Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää
364 s., WSOY 2013
alkup. A Week in Winter 2012
suom. Päivi Pouttu-Delière
Minua on viime aikoina vaivannut jonkin sortin lukulamaannus, mutta nyt Maeve Binchy tuntuu murtaneen sen romaanillaan Seitsemän talvista päivää. En ole aikaisemmin lukenut hänen teoksiaan ja tämänkin bongasin ihan sattumalta, mutta aion varmasti tutustua hänen tuotantoonsa vielä lisääkin. Maeve Binchy kuoli viime vuonna, joten uusia teoksia ei ole enää odotettavissa. Sen sijaan osa hänen teoksistaan on vielä suomentamatta, joten siinä riittää varmasti luettavaa 15:n jo suomennetun lisäksi.
Seitsemän talvista päivää sijoittuu pääosin Irlannin länsirannikolle Stone House -nimiseen vanhaan taloon, jota amerikasta palaava Chicky Starr ryhtyy muuttamaan hotelliksi. Chicky saa projektinsa valmiiksi ja hotellin pyörimään. Hänen on helppo voittaa useiden ihmisten ystävyys tai ainakin saada apua asioihin, sillä menneisyydestään vaitonainen Chicky ei kysele muilta turhia. Hotellin avajaisviikolle vieraiksi saapuu sekalainen porukka, joista kukaan ei ole oikeastaan täysin sitä, mitä he esittävät. Toisilla on menneisyydessä kipupisteitä, toiset ovat hukassa nykyisyytensä ja tulevaisuutensa kanssa. Yhteistä tuntuu olevan se, että Stone Housessa palaset loksahtelevat kohdalleen.
Teos kuvaa aluksi Chickyn lähtöä Irlannista ja elämää Amerikassa, mutta sitten tarina alkaa edetä jaksoissa aina eri kertojan kuvaamana. Välillä lähdetään esimerkiksi kirjastonhoitaja Fredan, lääkäripariskunta Nicolan ja Henryn tai ruotsalaisen liikemies Andersin matkaan. Monen kertojan vaihtelu ei häiritse, sillä Binchy luo taitavasti näiden kertojien kautta monipuolista näkökulmaa paitsi Stone Houseen myös elämään yleensä. Vaikka takakansi antaa olettaa, että hahmoilla olisi kovin vaikeita elämäntilanteita ja suuria salaisuuksia, on itse tarina kuitenkin huomattavasti oletettua kevyempi ja viihdyttävämpi. Mitään järkyttäviä paljastuksia ja kiemuroita tältä kirjalta ei kannata odottaa, sillä niitä ei tästä kirjasta löydy. Sen sijaan tämä on taitavasti ja sujuvasti kirjoitettu viihdyttävä romaani, joka on moniulotteinen ja mielenkiintoinen.
Erityisen ilahtunut olin tässä kirjassa kirjastonhoitaja Fredan hahmosta, vaikka mikään hahmoista ei kyllä oikeastaan toiselle häviä. Binchy on tuonut Fredan hahmoon raikkautta ja rikkonut niitä perinteisiä kirjastonhoitajastereotypioita, mistä tuleva kirjastonhoitaja on tietysti iloinen. Binchy myös kuvaa kirjastonhoitajan työtä innostavasti. Täytyy sanoa, että Binchy tuntuu päässeen jokaisen hahmonsa raameihin hyvin sisälle ja kirjoittaneen ne aidon tiedon avulla, mikä tekee myös hahmoista aidon oloisia. Tällä kirjalla on todellakin monia ansioita.
♠♠♠♠