PERJANTAIPÖLINÖITÄ RAHASTA, KASVISKOKKAUKSESTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN

Pitäisi oikeastaan olla lukemassa yo-tehtäviä, mutta hei - ei kai nyt sentään perjantai-iltana, kun pitää päästä pölisemäänkin (ja varsinkin kun tiedossa on melkoista säätämistä pisteyttämisen kanssa). Tämä (itselleni tyypillinen) velvollisuuksien lykkääminen kostautuu sitten viimeisten iltojen (ja öiden) raivokkaalla paahtamisella, mutta kuten sanottua, hei - nyt on sentään perjantai. Ei tule olemaan ensimmäinen kerta, kun klikkaan "lähetä YTL:lle" -painiketta kolme minuuttia ennen deadlinen umpeutumista 😂 Ja tässä on myös takana aika monia istuttuja tunteja; ylppärit järkättiin meillä vielä tänä keväänä koronaturvallisesti, mikä tarkoitti 1000 opiskelijan talossa sitä, että mulla oli opetuksen lisäksi parin viikon sisällä 31 tuntia valvomista (eli siis käytännössä paikallaan istumista...). Niin että ehkä olen ansainnut vapaaillan 😍

Minä yo-valvojana...

Minä, kun valvonnat on ohi!

Puhutaanpa hetki rahasta. Tiedostan, että meillä menee hurjan paljon rahaa ruokaan joka kuukausi, varsinkin siihen nähden, että meitä on vain kolme. Olen itse asiassa niin hannari, etten ole uskaltanut laskea tarkkaa summaa, koska tiedän jo etukäteen, että se hirvittäisi ihan liikaa. Toisaalta se olisi varmaan tosi järkevää, varsinkin nyt; ehkä se saisi mut tarkkailemaan ruokaostoksia vähän kriittisemmin ja suunnittelemaan niitä tarkemmin! Koska pakko myöntää - sen lisäksi, että tykkään ja haluan panostaa hyvään ruokaan (muut shoppailee vaatteita ja kenkiä, mä shoppailen ruokaa ja kirjoja), niin ihan varmasti melko iso osa mun ostamasta ruuasta menee ruokahävikkinä roskiin 😞 Välillä aina onnistun ostosten suunnittelussa paremmin, mutta huonoja viikkoja on ihan liikaa tämän aiheen suhteen. Sen lisäksi, että ruokahävikki on ekologisesti ja taloudellisesti täysin kestämätön juttu, liittyy siihen tosi vahvasti mun mielestä myös semmoinen moraalinen ja eettinen näkökulma, joka saa mut näkemään punaista joka kerta - ja kohdistan sen kiukun ja vihaisuuden siis itseeni. Koen, että joka kerta kun heitän ruokaa roskikseen, näytän tavallaan keskisormea kaikille maailman aliravituille ja nälkää näkeville ja toki myös ihan täällä Suomessa eläville vähätuloisille ihmisille. Tyyliin "haha, katsokaas, täällä minä hyväosainen järkevä ihminen heitän ruokaa roskiin, kun teillä on nälkä, että hajotkaa siihen".

Joo, aika rankka vertaus, varsinkin kun selitän tämän asian myös opiskelijoille näin, kun puhumme näistä asioista. Pyrin yleensä löytämään ongelmista ja epäkohdista aina edes jotain positiivista, niin omassa elämässäkin, kuin varsinkin opiskelijoiden kanssa vaikeita aiheita käsitellessäni. Mutta tässä asiassa olen raadollisen julma - ruokahävikki on suora keskisormen näyttäminen niille, joilla siihen ylellisyyteen ei ole varaa. Syyllistäminen ei koskaan auta omaksumaan uusia tapoja, tämä varsinkin on tärkeä muistaa lukiolaisten kanssa työskennellessä, mutta tässä aiheessa mun oman syyllisyyden tunteminen on mielestäni ihan itse ansaittua.

Jos unohdetaan ruokahävikin aiheuttama rahan menetys, niin nyt sitä rahaa alkaa väkisinkin miettimään, kun bensan ja ruuan hinta nousevat nopeammin, kuin minä joogamatolta. Me asutaan niin syrjässä ja meidän työajat on niin erilaiset, että meillä on pakko olla kaksi autoa. Molemmat täyttää tankin täyteen 2 - 3 kertaa kuussa, mikä tarkoittaa näillä nykyisillä bensan hinnoilla lyhyellä laskutoimituksella meidän perheessä n. 200 - 250 euron lisälaskua riippuen vähän siitä, kuinka paljon tulee ylimääräisiä ajoja. Ekaa kertaa ollaan nyt alettu miettimään noita ylimääräisiä ajoja, koska toi on aika merkittävä summa. Ei romahduta meidän taloutta, mutta onhan se ihan älytöntä, jos me ajetaan ylimääräisiä kilometrejä ihan turhan päiten. Ja se kaikki turha ja ylimääräinen on pois meidän kesän reissukassasta. Toki biologi-maantieteilijä minussa iloitsee siitä, että vihdoinkin alettiin tarkkailemaan turhia ajoja (surullista tietenkin on se kylmä tosiasia, että näköjään minäkin alan kiinnittämään huomiota tähän vasta siinä vaiheessa, kun se näkyy omassa kukkarossa... 😔).

Ja sitten se ruuan hinnan nousu... huh. Arvioiden mukaan me ollaan vasta nousevan käyrän alkupäässä eli kauppalasku tulee kasvamaan räjähdysmäisesti lähikuukausina ja -vuosina. Eli nyt viimeistään on järkevää ruveta seuraamaan hintalappuja kaupassa, jos ei sitä ole aikaisemmin jo tehnyt. Kuten jos alussa mainitsin, mä en ole kauheasti aikaisemmin seurannut ruuan hintaa, koska haluan panostaa hyvään ja laadukkaaseen ruokaan - ja mulla on siihen ollut taloudellinen mahdollisuus. Mutta nyt olen alkanut lukemaan hintalappuja päivä päivältä tarkemmin.

Miten sen kauppalaskun sitten saa pienenemään tinkimättä kuitenkaan ruuan laadusta, mausta ja terveellisyydestä? En ole mikään asiantuntija, mutta mun vinkit on nämä:

• Älä tingi kasvikunnan tuotteista, mutta jätä Chilestä tuodut pensasmustikat ostamatta. Syö sesongin mukaan, niin kulutettu kuin tuo neuvo onkin. Kyllä minäkin välillä napostelen mieluummin niitä pensasmustikoita, kuin lanttua, mutta tajuat varmaan mun pointin!
  
• Syö lihaa vain pari kertaa viikossa ja satsaa silloin laadukkaaseen, marinoimattomaan tuotteeseen. Vaikka se hunajamarinoitu onkin vähän halvempi, se on kuitenkin pidemmälle prosessoitu (mikä on taas kuluttanut luonnonvaroja siinä elintarvikeketjussa enemmän, kuin se prosessoimaton tuote).
• Tee kasvisruokaa mahdollisimman monta kertaa viikossa. Käytä proteiininlähteenä mieluiten linssejä, kikherneitä ja papuja, kuin pitkälle prosessoituja lihankorvikkeita. (Tässä mulla on myös oma makumielipide: en tykkää niistä korvikkeista yhtään, mutta se on toki ihan makuasia).
• Jos olet oikein viitseliäs (ja haluat säästää vielä enemmän rahaa), osta pavut ja kikherneet kuivattuna. Kuulostaa työläältä, mutta ei oikeasti ole: laita viikonloppuna likoamaan runsaaseen veteen illalla, huuhtele kunnolla aamulla ja keitä pavut kypsäksi (ohjeita löytyy paljon netistä). Ison määrän keitettyjä papuja/kikherneitä voi pakastaa sopivan kokoisissa erissä jatkokäyttöä varten.
• Kuivatut linssit ovat kaikista helpoimpia; niitä ei tarvitse liotella, riittää, että huuhtelet ne ja lisäät kastikkeeseen/keittoon kypsymään.
• Riippumatta siitä, teetkö liha- vai kasvisruokaa, tee aina kaksi kertaa isompi määrä ja pakasta ylijäänyt ruoka annoksina. Näin arkena on aina valmiina ruokaa niitä päiviä varten, kun ei jaksa tehdä ruokaa ja tekisi mieli ostaa jotain valmista.
• Lopuksi tärkein: älä suorita tätä liikaa, muista että jokainen "oikein" tehty päivä on voitto itsellesi (ja ilmastolle, pakkohan tämäkin oli tähän ottaa mukaan...).

Meidän viime aikoina syötyjä ruokia seuraavissa kuvissa. Kikherne-pinaatti -kastike riisin kanssa. Sienipasta. Jääkaapin tyhjennys eli punainen linssikastike riisin kanssa. Laita kommenttipuolelle viesti, jos haluat tarkemman reseptin!

Kikherne-pinaatti -kastike

Sienipasta

Jääkaapin tyhjennys punainen linssikastike

Ja vielä tähän loppuun: päätin, että kerrankin toteutan sen, mitä olen joka vuosi suunnitellut; aloitan näihin aikoihin ottamaan kuvan pihan yhdestä kohdasta kerran viikossa. Siitä tulee varmaan hauska kuvasarja (jota voi sitten katsoa kaiholla ensi talvena lumeen hukkuessa). Tämä eka kuva ei kyllä lupaa kauheasti - veikkaan, että tänä vuonna uintikausi päästään aloittamaan joskus juhannuksen aikoihin! 😂

Milloin mennään uimaan...?

 

Miten siellä? 

Oletko alkanut kiinnittämään enemmän huomiota ajokilometreihin ja/tai ruuan hintaan? 

Onko jotain hyviä vinkkejä, mitkä olin tässä postauksessa unohtanut?

HYVÄN OLON MINIMI JA "DAMAGE CONTROL" TALVEA VARTEN JO KESÄLLÄ

Varoituksen sana: jos jotakuta alkaa ahdistamaan tulevan talven miettiminen tässä vaiheessa tätä loputonta kesää, kannattaa klikata itsensä pois täältä ja palata tähän postaukseen sitten vaikka elo- tai syyskuussa. Minä olen tässä kesän kuluessa kuitenkin talvea mietiskellyt paljonkin ja päättänyt, että kerrankin varaudun siihen hyvissä ajoin. Antakaas kun mä selitän, mitä tarkoitan! Niin ja toinen varoitus myös: jotkut talviset kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita näin heinäkuussa...

Lähivuosina talvet ovat olleet mulle tosi rankkoja. Eikä pelkästään se talvi, vaan myös syksy ja pitkälle kevääseen. Ikä on tehnyt tehtävänsä; aikaisemmin rakastin pimeää aikaa ja sain siitä virtaa samalla tavalla, kuin muut saavat virtaa kevään valoisuudesta. Nykyjään on kuitenkin toisin ja ihan suoraan sanottuna mua rupesi viime talvena ärsyttämään ihan älyttömästi oma marisemiseni tästä aiheesta. Se ruikuttaminen asiasta, jolle ei voi mitään, on niiiiiin turhaa ja vain pahentaa sitä omaa huonoa oloa. Paitsi hei heps - sehän tämän kirjoituksen pointti onkin: sille ehkä kuitenkin voi jotain!? Okei, pimeydelle ei voi mitään, mutta siihen omaan jaksamiseen ja sitä kautta hyvinvointiin ja hyvään mieleen ihan taatusti voi vaikuttaa. Mutta ei enää marraskuussa, silloin peli on jo menetetty. Olenkin nyt päättänyt tehdä itselleni valmiiksi listan asioista ja tavoista, jotka pitää ottaa käyttöön / palauttaa elämään jo heti loman jälkeen tai mielellään jopa vähän ennen loman loppumista. Toivon mukaan tästä on apua myös muillekin, koska ihan samaa talviuupumusta löytyy kyllä lähes kaikilta.

Tässä ei ole tarkoitus keksiä pyörää uudestaan, joten mitään uutta tai mullistavaa tämä postaus ei varmaankaan tule sisältämään. Kyse on enemmänkin tosiaan muistilistasta itselleni tulevaa elokuuta varten, haluan kerrankin olla valmistautunut alkavaan lukuvuoteen kunnolla. Opettajan kesäloma on niin pitkä, että sen aikana ehtii peltoutua ("elää pellossa", toim.huom.) ihan totaalisesti. Ja tarkoitan nyt i-han to-taa-li-sesti! Itse odotan alkavaa lukuvuotta yleensä jo heinäkuun lopusta lähtien ja olen ihan innoissani elokuussa, kun koulu alkaa. Työ on mulle todella tärkeä asia ja jotenkin aina elokuussa huomaan kaipaavani sitä nimenomaan sen takia, että saan takaisin sen "oman elämäni" - sen paikan ja asian, jossa olen hyvä, joka on vain ja ainoastaan mun (ei siis osa meidän perhettä). Olen taas kokonainen, kun loma loppuu, näin sen aina koen.

Ensimmäinen jakso lukiossa on kuitenkin myös vuoden rankin ja vaikka luulisi, että kohta 20 vuotta näitä hommia tehneenä siihen muistaisi jo varautua, niin ehei. Palaan kouluun aina yhtä kepein askelin, luottavaisena, että "kyllä se siitä" ja aina käy samoin: on kuin tiputettaisi varoittamatta tehosekoittimeen, jossa sitten yrittää pyöriä mukana ja säilyä hengissä seuraavat kahdeksan viikkoa. Ja sitten onkin jo syyskuun loppu ja sitä tajuaa olevansa ihan rättipoikki ja täysin valmistautumaton tulevaan talveen. Epätoivoisesti yrittää tehdä jonkun ryhtiliikkeen, mutta kohta onkin jo marraskuu, ja peli on menetetty. Okei, melko dramaattiselta kuulostaa, mutta näin se vaan on lähivuosina mennyt. Marraskuussa on ihan turha enää alkaa mitään viherpirtelöitä surauttelemaan - tai no ei turha, mutta eivät ne siinä vaiheessa kauheasti enää auta. Varsinkaan kun niitä siinä vaiheessa enää jaksa surautella, vaan miettii vaan koko ajan, että saisiko nukkua seuraavaan toukokuuhun asti, kiitos. Mutta nyt kuulkaas, nyt tänä vuonna mua ei enää tiputetakaan mihinkään tehosekoittimeen, vaan varaudun siihen vuoristorataan jo etukäteen!

Otsikon Hyvän olon minimi viittaa tehtävään, johon olen törmännyt Kaisa Jaakkolan verkkovalmennuksessa. Siinä on tarkoitus miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka vähintäänkin tarvitset voidaksesi hyvin. Ei siis maksimia, ei sitä kaikkea mahdollista, mitä voisi tehdä, vaan se minimi. On muuten hyödyllinen ja todella hyvä lista kaikkien tehdä, suosittelen! (Tuo verkkovalmennus on muuten just taas alkamassa, jos vähääkään kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan TÄÄLTÄ. Kyseessä ei ole mikään parin viikon tehodieetti, vaan ihan älyttömän upea paketti hyvinvointia. Tämä ei ole maksettu mainos, haluan vaan suositella tätä kaikille. Olen itse saanut ko.valmennuksesta todella paljon!)

Uni. No joo, tässä asiassa mulla ei ole mitään ongelmaa, nukun riittävästi. Mutta loman jälkeen siihen oikeaan rytmiin palautuminen on aina vaikeaa, joten hyvissä ajoin olisi järkevä ruveta menemään nukkumaan ajoissa ja myös herätä aamulla ihan normaaliin aikaan (eikä kuten esim. kröhöm tänään klo 11.15...). Minun tapauksessani tämä tarkoittaa sitä, että rakkain kesäharrastus eli lukeminen arki-iltaisin pitää lopettaa viimeistään elokuun alussa.

Ravinto. Mulla varmaan se tärkein asia hyvinvoinnin kannalta (unen lisäksi). En onneksi kuulu siihen jengiin, joka vetää makkaraa ja kaljaa koko loman ajan, päinvastoin syön kesällä aika terveellisesti. Ongelma on enemmänkin se, että syön todella epäsäännöllisesti ja milloin sattuu. Ja just se oikea ruokarytmi on se, mikä ainakin mulla on ihan supertärkeää. Rytmiin nyt väkisinkin solahtaa, mutta se ruokasuunnittelu sitten! Mitä väsyneempi ja stressaantuneempi, sitä vaikeampaa on miettiä mitä tänään syötäisi. Tähän(kin) olen nyt päättänyt tehdä muutoksen ja olen tehnyt ensimmäisten viikkojen ruokasuunnitelmat valmiiksi. Mun mielestä on vähän tylsää etukäteen miettiä, mitä ensi torstaina syödään, mutta kun se elokuun kolmas torstai koittaa, niin veikkaan, että sitä ihan innoissaan toteaa, että "ai makaronilaatikkoa tänään, ok". Kunhan saan pyöräytettyä tuon tekemäni neljän viikon ruokalistan läpi kertaalleen (ja näen, toimiiko se), voin laittaa sen myös tänne. Olisiko kiinnostusta/tarvetta?
 
Liikunta. Jeps, tämähän on aina ja ikuisesti se mun kompastuskiveni. Tämä kohta ei kaipaa sen kummempaa avaamista; jotain liikettä, säännöllisesti ja jatkuvasti. Ei selittelyjä, eikä tekosyitä. Just do it! Olen kerrankin pitänyt jäät hatussa, enkä ole ilmoittautunut liian moneen jumppaan sun muuhun, jottei sittten iske kisaväsymys heti kahden viikon jälkeen. Yksi jumppa ihan tässä meidän kylällä (ei ainakaan ole liian pitkä matka!), yksi vesijumppa ja kävelylenkkejä. Kun noi saan säännölliseksi, sitten lisään vielä jotain muuta viikkoon.

D-vitamiini. Ainoa lisäravinne, jonka säännöllisellä syömisellä huomaan todellakin olevan merkitystä jaksamiseen. Toki hyvälaatuiset vitamiinit muutkin ovat tärkeitä, mutta syön sen verran monipuolisesti kasviksia, hedelmiä ja marjoja, etten usko muilla pillereillä olevan kauhean paljon muuta vaikutusta, kuin ehkä henkisellä puolella (eikä siinä mitään, placebo on ihan hyvä juttu). Niinä parina vuonna, kun olen muistanut aloittaa D-vitamiinin syömisen jo elokuussa, enkä vasta marraskuussa, olen ollut himppuisen verran pirteämpi talvella. Tiedä häntä, onko tuossakin kyse placebosta, jos on, niin antaa olla, jos vaikutus kuitenkin on positiivinen!

Kirkasvalolamppu. Monelle ihan itsestäänselvyys talven pimeinä aikoina ja suurin osa myös sanoo siitä olevan apua. Meilläkin tuommoinen lamppu on, mutta olen ollut tosi huono käyttämään sitä. Jotenkin se kirkas valo aamulla häiritsee (ja ärsyttää) ihan kamalasti ja napsautankin sen pois aina minuutin kuluttua. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ainakin yritän sitkeästi käyttää sitä heti, kun aamut alkavat pimentyä. Se hetkellinen ärsyyntyminen, joka sitä seuraa, ei kuitenkaan ole niin paha, kuin koko talven kestävä jatkuva, kokovartaloärsyyntyminen ja -väsymys.

Vaate- ja välinehuolto. Ajoissa! Lapsi tulee tänäkin vuonna tarvitsemaan uudet syyslenkkarit, pitkiä housuja shortsien tilalle, uuden takin jne. ja ne voisi poikkeuksellisesti hankkia hyvissä ajoin. Tai ainakin tehdä inventaarion siitä, mitä tullaan tarvitsemaan, ettei käy niin kuin viime talvena, kun kävimme ostamassa täyden talvivaatevarustuksen ja huomasimme vasta jälkeenpäin, että kaikki tarvittava olisi ollut olemassa ja vielä oikean kokoisena... nyt mitä ilmeisimmin molemmat setit ovat jääneet pieneksi, mutta tämä pitää tarkistaa hyvissä ajoin. Koulun alkaessa itselläkin olisi kiva olla päällä jotain muuta, kuin reikäinen t-paita, liian pienet trikoot ja sandaalit - muista siis hyvissä ajoin miettiä valmiiksi ekojen viikkojen vaatevarustusta! Kaikenlainen muukin arjenhallintaan liittyvä: kalenteriin jo hyvissä ajoin lapsen ja omat harrastukset, tärkeät menot, muistutus kampaaja-ajan varaamisesta sun muut kymmenet asiat. Kaikki tosi pieniä juttuja näin kesän kepeinä hetkinä kirjoitettaessa, mutta auta armias sitä härdelliä, mikä ihan kohta koittaa!

Kalenteriin jotain kivaa syksylle ja talvelle. Tämä on tosi tärkeä! Huomaan, että erakoidun enemmän ja enemmän vuosien vieriessä, eikä siinä varsinaisesti ole mitään ongelmaa. Viihdyn kotona ihan älyttömän hyvin noiden ihanien miesteni kanssa, enkä missään tapauksessa halua, että kalenteri pullottaa tekemistä joka viikonlopulle. Mutta kuitenkin on aina tosi kiva sitten myös mennä ja nähdä ystävää, käydä miehen kanssa viettämässä yhteinen hotelliyö vaikkapa Helsingissä tai lähteä yhdessä ystäväpariskunnan kanssa teatteriin. Nämä vaan helposti jäävät siinä talviangstiudessa, ei niitä jaksa ruveta enää marraskuussa sopimaan. Tälle syksylle on onneksi jo sovittuna pari kivaa pikkujuttua ja ihan uutena juttuna semmoinen, että olemme ekaa kertaa ikinä lähdössä jouluksi pois. Sitä reissua pitää ruveta suunnittelemaan nyt, ettei mene liian viime tippaan. Matkojen suunnittelu on mun mielestä ihan älyttömän kivaa, tosi iso osa matkustamisen ilosta tulee siitä!

Kuva täältä

Kirjoittaminen. Tämä blogi on muodostunut mulle tosi tärkeäksi paikaksi ja kirjoittaminen on mulle ihan ehdoton henkireikä nykyjään. Yritän pitää huolen siitä, että jaksan kirjoittaa myös silloin (ja varsinkin silloin), kun väsyttää ja on ehkä vähän rankkaa. Mutta myös siitä, että en stressaa, jos en ehdi tai jaksa kirjoittaa.

Hyväksyminen ❤ Niin, ehkä se tärkein tähän loppuun. Olen nyt parin vuoden ajan taistellut vastaan kynsin ja hampain, melkein itku kurkussa, tätä ikääntymisen tuomaa talviväsymystä ja jopa jonkinasteista talvimasennusta. En niinkään sitä ikääntymistä, mutta sen seurauksia. On ehkä vähitellen aika hellittää ja antaa itselle lupa olla talvella väsynyt, alakuloinen ja apea. Todeta, että tällaista tämä nyt nykyjään on ja kyllä tästä selvitään hengissä. Kirjoitin juuri kalenteriin (kyllä, mulla on edelleen vain ja ainoastaan paperikalenteri) marraskuun viimeiselle viikolle muistutuksen, että "lue blogikirjoitus heinäkuulta". Että muistaisin silloin, kuinka elämä voitti tänäkin vuonna ja vaikka en muka edes ole kesäihminen, kuinka ihanan kepeä ja huoleton olo mulla kesällä 2018 oli 💓

Oletko jo miettinyt tulevaa talvea? Olisi tosi kiva kuulla teidän vinkkejä, joilla varaudutte ennakkoon talvea varten. Vai ahdistaako pohtia näitä nyt keskellä kesää?

Joka tapauksessa, ihanaa kuun vaihdetta kaikille! Minä alan tämän viikon loppupuolella palautua normaaliin elämään ja palaan töihin ensi viikolla. Pahoittelen, että olen ollut niin hiljaa blogien kommenttipuolella, mutta - noh, tämä kesä, kyllähän te tiedätte!

💗