Kiinnostaisiko loma Valdresissa?

Minua on lähestytty joskus sähköposteilla tämän asian tiimoilta, olen itsekin asiaa suunnitellut pitkään ja nyt ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja kysyä kiinnostusta. Tämä on tällainen alustava kysely, ei vielä varsinainen tarjous. Vähän viime tipassa - pahoittelen.

Kiinnostaisiko sinua ja ystäviäsi esim. pitkä viikonloppu (to-ma) tai ma-pe täällä meillä heinä-elokuussa?  Mahdollisesti myös syyskuussa. Joko ratsastuksen merkeissä (edellyttää vähintään kohtuullista ratsastustaitoa kaikissa askellajeissa, tällä hetkellä max 4 henkilöä), tai jonkin muun teeman ympärillä. Vaikkapa vaellusta, nuotiokahveja, mindfulnessia, saippuan tekoa, yhdessäoloa. Hyvää ruokaa ja juomaa. Rentoutumista. Uintiretkeä vuoristojärvelle. Täällä on mahdollisuuksia monenlaisiin elämyksiin.

Majoitus vanhassa Stabburissa (toinen kuva ylhäältä), jossa majoitus aittatasoa, mutta erittäin mukavat sängyt ja paljon tunnelmaa. Käytössä moderni suihku ja WC. Erityisen kylmällä tai sateisella säällä mahdollisuus majoittua lämpimissä tiloissa.

Jos olet kiinnostunut omatoimilomasta tai autoilet täällä päin, stabburet on myös käytössä. Silloinkin mahdollisuus aamiaiseen, sovittaessa myös lounaaseen/päivälliseen tai muuhun sovittuun ohjelmaan. Tuossa pellon takana virtaa myös yksi eteläisen Norjan parhaita taimenjokia.

Piltingsrud Gard sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Gardermoenin lentokentältä, lentokenttäkuljetus voidaan tarvittaessa järjestää. Ohjelmasta ja reissun pituudesta riippuen hinta täysihoidolla lentokenttäkuljetuksineen asettuisi jonnenkin 500 euroa/hlö (ratsastusviikonloppu) seutuville. 

Linkin Piltingsrud Gardin sivuille löydät täältä.

Jos kiinnostuit, kysy ihmeessä lisää kommettiboksissa tai sähköpostilla samanotavanalla(at)gmail.com

Seikkailu nimeltään elämä

Mietin monta kertaa viikonlopun aikana sitä, miten kummallista elämä onkaan. Miten viisi vuotta sitten minulla ei ollut kaikesta tästä aavistustakaan. Ja miten lyhyessä ajassa elämään voi tulla ihmisiä, jotka muuttuvat nopeasti ystäviksi ja alkavat tuntua tutuilta. Miten lyhyessä ajassa elämään voi tulla täysin uusi maa ja kieli, jotka muuttuvat nopeasti tutuksi. 

Me kuusi naista makasimme yhdessä siskonpedissä entisen rukoushuoneen lattialla, söimme yhdessä, maalasimme yhdessä, turhauduimme yhdessä ja nauroimme yhdessä. 

Elämässä tulee joskus erityisiä hetkiä ja viime viikonlopun erityinen hetki oli se, kun yksi soitti pianoa ja toinen lauloi patjallaan istuen kauniilla, kauniilla äänellään norjalaisia lauluja. Silloin tuli kyynel silmään. Olin niin kovin kiitollinen, että elämä on tarjonnut minulle nämä ihmiset ja tämän seikkailun.

***

Onko sinulla blogi ja haluat osallistua Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräykseen? Ohjeet lippaan lisäämisestä sivuillesi löydät täältä.

Postikorttimaisemia

Tässä lisää postikorttimaisemia paluumatkaltamme. Suunnittelimme paluureitin niin, että näkisimme merta. Varsinaista merta näimme ehkä minuutin ajan, kun ulappa pilkotti kahden saaren välistä, mutta vuonojen ja suolaisen veden äärelle päästiin kyllä. Osasin odottaa komeita maisemia, mutta kyllähän tämä mykisti - kuvista saa vain pienen käsityksen vuorten jylhyydestä, mahtavuudesta ja suuruudesta. Suurin osa kuvista on otettu auton ikkunan läpi - koko ajan ei voinut pysähtyä.

Kevät oli meren lähellä jo paljon pidemmällä kuin täällä ja monin paikoin oli jo kovin vihreää. Siihen kun yhdistettiin nämä lumihuiput, niin ai ja voi…

Kuvat on otettu Molden ja Åndalsnesin seuduilta. Jos joku suuntaa kesällä tänne päin, niin suosittelen! Näistä maisemista ei ole kuin lyhyt matka kuuluisalle Geirangerin vuonolle, joka meiltä jäi nyt ajanpuutteen vuoksi näkemättä. Ja siellä on vähintään yhtä hienoja maisemia. 

Teen jossain vaiheessa matkailijoita ajatellen pienen koosteen niistä paikoista, jotka olen itse kokenut erityisen sykähdyttävinä ja hienoina. Voin sitä sitten täydentää. Mullakin on näkemättä vielä n i i n paljon. 

Oli muuten tosi terveellistä nähdä, että elämää on Begnadaleninkin ulkopuolella - olen päässyt vähän mökkiytymään, huomasin...

...ja se haravalla kaiveli hampaitaan

Tänään oli hevosten hammaslääkäripäivä. Toimin hammashoitajana ja sitten vielä valvoin heräämössä. Koko päivä hurahti. Kun 600-kiloinen hevonen rauhoitetaan ja sitä joutuu vähän käsipelillä pitämään pystyssä ja päätä paikallaan, ja tämä kolmeen kertaan, niin voin sanoa, että nyt tuntuu kropassa.  

Mutta oli tosi mielenkiintoista olla mukana operaatiossa. Oli kiva eläinlääkäri, ja sain työntää käden hevosen suuhun ja kokeilla miltä hampaat tuntuu ennen ja jälkeen operaation. Vähän oli raspattavaa, mutta reikiä nolla. Ja hevoset oli n i i n kiltisti ja rauhallisesti! Kahden hammashoito jäi vielä toiseen kertaan, koska kaikki viisi eivät mahtuneet heräämöön yhtä aikaa.

Ihan mukava tapa viettää päivä, paitsi että olen lähdössä huomennaa Suomeen ja pakkaaminen ja siivoaminen ovat jääneet taas vähän viime tippaan - missä nyt ei tietenkään ole mitään uutta. Nyt juon tässä bloggailun lomassa iltakahvia ja yritän saada itseni hereille, jotta voin tehdä vielä viimeisen rutistuksen.

Kuvat on muuten eräältä aamulta kaksi vuotta sitten - menin vähän lian aikaisin antamaan aamuheiniä, niin ei porukka ei ollut vielä oikein herellä :). Ja hyvä esimerkki siitä, että edes hevoset eivät aina ole valokuvissa edukseen.

Mulla on Suomessa sen verran tiukka ohjelma, että blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta haitanneeko tuo mitään :).

Aurinkoista ja keväistä viikonloppua!

Lähiruokaa norjalaisittain

Käytiin eilen asioilla lähikaupungissa ja pysähdyttiin matkalla kahville maatilakahvilaan, jossa oli "kohtuullisen" mukavat maisemat. Kahvila oli surullista kyllä lopetettu kannattamattomana (!), mutta maatilamyymälä siellä oli edelleen ja saatiin kupit kahviakin. Kahvileivät piti tosin olla omasta takaa, mutta ei haitannut. Tämä paikka Noraker Gård, on erikoistunut paikallisen Valdresilaisen herkun rakfiskin, eli hapatetun taimenen myyntiin. Rakfisk kuluu vähän samaan sarjaan kuin ruotsalaisten hapansilakka, surströmming, eli syödessä ei kannata paljon haistella, mutta maku on hieno. Olen maistanut :). Toisessa kuvassa on kala-altaat, jossa taimenet kasvavat. Valitettavasti kala ei siis ole enää luonnontaimenta. 

Ostin maalaismunia ja paikallisten tuottajien yrttiteetä ja hilloa. Mulle on vähän ideologinenkin asia avata lompakoa tuollaisissa paikoissa. Kovin monet käyvät vain ihastelemassa ja ihmettelemässä, mutta menevät sitten ostoksille suurten ketjujen ja keskusliikkieden kauppoihin, joista ruokaa saa halvemmalla. Mutta jos me haluamme pieniä liikkeitä, maatilamyymälöitä ja -kahviloita, pieniä tuottajia, lähi- ja luomuruokaa, niin sitä on silloin myös ostettava. Edes joskus. 

Maailmaan voi yrittää vaikuttaa äänestämällä vaaleissa sen mukaan, minkälaisessa maailmassa haluaa elää, mutta enemmän voi vaikuttaa omien valintojensa kautta. Mitä ostaa ja mistä ostaa, ja mitä mitä jättää ostamatta. Tekemällä eettisiä valintoja, eikä juoksemalla sokeana ilmaisten ämpärien tai tarjousbroilerin perässä. Miettimällä ihmisten ja eläinten hyvinvointia, koska joku maksaa ne halvatkin tuotteet - joko jossain kehitysmaan nyrkkipajassa minimipalkoilla raatavat työntekijät tai teollisuuskanaloissa kituvat broilerit. Ja jos joku nyt miettii, että köyhällä ei ole varaa tehdä eettisiä valintoja, niin en ole siitä kyllä ihan samaa mieltä. Vaikkapa kotimaiset juurekset eivät nimittäin maksa paljon ja niistä saa erinomaista ruokaa. Edes muutaman kerran viikossa. 

Viimeisessä kuvassa mulle ihan uusi tuttavuus, maa-artisokka. Tai olen joskus syönyt maa-artisokkakeittoa, mutta itse en ole näitä koskaan valmistanut. Maa-artisokan kanssa suurin haaste on kuulemma sen kuoriminen, mutta nämä menevät suoraan uuniin ihan kuorineen tämän reseptin mukaan. Helppoakin helpompaa ja taatusti herkullista. Eikä maa-artisokan viljelykään ole kovin hankalaa.

Hyvää viikonloppua. Ottakaa selvää, onko lähialueella jokin maatila, johon voi tehdä vierailun ja josta voi ostaa mukaansa vaikka lähiruokaa. Voisiko sen auton suunnata mielummin sinne kuin vaikkapa Tuuriin? Miettikää, haluatteko elää maassa, joka on täynnä automarketteja ja ostosparatiiseja vai maassa, jossa on elinvoimainen maaseutu ja paljon pieniä yrityksiä. Se kun on ihan meistä itsestä kiinni :).

ps. Eilen, 9.4. 1940 oli päivä, jolloin Norja joutui sotaan Saksan kanssa. Asia uutisoitiin täällä eilen näyttävästi. Norjansuomalainen Marianna Vuonon kimallus -blogista on tehnyt asiasta hyvän postauksen - käykää lukemassa.

Matka jatkuu

No niin. Olen ollut täällä Norjassa nyt reilun vuoden. Asunut tässä pienessä valkoisessa talossani. Ensimmäisen puolen vuoden ajan ihmettelin joka aamu herätessäni, miten ihmeessä olen tänne Norjaan päätynyt. Viimeiset ajat Suomessa eivät jättäneet juuri muistijälkiä - olin niin väsynyt. Mutta täällä on ollut hyvä levätä ja turvallista nukkua.

 

Mutta nyt on aika jatkaa matkaa. Tuntuu vain siltä. Maanantaina kävin sanomassa vuokrasopimukseni irti. Itkimme molemmat, vuokraemäntäni ja minä. Kertoo aika paljon vuokranantajistani...

Tämän maaliskuun aikana matka siis jatkuu - kokonaiset kaksi kilometriä :D.

Ihana ruskea hirsitalo tuolla naapuritillalla. Lisää tilaa, vähän modernimpaa,  vähän itsenäisempää ja huomattavasti vähemmän mäntypaneelia :D . Superkiva talo.

Kuvien kalustus on talon puolesta, mutta se tulee muuttumaan... ja sitten ta-daa! Maailman parhaat seinänaapurit!
 

Heti siinä makuuhuoneen ikkunan takana :).  Ja muutenkin hienot puitteet...

http://www.piltingsrudgard.no/

Mutta se ei ole ainoastaan fyysinen matka, joka nyt jatkuu. Tämä matka pitää sisällään paljon muitakin ulottuvuuksia. Paljon työtä ja unelmia. Mahdollisuuksia ja riskejä. Mutta yhden voin luvata: kävi niin tai näin, tylsää ei tule olemaan. Mutta askel kerrallaan. Nyt ensin tämä muutto. Toisella kerralla sitten niitä muita juttuja :).

 

Ps.

Meinasi unohtua. Talon mukana taitaa tulla kaupan päällisiksi myös tämä nauku-maija. Tilan isäntä ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tämän selvästi siamilaisia sukujuuria omaavan neidin sielunelämää. Ajattelee, että sillä on jotain vikaa päässään. Mutta ei sillä ole muuta vikaa kuin nuo sukujuuret, jotka tekevät siitä aika vaativan kapistuksen...

 

 

Kävelee perässäni ja naukuu vaativasti jos ei pääse olkapäälleni kehräämään. Ja kun pääsee olkapäälleni, sylkee mustasukkaisesti liian lähelle pyrkiville hevosille. Toki meidän pitää keskustella myös Ineksen ja Ivarin kanssa. Ja nauku-maijakin saa oppia vähän tavoille. Mutta jos kissan nimi on Lucia, valon tuoja, niin pakko kai siitä on huolehtia?