Toukokuun toinen viikonloppu

Ajattelin toukokuuta ja kirjoitin maaliskuu. Meinasin jättää tekstin, mutta poistin. Hyrr, yhtä kylmää ja koleaa kuin maaliskuussa.

Onneks meillä täällä juhlitaan kylmät kelit mielestä, kun on kaiken maailman kissan ristiäisiä, synttäreitä ja tänään äitienpäivä. Mitään ihmeitä kuitenkaan, kunhan kokoonnutaan tutulla porukalla.

Viime viikolla meijän Eepen 9 vuotis synttärit, eka kaveriporukalla ja sitten sukulaisten kanssa. Mitä vanhemmaks noi skidit kasvaa, sen vähemmän näköjään tarttee somistaa. Jotain kuitenkin sai kehitellä ja toiveena oli jalis ja teemaa tuotiin oman joukkueen väreillä, mustalla ja keltaisella. :)  

Tänään täällä Alavieskassa, kuten muuallakin juhlitaan äitejä. Munsta on aina kivaa mainita se, että Suomessa ensimmäistä äitienpäivää vietettiin täällä meillä, Alavieskassa siis. :) Kirjastovirman sivuilla tästä on vähän pidempi juttu, joka kantsii käydä lukemassa, mikäli historia kiinnostaa. Pääset juttuun tästä KLIK.
Nyt on maha täynnä hyvää ruokaa. Ensin meijän äiteen luo maittavalle lounaalle, jonka jälkeen kerrostalon mummulle kakkukahveille. Nyt hetki ruokalepoa (on jo ihan pakko) ja sitten matka jatkuu..

Kivaa äitienpäivää kaikille äideille! ♥ Jos kuvasta voisi antaa, niin tässä aika monelle äidille yksi kukka!

Rakas joulupukki

En tiedä tohtiiko sitä näin aikuisena edes toivoa, mutta aina kait on hyvä yrittää.

Olen mielestäni ollut tänä vuonna kiltti, välistä vähän turhankin kiltti.

Olen toki yrittänyt opetella sanomaan myös ei, joten ethän ota sitä ilkeytenä.

Toivoisin.. No alla näet muutamia esimerkkikuvia jotka lainasin Pinterestistä.

 Kuva 1

 Kuva 2

 Kuva 3

 Kuva 4

 Kuva 5

 Kuva 6

 Kuva 7

 Kuva 8

Kuva 9

Ymmärrät varmaan näistä mitä tarkoitan?

Pieni lisäys vielä toiveeseen: katto ei vuotaisi, eikä home haisisi.

Tämän toiveen varmaan jo tiesitkin, mutta laitetaan se nyt vielä tänne näkyvässä muodossa.

Kiitos sinulle, jos edes kuikuilet ohikulkiessasi paikkoja. Sieltä ylhäältä kun näkee paremmin

jo niiden kattojen kunnonkin. :) Jos ei nähdä, niin laita tekstari sopivan paikan löytyessä.

Kun kuvat ja teksti ei kohtaa

Vuoden ensimmäiset kukkaset. Hyvästä syystä, joka ei sitten ihan toteutunutkaan..

  Ostin jo alkuviikosta kukat viikonlopuksi isän syntymäpäiväjuhlille, mutta kuinka kävikään..

Ostin kukat reissulla, kun olin mummun kanssa päivän päivystyksessä kun hän oli oksentanut

koko yön sappivaivan takia, mutta ei sekään mennyt ihan niin.. Nimittäin mahatauti!!!

 Tieto juhlista oli mennyt eteenpäin ja tiistaina aloitimme siivoukset vanhempien luona.

No ei sekään mennyt putkeen vaan uusintakierros on edessä, koska minä siivosin.

 Olin niin varma hygieniasta, mutta ei. Sain sen mahataudin. YÄÄÄH!!

 Sohvanpohjalta sitten katselin kukkasia muutaman päivän. Ehkä toisella silmällä, kun toinen oli unessa.

Nyt jo ruoka alkaa pysymään sisällä joten elämä voittaa, mutta juhlat on siirretty seuraavaan viikonloppuun,

mikäli sikäli kaikki ovat terveinä. Aina ei onnistu, ei edes joka kerta! Iskälle tiedoksi että näät kaikki ois ollut sulle.

Tässä varmaan aika hyvä esimerkki siitä kun kuvat ja teksti ei kohtaa, ei ainakaan kauneudellaan. :)

Tää menis nyt syömään sorbettia, kun muistelin että jäätelöä saa syödä aina kun.. Huvittaa!

♥ Kuvankaunista viikonloppua teille kaikille! ♥ Hihhih

Tonttuja siellä, tonttuja täällä

No niinhän siinä kävi että heti alkuun unohdan blogikirjoitukset.. Neljäs päivä jäi välistä, mutta minulla oli siihen erityisen hyvä syy!! Hih. Ilta yksin kotona kun toi toinen oli firman pikkujouluissa. :) Meinasin kirjoittaa että olipa lystiä, no olihan se kyllä kun sai soittaa isolla jouluradiota eikä kukaan häiriintynyt. Huomasin valvovani vielä yöllä kahden aikaa ja mitä tein, no en oikeastaan mitään ihmeellistä. Siivosin vähän, mietein joulua, lookasin kahteen kertaan pihan lumesta, askartelin (joulukalenteria jota minulle ei vielä ole) ja kaikkea muuta pientä jännää. Onneksi en ole luvannut mitään kalenteria, yritän vain korjata mahdolliset hiljaiset blogihetket ja nyt minulla on siihen hyvät mahdollisuudet. Haastan itseni ottamaan ainakin yhden kuvan päivässä ja laittamaan sen blogiin, pelkän kuvan jos tekstiä ei synny. Yritys hyvä kymppi.

Tiedättekö sen tunteen kun hoksaa esimerkiksi tonttujen olevan liikkeellä. Tänään viidentenä päivänä sain aavistuksen, "semmoisen etiäisen" ja lähdin kameran kanssa tonttujahtiin.. 

Löysinhän minä tontut, kun vain seurasi jälkia hangessa. Tonttuja vilahteli vähän siellä täällä, riihen luona ja myöhemmin metsässä.. Päivä kääntyi jo hämärään kun tulin pois. Hetkeä myöhemmin alkoi taivaalta tulla vettä ja sitä sataa edelleen. Nappisuoritus tonttujahtiin, sillä myöhemmin en pian enää olisi löytänyt tonttuja. Enempää en tällä kertaa paljasta, eihän siinä sitten olisi mitään jännää..

Tunnelmallista viikonlopun jatkoa ja taas kello kääntyi yli puolenyön. Itsenäisyyspäivä ♥

5vuotta omassa kodissa

Tasan viisi vuotta sitten seisoin tässä meidän talon edustalla ensimmäistä kertaa. Kädessä avaimet jolla voisin kävellä sisään omaan kotiin. Nappasin kuvan, laitoin miehelle töihin viestin että nyt mä meen sisälle. Jännitin, huokaisin ja otin rohkean askeleen. Meni ehkä kaksi sekuntia, läheiset tuli perässä ja kysyivät joko aloitetaan remontti, totesin vain että voiko teitä estää ja niin sitä aloitettiin, sisäpinta sekä eräänlainen elämäntaparemontti!! Huikeeta, enkä ole katunut kertaakaan. Nytkin remontti houkuttelisi, mutta ei kerrota sitä kellekkään.. Ensin täytyis vaan joko voittaa lotosta tai ehkä muuten vaan saada vähän ylimääräistä budjetoitua!! :) Edelleen on semmoisia asioita joita suunnittelin jo muuttopäivänä, eikä moni niistä suunnitelmista muuttunut edes sisustusopiskeluiden aikana. Haaveillahan aina saa ja pitääkin. AINA!

 Törötintti 1.10.2010 jännitti omaan kotiin menemistä niin että meinasi pissat tulla housuun. :)

Syyssiivot kummassakin kuvassa tekemättä. Viiden vuoden takaisessa ei näy pihan huonokuntoisuus, mutta kyllä sitä olenkin saanut lapiolla kaivaa (joka ikisen kiven)!! Tän päivän kuvaa varten 'siivoja' ei kannattanut tehdä sillä ensi yönä saapuu myrsky meille maalle, eikä toivottavasti lennätä havunneulasta suurempaa.. Lyhdyt kannettu suojaan katokseen ja kynttilät kaivettu kaapista mahdollisien sähkökatkosten varalle. Jännittävää..

Tänään 1.10.2015 otin kuvan, huusin naapurille että turhaa sie siel haravoit kun huomenna saat sen tehdä uudestaan, otin

kiinni lentävän kaulahuivin, olin kiitollinen että edelleen minulla on oma koti päänpäällä. Hymyilin ja juoksin tuulta pakoon sisälle.

Viisi vuotta sitten haaveilin remonttipäiväkirjan pitämistä blogimuodossa, mutta unohdin siinä täpinässä. Vasta 2011 helmikuussa muistaakseni kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Tarkistan, no juu KLIK. Kyllä vain aika menee hurjaa vauhtia, mihin nämät vuorokaudet, kuukaudet ja vuoden menevät!! Huhhui. 

Olen saanut monta monituista haastetta ihanilta bloggaajilta, kiitos niistä. Sydän! Kuten ehkä olette saattaneet huomata niin aika vähälle on blogiin kirjoittaminen jäänyt, mutta eiköhän se kuulkaa tästä taas.. Ootta mielessä!!

Luokkakokouksessa

Vietimme viikonloppuna mukavan päivän luokkakokouksessa. Monia yläasteaikaisia luokkakavereita

ei ole tullut nähtyä sitten, no oikeastaan yläasteen.. :) Olihan jännä päivä, ensin ruokaillessa sitten

vanhan koulumme esittelykierroksella. Koulu jossa vietimme yläasteen on laajentunut ja muuttunut

yhtenäiskouluksi. Tuttuja juttuja, mutta paljon myös uutta. Sisustajalta uudistuspisteille arvosana 7+,

eli ihan hyvä. Tuliko nyt ala-arvosteltua?!:) Koulustahan puuttui elämä, sillä kaikki olivat lomalla.

Ruokala. Ennen linjasto oli tuolla edessä, nyt se oli minun selkäni takana.

Muistaako joku pikkuhuoneen, se oli vähän muuttunut. Tuotu myös väriä, mikä on hyvä!

Köksänluokka myös uudistettu, hienoa!

Luokkalaiset varmaan kiinnittivät huomion että pysähdyin kaikkia tauluja tutkimaan..

Matkassamme oli meidän silloinen luokanvalvojamme, kävimme miettimässä sitä kuinka joku on ollut taivata ja pienentänyt hänen luokkaansa niin ettei seinissä näy jälkeäkään remontista. Voi niitä aikoja!! :)

Opettajanhuone oli vaihtunut uudellepuolelle. Seinäntakaa löytyi tämmöinen rentoutumisalue,

sitä opettajat tarvitsevatkin taukoaikaan. Kuka meni sekoittamaan tyynyjen järjestyksen??:D

Kuvikseenki vois taas pyrkiä!! Otettaiskohan mut takas.

Eskarijuttuja!! <3

Viihtyisin tila jo yläasteaikaan oli puukäsityöluokka ja nyt sit toivoiski et vois aina mennä tonne duunaileen.

Niiin huippu!! Ehkä jo se että siel oli työkaluja millä vois työskennellä sekä maalauspaikka imureineen. :)

Muistotki on kyl ihan hauskat. Yläasteella sain ensikosketuksen esim korukivientekoon.

Ilta jatkui paikallisella terassille istuskellen (lue paleltuen) ja muistoja vaihtaen. Jos joku luokkalaisista lukee

tän niin oli tosi kiva nähdä ja toivottavasti nähdään pian uudestaan. Suosittelen luokkakokouksia muillekki! Se oli ihan
kiva juttu, ei yhtään ku elokuvissa. Minä olin ainoa joka sekoili puheissaan, mut sehän on ihan normaalia. :)

Vanhan navetan purku ja maatilan historiaa

Luulin että tähän ei tarvita sanoja, mutta kuinkas kävikään.

Navettaa on aikoinaan aloitettu rakentamaan -52 ja tallinpuolta -53. Isä on ollut silloin vuoden parin ikäinen. Isä oli
vain kuulemma tiellä kun oli niin pieni, eikä näin ollen ollut mukana rakentamisessa. Isän mainitsi että muistaa hänen veljensäkin saaneen arven otsaansa, kun oli nuorena jäppisenä oli kaatunut loorin laitaan. Loori on se mihin kakkitaan
ja mistä se sitten luojaan ulos tunkiolle. Tunkio oli tallin ja navetan takana, sillä kummastakin piti saada paikat siistiks
(lue siistemmäksi.) Tulipas sievisteltyä tekstiä! Pappa tosiaan teki kaiken itse jopa tiilistä lähtien, kuten ennesvanhaa
pruukattiin teherä. Hatunnosto! :) Peruskorjaukset ja navetan kalkkimaalaukset (sisäpuoli) tehtiin joka vuosi, aina
kun lehmät laskettiin ulos laitumelle. Parhaimmat tarinat navetalla olemisesta osaa kertoa tuolissa istuva laaduntarkkailijamme, ihana kummitätini!! <3

Ennen meidän lapsuutta navetalla oli myös lampaita. Isä muistaa että lampaat oli nimetty Karitsaksi ja Pässiksi vaikka olivat naaraspuolisia kummatkin. Navettaan mahtui kaikenkaikkiaan kahdeksan lehmää ja aina niitä onkin ollut siellä 6-8.

Tallin puolella kasvatettiin lehmivasikasta lehmä, eli vasikka kasvoi niin kauan tallinpuolella kun se siellä mahtui kasvamaan ja hiehoina vietiin navetan puolelle. Huonoina aikoina oli 5 lehmää ja 1-3 hiehoa (hiehot eivät lypsä

maitoa). Silloin elettiin tosi ahtaalla, kun rahaa ei maataloudesta tullut.

Aikoinaan haluttiin kasvattaa sonnivasikoita tallinpuolella, kun niistä sai täysikokoisena jopa kymmenentuhattamarkkaa. Välillä tilanpuutteen vuoksi jouduttiin myymään aikaisemmin, eikä sonni painanut täyttä painoa eikä siitä näin ollen saanut niin paljoa rahaa. Talliin mahtui myös kanala, sonnien taakse. Me kasvatettiin myös kalkkunoita ja ankkoja. Muistan että kalkkunat nokki meidän hameenhelmoja. Juoksimme niitä kirkuen karkuun, ehkä taisimme niitä hiukan pelätä. Ankat eivät varmaan olleet niin pelottavia, koska muistan niiden vain tepastelleen eessuntaassun vaakkuen.

Setäni kasvatti tallissa erilaisia kanoja, silkkikanoja, kääpiökanoja, maatiaiskanoja. leghorneja ja joitain mustia kanoja
jotka munivat vihreitä munia. Välillä munat olivat nahkamunia eli semmoisia pehmeitä, mutta en muista miksi niin kävi. Setä kasvatti kanalassa kanojaan ja muistaakseni kanejaankin sen jälkeen kun me emme enää pitäneet eläimiä navetassa.

 Olisko huvilalle ja huussille tarvetta? Itse en ole tainnut ulkohuussia pahemmin käyttää, muistelisin että vinttasin pikkupyörällä pian kotiin sisävessaan. Isosiskoni ovat kuitenkin asuneet vanhan pihapiirin talossa ja luulen että
he ovat saaneet ulkohuussia käyttää. ;)

Lehmien lopettamisen jälkeen meillä oli 3 kasvatussikaa ja niille oli kuusi osakasta. Jokainen osakas sai puolikkaan sian. Maitohuoneen taakse (possujen ikkuna vasemmanpuoleinen ja maitohuone oik.puoleinen) rajattiin sioille oma aitaus.

Tätä ennenhän minulla oli se yksi kasvatussika, nimeltä Rusetti. Se oli arvontapalkinto maalaismarkkinoilta. Muistan

sen ajatuksen "voitinko ihan oikean possun" mutta muutapa en sitten paljon muistakaan. Muistelisin että kyseisistä markkinoista tehtiin lehtijuttu, vieläkö jollakin se on tallella?

Laitoimme lehmät pois vuonna -90 toukokuussa, minä olin silloin kuusi vuotias. :) Tämän jälkeen navettarakennukset
ovat olleet ilman huoltoa ja perikunnan yhteisellä päätöksellä aloitimme nyt purkuoperaation. Tässä tilanteessa ollaan
nyt, katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.. Minä ehdotin että jätetään navetan tiiliseinät, puretaan katto sekä
muut pois ja pidetään navetta pienien kesäjuhlien viettopaikkana. Omalla tavalla kaunishan se olisi näinkin.

Voiski joskus tehdä ns historintutkimuksia muutenkin ja selvittää esim kuinka paljon meillä on kotieläimiä ollut yhteensä, kaikki kun eivät asustelleet navetalla. Nimien kirjoittamiseen tarttis kyllä ainaki apuja, vaikka kaikkien kissojemme nimet muuttuivat loppupelissä pirskateiksi. Ps. navetan ympäristöstä löytyi mm. siskoni pikkuhousut alias pökät, yksi muovieläin -possu ja muuta mikä viittaa meidän leikkineen navetalla paljonkin. En tosin tiedä miksi siskoni pöksyt siellä oli mutta laitoin niistä kuvan siskolleni ja kysyin että onko housut hukassa.. :)

Tuliko tästä elämäni ensimmäinen yhteistyöpostaus. Hmmm..
Muistelot kirjoitettu yhteistyössä äitini ja isäni kanssa. Kiitos teille! ;)

Aurinkoista ja voisko sanoa historiallista lauantaita kaikille. Tämä
tättärää lähtee illalla elämänsä ensimmäiseen luokkakokoukseen ikinä! :)