Noin 80 hengen joukko Suomesta ja Norjasta kokoontui viime lauantaina Saamelaismuseo Siidaan viettämään kolttasaamelaisten yhteisöpäivää.
Päivän kohokohtana oli museon vanhojen kolttasaamelaisten esineiden kokoelma. Kolttasaamelainen yhteisö oli voinut itse äänestämällä vaikuttaa siihen, millaista esineistöä oli nähtävillä.
Ainakin Sirkka Hakkola ja Raija Lehtola löysivät oman sukunsa aarteita Siidan kokoelmasta.
– Löysin vyön, joka on lähtoisin äitini synnyinkodista, kertoo Hakkola.
– Tässä on minun äitini kuurta, kertoo puolestaan Lehtola ja koskettelee varovasti henkarissa roikkuvaa punaista vaatetta.
Ivalolainen Ruska Tanhua oli ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa tapahtumassa. Hänelle oli tärkeää päästä tapaamaan muita ja myös tutustua omaan historiaan.
– Minun mielestä on hyvä juttu, ettei ole välissä mitään rajaa, koska kuitenkin ollaan yksi yhteisö.
”Historiallinen ja tärkeä päivä”
Inarin kunta on yhdessä Norjan Etelä-Varangin kunnan kanssa vuosi sitten aloittanut hankkeen, jonka tavoitteena on vahvistaa kolttasaamelaista kieli- ja kulttuuriympäristöä rajan yli sekä luoda yhteinen kielenkäyttöareena Norjassa ja Suomessa asuville kolttasaamelaisille.
Oummu rââst raaj -hanke onkin järjestänyt tapaamisia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.
– Minun käsittääkseni aikasemmin hyvin vähän on ollut tämmösiä Norjan ja Suomen puolen kolttasaamelaisten tapaamisia. On erittäin hienoa, että saadaan kolttasaamelaiset yhteen, iloitsee hankepäällikkö Joni Gauriloff.
Tämän kertaisen tapaamisen järjestettivät Oummu rââst raaj sekä MÁHTUT ja SÁMIPOLITY -hankkeet yhteistyössä Saamelaismuseo Siidan ja Ä´vv Kolttasaamelaismuseon kanssa.
Karine Mathisen oli matkustanut Trondheimistä, Keski-Norjasta, asti Inariin tapaamaan oman yhteisön jäseniä.
– Tämä on historiallinen ja tärkeä päivä meille. Pääsemme tapaamaan ja samalla näkemään vanhaa esineistöä. Paljon vanhaa tietoa on kadonnut, kertoo Mathisen.
Norjan puolella elää edelleen kolttasaamelaisia, mutta heillä kieli on kadonnut kovan norjalaistamispolitiikan takia.
– Isomummoni oli kolttasaamelainen, mutta mummoni ja isäni eivät koskaan puhuneet siitä. Meidän sukupolvemme on alkanut tutkia historiaa ja taustaa. Yritämme kovasti elvyttää kieltä Norjan puolella, mutta se on haastavaa ja siksi tarvitsemme apua Suomesta, sanoo Mathisen.
