Rakkautta ja maan antimia: rakentaminen

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakentaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. huhtikuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 4: Leppämäen vesiasiat ja uusi ulkki

Huhtikuussa ollaan ja valon määrä on lisääntynyt valtavasti! Maaliskuun viimeisellä viikolla tänne itä-Pirkanmaalle satoi parikymmentä senttiä lisää lunta, mutta silti on niin keväistä päivisin. Tykkään kovasti tällaisesta kunnon keväästä, joka on pitkä. Öisin on ollut parhaimmillaan pakkasta -21 astetta, mutta päiväsaikaan auringossa 15:kin astetta lämmintä. Ihania ulkoilukelejä!

Huhtikuun ensimmäisenä maanantaina on siis aika taas Suuntana omavaraisuus-postaussarjan. Kello 9 aamulla omavaraisuus yhteisön bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan postauksensa, jonka aiheet on päätetty etukäteen. Huhtikuun aiheina on mm. huussi ja vesiasiat. Myös kuulumisiaan ja suunnitelmien edistymisestä voi aina kertoa.

Suuntana omavaraisuus blogiyhteisön perustajina toimivat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Satu kerää meidän postausten linkit yhteen, joten meidän tehtäväksemme jää kirjoittaminen ja linkin lähettäminen Sadulle määräaikaan mennessä. 💓

Suuntana omavaraisuus -postaukseni löytyvät tunnisteiden takaa: suuntana omavaraisuus, blogiyhteisö, yhteispostaus, omavaraisuus.

Vuoden 2023 postauksiin pääset alla olevista linkeistä:

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Juuri maaliskuun postauksessa mainitsin kaksi asiaa blogiin kirjoittamisesta. Toinen oli se, että pitäisi kirjoittaa enemmän postauksia eläimistämme. Toinen asia oli, että onneksi olen saanut kirjoittaa enemmän iloisista asioista vuosien varrella, kuin surullisista. No, kävipä sitten niin, että seuraava postaus olikin muistokirjoitus Mauri-mäyräkoirastamme.

Mauri oli sairastellut jo tovin verran ja ikääkin sillä oli muutamaa viikkoa vaille 14-vuotta. Nämä asiat eivät kuitenkaan surua koiran poismenosta lievennä, vaan on ollut tosi outoa olla ilman koiraa. Monia asioita on vuosiin mahtunut, missä koira on ollut mukana. Maurin muistokirjoituksen pääset halutessasi lukemaan tästä .

Mauri rakasti pötkötellä kasvihuoneen
lämmössä!❤

Kaikki keväthommat oikeastaan tyssäsivät koiran lopetukseen ja olen ollut itsekin kovassa flunssassa. Beibe oli maaliskuun viimeisen viikon lomalla ja minun oli aikomus sillä viikolla laittaa iso kasvihuone valmiiksi istutuksia varten ja kylvää sinne jo ainakin retiisiä. Mutta aikomukseksi jäi! Joutaahan tässä vielä. En jaksa stressata asioilla, joille ei voi mitään. Ja vuosien kokemuksesta tiedän, että ihan ajallaan kaikki on sitten valmista. Eipä lämmittämättömiin kasvihuoneisiin saa mitään istutettu vielä vähään aikaan.

Beibe on käynyt pilkillä ahkerasti!

Esikasvatuksia olen tehnyt sisätiloissa. Taas ollaan siinä tilanteessa, että melkein alkaa miettimään sitä mihin seinään alkaisi puhkaisemaan uutta ikkunaa. Vaikka en mielestäni ole mitenkään lähtenyt laukalle esikasvatusten suhteen, ikkunalaudat ovat olleet valmiiksi täynnä viherkasveista ja talvetuksessa olleista pelargonioista. Vanha talo pienine ikkunoineen, ei ole omavaraistelijan paras ystävä!

Muista eläimistä sen verran, että Tippi-uuhi on kantavana ja Aslak-pässi palautettiin kotiinsa. Tipin laskettu aika on toukokuun loppupuolella. Aika myöhään, mutta en halunnut karitsoja kylmään aikaan.

Siinä missä Avensiksen perä vetää kaksi uuhta
ei pässejä sinne mahdu kuin yksi!

Kaneja en ole vieläkään astuttanut, mutta senkin vielä ehtii. Kanantipuja en taida sittenkään haudottaa tänä vuonna. Toson Kuukuna ilmoitti, että hän haluaisi "tehdä" tipuja, koska hän niin pitää niistä!

Meillä on tällä hetkellä 14 kanaa ja kukko. Katsotaan sitten ensi vuonna, kuinka paljon vanhimmista kanoista on hengissä.

Pupsi

Kuukuna halusi,että Fudge-pupun
nimi vaihdettaisiin Nöpöksi. No, mikäs siinä!

Mutta kukko taitaa mennä vaihtoon, taas! Jyväkurkku kävi Beiben kintuille keväthuumassaan ja nokkaisi säären verille. Tuli vaan päälle, vaikka Beibe sitä hieman ojensi.

Tämä oli nyt kolmas kukkokokeilu Synkkä-kukon jälkeen. Kaikki ovat olleet konehaudottuja ja itse kasvatettuja. Kuten oli Synkkäkin. Ajattelin nyt kokeilla vielä ostokukolla. Sellaisella, joka tulisi jostain muualta.

Orpington-kukot ovat tyypillisesti hyvin rauhallisia. En tiedä missä menee vikaan, että nyt monta nuorta kukkoa on tullut päälle. Ovathan ne hyviä kukkoja kanoille, mutta näin isojen lintujen kanssa ei kyllä viitsi alkaa kukkotappeluun.

Perinnesaunottajakoulutukseni jatkuu huhtikuussa lähiopiskeluna. Aiheena ryhmäsaunotukset ja harjoitellaan saunalauluja ja -loitsuja. Toivottavasti tervehtyisin ja pysyisinkin terveenä, jotta pääsisin siihen osallistumaan.

Vihdontaharjoittelut ovat jääneet vähäisiksi tämän jatkuvan sairastelun myötä. Mutta enpä ole siitä kovinkaan huolissani. Asioiden on tapana järjestyä!

Murut auttavat mummua saunan
lämmityksessä.

Beibe on aloitellut keväiset puuhommat. Hän jo syksyllä laittoi puita haloiksi ja rankoja hinasi liiterille. Nyt hän on niitä pikkuhiljaa alkanut pätkimään klapeiksi. Lisää puita pitäisi kaataa, koska nämä eivät vielä riitä, mutta en ole antanut lupaa kaataa, ennen kuin ovat lehdessä. Tarvitsen nimittäin vihta-aineita!

Mennääs sitten noihin huhtikuun aiheisiin! Ensin asiaa vedestä. Meillä Leppämäessä on nykyään kunnanvesi. Puhdasvesi, kuten jätevesikin tulee/menee putkia pitkin vaivattomasti. Koska tilan nimikin sen kertoo, asumme mäellä. Joten jätevedelle on meidän tontilla oma pumppaamo, leikkisästi nimettynä "Paskavatkaamo", joka pilkkoo jätteet ja pumppaa ne eteenpäin.

Olemme olleet kunnallistekniikkaan liitettynä noin 10 vuotta. Siihen, miksi otimme maksullisen puhtaan veden, on muutamia. Meillä on myös kaksi kaivoa, mutta niistä loppui aina kesän mittaan vesi. Kyllästyimme raahaamaan kanistereilla palolaitokselta käyttövettä itselle ja elukoille.

Yksi suurimmista syitä päätökseen oli aikanaan Kuhmalahden liittäminen Kangasalaan. Liittymämaksut nousivat pakkoliitoksen myöstä sellaisiksi, että pelkäsimme ettei meillä olisi varaa myöhemmin ottaa kunnallistekniikkaan. Kuhmalahden kunnan aikana vesiliittymä maksoi murto-osan Kangasalan hinnoista.

Ja tietysti tulevaisuuteen katsominen ja toteaminen, että emme enää nuorene, oli yksi syy. Olemme kuitenkin kumpikin eläneet lapsuudessamme alkeellisissa olosuhteissa ja täällä Leppämäessäkin sitä tehtiin yli kymmenen vuotta.

Se vaikka olemmekin kunnallisen vesihuollon piirissä, ei tarkoita että vettä tuhlattaisiin. Maksettua käyttö- ja jätevettä meillä menee noin 48 kuutiota vuodessa.

Meillä ei ole edelleenkään suihkua ja vesi peseytymiseen lämmitetään joko padassa tai isossa kattilassa puuhellalla. Ulkosauna lämpiää ahkerasti ja kesäisin peseydymme ulkona.

Kaksi kaivoa meillä on edelleen. Alkuperäisistä vanhoista kiviarkkikaivoista toinen täytettiin ja sen viereen räjäytettiin uusi kaivo. Tämä jouduttiin tekemään oikeastaan sen vuoksi, että kuntaliitoksessa Kangasalan kaupungin, silloisen kunnan, virkamiehet olivat hukanneet meidän vesiliittymäsopimuksen ja putkien veto viivästyi. Emme halunneet olla ilman käyttövettä, joten teimme uuden kaivon. Kaivon tekeminen maksoi muistaakseni noin 4 000 euroa.

Se olikin jälkijunassa ajateltuna viisas ratkaisu, koska pumppaamme tästä kaivosta kesän kasteluveden kasvimaallemme. Ja onpahan kunnon kaivo, kun ei koskaan tiedä mitä tässä hullussa maailmassa tapahtuu!

Tämän lisäksi keräämme kasteluvettä ja eläinten juomavettä sadevesitynnyreihin ja -tankkiin. Onhan siis meidän laskennallinen vedenkäyttömme paljon suurempaa, kuin tuo edellä mainittu määrä, mistä maksamme oikein rahaa. Mutta ei maksullisella vedellä pystyisi tällaisia viljelyksiä pitämään, eikä eläimiä juottamaan.

Kellarissa on vesimittari, sekä sulkuhanat.
Myös pumppu omalle kaivolle.

Sisällä meillä on vesivessa. Meillä oli vanhan navetan päädyssä ulkohuussi eli ulkki. Se olikin ahkerassa käytössä! Mutta kun navetta purettiin , jäi Leppämäkeen ulkin vae.

Kaksi vuotta sitten täytin 50-vuotta ja "törkeästi" pyysin lahjaksi rahaa uuteen ulkkiin. Ja sainkin lahjarahaa ihan mukavasti! On iso kynnys ruinata rahaa näin jo varttuneella iällä, mutta toisaalta en halunnut mitään tarpeetonta krääsää lahjaksi. Ja jälkikäteen kyllä kuulin monelta, että oli kiva, kun tiesivät mitä minulle antaa ja raha tulisi tarpeelliseen kohteeseen.

Ulkki rakennettiin kodan viereen.

Ulkin rakennus oli pitkä projekti. Niin kuin kaikki täällä meillä tuntuu olevan! Juhlani olivat elokuussa, talvella tilattiin itse asioimispönttö netinkautta ja vasta keväällä 2022 alkoi ulkin rakentaminen.

Minähän en siihen ihan kauheasti osallistunut. Rakentaminen oli Beiben lahja minulle. Suunnitteluun osallistuin sen verran, että nöyrästi vaan nyökyttelin Beiben ehdotuksille. Sentään sisältä maalasin seiniä ja olen pari sisustuksellista juttua sinne tehnyt. Muuten ulkin suunnittelu ja rakentaminen on Beiben käsialaa.

Koko viime kesän ja syksyn käytimme ulkkia tosi ahkerasti. Kun aamuisin lähdin koiran kanssa aamupissalle, poikkesin itsekin ulkissa tekemässä tarpeeni. Ulkki oli kätevä siinäkin mielessä, että ei tarvinnut kesken pihahommien lähteä sisälle pissimään ja kakkimaan.

Ulkki sisältä

Meillä on ulkissa Kekkilän kompostoiva pönttö. Siinä on virtsalle erillinen putki ja pissa menee kanisteriin. Se kyllä tuppaa täyttymään tosi nopeasti.

Näin talvella emme ole käyttäneet ulkkia juuri ollenkaan. Virtsaputki on nyt asennettu niin, että mahdollinen pissa menee isoon säiliöön kakan kanssa. Tämä syystä, että erillinen pissakanisteri tietysti jäätyisi pakkasilla.

Muuten olemme olleet ainakin näin vähän käytön jäljiltä ihan tyytyväisiä ulkkiin pönttöineen. Tulevana kesänä se varmasti tuleekin kovalle käytölle.

Minulla on paljon kuvia ulkin rakentamisesta ja kaikki kuititkin on tallella. Joten jossain vaiheessa teen kunnon postauksen ulkista ja sen tuomista kustannuksista.

Tämmöisiä asioita tällä kertaa! Käykäähän tutustumassa toisten bloggaajien kirjoituksiin kuukauden aiheista. Linkin postauksiin alla!

Huhtikuu

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/sadevesitynnyri-puutarhaan

Maijalassa https://www.maijalassa.com/vetta/

Apilankukka https://apilankukka.fi/vesi

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2023.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/04/puutarhan-kasteluvesi-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/04/merkkeja-kevaasta.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/04/puhdasta-vetta-ja-puhdasta-lannoitetta.html

Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/04/miten-autan-kestavaa-kehitysta.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17188

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-omavaraisempaa-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-vesi-ja-huussi

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2023

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/04/unelmana-omavaraisempi-elama-sadeveden.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/04/03/huhtikuu-23-vesi

Oikein ihanaa huhtikuuta kaikille! Ja älkää hermoilko turhia kevään tulon kanssa. Kyllä se sieltä vielä tulee ja sitten taas juostaan kieli vyön alla kaikkien tekemättömien töiden perässä!

maanantai 4. lokakuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 10; Leppämäen rakennukset ja rakennusprojektihaaveet

Se on syksy nyt! Kesä tuli ja meni ja hyvä niin. Allekirjoittanut ainakin odottaa jotenkin syksyn syvenemistä ja talvea. Mennyt kesä oli minulle raskas ja jotenkin elän nyt sellaista lamaantumisen vaihetta. Ei oikein mikään huvita, hommiin ei saa tartuttua ja jaksaminenkin on vähän sitä sun tätä. Vaikka kerrankin minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa!

Olen ollut työttömänä pari kuukautta. Yksi lupaava työ kuivui kokoon, kun sieltä ei sitten otettukaan enään mitään yhteyttä, vaikka niin oltiin into piukeena tälläistä "moniosaajaa" palkkaamassa.

No, en kyllä itsekkään perään kysellyt! Jotenkin kun on tässä omia asioitaan viimeiset vuodet hoidellut ja yrittänyt saada itseään terveemmäksi ja opiskella uutta ammattia, ei vaan enään jaksa olla tyrkky.

Yksi osapäivätyö minulla on, mistä pidän hulluna. Olen vetämässä yhtä harrastekerhoa kerran viikossa kehitysvammaisille. Kerho on kokkikerho ja hirmu mukavaa touhua. Tälläisiä töitä kun saisikin tehdä enemmän!

Kokkikerholaisten kanssa tehtiin pizzoja
käyttäen tortillalättyjä pohjina.

Aloitetaan kuulumisilla tämän kuukauden suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan lokakuun postaus. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kello 9 aamulla yhtäaikaisesti postauksensa, jonka aihe on annettu etukäteen. Tämän kuukauden aiheena on tosiaan rakennukset ja rakennusprojektihaaveet. Ja tietysti voi aina kertoa ne kuulumiset ja suunnitelmien edistymiset. Satoasiathan kiinnostavat myös aina!

Vielä on ollut lämpimiä päiviä
ulkona kahvitteluun.

Rakkautta ja maan antimia -blogin Suuntana omavaraisuus 2021 aiemmat postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Edellisten vuosien postaukset löytyvät tunnisteilla omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö.

Suuntana omavaraisuus sarjat ovat Tsajut-blogin Sadun ja Korkeala-blogin Heikin yhdessä kehittämä blogisarja ja he meitä muita luotsaavat tässä kirjoittamisessa.

Muiden bloggaajien tämän kuukauden postauksiin löydät linkit tuttuun tapaan oman postaukseni lopusta.

Käytiin Kuukunan kanssa katsomassa Ryhmä Hau
elokuva. Oli vähän turhan pitkä ja jännäkin
3,5-vuotiaalle.

Aika on kulunut pitkälti ulkoillen, marjastaen, sienestäen, lankoja värjäillen ja kotona möllöttäen. Kasvihuone tuli yhtenä viikonloppuna tyhjättyä ja pestyä. Siellä ei oikeastaan ollut kuin muutamia tomaatteja, pari kurkkua ja aikasmoinen setti chilejä. Tomaatit olin latvonut jo elokuun alussa, joten ne ehtivät kypsyttämään satonsa, eikä tarvinnut tuoda sisälle vihreitä tomaatteja kypsymään.

Beibe pesee harjalla ja minä huuhtelin perässä.

Porkkanastakin saimme yllättäen satoa monia kiloja! Olin viime syksynä kylvänyt siemenet lavaan ja sen jälkeen en ollutkaan niille tehnyt mitään. Paitsi oltiin kesällä vähän suoraan syötäväksi haettu.

No, kun menin siivoamaan lavaa, niin sieltähän nousi ihan kivan kokoista porkkanaa ihan hyvä määrä. Kiva juttu! Niitä ollaankin nyt syöty tuoreeltaan ja loput ryöppään pakkaseen keittoja varten.

Valkosipulit nostin jo aikaa sitten. Olin varma, että olivat jo alkaneet aukeemaan, mutta onneksi vain muutama oli auennut. Valkosipuleista osa pitäisi vielä istuttaa maahan takaisin, mutta odottelen ilmojen kylmenemistä.

Tavallisesta sipulista tuli huono sato. Loppukesän märkyys mädännytti osan suoraan lavoihin. Mutta kyllä nämä säilyneet varmaan lähemmäksi joulua riittävät. Toisaalta, istutin ensimmäiset istukassipulit muistaakseni huhtikuussa kasvihuoneeseen ja olemme koko kevään, sekä kesän syöneet omaa sipulia. Joten, ehkä keskellä talvea ostettu edullinen kotimainen sipuli on ihan sallittua käyttää.

Purjot kasvatin itse siemenestä. Ne ovat vielä kasvulavoissa. Enkä kyllä pidä kiirettä niiden korjaamisella, koska niitä ei pikku pakkanen pilaa.

Kesäkurpitsaa ollaan saatu syödäksemme koko kesä. Ollaan syöty niitä niin ahkerasti, että pakkaseen niitä ei sitten riittänytkään yhtään. Se ei kyllä haittaa yhtään!

Talvikurpitsaa tuli kolme isoa möllykkää yhdestä taimesta. Niistä riittääkin ainekset moneen sosekeittoon, sämpylätaikinoihin ja jos vaikka leipaisisi kurpitsapiiraankin. Viime vuonna tein jouluksi kurpitsalaatikkoa ja se oli tosi hyvää!

Perunat ovat myöskin vielä maassa. En osaa arvioida yhtään, kuinka paljon sieltä kellariin piisaa. Istutimme perunat tosi myöhään, toukokuun lopulla. Alkukevät oli täällä itä-Pirkanmaalla niin kylmä ja märkä, että pelkäsimme mukuloiden mätänevän kylmässä savimaassa. Istuttamisen myöhäistäminen osoittautuikin hyväksi ideaksi ja olemme saaneet syödäksemme hyvät määrät perunaa.

Enkä kyllä vieläkään pidä kiirettä loppujen pottujen kanssa, koska kellari on aika lämmin. Meidän keltsu on talon alla ja se on ihan hyvä säilytykseen. Mutta se lämpiää kesällä kovin ja syksyisin viileneminen kestää kauan.

Viinirypäleet tekivät hyvän sadon.
'Zilgat' syötiin ja mehustettiin
jo aiemmin. Nämä 'Beta' rypäleet
puristettiin tuoremehuksi.

Mehua on keitetty jonkin verran ja varsinkin omenamehua on puristettu. Meillä ei vielä omat puut juuri tuota, vanhaa 'Antonovkaa' lukuun ottamatta. Mutta saimme hakea Beiben siskon mökiltä punakanelia ja siitä olemme puristaneet tuoremehua pakkaseen.

Mietin tilaavani ensin hanapakkauksia mehulle. Mutta sitten me päädyimme pakastamaan mehut jo vuosia käytössä olleisiin pakastuspulloihin, sekä pestyihin maitotölkkeihin. Jotenkin tuntui turhalta ostaa yli euron maksavia hanapusseja, vaikka niissä mehu olisi pastöroituna säilynyt huoneenlämmössä.

Ehkäpä vielä pitää setti puristaa noista antonovkista. Niistä vaan ei tule ihan niin hyvää mehua, koska ovat vielä raakoja. Nehän säilyvät kellarissa pitkälle kevääseen. Ja hillohan niistä tulee aivan mielettömän herkullinen!

Syksyn teurastuksetkin on vielä tekemättä. Pitää odotella kelien kylmenemistä. Meiltä lähtee yksi uuhikaritsa eloon ja kaksi teurastetaan.

Kukkonuorikoita on kymmenkunta, joten "broilerin"lihaa saadaan pakkaseen parin vuoden tauon jälkeen. Kaupasta en siipikarjanlihaa osta kuin joskus harvoin, jos sitä saa punalaputettuna.

10 kukkoa olisi aikomus teurastaa.

Mennääs sitten niihin rakennuksiin! Leppämäessä asuintalo on pieni, vuonna 1929 rakennettu tölli. Se on ollut alunperin ihan pieni, keittiön ja tuvan mökkerö, jota on sitten silloisen perheen kasvaessa laajennettu. Viimeisin "elintasosiipi" eli pesuhuone ja sauna, on valmistunut 1995.

Talo alkaisi olemaan auttamatta uuden ulkoverhouksen tarpeessa. Samoin pesutilat sisällä kaipaisivat päivitystä, kuten keittiökin. Nämä ovat ehkä sellaisia varovaisia projektihaaveita, tosin aika mittavia ja hinnakkaita.

Eihän tämä meidän tölli mikään satulinna ole,
mutta ajaa asiansa.

Tontilla on pieni ulkosauna, joka ollaan remontoitu. Ulkovuorausta entrailtiin aikanaan ja sauna on maalattukin useampaan otteeseen näiden yli 20 vuoden aikana. Beibe teki uudet ikkunat itse saunaan. Ulkosauna on meille rauhan tyyssija ja rentoutumisen paikka. Se on käytössä ympäri vuoden, ehkä ihan kovimpia pakkasjaksoja lukuunottamatta.

Ulkosaunan vieressä on Beiben rakentama patakatos. Koska purettiin saunan sisällä oleva kiinteä pata, tarvittiin jokin paikka, missä lämmittää pesuvedet. Saatiinkin yhdeltä kaverilta hänelle tarpeeton saunan pata ja sen ympärille katos sitten rakentui.

Ulkopata on ollut kovalla käytöllä. Siinä lämpiää talvella eläimille vettä. Siihen on vaihdettava sisäpata, jossa keitellään puhdistettavia kalloja.

Kesäisin lämmitämme padalla päivittäin vettä itsemme peseytymistä varten. Padan vierellä on laakea kivi, jossa on kiva seistä itseään pesten. Ulkona peseytyminen on meille arjen luksusta!

Puuliiterinä meillä toimii vanha heinälato. Se on ollut tosi kätsy muuten, mutta sijainti logistiikkaa ajatellen vähän huono. Sirkkelöitävät puut on hieman hankala kuljettaa liiterille, mutta siitäkin on selvitty.

Puuliiteriin olemme vaihtaneet uuden katteen. Saimme joskus purkaa kattopellit eräästä romahtaneesta puimalarakennuksesta.

Saimme myös hakea uutta, vanhaa seinälautaa itse purkaen eräästä purettavasta liiteristä. Saimme niillä uusittua etuseinän laudoista.

Liiteriä emme ole halunneet maalata, koska se on mielestämme kaunis tuollaisena kulahtaneena. Näyttää livenä paremmalta kuin kuvassa!

Vanha navetta purettiin pari vuotta sitten. Se oli tullut matkansa päähän oikeastaan jo silloin, kun tänne muutettiin. Ihmeesti se vaan pysyi pystyssä vielä parikymmentä vuotta lisää ja majoitti kaneja, kanoja, yhden lehmän ja pari hevostakin siellä ehti asua.

Haaveena, lähinnä minun, olisi saada joskus kesäkeittiösysteemi navetan perustusten paikalle. Olen istuttanut siihen ympärille kukkasia, hedelmäpuita ja viimeiseksi siirsin pari ruusua kivijalan viereen. Harmittavasti sokkelit on aikanaan valettu todella huonosta betonista ja se on murentunut jo pahasti. Pitäisi tavallaan tehdä uudet perustukset, jos kesäkeittiötä tähän joskus halajaa.

Tein silloin joskus postauksen navetan purkamisesta ja sen voit käydä lukemassa tästä .

Näettekö katetun kesäkeittiön tässä? Minä näen!

Kaksiosainen lauta-aitta oli Leppämäessä tänne muutettaessa. Se on vähän etsinyt käyttöään, toimien lähinnä romuvarastona. Toisella puolella tytär joskus kesäisin nukkui kavereiden kanssa. Mutta itse en ole nukkunut siellä kuin yhden yön joskus juhannuksena.

Toinen puoli onkin sitten täynnä kukkapurkkeja, kalastusvälineitä ja nykyään mehiläisten hoitotarvikkeita. On kyllä toisaalta hyvä, että on tälläinen tyhjä rakennus, missä voi säilyttää tavaraa.

Aitan katto muuten pitäisi korjata, kun myrsky repi huopaa irti siitä.

Isoin rakennus tontilla on puimala-rakennus. Isompi puoli siitä on meidän kahden traktorin tallina. Siellä säilytetään myös työkaluja, Kuukunan mönkkärit ja vaikka mitä.

Toiseen puoleen tehtiin aikanaan talli hevoselle. Siellä asui hevosten jälkeen meidän Hehku-kyyttö ja muitakin lehmiä, sekä kaneja.

Nyt pari talvea siellä on ollut meidän lampaat. Niille kyllä on hankittu aikanaan siirtotalli, mihin remontoitiin sisälle kolme kanikarsinaa ja lampaille oma puolensa. Kesällä siellä asuivat marsut, mutta muuten se on nyt ollut tyhjillään. Minulla oli jotenkin ajatus, että olisin hommannut taas lihakaneja, mutta ei ole tullut hommattua. Kummasti vaan tuonnekkin tilaan on tavaraa alkanut siirtymään!

Välillä kuva puimalasta takaapäin.

Siirtotalli puimalan vieressä. Ja heinälato/puuvarasto puimalan päädyssä.

Kanalahan tietysti meillä on ja se on naapurista ostettu, entinen ulkosauna. Se vedettiin kaivinkoneella paikoilleen ja nostettiin vanhojen ratapölkkyjen päälle.

Saunan puoli rempattiin kanalaksi ja pukuhuone jäi huoltotilaksi. Sen ehkä voisi joskus vielä rempata viihtyisämmäksi ja toimivammaksi.

Kanala on pieni, mutta toimiva. Sen yhteyteen tehtiin iso ulkotarha ja sen jälkeen kanat eivät olekkaan Leppämäessä vapaana kulkeneet. Tyttären perheen koiralta pysyvät tuolla tarhassa turvassa ja ehkä hieman pedoiltakin, koska kanala on tontin laidalla. Ennen uutta kanalaa, kanat olivat vanhassa navetassa ja silmien alla keskellä pihaa koko ajan.

Kanojen muutosta uuteen kanalaa voit käydä lukemassa täältä .

Kanala tarhoineen.

Leppämäessä on kaksi kasvihuonetta: 6 neliön kierrätysmateriaaleista tehty lasihuone, jota vähän entrailtiin tänä kesänä ja muutaman vuoden ollut 24 neliöinen valmis kennolevykasvihuone.

Lasihuone onkin ollut pari kesää tyhjillään, mutta katsotaan josko sinne ensi kesänä laittaisin chilit tai kurkut kasvamaan. Iso huone tuntuu joka kesä jäävän liian pieneksi!

Iso kasvihuone pellon laidassa.

Lasihuone on etupihalla.

Joskus vuosia sitten, isäni teki Beiben kanssa leikkimökin meidän tyttärelle. Jossain vaiheessa mökki muuttui meidän kolmen hevosen valjasvarastoksi. Kun hevoset lähtivät tontilta, minä remppasin mökistä itselleni muijaluolan.

Leikkimökki ei ole talvilämmin, mutta kesäisin siellä nukun joskus päikkäreitä tai istuskelen kutomassa tai lukemassa sadesäällä. Harmittavan vähän sitä tulee käytettyä. Joskus haaveilen, että nukun siellä oikein yötäkin. Mutta kun toi kanala on tossa takana ja kukko kiekuu, niin hyvät unet eivät välttämättä ole taatut.

Leikkimökistä rempattu muijaluola.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Leppämäessä on kota ja sen takana pieni savustusmökki. Kota on 12 neliöinen valmiskota, joka hankittiin häälahjarahoilla vuonna 2004. Kodan kasaamisen lisäksi, olemme itse valaneet sen perustan ja laatoittaneet lattian liuskekivellä. On ollut toimiva ratkaisu tämä! Kodan mukana tuli sellaiset puuritilät lattiaan, joita emme edes laittaneet sinne. Tuo liuskekivilattia on helppo lakaista roskista.

Syyspäivän valo on haastava valokuvien ottamiseen.

Alkuun käytimme kotaa lähes joka viikonloppu. Sitten tuli muutama välivuosi, ettei kodassa käyty juuri ollenkaan. Nyt lapsenlapsien ja luontoalan opiskelujen myötä, kota on taas herännyt "eloon" ja siellä tulee aika ajoin keiteltyä jopa iltapäiväkahvit.

Jossain vaiheessa suunnittelin jopa, että vuokraisin kotaa ihan ulkopuolisille. Ja siitä pääsemmekin hienosti seuraavaan rakennusprojekti haaveeseen. Eli ulkohuussiin!

Meillä oli navetan päädyssä ulkki, jota käytimmekin ahkerasti. Se oli ihan ehdoton vesi- ja viemäriremontin aikana, sekä niinä vuosina, kun kaivosta loppui vesi, eikä sisävessaa pystynyt käyttämään. Muutenkin, kun ulkona tekee hommia ja vaatteet ovat likaiset, oli kätevää poiketa tarpeillaan ulkissa.

Kun navetta purettiin, alkoi mietintä uuden ulkin hommaamiseen. Ja sitten mietin, että jos joskus kotaa vuokraisin tai siellä jotain tapahtumaa järkkäisin, olisi hyvä olla ulkohuussi sen vieressä.

Kun pidin loppukesästä myöhästyneet valmistujaiseni ja viisikymppisteni etkot, pyysin mahdollisiksi muistamisiksi rahaa. Sainkin ihan kivan pesäsumman ulkohuussia varten. Sillä saan itse pönttösysteemit, ulkokuori jää omakustanteiseksi.

Huussiprojekti on vieläkin ihan alkuvaiheessa ja ajatusasteella, koska emme halua mitään peruslautatönöä, vaan jostain hieman paremman näköisestä materiaalista tehdyn. Ja tietysti kun sitä aletaan sitten rakentamaan ns. omasta päästä, projekti voi kestää yllättävänkin kauan. Mutta mukavaa toisaalta, kun on jotain mitä suunnitella!

Pieni savustusmökki kodan takana.

Tälläisiä rakennuksia ja haaveita uusiin projekteihin meillä! Vanhoissa rakennuksissa riittää aina jotain koppuloitavaa väkisinkin, vaikkei niistä niin haaveilisikaan.

Käykäähän lukemassa muiden postauksista heidän rakennusprojekteistaan ja -haaveistaan alla olevista linkeistä.

Ja onhan meillä vielä koirankoppi. Se on tehty joskus meidän edelliselle koiralle, Tantalle.

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 3 : Sentti venyy!

Voi, mikä valo!

Apua, mihin tämä aika oikein menee näin nopeasti! Se on maaliskuun ensimmäinen päivä ja samalla kuukauden ensimmäinen maanantai. Sehän tarkoittaa sitä, että on taas aika päivitellä kuulumisia yhteispostaussarjassa Suuntana omavaraisuus.

Maaliskuun aiheena meillä omavaraistelusta kiinnostuneilla, siitä haaveilevilla tai jopa jo sitä hieman elävillä, on kierrätys- ja säästövinkit. Tietysti kuulumisiakin kertoillaan!

Suuntana omavaraisuus -yhteipostaussarja on ollut voimissaan monta vuotta ja meitä bloggaajia tässä luotsaavat Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki .

He muistuttelevat meitä lähettämään postauslinkkimme, kyselevät aiheideoita ja ylläpitävät facebookryhmiä. Kiitos heille kuuluu tästä kaikesta työstä meidän blogiyhteisön eteen!

Missä auringonsäteet, siellä Mauri!

Mitäs Leppämäkeen kuuluu? Edistyykö mikään kesää ja kasvukautta ajatellen? No, eipä oikeastaan! Minä olen ollut korviani myöten kiinni opiskeluissa ja tehnyt helmikuun aikana kaksi näyttöä, sekä suunnitellut viikolla 10 olevaa kolmatta näyttöä. Ja Beibe pitää sillä välin ranchia pystyssä; tekee lumitöitä ja lämmittää pirttiä.

Minulla on ollut hieman "kisaväsymystä" koulun suhteen. Niin ihanaa kun uuden oppiminen on, niin alan olemaan väsynyt.

Ehkä johtuu siitäkin, että vuorottelen näiden kolmen eri jakson kanssa. Ja yksi näistä jaksoista on todella epäselvää, kun en oikein ole saanut siihen mitään opetusta. Yhtenä päivänä olin opettajan kanssa Teams-palsussa, jossa hieman sain neuvoja siihen, miten voisin näyttöä alkaa kasaamaan. Mutta en nyt tiedä, olenko niin oppinut tässä asiassa, vaikka näytön siitä suorittaisin.

Kyse on siis erityisryhmien ohjaamisesta luonnossa. Onneksi minulla on työelämästä paljon kokemusta työhon opastamisessa. Joten en ihan vasta-alkaja ohjaamisessa ole. Mutta erityisryhmistä minulla ei ole työkokeiluani enempää kokemusta. No, näillä mennään, kun ei muuta voi!

Onneksi kuitenkin ehdin suorittamaan hieman etukäteen käden taidoissa osaamisen ja ohjaamisen näytön . Vaikka näillä näkymin toisen asteen opinnot eivät mene etäilyksi täällä Pirkanmaalla, onpahan nyt tuo näyttö pois päiväjärjestyksestä. Voin sillä opintoviikolla käydä vain fiilistelemässä ja puuhastelemassa jotain kivaa koululla. Jos opetusta nyt yleensä järjestetään!

Sydänilmestys tallin lattiassa!

Talviloma... se todellakin alkoi minulla tänään. Aion nauttia siitä, koska se on minulla nyt viimeinen tälläinen "opiskelijan etuus". Pikkuisen pitää työstää tuota alkuvuoden viimeisen näytön materiaalia, mutta muuten aioin niin nauttia.

Tippikin "juhlisti" minun alkanutta lomaani pyöräyttämällä kolme uuhikaritsaa lauantaina aamupäivästä. Postailen näistä pikku ihanuuksista sitten jossain vaiheessa omassa postauksessaan.

Beibellähän talviloma on kuukauden päästä ja ihan näin meidän kesken, aion lomailla myös silloin. Minulla ei ole lähijaksoa silloin, joten vedän lonkkaa ihan törkeästi!

Mitään ihmeellisiä lomasuunnitelmia minulla ei ole, muuta kuin, että murut tulevat pariksi päiväksi mummun seuraksi. Ihanaa! Minä saan viettää laatuaikaa Kuukunan ja Ompun kanssa ja heidän vanhemmat saavat hieman huokaista ja levätä. Ja tietysti seurustella ihanien pikku karitsoiden kanssa!

Leppämäessä on taas karitsoita!

Meillähän ei ollut suunnitelmia ensi kasvukautta ajatellen. Eikä niitä ole alkuvuoden aikana tullutkaan. Paitsi... Beibe väläytteli keittiörempalla. Minua ei kyllä kauheasti ajatus innosta, mutta olisihan se kieltämättä tarpeen. Olemme tehneet silloin vuonna 2000 Leppämäkeen muuttaessamme hätäremontin keittiöön, koska sitä ei oikein edes keittiöksi voinut kutsua silloin. Mutta nyt alkaa keittiön kaapit repsottamaan ja lattiamatto on jo ihan kamala. Katsotaan nyt, tuleeko remppaa, vai ei!

Esikasvatuksia en ole tehnyt itämään laittamieni chilien lisäksi. Ne ovatkin kyllä hyvin itäneet ja taimien kouliminen olisi enemmän kuin ajankohtaista. Ikkunatilaa ei ole liikoja, mutta kai sitä pitää tomaattejakin vielä laittaa.

Siemeniä en ole muutamia pusseja lukuunottamatta ostanut/tilannut. Koska ajattelin vielä ottaa yhden ylimääräisen osatutkinnon opintoihini, tilasin vähän sitä ajatellen siemeniä, kuten pihasauniota ja keto-orvokkeja. Jotain pitää vielä ostaa. Ainakin siemenperunoita, istukassipuleita ja sen sellaista.

Sitten niitä vinkkejä saituruuteen! Meillähän on senttiä venytetty ihan pakostakin viimeiset pari vuotta. Minulla putosivat tulot jäädessäni opiskelemaan ammatillisella kuntoutustuella. Vaikka ihan hyvin tukea saankin, on pitänyt miettiä myös sitä, että en välttämättä saa töitä ja tuloja valmistuttuani.

Lisäksi Beibe oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja hänen tulonsa olivat siltä ajalta kolmasosa normaalista kuukauden ansioista.

Mehän olemme kahdestaan ja velattomia. Meidän asumiskulumme koostuu sähköstä, vedestä ja vakuutuksista. Menot asumisen suhteen ovat aikas pienet. Mutta koska olemme olleet molemmat kotona paljon, ihan jo syystä korona, vesi-, sekä sähkökulut ovat nousseet. Silti ne ovat olleet kohtuullisia molemmat.

Itse tehty sammalkranssi kanalan ovessa. Kanalahan
on ostettu meidän naapureilta ja se on vanha
ulkosauna.

Meidän yksi hyvä säästövinkki on itse tekeminen. Ja se, että mietitään sitä, että voiko käyttää jotain vanhaa materiaalia. Jo se, että asumme kohtuullisen kaukana ostoskeskittymistä, kannustaa kekseliäisyyteen.

Beibe varsinkin on erittäin taitava tekemään kaikenlaista. Hän usein tekee itselleen tarvitsemiaan työkaluja ja apuvälineitä tarpeeseensa.

Beibe teki uuden kehikon savustus-
purulle kylmäsavustusta varten.

Minä olen sitten kekseliäämpi keittiönpuolella. "Erikoisalaani" on ruokahävikin estäminen tähteitä tuunaamalla, vähistä raaka-aineista aterian loihtiminen, sekä ainesosien korvaaminen jollain muulla. Blogistani löytyykin tunnisteilla tähderuoka ja hävikkiruoka, vinkkejä ruuan tuunaamiseen ja ruokahävikin estämiseen.

Ruokahävikin torjuminen on oiva tapa säästää rahaa. Vaikka sitä ei aina ajattelekkaan, sehän on kuin rahaa roskiin heittää, kun ruokaa jää syömättä. Tokihan monella omavaraistelijalla on eläimiä, joille tähteet voi syöttää. Mutta usein ihmisille tuotettu ruoka on kalliimpaa, kuin eläimille varta vasten tehty. Ainahan on kuitenkin parempi syöttää elukoille tähteet tai laittaa biojätteeseen, kuin heittää roskikseen.

Säilyketölkistä tuunattu yhdistetty
tuikkukippo ja säilytysrasia.

Itse tehty lintujen ruokinta-automaatti.

Beiben tekemä kynttilälyhty.

Joulukalenterikuva Beiben tekemästä
kynttilänjalasta.

Saunan löylykauhankin Beibe on tehnyt
kierrätysmateriaaleista ja ystäviemme
naudalta sahatusta sarvesta.

Loistava neuvo mielestäni on myös se, että älä osta mitään! Heh heh! Mutta ihan vakavasti, kannattaa miettiä, mitä oikeasti tarvitsee. Itsellä on ollut tämä opiskeluaika ja pienemmät tulot hyvä kannuste miettiä omia kulutustottumuksiani. Myönnän olevani perso kaikelle tavaralle. Jotenkin on silti tullut itsellekkin sellaista ahdistusta tavarapaljouteen ja olemme hävittäneet tosi paljon sellaista tavaraa, mitä emme oikeasta tarvitse ja käytä.

Nyt korona-aikana ostoksilla ramppaaminen on vähentynyt tosi paljon. Jo se, ettei käy enään niin ahkerasti kaupoilla, säästää rahaa. Olen ottanut tavaksi pitää kauppalistaa keittiön pöydällä ja kirjata siihen asioita, mitä sitten hankin, kun joskus sinne kaupoille lähden. Näin ei tule juurikaan tehtyä heräteostoksia ja eikä ostaa asioita "varmuuden vuoksi". Tämä on toiminut tosi hyvin, koska meillä nyt muutenkin on aikaslailla ne perusostokset joka kerta. Maitoa, leipää, hevi-tuotteita ja maitotuotteita. Kun kaapissa on aina tietyt kuiva-aineet ja pakastimissa lihaa ja marjoja, pärjää tosi pitkälle.

Meidän lasikasvarihan on tehty suurelta osin
kierrätysmateriaaleista.

Onneksi en ole kovinkaan innostunut sisustaja. Olisihan se kivaa, että koti olisi nätti. Mutta kaikenlaista hommaa on niin paljon, että en todellakaan jaksa enään mitään mööpelivalssia harrastaa.

Beiben tekemä jalka
remppavalolle.

Jokunen vuosi sitten, remontoimme makuuhuonettamme. Olimme sen silloin tänne muuttaessamme laittaneet, mutta jotenkin vihertävä värimaailma ei enään kiehtonut. Lisäksi puiset huonekalut alkoivat olemaan kellastuneet ja makkarin tunnelma oli jotenkin nuhjuinen.

Kaksi vuotta meni, ennen kuin löysin tapetin makkarin yhdelle seinälle. Halusin makkariin värimaailmaksi mustaa, pinkkiä, harmaata ja hopeaa. Joten yksi seinä tapetoitiin huomioseinäksi ja muut maalattiin lyijykynän harmaalla. Palomuurin maalasin hopeisella maalilla ja takan pinkillä.

Makkarin pikkutakka. Ei nyt kovin hyvin
enään lämpöä varaa. Mutta ei makkari olekaan
iso, niin ei tarvitsekaan kuin pitää pikku
lämpöä yllä.

Huonekalut makuuhuoneessa olivat ihan hyvät ja kun kerran uusia mieleisiä ei löytynyt, maalattiin kaikki mustiksi. Siis Beibe maalasi. Sen verran kuluja tuli, mitä kompuraan liitettävästä maaliruiskusta ja maalista tuli.

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun ja olihan se nyt ihan mieletön rahan säästö, kun ei tarvinnut ostaa uutta sänkyä, vaatekaappia ja lipastoa. Toisena yöpöytänä toimii pieni Malm-lipasto, mikä meillä oli jo ennestään. Toisen toimii pieni kulmahylly, joka sai myös mustan maalin pintaansa.

Sori, en stailannut yhtään kuvaa varten!

Muutenkin Leppämäen sisustus on sekoitus käytettyjä ja tuunattuja huonekaluja, sekä Ikeaa. Tälläiseen pieneen ja matalaan "majaan" ikealaiset sopivat hyvin ja ovat käytännöllisiä. Tänne ei mahdu mitkään massiiviset kalusteet.

Kukkapöytä Tori-löytö, lelut saatu tai
ostettu kirppiksiltä, syöttötuoli saatu
ja itse kunnostettu ja maalattu,
Kilta-tuoli kirppikseltä ja siinä
päällä omista lampaista muokattu
talja. Kallovitriini nurkassa Ikeaa
ja lampun kukkapöydällä olen
tehnyt itse kirpparilta ostamaani
jalkaan. Enkä taaskaan siivonnut
kuvaa varten!

Vessaremppa tehtiin myös aikanaan niin, että säästettiin osittain vanhaa. Minun on pitänyt monta vuotta tehdä vessastamme postaus, koska remontti on tosiaan ollut valmis jo monta vuotta.

Tosiaan, jätimme vanhan wc-istuimen eli pöntön. Se ensi silmäyksellä näytti pinttyneeltä, mutta painepesurilla siitä tuli kuin uusi.

Koska pönttö on vanhaa Arabiaa, siihen ei saanut uutta istuinrengasta enään mistään. Ja halvat kopiot eivät oikein olleet sopivan kokoisia. Niinpä me päällystimme sen Dc-Fixillä. Eikä se ole yhtään alkannut repsottamaan, eikä keräämään pas... siis likaa.

Vanha peilikaappi säästettiin ja valo löytyi isäni siivouskaapista. Näissä asioissa säästimme monta sataa euroa. Silti remppaaminen tuli maksamaan ihan tarpeeksi!

Ikeaa ja vanhaa vessassakin. Ja
Terminator-juliste pönttöö
vastapäätä!

Pari vuotta sitten ostimme ihan kalliilla hinnalla ison kasvihuoneen. Mutta sinne kulkuväylä ja kasvilavat on tehty kierrättäen. Materiaalit näihin on kierrätetty meidän puretusta navetasta.

Puuliiterinä toimiva vanha latorakennus on saanut entrausta kierrätysmatskusta. Kattopellit ollaan käyty purkamassa eräästä romahtaneesta puimalasta ja seiniin on laitettu purettavasta ladosta haetuista laudoista "uutta" lautaa. Nekin kävimme itse repimässä ja ilmaiseksi saatiin.

Vanhaan rakennukseen on kiva laittaa vanhaa materiaalia. Näin se jotenkin pysyy sen näköisenä, kuin se on ollutkin, mutta silti vähän paremmalta.

Kattoparka vähän notkahti, kun viime kesänä
myrsky kaatoi pihakoivun liiterin päälle.

Puimalarakennusessa olevaan talli-, navetta- lampolatilaan teimme aikanaan Hehku-lehmällemme ruokintapöydän ulkosaunamme vanhoista lauteista. Hyvin on hien kyllästämät laudat kestäneet elukoilla!

Sohva ostettu joskus käytettynä ja
olen verhoiluttanut sen uudelleen.
Kukkapöytä kirppikseltä ja itse
maalattu. Legot kirppikseltä, samoin
kukkien ruukut, sekä heppalautaset
seinällä. Piirros seinällä on ystäväni
Päpän piirtämä kuva ensimmäisestä
hevosestani Sara Lotasta.

Sisustus- ja remppavinkkini onkin, että kannattaa miettiä, pystyykö jonkin vanhan huonekalun tms. uudistamaan maalilla tai vaikkapa verhoilemalla. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä ole kyllä mikään säästövinkki rahallisessa mielessä. Ellei itse omaa verhoilijan taitoja.

Samoin kannattaa käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia rakennustarpeita. Olla silmät ja korvat tarkkoina, jos joku tuttu tai paikallinen on purkamassa jotain ja mahdollisesti vaikkapa antaisi materiaalia ilman tai myisi edullisesti.