Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Happy birthday to me

Kun ei ole kakkua, haukataan pala parhautta. Kevään lasta leikityttää. Seison lumikinosten päällä, näkemättä auringon takia mitään. Se ei haittaa, kaikki on paljon jännempää. Ihan kivaa vanhentua, silti pysyä nuorena. Yritetään aina muistaa tämä, sillä pötkii jo pitkälle.
Tämä mehtänpeikko jatkaa iloista päivää, lunkisti kotia siivoillen ja välillä ulkona kinosten päällä kiipeillen, niinhän mä tein aina lapsenakin. Minäkö muka aikuinen?! Hahhaa.

#synttärisankarialaulattaa

Ootta mielessä

lauantai 3. helmikuuta 2018

Vanaha ku säästä puhhuu!

Helmikuu luokitellaan normaalisti vuoden kylmimmäksi kuukaudeksi, mutta kyllä se oli sitä jo tammikuussakin. Hyrr. Tänäki aamuna avasin silmät, painelin kurkistamaan ikkunasta ja kylmältähän se heti näytti. Ei ollut kuin -18,6 astetta pakkasta, kun pahimmillaan täällä on ollut -28 astettaki. Sit se heittää häränpyllyä ja lukemat käy pyörähtään +3 asteessa, tekee pääkallokelit ja menee taas koviin pakkaslukemiin. Sää on siis se joka puhuttaa meillä päin just nyt ja se näkee myös kamerasta.


Ihan sama mikä keli, kunhan leikkimään pääsee. Okei, ehkä liian kylmä on liian kylmää Rymyllekki.
Systerin lumikuonokoira :D Hahhaa.




Vähän naurattaa, kun tässä osa YHDEN päivän aikana otetuista kuvista. Ihan jees saldo, mut vois varmaan jo miettii jotain muutaki kuvattavaa. Näin teen, kamera on laturissa ja auto lämpiämässä. Otan suunnaksi naapurikaupungin, Ylivieskan ja Rakenna-Sisusta-Asu messut, sekä muutenkin messuviikonloppuun lähteneet kaupat tarjouksineen. Hahaa. Tää on jännää, ei oikeestaan mihinkään sidoksissa. Ainoo ns. pakollinen on se, et lupasin tuurata kaveria heidän messuosastollaan hänen ruokatuntinsa ajan. Eli, jos oot tulos Ykaan ja messuille, mut saattaa bongata Vieskatalon osastolta T3.4. 

Nyt pistetään pakkasille kampoihin ja lähdetään ulos! Hyi, meninki kurkkaan, kun kiristyy vaan. Nyt jo -19,4. Täällä meillä Alavieskassa on koko viikonlopun kestävät veteraanien SM-hiihdot, joten hyvät lämmittelyt teillekki. Huh. Vähän turhan kylmä, jos miinus kahessakympissä hiihdetään (ainaki mun mielest). Toivotaan että lauhtuu ennen puoltapäivää.

Joku mulle joskus sano, et sä oot vanha ku säästä vaan puhut. No saattaa olla, tai sitten ei! Tämmönen postaus taas tällä kertaa. Ei niin mitään järkee. :) Mut tulipa moikattuu.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Nauti hetkestä!

Joskus tuntuu siltä, että on päästävä pois kaikeasta hulinasta. Silloin lähden maalta kaupunkiin.
Hahah, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Kierrän mieluisimmat paikat ja kuvaan millä milloinkin.
Hus pois hulina -katoaa hetkessä. Meiltä Kalajoelle ei ole matkaa kuin n. 20 km. Toimii aina! 
Sen pidemmittä puheitta, muistakaa nauttia niistä pienistä asioista joita kesä meille juuri nyt tarjoaa!

Tervetuloa pian alkava elokuu. ♥

maanantai 1. toukokuuta 2017

Ihhihiii, kivaa vappua!

 Toppavaatteet päällä, paleltaa, mutta silti on pakko saada jäätelöä.
Viime viikolla satoi noin 20 cm lunta, ihme ettei aamulla maa ollut valkoinen.
 Kylän suurimman lumikasan päältä kuvaamista. Maisema keskustan tuntumassa melko lumetonta.
Noin 80 moottoripyörää ja jälleen muistot moottoripyöräily vuosilta. Huom. kaksi kypäräpäätä pensaan takana.
 Ilmapalloja ja muita hassunkurisia huveja. Haluun oman karusellin.
Yksi eksynyt pelle, jota alkoi naurattaan kun huomasi tulleensa kuvatuksi. Illistin. :)
Kivaa alkanutta toukokuuta!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tontilla

Kun on jotain mitä odottaa, aika kuluu kuin siivillä. Kevät, lumien sulaminen, kesä, aurinko, ihanat ihmiset, kasvimaalla hääräily.. Täytyy myöntää että nyt alkaa jo vähän tympiin, kun lunta sataa toistakymmentä senttiä päivässä (esim. eilen), eikä yhtään tunnu sulavan, ei sitten millään. Noooh, pitää malttaa ja muistaa että kyllä se kesä sieltä tulee ja sitä ennen on paljon kaikkea kivaa muutenkin. Keväinen aurinko on saanut jo ajatukset rullaamaan, esimerkiksi kotona sisustamisen osalta. "Vahinkoja" sattuu välillä ja löysin yllättäen kivan kirjahyllyn kierrätyskeskuksesta vitosella. Ajattelematta enempää, ostin hyllykön. Se on saanut aikaan kodin mööpelivalssin. Huonekalut liikkuu huoneesta toiseen ja sitä myöten myös tavaroiden järjestely ja ylimääräisen karsinta. No se homma on vielä kesken ja tänään jatkuu, mutta laitetaan teille nyt kuitenkin kuvia meidän perheessä alkaneesta "EI TARVITSE MIETTIÄ, MISSÄ KÄYTÄT VAPAA-AIKASI" -projektin.



Kuvat kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Ei ole minun tontti, mutta yleensä kun perheenjäseniä autetaan, niin saattaa se vastakaikukin olla sama.. Itsehän olen tästä ihan sairaan innostunut. Tässä vaiheessa mulla ei paljon ollut virkaa, muuten kuin tarkkailijan roolissa (utelias seisoi kiven päällä ja tarkkaili miesten työtä). Aika näyttää kuinka paljon vietän aikaa tontilla, se voi olla viitisen minuuttia tai vähän useampia tunteja viikossa. Yrittäjän kun on hoidettava se työ, ihan kuten kaikkien muidenkin. Sen tiedän että otan tästä kaiken irti, nimittäin hyötyliikunnan, ulkona liikkumisen ilon ja oppimisen! Ihan kuten kuvissa, opetan poikia käyttämään vesuria, mutta pääsääntöisesti höpötin "varo mihin heilut sen kanssa, muista katsoa mihin tähtäät, ei noin, eiku.." Ehheheeee, taisin vähän liioitella sanoja tekstissä, hyvin ne pojat vesuria käytti. Pojat on poikii! Sano mun sanoneen, tästä tulee hyvin mielenkiintoinen vuosi! Tiedä vaikka postaisin tästä projektista enemmänkin.

Ihanaa alkanutta huhtikuuta kaikille!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tykkään talvesta kun..







Tykkään talvesta kun on lunta! Ihan niinkö normisti, mutta tämä talvi ei ole ollut taaskaan sitä.
Nyt lunta on satanut useita päiviä ja vois sanoa että et tää on just hyvä.




 Loppuun vielä kuvia eiliseltä, laskiaissunnuntain mäenlaskuretkeltä. Ilo, aurinko, skidit! ♥

Aamukahvia hakiessa mittari näytti -20 astetta pakkasta, et ei muutako hyrrr- eiku hurjan kivaa viikkoa kaikille!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Meidän joulu 2016 ♥

Oikeastaan kaikkea vähän kerrallaan -joulu. Ei tullut paniikkia missään muodossa ja sekös vasta ihmeellistä olikin. Minä - hötinätötinä olisin voinut sen taas saada aikaan, mutta päätin että kun aloittaa ajoissa, niin loppu rullaa itsestään. Lopullinen joulun tunnelma tuli päällensä torstai iltana, kun kävimme perheen kanssa JP Leppäluodon joulurauhaa -konsertissa. Enemmänkin olisi voinut kuunnella. Perjantai aamuna menimme ruokaostoksille, eikä sielläkään mitään paniikkia. Kaupassa näkyi tuttuja, juttelin kaikille ja toivotimme toisillemme hyvät joulut.
Oma koti pukeutui rennon ottein jouluun. Joulu saa olla, enkä kerää pois vasta kuin loppiaisena. Jouluaatto aamuna aloin lämmittämään saunaa ja hoksasin että saunan pesu oli jäänyt kokonaan. Ensin ajattelin että olkoot, mutta sitten huomasin kuuraavani saunan lauteita, lämpöisessä saunassa ja vieläpä lauleskellen. Saunan jälkeen menimme lapsuuden kotiin ja laitoimme yhdessä perheen kanssa ruokaa.
Kattaukset tehdään lasten tai oikeastaan NaaNaan kanssa yhteistuumin, eikä ole niin nöpönuukaa jos menee haarukka ja veitsi sekaisin. Jouluiset servetit olivat kuulemma tärkeimpiä. Ihan jokaiseen kattaukseen niitä minulta ei löytynyt, mutta näköjään riitti kun vain oli jotain joita sai laittaa.
Jouluna käy aina niin että kun kattaus on valmis, menee puoli minuuttia ja ruokailu alkaa.
Ei mikään ihme, koska onko parempaa kuin jouluruoka. Ei siis kyllästytä edelleenkään. :)
Joulupukki saapuu meille melkein heti kun kaikki ovat saaneet mahansa täyteen ruokaa. Silti
ne minuutit on niin pitkiä, huhhuh. :) Tänä vuonna mietittiin minkälaisella autolla se joulupukki
saapuu paikalle. Pukki saapui kävellen ja näin jäi arvoitukseksi onko pukilla autoa ollenkaan.
 Tapaninpäivänä sitten ulkoiltiin perheen kanssa. Lumitöitä, potkukelkkojen korjausta ja potkuttelua, mäenlaskua, makkaranpaistoa jne. Kun päivä hämärtyi oli aika siirtyä uusien lautapelien kimppuun. Tai ainakin minä ja serkkutyttö yritettiin, mutta ehkä me jo ens kerralla osataan. Se piirtäminen oli munkin mielestä paljon helpompaa. :)
Tapaninpäivän leikkeihin osallistui tietty myös systerin lumipallokoira! Hoho.
 Tämä se vasta on parhautta kun joulun alla näkee tämmöisiä siellä täällä juoksentelevia tonttuja.
Iloisia lapsukaisia kurkistelemasta puiden ja muiden nurkkien takaa. Tätä jos jotakin tulee ikävä.

Siin suht lyhyesti mein perheen joulu, niin nopsaa se kun taas menikin. Mukava, lämmin ja suhteellisen hellä.
Nähdäänpä taas joulupukki ens vuonna. Ihanaa alkanutta viimeistä viikkoa kaikille!