Kiveä, sammalta ja lukutaitoa

Outo ajatus että en nähnyt tuota kiven lohkaretta kun ensimmäisiä kertoja menin uuteen työpaikkaani. Muut asiat täyttivät ajatukset, esimerkiksi että osaanko perille. Nyt näen sen aina heti kun astun ulos bussista. 

Otin kuvan kahdelta puolelta. Komea möhkäle. Upea lohkare. Enää en käytä siitä j:llä alkavaa sanaa. Muutin sanan "lohkareeksi" kun sattumalta huomasin että google oli kääntänyt sanan rumasti väärin. Hyvä että tulin sinä aamuna tarkistaneeksi miten postaus oli käännetty espanjaksi ja ranskaksi. 

Oikotie bussipysäkiltä työpaikalle. 

Kaupunginosa on Mellunmäki. 

Kulkutien varrella on paljon kaunista kallioperää ja sammalta. Olen iloinen kun pääsen bussilla perille puolessa tunnissa, ilman mitään vaihtoja. 

Yksi suomen kielen lukutaitokurssilaisistani on kulkenut bussin ja junan yhdistelmällä ja matkaa kuluu 1 tunti 15 minuuttia. Yritin monin tavoin kertoa että metro olisi nopeampi ja pyysin metroa käyttäviä kurssitovereita ottamaan hänet mukaansa mutta aina hän vaan meni tutulle turvalliselle bussipysäkille. 

Lopulta eilen tarjouduin itse viemään hänet metrolle. Kun kävelimme metroasemaa kohti kehotin aina välillä katsomaan taakse jotta hän tunnistaa maisemat sekä tullessa että mennessä. Asemalaiturilla vielä viittilöin ja selitin että pitkän laiturin toinen pää ei ole meille sopiva vaan hänen on käytettävä sitä mistä tulimme, muuten hän joutuu kauas opetuspaikaltamme. 

Metrossa sisällä annoin hänelle kartan jonka olin ottanut mukaan. Siihen oli merkattu kaikki asemat. Kirjoitin hänelle puhelimeen Rautatientori ja pistin hänet ääntämään sen moneen kertaan. Mainittakoon että hän osaa lukea arabiaa mutta lukee vielä toistaiseksi kankeasti meidän aakkosiamme. Jäin pois Itäkeskuksessa mistä vaihtobussini lähti, toivoen että hän selviytyi. Ja miksi ei olisi selviytynyt? Uskon että kaikki meni hyvin. 

Miten itse pärjäisin Baghdadin metrossa kun kaikki tekstit olisivat arabialaisin koukeroin? Tarvitsisin apua ja opastusta. Tai lentävän maton.