Kevään kaipuu -haaste

 

Herneenversotus on kevään merkki!

Sain tämän  haasteen Kirstiltä Mummon päivitykset-blogista. Kiitos haasteesta!<3

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki,  jotta Tiiu löytää ne.

Postauksen, ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta, kuvat ovat keväältä 2020. Niissä on hyvin kiteytetty se, mitä meillä keväisin tapahtuu. Joitain juttuja jää pois ja jotain tulee tilalle.

Minusta kevät kuukaudet ovat huhti- ja toukokuu. Maaliskuun loppupuolta miellän myös kevääksi. Joten, postauksetkin ovat maalis-toukokuussa otettuja.

Varma keväänmerkki on polttopuiden teko.

Viime vuoden maaliskuussa meillä oli
3 pässikaritsaa.

Tänä vuonna ei ole pupunpoikasia tulossa.

Ensimmäiset jätskit ulkona!

Ja taukokahvit tarkenee hörpätä ulkona!

Words no needed!

En ole vielä päättänyt, haudonko tipuja
tänä keväänä.

Kaalintaimet kasvihuoneessa viime maaliskuussa.

Narsissit ja lumi!

Sammakko herännyt horroksestaan kasvihuoneessa.

Huhtikuussa valutettiin koivunmahlaa.

Ja villiyrttikausi avattiin!

Huhtikuun lopulla päästiin jo järvelle!

Ruohosipulisatoa!

Niittysuolaheinää salaattiin!

Hutikuussa retiisit hyvässä kasvussa
kasvihuoneessa.

Joka keväinen taimirumba ikkunalaudoilla!

Keväinen voileipäkakku.

Kasvimaan kevät.

Toukokuun alussa retiisit tekivät jo satoa kasvihuoneessa.

Kaalintaimet lämpimässä, vaikka ulkona sataa räntää.

Pihlajansilmuja.

Vuohenputkea.

Kevään ensimmäiset avomaan kylvöt!

Kotkansiivenalut Hötsänässä!

Ihana lämpö!

Aikuisena talvehtineet perhoset alkavat
lentämään.

Mehiläiset havahtuvat kevääseen!

Kuivuri aloittaa pitkälle syksyyn jatkuvan
urakkansa!

Kasteluhommat; ihan parasta!

Jätskiä alkaa kulumaan hommien
ohessa!

Sadonkorjuuhommat täydessä vauhdissa.

Hedelmäpuut kukkivat!

Tässä tulossa koivunlehtijuomaa.

Koivunlehtijuomaa ja voikukkakeksejä.

Hommat alkavat siirtymään ulkotiloihin.
Tässä langanvärjäystä koivunlehdillä.

Jos suoraan puhutaan, minulla ei ole vielä yhtään kevään kaipuu! Olen nauttinut tästä kunnollisesta talvesta sydämeni kyllyydestä. Rakastan talvea!

Mutta kyllä palelevana ihmisenä hieman kaipaan lämpöä. Minulle kevät merkitsee paljon työtä. Toki kaikki täällä tapahtuva raadanta on vapaaehtoista, mutta silti. Siksi onkin mukavaa, että on selkeät vuodenajat ja talvella ehtii huokaista, ennen uutta kasvukautta.      

 Minulla on myös hieman haikea ja jännittynytkin olo tästä keväästä. Opiskeluni päättyy kesäkuussa ja pitäisi yrittää löytää elämäänsä jotain, millä elää. Tämäkin asia on sellainen, että ei niin kiire olisi kevään tulon kanssa! ='D

En haasta nyt ketään uusia tähän haasteeseen. Minusta tuntuu, että tämä haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa ja tavoittanut monia bloggaajia.

Mukavaa kevään odotusta kaikille!

Sinivalkoista -haaste itsenäisyyspäivän kunniaksi!

Näkymä meidän kasvimaalla viime huhtikuussa.

Sain jo marraskuussa Kivipellon Sailalta tämän sinivalkoista -haasteen. Kiitos siitä! <3 Linkistä voit käydä katsomassa Sailan upeat sinivalkoiset kuvat.

Kevätkaihonkukka viime keväänä

Haasteen on laittanut alulle Puutarhahetkiä -blogin Tiiu , tarkoituksena juhlistaa rakkaan isänmaamme itsenäisyyttä. Kiva haaste!
Tiiu on koonnut blogiinsa kaikki haasteeseen osallistuneet. Edellä olevasta linkistä pääset Tiiun blogiin niitä lukemaan.
Sain haasteen viime vuonnakin ja tästä pääset katsomaan, miten sen silloin otin vastaan.

Luumupuun valkoista kukintaa punamultaista seinää vasten

Mitä enemmän ikää tulee, jotenkin isänmaallisuus korostuu ihmisessä itsessään. Nuorempana olin jotenkin isänmaavastainen. En mitenkään radikalisoitunut tai muuten aatteellinen mihinkään suuntaan!
Mutta jotenkin 80 -luvun kaupunkilaisnuorena kaikki sellainen suomalainen "junttimeininki" ärsytti kovasti. En juurikaan kuunnellut kotimaista musiikkia. Vaikka Dingo -huumaan sotkeuduin minäkin aikanani!

Omenapuu, koivu ja sinitaivas! <3

Vaikka maalla viihdyinkin lapsuuden ja nuoruuden kesinäni, maalle muutto olisi ollut jotenkin ihan kamalaa silloin.
Onneksi löysin kuitenkin itseni ja sen mitä olen! Nyt en voisi kuvitellakkaan asuvani kaupungissa, vaikka sen sykkeestä välillä nautinkin.

Näkymä meidän pihasta!

Sinivalkoisuus onkin minulle enemmänkin mielentila. Olen onnellinen suomalaisena, enkä kaipaa kaukomaille. Ja rakastan asua maaseudulla! Vaikka kaupungiksi tätä syrjäseutua nykyään tituleerataan...

Jättilaukka

Jotenkin minun rakkauttani kotimaata kohtaan vankistaa täällä olevan luonnon kauneus. Ei paljon suomalaisempaa näkymää voi olla, kun valkoinen hanki ja sininen taivas sitä vasten. Ja vaikka me kaikki tällä maapallolla olemme saman taivaan alla, silti sinivalkoinen taivas merkitsee minulle vahvasti suomalaisuuden symbolia.

Me vietämme itsenäisyyspäivää tänä vuonna vaihtelevin touhuin. Beibe lähti veljensä kanssa ennen aamunsarastusta jänismetsälle ja minä jäin kotiin keittelmään kukkoviillokkia viime viikolla teurastamiemme kukkojen koivista. Illasuussa lähdemme katsomaan isääni Tays:iin. Hän on siellä toipumassa sydänleikkauksesta.

Mä ja kyyttökuningatar Hehku joskus viime kesänä! <3

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille ja onnea Suomi!