ARVOSTELUA JA AVAUTUMISTA

Varoituksen sana: nyt tulee piiiiiitkä teksti, jonka punaisesta langasta en ole itsekään ihan varma. Koita kuitenkin sinnitellä loppuun asti, ainakin ajatuksena on saada joukkoon muutama fiksukin ajatus! Ja lopussa myös pieni paljastus blogin tulevaisuudesta... tai oikeastaan siihen liittyvä kysymys, johon toivon teiltä lukijoilta vastauksia. Kuvat eivät (kai) liity juttuun mitenkään, mutta teksti näytti esikatselussa kovin ankealta ilman yhtäkään kuvaa!

Helppo hedelmäsalaatti

Minä kuulun siihen (yltiö)positiivisten ihmisen joukkoon, jotka harvoin valittavat mistään. Toki minäkin keksin murinan aiheita lähes päivittäin, mutta en jaksa sitä yleensä kovin pitkään ja - ainakin mielestäni - aihe on yleensä suht "pätevä". Pyrin siis siihen, että en valittaisi turhaan, pelkästä valittamisen ilosta. Tämä johtuu tietenkin ihan perusluonteestani, mutta myös siitä, että negatiivisuus vie niin paljon voimaa elämästä. Niinä päivinä kun itse "herään väärällä jalalla", olen jo aamupäivällä henkisesti täysin puhki. Negatiiviset ajatukset samentavat päivän ja ajatukset ja mikä pahinta, leviävät yleensä myös lähipiiriin. Tätä jos mitä inhoan yli kaiken, joten huonoina päivinä yritänkin olla mahdollisimman hiljaa. En ymmärrä sitä, miksi minun pitäisi pilata oman päiväni lisäksi vielä jonkun toisenkin päivä! Se ei suinkaan paranna omaa oloani, vaan tekee siitä entistä kurjemman.

Tällä alustuksella pahoittelen jo nyt valmiiksi tämän tekstin mupinaa. Yritän kääntää sen mahdollisimman pian pois negatiivisesta, mutta en saa tätä aihetta käsiteltyä valittamatta ensin hiukan.

Kyse on - kuinkas muuten - ruuasta. Jonka pitäisi olla positiivinen asia meille kaikille. Kiitollisuuskorttikin pitää vetää esille tässä yhteydessä; me kuulumme siihen pienen vähemmistöön maailmassa, jolla on ruokaa yllin kyllin ja silti me tuhlaamme sitä, heitämme sitä pois, emme arvosta sitä ja valitamme siitä. Noin niin kuin yleistettynä - kaikki eivät tietenkään käyttäydy näin. Mutta jokainen varmasti syyllistyy edes pienessä mittakaavassa johonkin näistä, ainakin välillä.

En lähde tietenkään moittimaan niitä, joille ruuan laittaminen ei ole helppoa tai niitä, jotka kokevat sen ahdistavana velvollisuutena. Päinvastoin, tämän bloginkin alkuperäinen ajatus on ollut koittaa auttaa niitä, joille keittiössä puuhailu ei ole yhtä rentouttavaa touhua kuin minulle. Ja nyt sitten alkaa se pieni valitusvirsi tästä aiheesta...

Meidän perheen arjen pelastaja: jauheliha-makaronipöperö

Arkea "helpottavia" keittokirjoja on kirjoitettu vaikka kuinka monta. En tietenkään ole lukenut niistä läheskään kaikkia, joten jos nyt olen täysin väärässä, korjatkaa minua. Kuitenkin kaikki ne kirjat, jotka minun käsieni läpi ovat kulkeneet, ovat syyllistyneet samaan virheeseen: ratkaisusta on tehty ihan yhtä monimutkainen asia kuin mitä alkuperäinen ongelmakin on! Kaksi varmasti yleisintä arkeen liittyvää ongelmaa ovat 1) en keksi mitä ruokaa tekisin tänään ja 2) en jaksa/ehdi/saa aikaiseksi tehdä ruokaa tänään. Varsinkin jälkimmäinen on mielestäni se kohderyhmä, joille kirjat pitäisi suunnata. Palaan tähän kohta.

Ykkönen on ongelma lähes kaikille ainakin välillä ja sen saa ratkaistua parilla aika helpolla niksillä. Yksi on kirjoittaa lompakkoon tai kännykkään lista vaikkapa 20 helposta ja nopeasta perheen suosikkiruuasta ja kaivaa lista esiin sinä torstai-iltapäivänä kun seisot kaupassa ja sinusta tuntuu siltä, että päässäsi ei ole yhtäkään ideaa. Ei sitten niin yhtäkään. Heh, kuinka moni on kokenut tämän? Toinen, ihan yhtä helppo niksi on pitää pakastin jatkuvasti täynnä (ja järjestyksessä). Ihanteellista olisi, että näinä black out -päivinä voisit vain rauhallisesti todeta "ok, ostan van sen maitolitran ja omenat, menen kotiin ja sulatan pakkasesta ruuan". Ihan sama, vaikka jokainen perheenjäsen söisi tämmöisenä päivänä eri ruokaa, kunhan sitä ruokaa löytyy ja pakastimen sisältö saadaan myös säännöllisesti kiertoon. Kaivoin muuten juuri viime viikolla pakastimesta esiin rasian, jonka olin mielestäni nimikoinut hyvinkin järkevästi: "vähän outoa, kannattaa maustaa lisää, ei Nuorelleherralle"... Öööh... Vielä kun kannen alta pilkisti paksun jäähilekerroksen peittämä harmahtava mössö, kävi kieltämättä mielessä ajatus "jepjep, meikäläinen, varsinainen keittiöguru..." :)

Ahvenfileitä ja kanttarelleja - ihan parasta!!!

Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen eli "en jaksa/ehdi/saa aikaiseksi tehdä ruokaa tänään" -ihmisiin. Me kaikki kuulumme tähän ryhmään välillä, aina ei vaan ehdi tai huvita. Mutta on myös paljon niitä, jotka ajattelevat aina näin, joka päivä. Juuri heitä minä haluaisin auttaa ja juuri heitä varmasti on ajateltu silloin, kun "neljän viikon valmiit ruokalistat" -kirjoja kirjoitetaan. Tai jopa "ruokalista vuoden jokaiselle viikolle". Koska en ole itse vielä kirjoittanut kirjaa, on tietenkin aika rohkeaa lähteä arvostelemaan näitä kirjoja... kaiken uhalla teen sen kuitenkin.

Kirjoitin aikaisemmin täällä siitä, että järkevä ruuanlaitto rakentuu kolmen peruspilarin ympärille: suunnitelmallisuus, maalaisjärki ja yksinkertaisuus. Ihanteellista tietenkin olisi, että tähän yhdistyisi myös rakkaus ja intohimo ruuanlaittoa kohtaan, mutta niitä kahta ei voi pakottaa eikä oppia. Kolme ensimmäistä sen sijaan voi. Näissä kirjoissa, joita tässä nyt häpeämättömästi arvostelen, on tyystin unohdettua maalaisjärki ja yksinkertaisuus!

En voi ymmärtää sitä, että viikon ruokalista näyttää esim. tältä (ja tämä on nyt vedetty ihan hatusta, ei kopioitu suoraan mistään kirjasta): jauhelihakeitto, thaimaalainen tofu-muhennos, kikherne-makaronilaatikko, hernekeitto, tonnikalapihvit ja perunamuusi, kasvispasteijat, yrttimarinoitu kokonainen broileri. Ja ensi viikolla taas sama meininki. Juu, on monipuolista ja vaihtelevaa ja mielikuvituksellista... Mutta jos olet uupunut, kiireinen ja jo lähtökohtaisesti ruuanlaittoon hieman negatiivisesti suhtautuva henkilö, on vaikea kuvitella, että tällainen lista auttaisi sinua. Valtava homma joka päivä, aineksissa ei ole minkäänlaista yhdistävää tekijää, edellisen päivän tähteitä ei pysty hyödyntämään seuraavana päivänä jne. Puhumattakaan siitä taistelusta, mikä thaimaalaisen tofu-muhennoksen tunkeminen alas lasten kurkusta suurimassa osassa perheitä tarvitaan!

Lihapullat ja pasta maistuvat aina!

Minulla oli ujona ajatuksena tätä blogia aloittaessani ruveta kehittelemään kahden ja kolmen päivän "ruokablokkeja". Eli ohjeita siitä, kuinka teet kerralla kahden tai kolmen päivän ruuat samasta perusraaka-aineesta niin, että lopputulos kuitenkin on vaihteleva. Ja tähän sisältyisi päivällisten lisäksi myös töihin mukaan otettavat lounaseväät. Olen itse yleensä haluton syömään samaa ruokaa edes kahta päivää peräkkäin, mutta esim. kanasta, jauhelihasta tai lohesta pystyy helposti valmistamaan kolme ruokalajia, jotka eroavat toisistaan riittävästi. Raaka-aineiden määrä on kuitenkin tällä taktiikalla aika suppea, ruokahävikki on minimaalinen ja jos ohjeistus on laadittu niin, että pystyt tekemään monta asiaa samanaikaisesti, arki helpottuu aika lailla.

Minä itse kavahdan koko viikon valmiita suunnitelmia. Toki, ne ovat todella järkeviä ja arkea helpottavia, mutta itse suhtaudun syömiseen ja ruokaan niin intohimoisesti, että minua ahdistaa ajatus siitä, että "tiedän" jo maanantaina mitä minun pitäisi syödä torstaina. Mitä jos en haluakaan torstaina makaronilaatikkoa??? Näistä kahden ja kolmen päivän kokonaisuuksista pystyisi rakentamaan ruokaviikon helposti ja myös muuttamaan suunnitelmia lennosta, jos siltä tuntuu.

Ugh, olen puhunut! Jaksoikohan kukaan tänne asti...? Mietin kovasti, että jätänkö tämän tekstin lepäämään ja odottamaan parempaa jäsentelyä, mutta päätin julkaista tämän nyt ihan tämmöisenään. Olihan otsikossakin jo mainittu "avautumista" :)

Kukkia kaikille, jotka jaksoivat loppuun asti :)

Miten on, miltä teistä tuntuisi ajatus siitä, että alkaisin kehitellä tänne blogiin välillä tuollaisia 2-3 päivän rysäyksiä? Löytyisikö näille jutuille lukijoita? Tiedän itse kokemuksesta, että blogiin kommentoiminen tuntuu välillä työläältä, mutta nyt olisi kiva, jos jaksaisit vastata. Edes lyhyesti "kyllä" tai "ei"!

Kiitos ja anteeksi :)

Emma <3

p.s. edelleen muistuttelen ystävänpäiväarvonnasta!

5 : 2 -murinaa

Ja ei, nyt kyse ei ole 5 : 2 -dieetistä, vaan omasta todella huonosta tavastani, joka aina ajoittain heijastelee hyvinvoinnin puolella. Vaikka olen täällä "paasannut" (?) terveellisistä elämäntavoista, ei se suinkaan tarkoita, että osaisin itse aina elää näiden oppien mukaan. Olen kiinnittänyt huomiota viimeisen vuoden ajan siihen, että itselläni viikko sujuu yleensä aina todella hyvin - suurin osa päivistä menee hyvinvoinnin suhteen plussan puolella. Mutta sitten koittaa viikonloppu...

Kuva täältä

Kirjoitin aikaisemmin 80/20 -periaatteesta täällä, jota kanatan ihan henkeen ja vereen ja noudatankin sitä aika tunnollisesti - arkisin. "Hyvinä" viikkoina mennään jopa 95/5 - linjalla eli päivät soljuvat hyviä valintoja tehden ja olo on mitä mainioin. Viikonloppuna minulla kuitenkin usein homma repsahtaa syystä tai toisesta ja sunnuntai-iltana olo on tukkoinen ja epämukava. Sitä toistuvasti kysyy itseltään miksi ihmeessä...? Eli noudatan 80/20 -periaatetta 5:2 -periaatteella (onpas nyt niin matemaattisen kuuloista, että!).

Olen tullut jo siihen ikään ja kokenut niin monta erilaista vaihetta omaan hyvinvointiin liittyen, että kyse ei varsinaisesti ole laihduttamisesta vaikka sille tarvetta olisikin. Yritän unohtaa kilojen kyttämisen ja keskittyä hyvinvointiin. Ja se tässä juuri mättääkin. Viikolla minulla on todella hyvä olla, mutta viikonlopun syömiset heilauttavat olon usein sinne tukalan puolelle. Aina näin ei käy, onneksi, mutta nyt esim. tämä mennyt viikonloppu meni ihan persiilleen (pardon my French...). Varsinaiset ateriat ovat (ainakin useimmiten) viikonloppunakin ihan ok, mutta sitten se kaikki muu... Minulla pahimmat kompastuskivet ovat ruokarytmin rikkoutuminen sekä leivän ja sokerin syöminen. Olen huomannut, että leipä vaan ei sovi minulle (vaikka uunituoretta leipää rakastankin), joten sen syöminen pitäisi pitää ihan minimissään. Satunnainen leipäpala ei haittaa ja tänään meillä esim. syödään illalla superherkullista "melkein minestrone" -keittoa (juu kyllä, teen siitä oman jutun) ja sen kanssa pitää ehdottomasti saada pala tuoretta ciabattaa. Mutta viikonloppuna leipää tulee syötyä molempina päivinä useita paloja. Samoin sokeria, lähinnä karkkia. Jälkiruoka perjantai- tai lauantai-illan vähän paremman ruuan jälkeen on ok, sitä harvemmin tulee syötyä liikaa, eikä siitä aiheudu minulle mitenkään huonoa oloa. Mutta syystä tai toisesta viikonloppuna tulee syötyä myös karkkia - äääh, ihan tyhmää!

Kuva täältä

Olen itse hyvin impulsiivinen ruuanlaittaja, enkä oikein pidä valmiista suunnitelmista, jotka usein koen kahlitsevina. Ajattelin aikaisemmin "miten voin tietää sunnuntaina, mitä minun tekee mieli syödä keskiviikkona?", enkä suunnitellut viikon ruokalistoja valmiiksi. Olen kuitenkin yrittänyt pikkuhiljaa opetella, koska tosiasia kuitenkin on, että valmiiksi suunniteltu lista helpottaa viikkoa, vähentää stressiä ja ruokahävikkiä ja pienentää kauppalaskua merkittävästi. Kun olen antanut itselleni "luvan" poiketa valmiista suunnitelmista jos fiilis on siihen pakottanut, eivät ne ole tuntuneet liian rajoittavilta. Olen kuitenkin tähän asti jättänyt viikonloput näiden valmiiden suunnitelmien ulkopuolelle, jotta "elämä olisi rennompaa"... No, eipä se niin kauhean rennolta tunnu sunnuntai-iltana, kun sokerin puputtaminen väsyttää, maha pömpöttää ja pörisee ja mielikin tuntuu vähän apealta tästä kaikesta johtuen!

Eli tähän on nyt tulossa muutos ja raporttiakin seuraa, kunhan saadaan ensimmäiset pari viikonloppua alta pois. Ja nyt kun olen sen näin julkisesti luvannut, en kehtaa tästä livetä :) Minulla on töissä meneillään todella helppo jakso ja parin viikon  kuluttua on talvilomakin, joten pystyn paneutumaan tähän "projektiin" vähän perusteellisemmin.

Kuva täältä

Että tämmöisiä mietteitä täällä maanantai-aamuna :) Käykö teille tällaista samanlaista viikko/viikonloppu -lipsumista? Onko kellään mitään hyviä vinkkejä tavan selättämiseen?

Emma <3