Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Söpö joulukrakastrofi

Me Hupsut olemme surahdelleet joulua kohti kuin ilmasta tyhjentyvän ilmapallon kyydissä. Töiden jälkeen on ollut jos jonkinlaista visiittiä, illallista, jouluryysistä ja viime hetken lahjapaketointia. Vielä eilen jynssäsin itselleni erittäin epätyypillisesti kylpyhuoneen kaakelinvälejä, mutta tänään saimme nukkua pitkään, ja se tuli tarpeeseen! Jopa Nuppu ja Juju vetelivät sikeitä kuin pienet porsaat ja mönkivät peittoni alle vasta yhdeksän jälkeen. Yhteentoista mennessä olimme popsineet jouluisen aamupalan ja päätimme juhlistaa aattoaamua ottamalla viralliset joulupotretit. Niiden myötä haluamme toivottaa teille kaikille oikein juhlavaa ja levollista joulua!
 
Herra Hienoherra oli kuvausten alussa vielä niin unessa,
ettei se edes tajunnut tulleensa pyntätyksi.

Kun Huippi sai simmunsa auki, se kummasteli,
mihin tonttujen jouluparaatiin se oli joutunut.

Juhuu! Emokissikin on paikalla! Kameran takana kuten tavallista.

Ja iskä! Mutta mitähän isikissillä oikein on tassuissaan?

Oli se mitä tahansa, Juippi tahtoo sen!
 
Jee, kanakierteitä!

Hyvä, Juju! Näin hienosti poseeraava kisu saa takuulla
säkkikaupalla paketteja joulukollilta!
Kun Nuppulaadi kuuli, että joulukolli on jo liikkeellä,
sillekin tuli kiire pukea ykköset ylleen.

Nuppu olisi ottanut mieluummin joulutiaran kutreilleen,
mutta äiskä oli shopannut pelkän poikain krakan.

Nuppu toivoo silti, että Ruffelta heltiäisi
hempeä joulusuukko juhlan kunniaksi.

Kun kameraani tallentui lopuksi tällainen krakastrofi,
oli aika riisua Nuppu nakuksi, palkita se pusuin ja
rapsutuksin ja rauhoittua leppoisan jouluaaton viettoon...

Ihanaa joulua kaikille tasapuolisesti! Palaamme vielä aalloille
 ennen uutta vuotta, sillä meillä on vielä monta kertomusta varastossa...

torstai 19. marraskuuta 2015

Kiltti Matrix-kissa

Sanotaan, että moni kakku on päältä kaunis mutta silkkaa silppua sisältä. Onneksi on olemassa myös torttuja, jotka paitsi näyttävät hemaisevilta myös vievät kielen mennessään. Sellainen on esimerkiksi meidän ihanainen nöpöstiinakissamme Nuppu. Se on juuri niin kaunis kuin Miss Ragdoll World vain voi olla, ja viimeaikaisten vastoinkäymisten aallokossa olen saanut jälleen kerran todistaa, että neitosemme sisinkin on silkkaa kultaa.

Vai mitähän herkkua tämän marenkihöttökakkusen sisällä mahtaa olla? Slurps!

Nupun lääkärikäynnistä on nyt kulunut yli viikko, ja edistystä on tapahtunut hurjasti. Viime keskiviikkona tilanne oli kurjimmillaan, sillä Nuppu oli juuri saanut tulehdusdiagnoosinsa. Sille oli annettu tutkimusten yhteydessä kipulääkettä, joka tunnetusti sekoittaa muutoin päihteetöntä elämää viettävän kisuseni pään. Niinpä Nuppu kävi ekstrakierroksilla koko illan. Sen liikkeet olivat tuplasti nopeampia kuin yleensä, ja sama päti myös sen aivosoluihin. Tästä syystä Nupusta tuli pelottavan älykäs Matrix-kissa, joka ymmärsi kaiken puheeni ja näki sieluni syyvyyksiin asti jättimäisillä pupilleillaan.



Katse oli ehkä hieman lasittunut, mutta töppösissä ja aivopoimuissa riitti vipinää.

Kun kysyin Nupulta kotiin saapuessamme, otetaanko sideharso pois, se ojensi minulle tassunsa, näytti kiitolliselta eikä pyristellyt lainkaan, kun kieputtelin siteen irti. En raaskinut heti laittaa Nupulle tötteröä, vaikka niin oli ohjeistettu, vaan lupasin sille, että se saisi olla nakuna, jos pysyttelisi keittiössä peffaansa nuolematta sen aikaa, kun pilkon possun sydämen ja muut lihat. Uskokaa tai älkää, mutta Nuppu teki juuri niin. Se istua nökötti matolla ja katsoi puuhiani korvat valppaasti heiluen, mutta ei lipaissut lainkaan villahousujaan. Muutaman kerran neitonen yritti lähteä harhailemaan jonnekin, mutta kun muistutin, mitä oli sovittu, se palasi taas viereeni lihaoperaatiota seuraamaan.

On harmi, etten tajunnut pyytää Nuppu-älykköä suunnittelemaan
itselleen sopivaa barf-ruokavaliota. Jos ravintoaineet olisi oikein
laskettu, siirtäisin katit mielelläni kokonaan raakaruokalinjastolle.

Nupun älykkyysbuusti laantui yön aikana – liekö tötterö tislannut viimeiset morfiinit sen elimistöstä – mutta tilalle saimme oman hempeän tyllerömme, joka tuli heti aamutuimaan tarpomaan tassuilla tyynyäni. Satelliitti ei haitannut potilasta hurinasta päätellen ollenkaan, eikä kullanmuru vastustellut aamusuihkuakaan. Kävimme toipumisen alkuvaiheessa pesulla aamuin ja illoin, ja se helpotti selvästi Nupun oloa. Käärin sen aina spa-hoidon päätteeksi joulukollin tuomaan pyyhkeeseen ja jatkoin kuivailua föönin hiljaisimmalla tasolla. Opin nimittäin, että täyspuhallus saa Nupun vain viuhtomaan ympäri kylppäriä, kun taas lempeä hönkäily kellauttaa sen selälleen lämmöstä nautiskelemaan.
 
Marraskuun kunniaksi Nupun päässä on soinut aurinkoinen ”Sunshine reggae”.
 
Antibiootit Nuppu on ottanut ensipupumaisen kiltisti. Vaikka pinkkejä tabletteja on popsittava kaksi aamuin illoin ja olemme vielä puolittaneet ne, Nupulla ei ole mennyt kertaakaan hermo. Se syö kärsivällisesti kaikki neljä naudan sisäfilesuikaleihin käärittyä tabletinpuolikasta ja on kuin ei muka huomaisikaan herkun sisältä kurkistelevia lääkemöykkyjä. Tästä syystä paraneminen lähti heti hyvin käyntiin eikä Nupun tarvinnut pitää tötteröä kuin pari akuuteinta vuorokautta.

Nyt Nuppu on voinut taas tanssia letkeästi sambaa ilman rihman kiertämää.

Sairastelu on tietysti aina kurja juttu, mutta olen ollut jälleen kerran onnellinen siitä, miten helpoksi Nuppu hoitamisen tekee. En voi olla pohtimatta, onko se oikeasti sisimmältään sittenkin älykäs Matrix-kissa, joka vain vetää perusarjessa hömppää luttanakissan roolia. Sillä kukapa voisi olla rakastamatta tällaista kaunotarta, joka on yhtä ihana niin sisältä kuin ulkoakin?
Nuppu tietää olevansa söötti mutta haluaa antaa krediittiä myös anopin säätämälle
kameralle sekä uudelle Lightroom-ohjelmalle, jota emo uskalsi jo vähän kokeilla.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kirje Korvakarvatunturille

Blogimme sivupalkissa pyöri menneellä viikolla kysely, jossa sai veikata, mitä joulukolli kärrää Juicy Fruitylle eli Juju-räsylle joululahjaksi. Ilahduin kovasti, kun pläräsin tänään vastauksia ja huomasin, että deluxe-kamera kiri kirkkaasti kärkeen, ja sen rantautuminen Hupsuttamoon onkin vain ajan kysymys. Jujukin oli asiasta mielissään, sillä se hallitsee jo poseeraamisen jalon taidon ja sen kauniit, selvärajaiset piirteet digibittiytyvät helposti jopa ilman salamaa:

Tällainen taulu sopisi heti vaikka modernin fotogeenikeskuksen vetonaulaksi.

Innokkaampi Juju sen sijaan oli kyselyn kakkostuloksesta: punaisesta urheiluautosta. Vaarallinen vauhti ja tiukat kurvit saavat huimapäisen poikamme tunnetusti venyttämään tassunsa suoriksi, eikä emoakaan haittaisi, jos pääsisimme joulupäivänä pienelle ajelulle tuliterällä sporttibemarilla. Kunhan Juju vain lupaa, ettei aja luu ulkona ja pidä ikkunaa auki niin, että lumi tuiskuaa emon naamaan. Nuppu ei tietenkään lähtisi ajelulle mukaan, sillä se haluaisi mieluummin asetella kotona höpsöjä pipoja uutukaiseen Bratz-kampauspäähänsä. 

Toistaiseksi Nupulla on leikeissä tällainen Bratz. Yllätin Nupun sovittamassa
nuken päähän emon uutta Wienistä ostettua hattua. Se kun on kissaneidistä
aivan eri luokkaa kuin kissamyssyt tai luppakorvakanipipot.

Nuppua silti nolotti, että tästäkin hommasta piti napata kuva blogiin.
Eihän se ole vielä saanut Bratzin meikkiä tai hampaita kuntoon.

Jujun mielestä emo on uusi hattu päässään niin nätti ja ihana!
Kuka voisi olla hurmaantumatta Jujun sanoista ja eleistä?

Kyselytuloksista vielä mainittakoon, että yhden äänen saivat risut! Tämän pahan mielen rosoäänen antoi mieheni, joka niskotteli meille alkuviikosta sattuneen viattoman virhearvion takia. Mies oli ihan itse jättänyt syömävalmiiksi huuhdellut tonnikalansa pöydälle niin, että eräs pieni räggäriraggari pääsi työntämään kuononsa herkkujen sekaan ja ehti anastaa sieltä yhden pienen tonnikalapalasen ennen kuin tilanne huomattiin ja äkkiä keskeytettiin. Asia kuitenkin sovittiin, ja mies väittää kivenkovaa, että Jujulla riittää kyllä huumorintajua risuvastauksen sulattamiseen.

Minulle oli onneksi heti selvää, mitä Juju viestitti tempauksellaan.
Niinpä meillä on nyt ekstrasatsi kissoille sopivaa tunaa.

Jujun mielestä neljä purnukkaa ei riitä korvaamaan
iskän huonoa huumoria. Onneksi kaapista löytyi
muitakin herkkuja.

Vaikka joululahja-asiat ovatkin nyt aika selvät, ehdotin, että katit kirjoittaisivat silti kauniin kirjeen joulukollille, joka asustaa Korvakarvatunturilla. Tällaisia toivomuksia ne minulle sanelivat:



Yritin ehdottaa, että kissat muokkaisivat pyyntöjään vähemmän käskyttävään suuntaan, mutta niiden mielestä joulukolli mouruaa itsekin sen verran muhkeasti, ettei se vähästä pahastu. Näin toivon minäkin, mutta lähetin silti varmuuden vuoksi hieman toisenlaisen kirjeen Zooplussalle. Jouluna paljastuu, mitä paketit pitävät sisällään! Sillä välin voitte muuten sivupalkista äänestää, mikä lahja sopisi parhaiten Nupulle...