Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. elokuuta 2020

Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!




Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.


Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana


Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!


Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.



Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.


Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!


Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!


Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!


Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!


Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä


Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.


Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!


Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.



Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.


Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.


Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!


Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!


Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.



Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.


Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!


Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3


Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?


tiistai 11. elokuuta 2020

Yö teltassa!


Ohjeet teltan kasaamiseen. Huvittaa tuo, että purkamiseen
ohjeistetaan tekemään päinvastoin kuin kasaaminen.

Koulun Kestävällä tavalla toimimisen -tehtävissä on yhden yön retkihaaste. Nämä Moodle -tehtäväthän ovat kuulemma sellaisia, että niitä ei välttämättä kaikkia tarvitse tehdä. Voi tehdä, jos haluaa. Mutta minä olen niitä kyllä yrittänyt tehdä ja palauttaa, koska minun Ketaton kurssini on jäänyt hieman vajavaiseksi kevään aikana Osarassa etäopiskelun takia. Olen ajatellut optimistisesti, että kun teen ahkerana tyttönä näitä verkossa annettuja tehtäviä, kuittaan niillä ehkä puutteeni vaikkapa siinä suunnistuksessa. Taitaa olla toiveajattelua, mutta koskaan ei voi tietää!


Ei muuta kuin telttaa pystyyn!

Olin kyllä koko kevään ajatellut ottaa härkää sarvista ja oikein suunnitella jonkinlaisen yön yli retken. Mutta kun on ollut vähän kaikkea!

Hyvinhän kasaaminen sujuu!

Alkukeväästä oli Kuukunan sydänoperaatio ja sitten Neelan syntymä. Nämähän vaikuttivat meihin niin, että meillä ei siis ollut mahdollisuutta elukka- ja kotivahteihin.

Koska Beibe tulli töllistelemään touhujani, nakitin
hänet kuvaajaksi.

Sitten olikin jo taas koulua lähiopetuksena ja se toi omat kiireensä. Keväällä muutenkin linnut lauloivat yötä päivää ja eihän silloin kukaan ulkona nukuttua saa. Ja seuraavaksi tuli hyttyset, polttiaiset ja paarmat. Seli, seli!



No, sitten kun olin suunnitellut ajankohdan olevan retkihommille sopiva, isäni sairastui ja kuoli. Tämä vei sen verran voimia ja aikaa, että retkeily ei tullut mieleenkään.

Vanhana telttailijana kuitenkin kasaus sujuu ihan kuin
ei mitään!


Kaikki nämä edellä mainitut kuitenkin taitaa olla tekosyitä! Kyllähän meillä nyt teltan pystyyn saa ihan minne vaan. Ja eikä se nyt olisi ollut kuin järjestelykysymys mennä vaikka ihan lähimetsään yön yli retkelle.


Huomatkaa keskittynyt ilme! ='D


Suurin syy saamattomuuteeni tämän koulutehtävän suhteen on ollut se, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa ulkona nukkuminen. Ei siis kiinnosta ja toiseksi kaikki nämä vaivani ei kyllä tykkää yhtään kroppani maassa makuuttamisesta.

Sadesuoja päälle!


Mutta edellisenä viikonloppuna päätin, että nyt se tapahtuu. Me nukumme teltassa! Siis me, koska aioin pakottaa Beiben mukaani "nauttimaan" tästä ihanasta yöstä luonnonhelmassa. Eli meidän pihassa!

Tässä näkee tyypillisen työskentelyasentoni.

Kun ei kyykkyyn pääse, niin sitten ollaan selkä suorana!


Olen miettinyt tosi paljon sitä, että miten voin opiskella luontoalaa, kun en harrasta vaelluksia ja nuku ulkona. Jotenkin luontoihmisen streotypiaan kuuluu kiipeillä vuorilla, laskea koskea, maastopyöräillä, kerätä rinkkaansa kaikkien Suomen kansallispuistojen merkit ja mielellään käydä vähän ulkomaillakin eräilemässä. Ja kun minä en tee mitään näistä edellämainituista!

TaDaa!


Eräs nuorempi opiskelijakaveri nukkui kevään jaksoilla ihan vain omasta halustaan ulkona teltassa asuntolan takapihalla. Hän sitä puhuikin, että oli hieman hämmästellyt, että luontoalan opiskelijoista löytyy paljon sellaisia, jotka eivät ramppaa kansallispuistoissa ja yövy kesällä ulkona.

Tuntuu kovalta!


Minähän olen todella paljon ulkona. En harrasta mitään varsinaista liikuntaa siellä, vaan liikuskelen ja luontoilen. Meiltä löytyy niin paljon lähiluontoa ihan kodin läheltä, että tuntuu hieman hassultakin lähteä johonkin kovin kauas luontoon liikkumaan. Mielestäni ei ole niin kestävällä tavalla toimimistakaan, jos ajelee autolla ympäri Suomea vain luonnossa liikkuakseen.

Kyllä tästä selvitään!


Kyllähän me ollaan jonkin verran nyt korona-aikaan käyty lähiseutujen luontokohteissa päiväretkillä. On ollut kyllä tosi kivoja reissuja eväineen! Ihania maisemia ja luontokokemuksia ollaan nähty ja saatu, kun kasvillisuus ym. on hieman erilaista kuin näissä kotinurkissa.

"Miten täältä pääsee pois?

Meillä on teltta. Kolmen hengen Halti, jonka Beibe on joskus vuonna "miekka ja kivi" hankkinut. Tytär on sillä joskus kavereiden kanssa nukkunut ulkona ja ompa se ollut kasattuna meidän aittaankin.
Ainakin yhtenä juhannuksena ollaan koko perhe anoppilassa siellä nukuttu, jopa useampi yö.

Jos yöllä tulee kylmä tai tuskia, ei ole pitkä matka kotiin!


Tehtävän annossa oli, että pitää itsenäisesti suunnitella retki. Valita leiripaikka, suunnitella reitti, sinne olisi hyvä mennä julkisilla tai vaikkapa kävelle, miettiä varustus ja mitä retkellä syötäisiin. Myös leirin pystytys piti hoitaa itsenäisesti ja kaikki muukin piti tehdä ihan itse, vaikka kaverin sai ottaa mukaan.

Yön pimeydessä otsalamppujen valossa kohti
yösijaa!

Minusta nämä kaikki toteutuivat! Tämä retki paikkoineen, reitteineen, varustuksineen ym. oli todella tarkkaan suunniteltu. ='D Lisäksi minä kasasin leirin ihan yksin. Se on sitten asia erikseen, mitä mieltä opettaja tästä on!


Pieni retkilamppu toimitti kattovalon virkaa!
Petivaatteet toin ihan sisältä meidän sängystä. Patjana meillä oli paksu petauspatja, mikä kuitenkin osoittautui ihan liian ohueksi. Olin katsellut kaupasta sellaisia paksuja makuualustoja, mutta ne olivat loppu. Tyttärellä olisi ollut ehkä lainata paksu ilmapatja, mutta en muistanut kysyä.



Otsalamput, pieni retkivalaisin, pullo itse tehtyä mehua, paljon vaatetta, ylimääräinen peitto ja villasukat. Siinä oli meidän yön yli retken varustus.

Pipokin minulla oli päässä, mutta se oli jo
hätävarjelun liioittelua!

Pahimmat pelkoni telttailussa oli ne, että en saisi unta, minulla olisi kipuja, linnut metelöisivät ja kukko alkaisi kiekumaan auringon noustessa.

Silmälasit turvassa roikkumassa.

Yllätyksekseni sainkin nukahdettua melkein heti. Olin ehkä stressannut koko päivän itseni väsyksiin miettimällä yötä ja telttailua.
Kylmäkään ei tullut, vaan päinvastoin kuuma. Kaksi ihmistä lämmitti yllättävän hyvin pikku kupoliteltan! Kosteutta sen sijaan yöllä riitti ja petivaatteet olivat kuin suoraan pesukoneesta tulleet. Nekin kyllä alkoivat kuivumaan auringon noustessa.

Lakritsa tuli aamulla katsomaan, että mitä ihmettä noi puuhaa!

Yllättävän helposti yö teltassa kuitenkin meni. En herännyt kuin ehkä sata kertaa! Kipuja oli olkapäässä, polvissa ja selässä. Beibellä oli ottanut lonkkiin ja selkään. Lisäksi kun hänellä ei ollut happikonettaan mukana teltassa, hänellä oli hengityskatkoksia. Hänellä kun on uniapnea.
Mutta tämä oli ihan mielenkiintoinen ihmiskoe. Näköjään näilläkin vaivoilla varustettu ihminen selviää hengissä, pienillä vaurioilla yön telttamajoituksesta.
Herkkuahan nukkuminen kovalla patjalla ei ollut, mutta ehkäpä paksummalla voisi kokeilla uudemman kerran.

Beibe singahti aamulla teltasta sisälle keittämään kahvia.
Ihan siis kahvinkeittimellä!

70-80 -luvuilla tuli paljon nukuttua teltassa. Telttailuhan oli ihan sitä sen ajan touhua! Kakarana mökillä ja mummuloissa yövyttiin aina kesäisin teltassa.
Tätä kyllä minäkin haluaisin omille lapsenlapsilleni jakaa. Muksuillehan kaikki tälläinen on elämystä ja olisi ihanaa ensi kesänä Kuukunan ja Ompun kanssa nukkua mummulassa öitä teltassa. Mutta se paksumpi patja on kyllä ensin hommattava!