Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lucia-neito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lucia-neito. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. joulukuuta 2022

Valon neito, joka pimeydessä vaeltaa!

 



Elämme erikoisia aikoja! Mutta elämä rullaa eteen päin, maailman outoudesta huolimatta. Taas on Lucian päivä ja minä vuotta vanhempi.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa postaus aina syntymäpäivänäni. Niinpä teen nytkin, kynttilän valossa! Koska sähkön hinta on tätä kirjoittaessa yli 70 senttiä kilowatti. Joten pitää vain tyytyä kynttilä(kruunun) valoon.

Syntymäpäiväpostauksia on vuodesta 2014 ja jos vanhenemiseni ajatukset kunakin vuotena kiinnostaa, löydät postaukset Lucia-tunnisteella.


Päässäni oleva hattu on jo 33 vuotta vanha.
Sain sen täyttäessäni 18-vuotta erältä
silloiselta ystävältäni.


Viime vuonna oli jonkinlainen etappi saavutettu elämässä, kun täytin 50-vuotta. Nyt en edes kutsunut ketään kahville. No, kävimme Beiben kanssa edellisenä viikonloppuna syömässä ja elokuvissa. Mutta kun "the Päivä" osui tiistaille ja sattuipa samaiselle päivälle vielä kunnon talvimyrsky lumipyryineen, en halunnut ketään vaivata ajelemaan tänne meille.

Pienen täytekakun pyöräytin meille iltapäiväkahville. Koska tuo sähkön hinta on aivan mahdoton, ajattelin paistaa kakkupohjan puuhellan uunissa. Kyllä täytyy myöntää, että sisäinen babuskani paukutteli essun nyörejä, kun kakkupohja onnistui lämpömittarittomassa uunissa. Pyhimyksen lisäksi minusta löytyy näköjään babuska!


Hyvin onnistuu leivonta puuhellan uunillakin!


Olenhan minä kyllä sukua ihan oikealle babuskalle. Isäni äiti, jota pikku-mummuksi kutsuttiin pienen kokonsa vuoksi, teki kaiken ruuan ja leivonnaiset puuhellalla. Myös anoppini leipoi paljon puu-uunissa. Nämä molemmat taitavat naiset avasivat uunin luukun, laittoi kätensä sisään ja arvioivat lämpötilaa. Ilmeisesti olen itsekin nyt tarpeeksi vanha omatakseni tämän taidon. Tai sitten tuo korkea sähkönhinta saa löytämään itsestään uusia taitoja!

Nyt syntymäpäiväni paistoin kaksi joululimppua taas puuhellan uunissa. Ihan vain kokeillakseni, oliko kakkupohjan paisto puhdasta säkää. Ei ollut! Limput onnistuivat täydellisesti.


Limpuista tuli täydelliset!


Beibe on iltavuorossa, niin saan olla "pyhyyteni" kanssa ihan kerallani. Yksi ystävä soitti päivällä ja toinen poikkesi pikaisesti tuomaan joulumuistamisia työmatkallaan. Mutta siinäpä se!

Kävimme etukäteen juhlistamassa synttäreitäni
Kangasalla Trattoria Pazzissa. Otettiin
antipasto-annos alkupaloiksi.



Minulla oli suunnitelmana lähteä yksikseni hieman hummailemaan Tampereelle. Lumimyrsky sotki suunnitelmat. Mutta ei se mitään. Menen joku toinen päivä. Parempi siirtää menoaa, kun kerran pystyy. Että voi sitten juhlistaa tuleviakin syntymäpäiviään.


Minä söin pasta carbonaran pääruuaksi.
Beibe söi kuhaa sahramirisotolla.


Elämä on ihan yhtä hyvää edelleen näin 51-vuotiaana. Töitä teen vähän ja olen kotona paljon. Kysyinkin Beibeltä tänään, että ottaako häntä päähän, kun "lorvin vaan kotona". Ei kuulemma pänni, koska kämppä on lämmin, kahvit keitetty ja ruoka laitettu. Palvelu kuulemma pelaa hyvin, kun olen kotona! =D


Salted caramel pannacotta oli taivaallista!



Näitä edellä mainittuja toimintoja olen tehnyt syntymäpäivänikin aikana. Sen verran kävin liikkeellä, että hain paketin postista ja lähetin joulukortit. Lainasin yhden dekkarin kirjastosta, jonka pariin ajattelin illalla syventyä. 

Koristeltiin murujen kanssa yläkertaa
valkoinen överikuusi!


Jouluun on puoltoista viikkoa ja se kadoksissa ollut joulumielikin alkaa taas löytymään. Luntakin saatiin tänne itä-Pirkanmaalle. Kun sitä vihdoin alkoi satamaan, se ei sitten lakannutkaan ja lunta on nyt useita kymmeniä senttejä. Niin kuin taitaa olla koko Suomessa!

Jos on sähkönhinta korkea, niin on myös
auringonkukansiementenkin hinta!



Minulla on vielä kaksi pitkää työpäivää ennen joulua. Mutta koko jouluviikko on vapaana, joten nautin täydestä sydämestäni, että saan siivoilla rauhassa fiilistellä joulun tuloa. Jotain pientä ehkä leivon, teen rosollia ja jotain muuta pientä. Mutta valmiilla laatikoilla mennään. Koska Beibe ja tytär ovat "Saarioisten äitejä", he ovat hoitaneet joululaatikkopuolen tänä(kin) jouluna. En valita!

Näkymät pihapiirissä on kieltämättä kauniit!



Tyttären perhe tulee ainakin osaksi joulua tänne Leppämäkeen. Pikku-murut odottavat kovasti joulua ja Kuukunaa jännittää kovasti, mitä lahjoja hän saa. Omppukin oli ympyröinyt lelulehdestä lahjatoiveita. Vaikka en niin välitä joulun kaupallisuudesta, pidän lahjojen antamisesta. Lapsenlapsilleni haluan hankkia sellaisia leluja, joilla tiedän heidän leikkivän. Toiveet heillä ovat kuitenkin tosi maltillisia, ainakin vielä.

Kävimme murujen kanssa katosomassa elokuvissa
Mimmi Lehmä -elokuva.


Täytyy todeta, että ihan mukava syntymäpäivä, vaikkakin ihan arkinen. Ja vaikka kynttilän valossa olemisesta tykkään, taidan silti elää hieman kulutusjuhlaa ja sytyttää valot, että näen lukea tuota lainaamaani kirjaa.


Mukavaa viikkoa ja joulun odotusta teille!

maanantai 13. joulukuuta 2021

Valon neito täyttää 50-vuotta!

 

Täällä mettässä Luciat käyttää vähän erilaisia
kruunuja, kuin tuolla sivistyksen parissa!

No niin, nyt se päivä sitten koitti; 50-vuotissyntymäpäivä! En sitä mitenkään erityisesti ole odottanut, mutta en pelännytkään. Minulla on ollut tälle vuodelle tämän puolen vuosisadan juhlan lisäksi pari muutakin isoa etappia. Minun muutamaa kuukautta vaille 30-vuoden työura elintarviketeollisuuden parissa tuli päätökseensä ja valmistuin kahden vuoden opiskeluista luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta luonnonvaratuottajaksi. Joten, ihan mukavaa, että kaikki nämä ovat nyt taputeltu ja voi asettaa uusia etappeja. Tosin, en ihan vielä ala 6-kymppisiäni suunnittelemaan!


Ihanaa katutaidetta Tampereella!


Tähän vuoteen on mahtunut monia uusia asioita. Kuten esimerksi se, että olin elämäni ensimmäisessä kesätyössäni menneenä kesänä. Ja tämän lisäksi olen saanut kokea työttömyyden, jollaista en ole 80-luvun lopun kahden kuukauden kestoisen työttömän ajan jakson jälkeen kokenut. 
On ollut kovin silmiä avaavaa olla työtön. Suosittelisin kaikille! Moni asia saisi varmasti enemmän ymmärrystä siitä, että minkälainen maailma vallitsee työhaussa.

Synttärilounas!

Ja viiskymppisen vessaselfie!

Olen joka vuosi tehnyt syntymäpäiväpostauksen. Lucia-tunnisteen takaa löydät kaikki edelliset postaukseni. Niissä olen pohtinut vanhenemisen filosofiaa ja pohtinut omia tuntemuksiani elämästäni. Luin postaukset ja huomaan suunnan olevan kohti parempaa. Nyt ainakin tuntuu siltä, että elämä on tosi hyvää ja onnellista!

Ideapark Lempäälässä on upea piparkakkutalo-
näyttely!

Torttukahvit Tampereen kauppahallissa

Pidin isot juhlat jo elokuussa. Silloin juhlistin valmistumiseni jälkikäteen ja nämä pyöreät etukäteen. Oli mukavat juhlat!
Toivoin rahaa lahjaksi ja sitä sainkin. Tarkoitus olisi tehdä ulkohuussi. Suunnitelmat ovat vain lähteneet hieman laukalle! Mutta huussi tehdään, sen valmistuminen voi vaan kestää. Niin kuin moni muukin asia tällä kemällä!

Kauppahalli <3!

Olen elänyt ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni
pumpulitehtaan varjossa.

50-vuotispäiväni vietin pääosin rakkaassa synnyikaupungissani Tampereella. Minulla oli heti aamusta tapaaminen uuden osa-aikatyön suhteen. Alan vetämään luontokerhoa Tampereella ensi vuoden alusta. Olen ihan täpinöissäni, mutta vähän paniikissakin! Mutta uskon pärjääväni ihan hyvin! Ja jatkuuhan minulla kokkikerhonkin vetäminen taas tammikuussa.


Panimoravintola Plevnan irkkukahvi


Kun tulin työtapaamisestani, lähdimme Beiben kanssa Lempäälän Ideaparkiin. Tarkoitus oli mennä ihan vain tappamaan aikaa ja syömään lounasta. Olimme menossa hieman myöhemmin takaisin keskustaan elokuviin.



Ihana ja lämminhenkinen elokuva!

Kun pääsimme lounaspaikkaan, Beibe huomasi lompakkonsa kadonneen. Hän oli varma, että jos se ei ole autossa, se on jäänyt kauppahalliin kahvilaan, missä hän oli ollut sumpilla minua odotellessaan.
Lompakko ei ollut autossa ja paniikissa soittamaan sinne kahvilaan. Ja kyllä, siellä se odotteli omistajaansa! Luojan lykky, että kahvilassa on astioiden pois vienti henkilökunnan vastuulla. Kahvilan työntekijä oli sen löytänyt tiskejä hakiessaan.


Nyt löytyi ihana ravintola!

Baba Ganoush ja naan leipää, sekä mozzarella-
tikkuja mangomajoneesilla.

Syötiin lounas rauhassa ja lähdettiin lompsaa hakemaan. Olikin kuulemma kolmas löytölompakko sille päivälle tässä kahviossa.
Joimme kahvit ja söimme mokkapalan, sekä toscapiirakan puoliksi ja vuolaasti kiittelimme kahvilan henkilökuntaa!

Jättikatkaravunpyrstöjä, paistettuja kasviksia,
bataattiranut, grillattu halloumi ja erilaisia
kastikkeita.

Naudan sisäfilettä sienikastikkeella ja ranut.

Kävimme elokuvissa katsomassa dokumentin Piemontin tryffelinmetsästäjistä. Oli aivan ihana ja lämminhenkinen elokuva. Sopi hyvin tälläisille omavaraisteleville ja luonnosta, sekä eläimistä pitäville!


Paluu arkihommiin!

Kuten Voiton kanssa nenutteluun!

Meidän oli tarkoitus mennä erääseen suosittuun ravintolaan illalliselle, mutta emme saaneet pöytää sinne. Joten, menimme Sammonkadulla olevaan Zafran-nimiseen pieneen ravintolaan. Ravintola tarjoaa lähi-idän makuja skandinaavisella twistillä. Tilat olivat kivan viihtyisät ja ruoka aivan taivaallisen hyvää! Olinkin todella iloinen siitä, että rohkeasti menimme kokeilemaan ravintolaa, jossa emme ennen olleet käyneet. Tuonne menemme kyllä uudelleenkin!

Kotona minä muutuin valonneidosta joulu-
tontuksi! Säkissä vain on marsuille heiniä!

Kotona odotti ihan arkiset askareet, kuten eläinten hoito ja talon lämmitys. Nopeasti sitä laskeutuu pyhyydestään maan pinnalle. Vaikka juhlinta ja kaupungissa käyminen on välillä mukavaa, kyllä arkiset asiat ja koti on vaan parasta!

Mitään viidenkympin kriisiä en ole tuntenut. En päivän aikana, enkä ennen sitäkään. Eihän vanheneminen olen mitään kivaa. Viimeinen käyttöpäivä lähestyy vääjäämättä. Mutta jo vuosia sitten päätin, etten vaivaa päätäni ikääntymisellä, enkä vallitsevalla säätilalla. Näihin asioihin ei voi itse vaikuttaa, joten on vain ihan turhaa itsensä kiusaamista niitä miettiä. Elämä on ihanaa ja siitä pitää nauttia. Ja olla kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus täyttää 50-vuotta. Se ei ole mikään itsestään selvyys!


Ulkosauna talviasussaan 13.12.2021





sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Taas on yksi Lucian päivä takana!

 

Hehku-tontun joulukalenterissa instan
puolella enkelit
lauloivat Santa Luciaa.

Minulla on ollut tapana tehdä joka vuosi syntymäpäiväpostaus. Niitä on ollut tosi kiva lueskella jälkeen päin. Millä mielellä olen ollut minäkin vuonna vanhetessani.

En ollut toivonut mitään joululahjaa, mutta
Beibe oli hankkinut minulle 
lämpökompostorin. Huomatkaa Bowie-puukko,
millä avaan pakettia. Sen on Beibe tehnyt itse.

Siinä hänen pyhyytensä ruokkii lampaita
rikki revenneessä takissa. Ei ole ylpistynyt
tämä Lucia!

Yleisesti otan vanhenemiseni ihan kevyesti. En voi myöntää, etteikö se hieman kamalalta tuntuisi aina välillä. Mutta olen ajatellut, että kun täyttää vuosia, on ainakin vielä hengissä. Asiat siis voisi olla huonomminkin!

Ja kun kynttiläkruunua ei ole saatavilla, 
voi heittää päähänsä vaikka
katajakranssin.

Kakkukin oli vaatimaton päältä, mutta hyvää
sisältä.

Tein joskus sellaisen päätöksen, että on ainakin kaksi asiaa, mihin en voi itse vaikuttaa. Toinen on vallitseva säätila ja toinen on oma vanhenemiseni. Näitä asioita on turha ottaa raskaasti, koska ne vain ovat. Itseään vain kiusaa, kun miettii kuinka synkkää ulkona on ja miten vanha sitä onkaan.

Ostin itselleni virkatun kruunun.

Synttärikahveilla maisteltiin tyttären, omista
kirsikoistaan, tekemää likööriä.

Beibe teki hienon kynttilälyhdyn joululahjaksi
siskonsa perheelle.

Olen repinyt huumoria vuosien varrella tästä Lucian-päiväksi sattuneesta syntymäpäivästäni. Se on minusta hauskaa, toisia se saattaa ärsyttääkin. Mutta kyllä maailmaan huumoria mahtuu. Tälläistä vähän huonompaakin!

Kuukuna toi mummulle ruusuja. Hän halusi ne 
itse laittaa maljakkoon.

Kokintaitojen lisäksi hänessä on 
floristin vikaa!

Vuosien varrella vieraat ovat vähentyneet, sekä onnittelut. Mutta ei sillä niin väliä! Tänä vuonna nyt muutenkin juhlitaan kaikki juhlat ihan vain ydinperheen kanssa.
Mielenkiintoista kuitenkin huomata, että onnitteluja satoi somen kautta monelta, joka ei minua henkilökohtaisesti edes tunne. Silti ne lämmittivät kovasti! En kiillota somessa elämääni ja ehkä se siellä näkyykin. Aitoudesta olen saanut kiitosta, vaikka en someta kenenkään muun takia, kuin itseni. 
Tiedän, että vain minä itse tiedän kuka minä olen ja se riittää!

Lahjasuklaat tarjolle.

Laaduntarkkailua!


Tähän päivään mahtui paljon hienoja hetkiä. Yksi niistä oli, kun Kuukuna tuli ovesta sisälle ison ruusupuskan kanssa ja sanoi että "Iskä käski sanoa mummulle hyvää syntymäpäivää!". Oli kuulemma harjoiteltu ankarasti! ='D

Papan kanssa kuusta kaatamassa.

Ollaan saatu kaverilta hänen tekemänsä 
moottorisahaveistos. On tehty meidän
kaatuneesta koivusta. Nauroin Beibelle, että
loimuttaako hän pihatulella lohta!

Syötiin ensimmäisen kerran jouluruokia. Oli laatikkoja, rosollia ja tein Beiben pikkusiskolta saadusta sianniskasta pulled porkia. Olikin hyvää, mutta seuraavan kerran sitten jouluna.

Ompun kanssa on jo mukava leikkiä.

Likka istuukin jo niin hienosti!

Pikkusen on oksua leualla!

Beiben keskimmäisen siskon perhe kävivät kahvilla ja hakemassa joulukuusen meidän pellolta. Olikin kiva nähdä pitkästä aikaa!

Koko päivä herkuttelua!

Tyttären perhe otti myös kuusen.
Saas nähdä, selviääkö kuusi Mäyrävuoreen!

Kahviteltiin pitkän kaavan mukaan ja juteltiin mukavia. Kakkua, juustoja, keksejä ja vaikka mitä. Nyt onkin herkkukiintiö täynnä jouluun asti!

"Jorma Uotinen nuorempi" jäi mummulaan
joulukuusta koristelemaan.

Hyvin sujui, eikä yhtään koristetta mennyt rikki!



Hieno tuli!

Kuukuna jäi mummulaan yöksi ja hänen kanssaan koristeltiin yläkerran blig bling kuusi. Hieman jännitti, mitä siitäkin tulee. Tuleeko itkua, hammasten kiristelyä, rikkoutuneita koristeita ja kaatunut kuusi.
Mutta hienosti meni ja kuusi saatiin koristeltua. On tämä lastenlasten kanssa puuhailu vaan niin kivaa!

3. adventti!

Tälläinen synttäripostaus tällä kertaa! Jos sinua kiinnostaa edellisvuosien postaukset, ne löytyvät Lucia-neito -tunnisteen takaa.

Beiben näkemys Lucia-neidosta!

Leppämäki on hiljentynyt vieraista, Kuukuna nukkuu ja alan katsomaan Olavi Virta -elokuvaa Beiben kanssa. Pitäisiköhän kuitenkin syödä vielä jotain?