäripäivän. Se sai erityishuomiota ja leikitystä ihan vahingossa, mutta häpeän puna loimotti kasvoillani, kun tajusin pari päivää myöhemmin unohtaneeni pienen kissipojan juhlat! Ohjelmoin saman tien kissojen syntymäpäivät kännykkäkalenteriini ja asensin vielä muistutukset, jottei moista kömmähdystä pääsisi enää käymään. Suunnitelma toimikin mahtavasti, sillä juhlimme Nupun synttäreitä ihan ajallaan ja Jujua jo etukäteen: kun saavuin eilen töistä kotiin, repussani köllötti purkillinen tonnikalaa ja kullankeltainen krysanteemi. Herkkuateria säästettiin täksi illaksi, mutta krysanteemi viriteltiin heti hyllylle suuria synttärikuvauksia varten. Sainkin hurjan söpöjä otoksia Jujusta, joka oli eilen 4 vuotta ja 364 päivää - ja komeampi kuin koskaan:

”Melko näppäriä rehuja, mama!”

”Nämähän ovat kuin pieniä synttäriaurinkoja. Tosi nätisti ajateltu. Kiitos vaan!”  

”Mutta oisit sä voinut tuoda iskällekin kukkia,
kun sillä oli pari viikkoa sitten synttärit...” 

”Se kun näyttää tuolla nyt niin kateellista nassua.”

”Kukkien sijaan isikissi sai lahjaksi uuden kirjan, koska sillä ei niitä ennestään ole.”

 

”Thi-hih! Mä murjaisin äsken vitsin! Huomasitteko?”

”Mutta ehkä se kirja oli aika kiva lahja, koska sen kanssa
ei tarttenut poseerata. Joko saa mennä leikkimään?”

 

Totta kai saa! Onnea maman rakkaalle Juju-pojalle, joka täyttää
tänään 5 vuotta! <3 Ihanampaa pikkusiiseliä ei tämä kissaemo
olisi voinut elämäänsä saada! Muisk, muisk, muisk!

Kesken yltiöpäisen rakkausvuodatukseni Juju lönkytteli jo uuteen seikkailuun. Se sai nimittäin iskältä maailman parhaan lahjan:

Ikioman tönön. Nyt on hyvä!