Kuvataan kotia

Miten bloggari kuvaa kotiaan.. Yleensä se tehdään valoisaan aikaan, tarkkaillaan kameran säädöksiä ja vielä katsotaan että ovat julkaisukelpoisia kuvia. Kuva saattaa mennä muokkausohjelmien kautta, eikä ehkä siltikään päädy blogiin koska ei ole tarpeeksi hyvä. No meillä se homma meni tänään näin:

Mitähän toi ukkeli kuluttaa sähköä turhaan, ei kaikkien valojen tarvihtis olla päällä koko aikaa.. Keittiö, sotkuinen, yäh.. Hmmm paljon hämärämpää takkahuoneessa, ei näy pöly. Oho, puut on jääny oven pieleen. Ei sitte lämmitetty takkaa eikä saunaakaan koska mulla on edelleen lämpöä (saakutin flunssa ja korvakipu) niin en voi mennä. Päiväpeite vinossa mutta olkoot. :)

Menis makkariin. Vaihoin vähä aikaa sitte lamput makkarin kirkkaasta tietokonehuoneen täysin valaisemattomaan. Eihän makuuhuoneessa jossa ei ole peiliä tarvitse liian kirkasta valoa. Eihän? Okei jos ulkona on sysipimeää ja yrität kuvata suht hämärässä huoneessa niin ei tuu kyllä mittään.. Hei mutta jos kokeilis lähempää. Hitsi mitä noi tyynytki tossa tekee, siirtäis rottinkikorin päälle vaikak siinä näkkyy jo olevan ainaki kuus.. Nooh. Meijän sängysä ei kyllä pompita ku tramppiksella, kontataan sitte. Oiskohan tyynyt kuvattavia, eiku sängyn toisesta päästä näkyy tuolit ja häääh ukkelin tohvelit.. Ounou. Okei parempi sammuttaa kattovalo ja vetäytyä olohuoneeseen.

En tykkää käyttää täälläkään kattovalaisimia, aina jotain muuta. Miksihän ykskään kynttilä ei pala. En jaksa hakia tulitikkuja. Sohva on ollu taas mun kaveri viimeiset kaks päivää, teen lisäksi. Teeveestä näkyy kauhua, haha. :) Ai mutta kirjahylly, oisko siinä mitään kuvattavaa.. Eteisen valo on kyllä ihan väärän sävyinen, seki pitäis vaihtaa ja olihan mulla tosiaan ne uudet plafonditki tohon. Juuu joku pöljä istuu tuolilla ja kuvaa. Terve vaan. Tykkään edelleen hirmusti tosta meijän kartasta. Kokeillaan valoja.. Nyt kyllä näkis kuvata mutta mitä kuvais. Resuset housut, mattoja, villasukat, tyyny, pullot, kello... Mitäääh kello on kymmenen no johan tässä nyt jo yöpaidan vois heittää päällensä ja sammuttaa valot!! Pitäiskö kuitenki tehä postaus pitkästä aikaa..

Yöpaita ja aamutakki päällä, villasukat uskollisesti jalassa, aivot lyö tyhjää ja nenä niiskuttaa. Olkoot teksti mitä on mutta tämän bloggarin iltavillitys oli tässä. Puoli kotia jäi kiertämättä mutta en ennää jaksanu, ehkä toisena päivänä. Jos kokeilis valoisan aikaa ja ois vaikka puolta fiksummalla tuulella. :)

Huomenna on ystävänpäiväääääääää. Paljon pusuja teille kaikille blogi ystäville. Tästä ku tervehdyn niin lähen moikkaan ystävää Turun suuntaan. Huomenna olisin jo lähteny mutta kun kaikki sairastaa.. Pysykää nyt terveinä sielä!! Äläkää ainakaan matkiko mua ja oloko ulukona vähillä vaatteilla, kastelko varpaita lätäköissä, unohtako pipua sisällä jne jne.. Ihan niinkö sitä ei olis jo kakarana oppinu! Nyt pehkuihin..

Katsaus vuoteen 2015 - loppuvuosi

Viimein.. Alkuvuosi (2016) on ollut niin haipakkaa menoa ettei ole edes kerennyt vuoden 2015 loppuosaa julkaista.Vähän jo alko naurattaan ku venyy vaan. Nooh kun meno on kivaa niin sillon sen ei luulis haittaavan. Eihän..? :) Tän postauksen jälkeen se ois taputeltu. Ilo, onni ja oppi isolla oolla jäipi käteen tästä vuodesta.

Loppuvuoden 2015 parhaimmat:

Heinäkuussa oli monenmoista toimintaa. Navetan purkua, pihakirppiksen pitoa (8 perheen tavaroiden myymistä), grillausta, PIHATÖITÄ, talkoita, kukkia, kasvimaata, häitä, saunailtaa ja yksi pyörähdys 600 kilsan päässä ystävien tykönä. Kyllä kelpaa meikäläiselle, lisää vaan tämmöisiä kuukausia! ♥

Elokuussa pihatyöt jatku, ihan niinkö ei koko kesän ois.. Erilaisissa tapahtumissa käyntiä, joista mieleenpainuvin oli taas Juthbackan markkinat. Kuukauteen mahtu myös huonekalujen fiksaamista, sadonkorjuuta ja mökkikauden päätösjuhlat leirintäalueella.

Syyskuussa leikittiin aarteenetsintää kaverin uudella laitteella, nostettiin porukalla perunaa, kiersin maalaismarkkinoita ja erilaisia syystapahtumia, pihkaloosterin tekoa (harjoittelua, koska vanha suvun taito siirretään minulle), pidettiin ns. kiertävää kirppistä, rakensin miniterassin ja vähän kotona sisustettiin. Taisin rakentaa uuden sängyn ja vanha siirtyi askarteluhuoneeseen, siitä lähti taas sisustuskierre. Olihan tossa jo vaikka mitä! :D

Lokakuussa syksyn pimeys saa perheen kokoontumaan kasaan. Omista kuvista päätellen ollaan oltu kanssa aika paljon yhdessä ja se jos jokin sopii minulle erityisen hyvin. ♥ Perhe on tärkein! On tossa taas kuitenkin paljon muutakin ja sain mä vähän jotain kivaa aikaankin. Vanhan meikkipöydän tuolien uusimista, miniloma Jyväskylään (kuvassa taustalla punaiset kumpparit), pihatyöt jatkui puutarhasaksien kanssa, syysasetelmien väsäämistä omaan hassuun tyyliin, serkkutytön synttärit, peikkoilua (ei yläkuvan peikot vaan alakuvan ♥), rakensin asuntovaunuun uuden oven ja lopuksi vielä huolellinen pesu ennen talviteloille laittamista.

Marraskuussa isänpäivää ♥ ja lumen luontia. Vierailua ihanassa juhlapaikassa, jossa myös myöhemmin marraskuun aikana toimin keittiöemäntänä ristiäisissä. Kahviteltiin koulutuksen päätösjuhlassa luokkalaisten kanssa. Perus yleissivistyksellinen koulutus takoi ehkä jotain tietoa tähän päähän (hyvä yritys ainaki) ja mikä parasta, sain uusia tuttavia ja yhden tosi hyvän ystävän. :) Tekstistä päätellen, uudelleen kouluun koska eihän tässä ole mitään järkeä!! Haha. Loppukuusta serkkutytön Baby shower -juhlat olivat rennon hauskat. Talven tulo sai lähtemään metsään (ei ole hirvikärpäsiä tms), tällä kertaa painelin sinne vanhan vesikelkan ja lyhdyn kanssa.

Joulukuu on tonttuilua täynnä, kuten normaalisti. Joulukorttikuvaukset tehdään tuttuun tapaan viime hetkellä, mutta onneks tälläkin kertaa keksittiin kaikkia jännää tekemistä niin kuvaukset onnistu hetkessä. Kuvausten jälkeen alkoi sataan vettä, lumet läks ja jännitti tuleeko musta joulu, ei tullut. Huh. Kehittelin vanhoista lankuista mm. naulakon takkahuoneeseen. Naulakko saa vuoden helpoimman ja käytetyimmän palkinnon!! Joulun aika muuten kuluu muistaen ihania pikku kavereita, joita mulla on ainaki sata (hihih) ja siihen päälle vielä kymmenkunta parasta kummilasta. Se on mulle tärkeää. Jouluna pitää myös testailla kaikkea näkemäänsä, tällä kertaa testattiin marenkikuusien tekoa. Lapsille kelpas vaikkei nyt ihan kuusilta näyttäneetkään. Hups. Joulun pyhät oli sitä tuttua ja turvallista, useita kattauksia, paljon hyvää ruokaa, herkkuja, lahjoja, iloa ja naurua. Tapaninpäivän eiku nythän se tais olla joulupäivän perinteinen kokoontuminen ystävien kans tehtiin tälläkin kertaa, istuttiin iltaa, vaihdettiin kuulumisia. Uuden vuoden vastaanotimme perheen kanssa, ylläri. Lapset saivat leikkiä tähtisädetikuilla ja minä kuvasin. Lasten mentyä kotiin nukkumaan, jäimme pelaamaan pelikorteilla. Tähän täytyy mainita etten koskaan voita, nyt vedin tikki, korvat ja poikki, siihen oli hyvä lopettaa vanha vuosi ja aloittaa uusi. Wuhuuu!

Vaikka tätä vuotta ei olla edetty vasta kun 12 päivän verran (ei olla vielä niin pitkällä 13.päivää) niin tuntuu se todella pitkältä. Oikeasti se on mennyt niin nopsaa ettei ole kissaa kerennyt sanomaan. Uusia polkuja avautuu lisää ja kaikenmaailman hassutuksia tapahtuu. Kiirettä pitää, mutta muistakaa että oon ainaki tuolla INSTAGRAMIS <- Klik klik sinne vaan, sitä mä kyllä päivitän. Tulkaa sinne höpötteleen mun kaa jos mua ei täällä näy ja muutenkin!! ♥ Instapäivityksiin tämä ei kyllä vaikuta mutta muuten kyllä, minen aijo liikkua enää pimeällä, koska "sudet on valtaamas meidän kylän!" Monta havaintoa tehty, mutta kaikista pelottavinta (siis mun mielestä ihan sika pelottavaa) on kyl se ku muutama ilta sitten susi oli kiertänyt meidän porukoiden pihaa ja lähinaapuruston varmaan kaikki pihat, seuraavana päivänä taas kuulin kolmen suden lauman jolkotelleen meidän kylää kohti.. Miksi ne tulee näin lähelle asutusaluetta, kääk. Mä oon aina pelännyt susia ylikaiken. En liiku en, pysyn sisällä! Hyi, käsikarvat nousee pelkästä ajatuksesta. Okei, ehkä kuitenkin liikun, mutta jos näätte jonku liikkuvan jalkaisin jossain ja se laulaa epämääräisiä lauluja iiiisosti niin se oon minä. Vaikka ette näkisi mutta ääni kuuluu, niin seki oon minä. :) Niin mä tein kakarana ku liikuin kotoota kylille, jännitti ku ei ollut katuvaloja. Tulipa tässä sitten nolattua itteesä ja tehtyä vuoden ensimmäinen "luontopäivitys" samalla.

Toivottavasti vuosi 2016 tuo tullessaan kaikkea kivaa meille kaikille ja täälä blogissa paljon mukavia keskusteluja, ehkä toivottavasti myös uusia blogituttuja. Yritän parantaa tapani kommentointien suhteen ja mahdollisesti opetella uudella puhelimella tekemään päivityksiä. On ilo aina saada kommenttia teiltä, te ootta niiiiin parhaita! ♥ Ja muistakaa et anonyymitkin pystyvät kommentoimaan. Ps. Yläbanneri vaihtuu heti kun, ei enää kuusia...

Liirumlaarum ja höpötihöö, joko tässä ois tarpeeksi kirjoitettu kirjoitusvirheitä yhdelle aamulle. ;) Love you guys..

Katsaus vuoteen 2015 - alkuvuosi

Vuoteen 2015 on mahtunut paljon ihania ja mieleenpainuvia asioita ja tapahtumia. Sisustusrintamalla olen päässyt ns yhteisymmärrykseen enkä ole ostanut paljon mitään uutta. Toki muutoksia on tullut itseasiassa paljonkin, mutta kierrätyksellä siihenkin ollaan päästy. Kotia toki vähemmän kuvanneena blogiin asti (sori siitä) mutta kokeillaan tänä vuonna uudestaan. Kodin siistimiseen olisin voinut käyttää enemmän aikaa ja tämän ainakin aijon korjata. Yritän myös opettaa hienovaraisesti tolle paremmalle puoliskolle että saa sitä siivota vaikka aina ajatellaan minun sanovan kun tavarat eivät ole oikeassa paikassa. Tämä tilanne on tällä hetkellä vastakkainen "missä on mun välihousut, ne oli viimes täällä.." kuulen hyvin usein. Tämä tietää siis sitä että meillä on ilmeisesti liikaa tavaraa ja tavaroilla ei ole realistista paikkaa, vähäisten säilytystilojen takia joten tässä mainio uuden vuoden lupaus (tulevan kesän pihakirppis taas ilmeisesti tiedossa). Karsi ylimääräisiä tavaroita kodistasi, on siis yksi tavoitteistani. :) Vuosi 2015 on ollut myös maailman kaikkeuden vaikein, turhauttavin, masentavin, väsynein.. Meillä ollaan sairasteltu kaikin puolin, aina vain uusilla sairauksilla, joista ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna pelottavin oli äidin leikkaus. Kaiken maailman leikkauksia perheeseen on mahtunut melkein kymmenen. On tullut tutuksi OYS:n leikkaussalien odotusaulat. Itselläni suoliston reistailu vei painon, voimat ja energisyyden. Suolisto = toiset aivomme, myytti on todistettu oikeaksi. Koko vuosi on mennyt elämäntaparemonttia tehdessä, muutaman lisäkilon ja voimien hankkimisessa, kivuista eroon pääsemisessä jne. Viimeiset pari kuukautta, omalla itsetehdyllä puhtaalla ruoalla (vaikkakin hyvin minimaalisella sellaisella) olen päässyt tilanteeseen että jaksan melkein koko päivän häärätä normaaliin energiseen tahtiin, yllätykset joita tuppaan itselleni tekemään ovat hallittavissa kunhan muistan pitää ns kalenteria asioista joita hoidan päivittäin. Ulkona, ravintoloissa käynnit ovat jääneet (olenko kerran käynyt ulkona salaatilla, jipii) ja matkustaminen täytyy suunnitella omilla eväillä. Haasteellista mutta osittain hallittavissa jo. :)

Alkuvuoden 2015 parhaimmat:

Tammikuussa joulunalle vei joulun pois, kuten tänäkin vuonna. Joulunalle on nyt jo rullaluistellut takan päältä, ilmeisesti mennyt hakemaan varastosta laatikoita joihin joulun voi taas vuodeksi kerätä talteen. Tykkylumi kaatoi ja katkoi oksia ja sen seurauksena myös parit pihan puut piti kaataa linjavaaran vuoksi. Reissussa törmäsin upeaan Love Me Do Flash Mob:n Raisiossa, eikä kyyneleiltä vältytty. Ai mitä se rakkaus sitten on.. ♥ Ystävä kävi kylässä maailman pehmeimmän koirahauvan kanssa, rakastuin. Tammikuun loppupuolella juhlimme useammat syntymäpäivät joista kuvassa serkkutytön syntymäpäivät. Jestas, tääki pikkuskidi on ihan oikeasti kohta aikuinen, mihin ne vuodet katoaa..

Helmikuussa kodissa muutettiin useampaan kertaan huoneesta toiseen, testattiin useita sänkyvaihtoehtoja joista tietenki sit sopivin oli olohuoneen sohva. Miehen selkäjumien takia salikielto edelleen päällä, mutta ehkä nämätkin ovat pian (toivottavasti) historiaa. Ystävänpäivä ystävien luona ja Eva & Manun keikalla oli niiiin siistiä.

Maaliskuussa kasvihuoneessa ja pihasuunnittelun aloitus. Ensimmäiset suunnitelmat kyllä laajeni loppupeleissä "hiukan". Aloitin uuden ruokavalion, testailin sopivia ja ei niin sopivia ruokia. Puhdistettiin ruokakaapit kaikesta ylimääräisestä, jopa lääkkeet (eli esim maitohappobakteerit) sisälsivät vältettäviä aineita. Kaikki uusiksi siis! Sänkykokeilut jatkuivat ns. lattiantasolla. Ei hyvä. ;) Auringonpimennyksen tiirailua lapsuudenkodissa. Sisko oli napannut pellolla töröttövästä tyypistä kuvan.. Just!! ;) Ystäviä, juhlia, perhettä... Sitäpä se, meidän kevätkausi. ♥ 

Huhtikuussa pääsiäinen näköjään valtaa kodin. Keltaiset sävyt ja koristeet. Hassusti pukeutuvat pikku tyypit, kokkoilua, ystäviä ja perhettä. Perheessä vain kolmet synttärit.. Opeteltiin leivän leivontaa. Siirryttiin gluteenittoman sijaan luontaisesti gluteenittomaan. Risuaidan rakentamista ja loppukuun kelit jotka salli mattojen pesun! Huraa.

Toukokuussa vappuna Marvel synttäreitä, hiukan kirppistelyä, siementen istutusta (keksein kasvulaatikoihin ikkunoista lämpösuojat), peltotöitä ja perunan laittoa.. Hiukan taas reissaamista asuntoautolla, yksi leirintäalueyöpyminen ja jännä tuo yksi suloinen vanha talo joka vetää aina välillä puoleensa.. ♥ Skidien kesäloman aloitus ja yhdellä todistus kourassa. Tyypit esittää coolia, no okei onhan ne!! Suurimpana tietenkin pihatöiden aloitus, terassin purku, siirto, uudelleen mitoitus, korjaus jne.. No tätä sai sitten tehdä koko kesän, hitaasti mutta varmasti koska ei omat voimat yksin riittäneet. :)

Kesäkuu oltiin ulkona, kylmästä ilmasta huolimatta. Yhdet sukujuhlat kauniissa vanhassa pihapiirissä. Äiti pääs lehteen leipomustensa kanssa, gluteenitonta tilausta olis varmaan enemmänkin.. Jos olisin äiti leipoisin kaikille, koska sen leipomukset on niin parasta. :) Jonku pienen prinsessan synttäreitä juhlittiin kauniissa säässä. Juhannus tuli ja taas kylmät ilmat mutta siitä huolimatta tyhjensin kokonaisen riihen juhannustansseja varten. Siellä me istuttiin juhannus ja välillä vähän käytiin poikain kaa rannalla juhannusjuhlia katsomassa. Huomatkaa varustus, ei toppavaatteita mutta melkein. Juhannuksen jälkeen aloitimme vanhan puolen navetan purun. Nyt siitä ei ole enää mitään jäljellä, tasainen maa vain. Navetasta muistot tallennettu ja nyt navetan tilalla on iso näköalamaisema joelle. Muutamat kerrat on tullu istuttua porukoilla iltasella ja ollaan vain tuijotettu nousevaa kuuta joka heijastaa mielenkiintoisia kuvioita vedenpintaan.

Paljon siis ihania asioita, onneksi kuvat tallentavat kauniit muistot... ♥
Vielä kun loppuvuosi niin sitten se ois taputeltu!! Malttakaa hetki..

Projekti nimeltä sänky

Tulipa täs rakennettuu vanhasta rikkinäisestä sängystä meil uus sänky. Meillä kun ollaan harrastettu jo pidempään "etsi uusi nukkumapaikka ensiyönä jossa ehkä pystyt nukkumaan ilman jumia." Sänky eli päädyt löyty porukoilta. Oon raahannu sen sinne joskus ajatuksella et vien sieltä kirppikselle, koska löysin hintalapun mun nimellä ja hintaa oli viis euroo. Maksoin sen itelle. :D Päädyt kyl oli ok mut muuten no joo, eipä sitä muuta kyllä ollukkaan.

Ekku ostin netistä sälepohjan kympillä ja patjat anoppilasta, vaarin vanhat kuulemma. Sit löysin melkeen naapurista samantyylisen sängynrungon kympillä, mutku ei tullu heti vastausta (jaksoin oottaa ehkä puol tuntii) niin kaivoin pöytäsirkkelin tallista ja aloin sahaileen.

Pese, hio, leikkaa, liimaa, sahaa, ruuvaa ja raahaa.. No koko perhanan päivä siihen meni mut siin se ny on. ;D

Ei hajonnu ku yks puhelimen laturi ja muutama hermopinne. Heti ku sain sängyn valmiiks tyyppi soittaa et joo kyl se sänky tääl viel on et tuu hakee kahvipaketil. Vastasin et katotaa uudestaan jos seuraavana aamuna sänky on hajonnu. Nyt ollaan yli viikko nukuttu eikä kenenkään selkä oo viel kiukkuillu, vähän kuulemma niskat vaan mut mä voin rakentaa uudet tyynyt, eikuuu!! Kohta lähtee jenkkisänkyä myyntiin ja uusvanha sänky siirtyy makkariin. Jeee! :)

Ei se paljoo vaaji et homma toimii, ei muutako muutaman kuukauden "kiukuttelun" pahasesta sängystä (jossa ei oikeasti ole mitään vikaa vaan nukkujissa). Kaikkia sitä kaas mut eipä maksanu uus sänky ku kympin kaikkinensa.Tämmöstä projektia tällä kertaa. Ps. kerron jos tarviin pian uutta sänkyä. Heheh :)

Kuvat kännykkälaatua, ei siin tohinas kerinny kuviikaa ottaa!

omalla tavalla boheemia

Tällä viikolla kotona:

Boheemia, no vaikka sitte pottuelämää!! Lattioilla nurmikkoa ja pikkuautot teeveetasolla! Hahaa. Kasvikirjallisuutta ja kesämekkoja löytyy vähän jokapuolella. Ilmeisesti pitäis pukea mekot päälle mut eihän talvitakkejakaan ole vielä pesty vaatehuoneeseen!?! Huijaan, olihan mulla juhannuksena kuvan (lapsuudesta tuttu) kesämekko päällä. Ulkona vaan sataa ja tuulee, kun saan kameran (lue lapion) käteen alkaa uudestaan satamaan. Mä syön vaan sisällä uusia pottuja ja siikaa (testaan kestääkö maha uusia perunoita, toiv. kestää, jos ei niin murjotan) jotka toi kyllä ihan huippuhyvän mielen. Hoksasin täs et onkohan sisällä tapahtunut mitään uutta, tai sitten en vaan muista olenko teille niitä edes esitellyt. Tootalisen lunkilla kesämeiningillä mennään, näköjään muistinkin suhteen. :) Nurmikko kasvaa huimaa vauhtia eikä ruohonleikkurissa riitä joulet. Keskeneräiset pihatyöt odottaa, mutta onhan tässä aikaa, vai onko. Päätin siis että meidän tämän kesän boheemiuteen kuuluu se että kaikki ei ole tiptop, ei edes nurmikko. Eläköön boheemi koti ja piha! Hihhii. Eikö? No eipä mulla muuta! <3

Kotikuvia à la kuume

Kotikuvia ja hassuja juttuja talon tapaan, eli tällä kertaa pistetään pölijäilyt kuumeilun piikkiin!

 Olohuoneen vanhat pöydät huusivat tyhjyyttä, sohvalla makoilu ja

tyhjien pöytien tuijotus sai kädet liikkeelle ja tilanne on vihdoin korjattu.

 Parin päivän aikana todella tutuksi tulleella sohvalla ei todellakaan ole näin

tyhjää enää. Ainaski kolme vilttiä, miljuuna tyynyä ja kirjojakin on useampi.

Korjatun tilanteen lopputulos. Pikku pulloarmeija. Kukat vain puuttuu!!

Matot oli tuulettumassa, ennen kuumetta, pakkasia ja lumisateita. Meille tuli 10-15cm lunta lisää.

Isä kävi eilen tekemässä lumityöt meillä, minä kun en jostain kummansyystä vihtiny. Kiitos iskä!

 Me myös muutettiin takaisin makkariin. Kokeilua, voisko vaikka lattiantasolla nukkua.

 Pullot huutaa mulle et "tarttis tulppaanejaaaaaaa!!" ja mä huudan takas että sitten kun koti on siisti.

Lämpööstä vaatetta otettu vaaterekistä lisää ja lisää ja lisää.. Oikee vilukissan viikko!! Oikea tyyli olis

kait olla vilteissä, vähillä vaatteilla. Enää vähän lämpöä, joten jos vielä tämä päivä otettais suht lunkisti niin

eiköhän se ois sitte siinä! Asia päätetty, se on pihvi, homma taputettu!! Mitä niitä sanontoja nyt onkaan.. :D

Mitä ilmeisimmin mulla on ollut vähän tylsää!? Mites teillä? Hassunhauskaa viikon jatkoa kaikille.

Hei me muutettiin..

Viikon nukkumiskokeilun jälkeen sängyssämme, turhauduin joka aamuiseen lauseeseen "selkä on

taas jumissa". Kokeilimme siis jo kulmasohvallamme nukkumista, se meni selän puolesta ihan hyvin

mutta emme mahtuneet siihen kunnolla. Kysyin muutetaanko takkahuoneeseen ja sain vastaukseksi

että ei, koska ulko-ovesta vetää niin siel on kylmä. Pari päivää kuunneltuani (tai se vähäinenkin mitä

sanottiin) nappasin laverin kantoon ja vein sen askarteluhuoneeseeni. Askarteluhuoneesta läks pöytä

ja tuolit takkahuoneeseen. Ei ehkä järkevin ratkasu pitkällä tähtäimellä, mut tähän hetkeen just hyvä.

Kaksi yötä ollaan täällä jo nukuttu, eikä kukaan enään sano että selkä olisi aamulla jumissa. Jipii.

Pelkäsin askartelutarvikkeiden häiritsevän, mutta eihän tuolla käydä ku nukkumassa!!

Huomasitteko miten kirjoitin itsestäni kuin olisin hyvinkin voimakas "nappasin laverin kantoon". Liekkö

taas kieliopillista olleskaan, mut antakaa mul mahollisuus kuvitella et oon maailman vahvin nalle!! ;)

Lupasin aikasemmin kirjottaa myös viimeaikaisista kirppislöydöistä. No melkeen kaikkihan meillä

kierrätettyä, mut uusin on toi sammakko. Katsoin sitä aikaisemmin viime syksynä jo mutta hinta oli

aivan liian kallis mun makuun. Nyt sitten huomasin uudelleenmyynnin ja oletankin että se on presiis

sama yksilö, puolet halvemmalla joten enhän mä malttanut jättää sitä. Lupasin sen ensin paremman

puoliskon huoneeseen, mut nyt ku muutettiin niin mun mielest se vaan on hauska sängyn yläpuolella.

Eiks je. ;)

Ps. tänään muutetaankin serkkutyttöä!! Jeeeee. Kohta tullaan ja mä pääsen leikkimään sitä vahvaa nallea.

Höden joulu ~ hyvää joulua

Huomasin tulleeni haastetuksi jouluisin kysymyksin ja päätin vastata jouluhaasteeseen näin jouluaattona. Ihana ystäväni Jovelan Emäntä haluaa kuulla mitä tämä tonttu tättärää on mieltä joulusta. Kyllä vaan oli niin ihanat vastaukset Jovelassa ja Jovelan emännän haastajalla että mitähän tähän nyt osaa enää edes vastata. Joulupukin kuuma linja kuuluu taustalla, joten eiköhän me teille jotain kivaa jouluista stooria saada aikaan. :) Haasteessa kyseltiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Ai minäkö muka en uskoisi kaikkeen, minä olen jopa alkanut uskomaan että voisin olla oikeanelämän Helinä-keiju tai oikean joulupukin jouluapulainen. Jonain vuonna siitä taisinkin kirjoitella, mutta oman jouluisen fiiliksen saan oikeasti siitä että saan auttaa muita joulunlaitossa. Joululahjojen miettiminen muiden kanssa ja salaa joulupaketteja kärräilen pitkin maita ja mantuja. Joulusiivojen auttamisessa, edes yhden huoneen siivoaminen tuo jo parempaa mieltä. Koristeiden esille laitossa ja yleensä vielä olen entisöinyt joitain huonekaluja ennen joulua muille että saavat uutta ilmettä jouluun. Olen käynyt mummulla laittamassa joulua, vanhempieni luona tehnyt joulusiivoja, etsinyt joulukoristeita ja auttanut jouluostoksissa, jopa Jovelan talolla pyörähdin jouluisia somisteita ripustamassa ja hiukan sitä kuuluisaksi tullutta mööpelivalssaamista harrastimme. Jouluisien paikkojen kiertäminen, mistä niitä joulutonttuja löytyy lisää on myös mieluista. Heiiii kamoon kukapa nyt ei uskoisi että joulupukkia ja tonttuja ei olis olemassa. Miettikää, jos ette jaksa miettiä kurkatkaapa tätä niin ootta varmasti eri mieltä TONTUT viimeinen niitti on aina tämä uutinen "kun joulupukki matkaan jo käy" KLIK. Illalla joulupukki tulee meillekkin, kukahan jännittää eniten (minä!!!!) 

Joulussa ajatus on tärkeintä, läheisten ja muidenkin auttaminen, hyvän mielen luominen! Minä teen sen auttamalla muita parhaimman mukaan, usein myös luon jouluntunnelmaa kertomalla joulusta, joulutontuista ja joulupukista lapsille myös aikuisillekin. Paremmalle puoliskolle en kuitenkaan tuputa tonttujuttuja (empä vissiin, ku pompin koko joulukuun kuin yks tonttu konsanaan) sillä kymmenen vuoden kokemuksella en ole vieläkään onnistunut saamaan häntä pitämään joulusta. Jonain päivänä vielä siinä onnistun, en luovuta ikinä!!! <3

Rullaluisteleva joulunalle on lapsuudestani, se on paras joulukoristeeni vuodesta toiseen.

 2. Kirjoititko joulupukille?

En ole tänä vuonna kirjoittanut joulupukille, mutta yleensä sen olen tehnyt. Jos en paperille niin sähköisessä muodossa ja viime tinkaan, ettei sitä kerkeä joulutontut enään hakemaan. Minähän en oikeasti tarvitse mitään vaikka oikeasti tarvitsisin vaikka mitä, pääasia on se että tiedän lasten kirjoittaneen joulupukille, vieneen sen riihelle ja sieltä kirjeen kadonneen. Riihitonttu sen on vienyt!! Mekin veimme lapsena joulupukin kirjeet riihelle ja sieltä ne olivat aina kadonneet. Jos nyt en väärin muista niin välillä olisimme laittaneet kirjeet uuninpangolle (vai oliko se joku muu kirje?) Jos nyt kirjoittaisin joulupukille, kirjoittaisin varmaan lämpimistä ajatuksista, sillä vilukissaa on paleltanut koko talven. Lämpimät ajatukset saavat olla nimenomaan sitä lämmintä ajatusta, ei niinkään materiaa vaikka kyllä se aito villapusero lämmittäis. Ei ole mitään väliä vaikka läppäri meni rikki, puhelin on alkanut tilttaileen, kamera tarvitsisi päivitystä, kotona pitäisi tehdä remonttia jne, niin kaikkia näitä asioita voi miettiä sitten myöhemminkin. :)

Makuuhuoneemme joulu ja aito vanha villapusero! :)

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Kinkku on joulupöydän kunkku. Mä oon kyllä niin perso joulukinkulle, vaikka eilen ruokakaupassa kattelin poikkeuksellisesti kalkkunaa (en ostanut). Vaikka tilanne olisi se etten sais kinkkua syödä, niin kinkun on oltava pöydässä. Syömme, itseasiassa kohtapuoliin lähdemme vanhempieni luo syömään ja joka vuosi teemmekin niin että yhteistuumin ostamme jouluruoat jotta pääsemme koko perhe nauttimaan joululounasta. Joka vuotiseen perinteeseen kuuluu myös käydä ainakin anoppilassa kahvittelemassa. Meidän keittiö on täytetty joulunaposteluista, sillä joulupyhinä lapsuuden ystävät tulevat kotopuoleen viettämään joulua ja jossain vaiheessa ne tupsahtavat meille, syömään jotain muuta kuin joulukinkkua!

 Tämä tättärää tonttu kiersi yöllä kuvaamassa kotia, hihiii!

2 litraa blossaa saa varmasti paremmankin puoliskon edes hitusen joulufiilikselle. Täytyy vaan muistaa täyttää lasia aina välillä. <3 Hihhiii hyvä yritys ainakin.

4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto.

EI OLE NOLOJA JOULULAHJOJA!!! <3 

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perälle notkumaan?

Yläpuolen kuvassa kaikki on kaapinperällä, mutta siitä hyvin pian pois lähteviä. Hihii. :) Olen ihan varmasti saanut joskus jonkun lahjan joka on jäänyt kaapinperälle ja vielä käyttämättä mutta ei nyt tule mieleen että mitä ja milloin. Meillä oli lapsuus ja nuoruus lahjojen suhteen runsas, semmoinen että vanhempien iso olohuone täyttyi joululahjoista, niitä oli ihan valtavasti. Ainakin nykyään se tuntuu siltä, sillä jos nykyään saa edes pienen halauksen, se tuntuu ihanalta lahjalta.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Yleensä koristelen sillä mitä vastaan tulee, tai mitä löytyy perheestä, mitä kukaan muu ei laita kuuseensa. Tänä vuonna mentiin aika perinteisellä mutta runsaalla tyylillä. Kaapista löytyi oransseja, ruskeita, vihreitä, kultaisia, punaisia jne kuusenpalloja, vanhoilla pelastetuilla kuusenkoristeilla, karkkikepeillä ja valoilla. Rakastan kuusen koristelua ja huomasinkin istuvani parina iltana kuusen vieressä lisäilemässä joulukoristeita. Tänä vuonna tein myös joulukuusenmaton itse huovasta.

7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

No aina niitä joulukukkasia kaupassa ihastelen, mutta en sitten raaski ostaa. Jätän toisille! Yleensä kyllä on että tuon paremmanpuoliskon ystävät kun tulevat käymään (huom miespuoliset) niin tuovat mukanaan jouluisen asetelman. Yllätyn siitä iloisesti, mutta sitäkään en odota tänä vuonna. Tiedä edes ovatko tulossa kyläilemään, mutta oletan. Joulukukkien sijaan mä ostan joulusukkia, jos vaan nään vanhoja ihania niin ne kuuluu meille, vaikka meillä ei ole edes paikkaa mihin laittaa. Itselleni tärkein joulusukka on se minkä olen lapsena saanut ja sen kaveriksi samaa sarjaa löysin toisen, nyt meille on kummallekin oma ja pari pientä lisäksi. Harvoin niihin mitään tulee, mutta se tunnelmahan on taas tärkein. :)

Eipäs mulla ollutkaan kuvaa joulusukista takan reunalla, mutta siellä ne on ja parempi puolisko ei oo huomannu että sen joulusukassa ompi jotain pientä ilmestynyt yöaikaan.

Oikein ihanaa joulua kaikille, nauttikaa ja muistakaa läheisiänne edes halauksella. Rakkaudella Höde