Arjen haasteita

Jokin aika sitten tämä 6-7 vuotta vanha läppärini ei suostunut avautumaan käytettäväkseni. Ei se sitten Ctrl+Alt+Del -komennolla suostunut sammumaankaan. Kysyi vain, että sammutetaanko kone, vaikka on muita käyttäjiä. En nyt osaa olla varma, oliko näin. Katkaisin virran. Jonkin ajan kuluttua sain kuin sainkin koneen auki normaalisti ja ajoin virusohjelman läpi. One serious threat. Oliko kone ollut kaapattuna vai ei?

Yksi postaus tässä blogissa kerää roskaposteja päivittäin, vaikka Bloggerin roskapostisuojaus on ollut hyvä pitkään. Edellä mainituista ja allaolevista syistä bloggaaminen on ollut retuperällä. Onneksi on vanhoja omia postauksia, jotka tuntuvat edelleen melko ajankohtaisilta.

Ja siksi  kierrätän  nyt vanhoja juttujani ja toivon, että ne eivät ole jokaiselle lukijalle tuttuja.

.

****

Sairaan hyvä potilas.

Kurssiseloste: Kurssilla opitaan kantapään kautta, miten selviytyä yliopistollisten keskussairaaloiden polilta-polille-kierrätyksessä. Käydään läpi FAQ (Frequently Asked Questions = usein kysytyt kysymykset) sopivine vastauksineen. Pukeutumis- ja elekoodisto. Runsaasti itsenäistä opiskelua. Kurssimateriaali: osallistujat tuovat mukanaan omat epikriisikopiomappinsa, joiden pohjalta laadin jokaiselle PSK:n (Personal Survival Kit = henkilökohtainen selviytymisstrategia). Kurssimaksu määräytyy mapin paksuuden mukaan 10 euroa/sentti. Osallistujamäärä rajoitettu. Pidä kiirettä.

****

Lisäksi minulta on pyydetty Pidä pääsi-kurssia, joka sopisi edellisen kurssin oheiskurssiksi, koska kurssilla opetellaan kommunikaatiotaitoja. Esimerkkitilanne: Sinulla on selkeä ja varma käsitys omaa elämääsi koskevasta asiasta (vaivasta). Menet lääkärin vastaanotolle ja hän saa sinut uskomaan, ettei ko. vaivaa ole. Kyse on mielipiteiden vaihtamisesta. Ei ole tarkoitus jättää omaa mielipidettä ja ottaa mukaan esim. lääkärin mielipidettä. Pidä pääsi-kurssi auttaa sinua pysymään kannassasi, olkoonkin vaikka väärä. Onpahan oma. Kunhan pysyt topakkana etkä suostu manipuloitavaksi. En lupautunut tähän, koska oma tormakkuus on vielä hiukan hakusessa l. oma jämäkkyys- l. assertiivisuuskurssini on vielä kesken.

(Kuvat ovat uusia. Vitostietä ajetaan pohjoiseen jo uuden laivaväylän kohdalle nousseen sillan yli. Liikenne etelään kulkee vielä alhaalla väistötiellä. Yläkuvassa kiinnitettiin viime viikolla laiturilauttaa Tikkalansaaren kupeeseen.)

Enemmän synttäreitä: Edu Kettunen: Kiitos

Sanoja

ei sipuleita tällä kertaa enää
siksi että olisit itkettänyt minua

vaan siksi kun sen yhden kerran
syksyllä yhdessä
kiersimme sipuleita

minun ja sinun sipulit
ne kaksi sipulia kopsahti yhteen

sinä sanoit että se tarkoittaa
että myös tulevana vuotena
teemme yhdessä samaa

niin sanoit


ja kahdeksan tuntia
ennen viimeistä sydämenlyöntiäsi
sanoit että aika käy pitkäksi


on sanoja jotka eivät unohdu koskaan

_____


Valokuvatorstain ja runotorstain 184. haaste.

Edit. 16.11.

Tämä kuva käynee myös Mustavalkomaanantain haasteeseen # 48: Muisto isästä.

5.6.2009

Toevo-myrsky tulj
ja vuahtopesj hietiko
rannas. Kaks issoo
kuuspuuta ei kestännä
tuulta, tulj niije aeka.

Runotorstain 134. haaste on vapaa-aiheinen tanka.

Äidin kädet

Äidin kädet

Hiljaisuus asuu tässä huoneessa.

Seison kutomallasi

riepumatolla kädet puuskassa

katsellen kättesi jälkiä.


Virkatut verhot,

suuret sänkypeitteet,

kirjotut kapat ja käspaikat,

ristipistoin piirretyt pöytäliinat,

lakanapitsirullat,

reikäiset revinnäistyöt,

nauravat nukkekullat

ja villasukkia vuori.


Olit kätevä käsistäsi,

oikea kädentaitaja.

Ja vuosikymmeniä sitten nuori.

Nyt katselen kättesi työn jälkiä.

En vieläkään käsitä.


Näen kätesi

enää vain

omissa käsissäni.

------

Runotorstai täyttää tänään kaksi vuotta. Aiheena on 2.

Vihertää vaikka vihloo

Maalaus: Henri de Toulouse-Lautrec/Wikimedia Commons

ei, en voi pysähtyä
sillä se tikari kaivertaa
sitä tuntuvammin
rampautunutta selkääni
ja sieluani

sanovat sisukkaaksi
tsemppaavat sanoilla
hyvillä neuvoilla
sattuvilla ja satuttavillakin

eivät he voi tietää
ei, eivät kaikki edes sietää
katsoa tai kuulla
mitä oikeasti kuuluu
tukiliivin vääntyilevien luiden alla
vieläkin sykähtelevälle
ikuisen lapsen sydämelleni

onneksi ovat nämä seinät
tuolinselät ja
hellankarmit lähellä
kun vihlaisu viettää liiaksi vasemmalle

hengitänhän minä
ja näen taas uuden kevään

____

Runotorstain 89. haaste.

Heijastuksia

Ikääntyneen pimennysverhon
rei´istä piirtyy aamuruskon
helmiheijastenauha tummanharmaalle seinälle.
Tekee mieli koskettaa sitä.
Jokaisen aamun valoon on tunnustellen totuteltava.
Väistelen sujuvasti kirkkaat peilit ja samalla
suojaan kädelläni kirveleviä silmiäni.
Vanha puurolusikka on ystäväni.
Se ei ole liian kirkas, mutta kuitenkin käypä
peili ja näyttää tämänhetkisen totuuden todemmin.

Ylösalaisin.

Runotorstain 83. haaste.

Heikoin lenkki?

Himmennyt laikukas peili
katsoo minua pitkään
eikä hellitä, ennen kuin tunnistan isotätini korvan,
isoäitini epätarkan hiusrajan,
isäni vihreät eriparisilmät,
ikiomat naururypyt silmänurkissani
ja oman sairaushistoriani
jättämät jo vaalenneet mutta ikuiset arvet.

Katson takaisin ja tunnustan
kuuluvani katkeamattomaan
hiuksenhienosta kultalangasta solmeiltuun äitien ketjuun
ties monennessako polvessa.

Hymyilemme toisillemme.
Minä ja menneisyys.

------

Runotorstain aiheesta historia.

Joulukuun 18. päivä

joulunvihreä ilo
jäisit vierelle toviksi
puolimatkan majataloon

toivon tuike laajenisi

kuuntelisin
sanatonta hiljaisuutta

nauru
kaikuisi lasten suista

tulee se joulu

toivon
kiire taukoaa

hetkeksi hiljenee maa
arpinen sydän
aukeaa

Itsenäisyyspäivänä

kätelköön presidentti kätensä puuduksiin
metsästäköön toimittajat räikkösiä ja gröndahleja
tarkkailkoon sametteja ja sifonkeja

minun ikkunallani lepattaa kaksi kynttilää
isovanhempieni ja vanhempieni työn muistolle
amarylliksen punaisten kukintojen takana

punavihreäkultainen lahjapaperi kiertyy
pehmeiden ja kovien pakettien ympärille
eikä teippirullasta löydy päätä

kuvittelen odotuksesta punehtuneet
posket ja uteliaat silmät
pikkukädet jotka repivät paperit auki
niin äkkiä kuin mahdollista

on ihanan juhlava olo

Jatkoaika

mennyt ja tuleva kohtaavat
tulitikku leimahtaa sammuakseen
eikä kelloa tarvitse enää vetää
saati akkuja ladata
aika kutistuu origoksi
tiputusta tarkkailee hoitaja
ja syke laukasta laantuu

vielä ajan rahtuseksi

-----

Runotorstaille 69. haasteeseen.

Kotokirkko

©HML

Runotorstain 67. haaste on kirjoittaa oheisen kuvan inspiroima runo.

metsäkirkkooni menin
polulta poikkesin
honkien huminan kuulin
katsoin lintua oksalla puun

hengitin syvään
kielon jäähyväistuoksua
join uralinpihlajamettä
puroissa virtasi elävää vettä

suopursu huumasi rantain partahilla
ja iltatuulessa nuokkui valkea niittyvilla
oksiston välistä kutsui tuo ihana valo
kun oli ollut pimeää niin

suurelle salolle polkuni johti
kävelin suoraan itseäni kohti
en karhuja pelännyt enkä pahaa sutta
annoin luonnon hoitaa rampautunutta
ja lauloin elämälle kiitos

Turvattu tulevaisuus?

kuviteltu joustotunti on
menneisyyden tarttumapinta
tulevaisuuteen

vanhan tandbergin
akokelanauha kiihdyttää
tuhatta ja sataa
lopun lähestyessä

eikä tajua pysähtyä
vaikka nauha
on jo loppunut

sitten pikakelaus alkuun

-----

Runotorstain 62. haastesana on tulevaisuus.

Paradise Lost

kadotettu paratiisi
pakotti heidät
vielä kerran
katsomaan taakseen

siihen jäivät
suolapatsaiksi
kivettyineinä
pakoon pyrkijät

suojaa ei ole
tuuli tasoittaa
sade silittää
rujoimmatkin

----

Runotorstain 60. haaste on yllä oleva HPY:n puhutteleva kivikuva. Klikkaamalla kuvaa pääset tutustumaan HPY:n kuva- ja tarinamaailmaan.

Eilen 15.9.2007

Kuuntelen Ratijo Savvoo.
Koko uamun ne sammoo tavvoo.
Hesarissa julukastuva kuhtuva Sarasvuolle,
gurulle muankuululle tuolle.

Huastavat koerain vuatteista
ja pariskunnan lemmenloma-uatteista.
Niitä hänelle tarjois mualiman napa.
Tullooko tällasesta ihan tapa?

Sarasvuoko ois uuven imakon luoja
ja tuoreije tuulten Kuopijolle tuoja?
Tuo ruoja. Toeset kuuluu olevan pualesta,
toiset tuassiisa kippeenä hualesta.

Onko tämä oikia uutinen eikä feikkijä?
Suattoo olla innovuattorien leikkijä.
Ei, kyllä se taetoo olla sittennii totta,
vaikka taes männä usseelta huomiotta.

-----

Eilen riimitelty Runotorstaille vapaasta aiheesta.

Lapsenpäästäjä

lapsenpäästäjä
katkaisi napanuorasi
se oli kiertynyt
kaulasi ympäri

minä, äitini ja isäni lapsi,
tohdinko päästää irti
ja lähettää lentoon
sinut, jonka lainaksi sain
kantavatko siipesi

rakkaudella
tyrkkään sinut pesästä
jonka ovi on aina auki

-----

Runotorstaille 58. haastesanasta lapsi

uskaltaa,ei uskalla, uskaltaa

Pohjatuuli.
Pilvet piskoo.
Vaatteet päältään
rouva kiskoo.
Astuu kehtoon aaltojen.

Viipyy tovin,
taittuu kivun kärki.
Kylmää kovin,
sanoo terve järki.

-----
Kyhätty tämän aamun ensi hetkestä 57. haasteeseen kahdellakymmenellä sanalla.

Uni

Villiviinit ovat kietoneet talon
tiukkaan pakettiin,
jossa kuitenkin vetää.

Kierrän huoneita ja verantoja.
Suljen ikkunoita ja salpaan lukottomia ovia.
En ehdi, aina on jokin haka auki.

Eikä kukaan ole pyrkimässä sisään.

Salissa papukaijat kukertavat
trooppisessa sademetsässä.
Kukkien määrä hämmentää minut.
Ihmettelen, miten ne
kukoistavat hoitamatta.

Salainen puutarhani muuttuu
aurinkoiseksi Nammalakuruksi,
kun irtaudun itsestäni.

Näen itseni juoksemassa
ulos palavasta talosta
kantaen kolmea kapaloitua vauvaa
ja huudan ääntäkään päästämättä,
ettei sekään ole kenenkään syy.

-----

Runotorstain 56. haaste uni, kuva Dreamlines.

Siltasirkus

no, on tässä nyt jotakin kitkaa
kun tää autojono liikkuu nii vitkaa
joko ne sillat taas ylös juuttu
se tästä sirkuksesta vielä puuttu
nyrkkiä huitoo tuolla joku pelle
ku tietäs vaa miksi ja kelle
se on tietysti joku tirehtööri
jota oottaa iso iltakööri
onneks ei huuda nyt ambulanssi
otetaas vaikk´ esiin pasianssi
hei nyt minä nään sen verran
tää syytä on oikeesti sirkuksen herran
traktorin perässä on kuljetus leveä
ei pääse ohi, vaikk´ ois laiha ja keveä
helpolla päästiin tällä kertaa
ei tarvinnu seistä helteessä tunnin vertaa
sillat on vanhat ja uusia ne pittää
ettei ehtis tapahtua pahempaa mittää
siltajumijuttu on sen verran tuores
ett´ vastaan kahtee haasteesee yhess´ kuoress´

------

Runotorstaille haastesanaan tuore/Pakinaperjantaille sirkus

Kesäyö

yöperhosten tanssi
on niin keinuvan keveä hento
siinä on kaikki
ehkä rumban tai cha-chan poljento

aaltojen lempeä valssi
yösirkkojen sykkivä samba
jasmiinin huumaava tuoksu
sateesta painava palsa
sujuuko siltä salsa

orvokit osaavat tangoon taipua
öiseen hurmioon vaipua
kunnes yhtäkkiä alkaa villi
itikoiden katrilli

-----

Runotorstaille 53. haaste on tanssi.

Juhannuksena

minulla on punainen rusetti
hiuksissa
uudet nilkkasukat
ja kukkatennarit
pitsinenäliina ja jäätelöraha
taskussa

kaikki lähtevät saunapuhtaina
juhlatamineissa
hevoskyydillä autotien varteen
äidillä on uusi retonkileninki
isällä se ainainen valkoinen paita

kuorma-auton lava
täyttyy kylän väestä
se helposti selviää
jokaisesta ylämäestä
hiukset menevät sekaisin
eikä kampaa ole mukana
vauhti vatsanpohjaa kutittaa

kirkonkylä
koivukuja
ruusuntuoksu
puheen sorina
rippilapset
suvivirsi
urkujen
taivaallinen pauhina
kaikki aistini ovat avoinna

kahvilan luona on kioski
jäätelöraha mekon taskussa
nousen pari porrasta
kohta syön hitaasti
vohvelituuttia makeaa
- vuorovuosin
vaniljaa tai mansikkaa


Runotorstain 52. haastesana on jäätelökesä.