VUODEN VIIMEINEN

Vuoden ensimmäinen päivä on mulle perinteisesti aina ollut edeltävän vuoden viimeinen :) Tammikuihin on aina enemmän tai vähemmän liittynyt erilaisia lupauksia ja päätöksiä, mutta ne saavat vielä tämän päivän odottaa. Laihdutuskuurit, elämäntapamuutokset, tipattomat, liikunnan aloittamiset, kaikki ne yleiset tammikuun jutut olen minäkin joskus nuorempana aloittanut, mutta aina vasta 2.1. Tänään on aina ollut vielä aika lörsötä, vetelehtiä, herkutella ja hyvällä omallatunnolla.

Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, en meinaa tälle vuodelle asettaa yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tapoja voisi parantaa tai pyrkiä muutokseen. Mulla on yksi selkeä muutos tiedossa tämän vuoden alkuun ja se on sokerista irrottautuminen. En ole koskaan ollut kauhean paha sokeriaddikti, mutta viime syksynä (oikeastaan koko viime vuoden ajan enemmän tai vähemmän) sokeri sai minusta semmoisen niskalenkin, että olen taipunut sen edessä. Yleensä ehdottomuudet eivät ole mua varten missään asiassa, mutta tämä sokerihomma on selvästi joko tai -juttu. Aluksi siitä on päästävä 100 % eroon, sitten joskus myöhemmin voin taas yrittää kohtuukäyttöä, mikä multa on aikaisemminkin onnistunut. Yritin irrottautumista jo marraskuussa, mutta kestin surkeat kaksi päivää... Tammikuussa mun on tarkoitus kokeilla erilaisia sokerittomia jälkiruokaherkkuja, niistä sitten myöhemmin sitä mukaa kun niitä valmistuu (tunnisteella "sokeriton").

Mutta koska tänään on vielä viime vuosi, meillä herkuteltiin pannukakulla :) Meidän suunnalla oli pitkästä aikaa upea sää, joten lähdimme pitkälle Pokemon-lenkille, minkä jälkeen päiväsauna ja pannukakku. Ja sitten luonnollisesti päikkärit! Varsinainen neljän peen päivä :)

Kukaan ei tehnyt parempaa pannukakkua kuin isoäitini, en minäkään. Tällä perusreseptillä tulee kuitenkin lähes yhtä hyvää, kunhan pannukakun malttaa antaa kypsyä riittävän pitkään. Uunipellin voiteleminen voilla on myös tärkeä juttu, jos haluaa pannukakkuunsa rapean ja tummuneen, lähestulkoon palaneen, reunan. Kulmapalat ovat ihan parhaita! Varaan ne aina itselleni vedoten kokin oikeuksiin :) Jos et ole vielä kokeillut vaniljasokeria ja kardemummaa pannukakkuun, kokeile ihmeessä!

En tykkää äklömakeista hilloista, joten sekoitin valmiin mansikkahillon sekaan kohmeisia pakastemansikoita. Miehet halusivat vielä kermavaahtoakin annoksensa kruunuksi, mutta se ei ole mua varten. En yleensä koskaan juo maitoa, mutta pannukakun kanssa on saatava jääkylmää rasvatonta maitoa. Jäähdytän lasin aina etukäteen pakastimessa, jotta maito pysyy kylmänä koko herkuttelun ajan.

Perinteinen pannukakku

3 kananmunaa

7,5 dl maitoa

3,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

2-3 tl vaniljasokeria

ripaus kardemummaa

100 g sulatettua voita + uunipellin voitelemiseen

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita muna-maitoseokseen. Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Säädä uuni 225 asteeseen. Sulata voi ja sekoita taikinaan. Voitele uunipelti voilla (huolehdi, että varsinkin kulmiin tulee riittävästi) ja kaada taikina pellille.

Paista uunissa 30 - 45 minuuttia. Aika vaihtelee uunin mukaan, tarkkaile pannukakkua kypsentämisen aikana. Anna kypsyä, kunnes melko tumma, lähes kärtsännyt reunoilta. Nosta pelti uunista ja anna vetäytyä n. 15 minuuttia. Tarjoa haluamasi hillon ja jääkylmän maidon kanssa.

Vuoden 2016 herkuttelut, ne olivat nyt tässä. Kiitos ja näkemiin sokeri, tavataan taas joku päivä. Veikkaan, että mulle tulee ensin ikävä, mutta koitetaan kestää!

Meillä ruvetaan nyt katsomaan Hobitti-trilogian ensimmäistä osaa. Taru Sormusten Herrasta on ollut mulle yksi järisyttävimpiä lukukokemuksia koskaan ja tarkoituksena on vähitellen alkaa ujuttamaan tuota nuorta herraa (ja vanhempaa myös) kohti sitä maailmaa. En ole itsekään nähnyt Hobitti-elokuvia, joten mielenkiintoisia ja kivoja tunteja edessä.

Kuva täältä

p.s. kuvankäsittelyohjelmani ei jostain syystä käynnistynyt, enkä jaksanut nyt ruveta pulaamaan tietokoneen kanssa. En siis saanut kuvia muokattua millään tavalla. Koittakaa kestää... :)

I´M ALIVE!

Voi vitsit, ette arvaa kuinka helpottunut ja huojentunut olo mulla on ollut pari päivää! Perjantaina oli viimeinen opetuskerta kevään suururakassa ja palautteet olivat tosi hyviä. Mulle on ihan hirveän tärkeää, että opiskelijat kokevat, että heihin on panostettu ja että kurssilla myös todella oppii asioita. Koko viikonloppu meni vähän sumussa; olin tosi väsynyt, mutta samaan aikaan leijuin pilvissä. Ihana tunne, kun takaraivossa ei jäydä "pitäisi tehdä" -ajatuksia ja saa ihan rauhassa keskittyä omaan ihanaan, normaaliin arkeen!

Tai no, lauantaista oli arki kaukana, kun talo täyttyi kolmestatoista 9-vuotiaasta pojasta! Onneksi keli oli niin loistava, että porukka sai riehua pihalla koko sen piiiitkän kaksituntisen :) Juhlapöytä katettiin myös ulos, joten sisätilat säästyivät pahimmilta sotkuilta. Olin ajatellut, että tehtailisin synttärijuhliin jotain kivaa ja terveellistä, mutta ihan perinteisellä sipsi-poppari-karkki -linjalla mentiin. Äiti ei edes olisi jaksanut, mutta ennen kaikkea synttärisankari ilmoitti topakasti, että ei sitten mitään hörhöilyä :) Aikuisia en ollut tällä kertaa (onneksi) kutsunut, niin tarjoiluja ei tarvinnut miettiä sen kummemmin. Kuvia räpsittiin lähinnä vieraista, eikä tuossa pöydässä nyt paljoa kuvattavaa ollutkaan... Pöytänä toimi vanerilevy betonijaloilla ja pöydän päälle levitettiin valkoista paperia, johon pojat saivat piirrellä samalla kun napsivat herkkuja. Se osoittautui kivaksi ideaksi!

Kakusta viis, mutta se koriste :)

Sunnuntain äitienpäivä meni ihanan arkisesti, mikä sopi mulle oikein hyvin. Olen aina vähän vierastanut äitienpäivää semmoisena hillittömänä juhlapäivänä; mun mielestä äitien, isien, lasten ja koko perheen päivä pitää olla vuoden jokaisena päivänä. Ja meillä onkin. Käytiin Nuorenherran uintitreeneissä (oli muuten ihanan tyhjä uimahalli, mies ja minä saimme molemmat ruhtinaallisesti omat radat) ja sen jälkeen ulkona syömässä. Illalla lätkää ja kirjan kanssa vaaka-asennossa nautiskelua.

Töissä toki on edelleen kiireitä ja viime viikkoina kaikenlaista pikkuhommaa on jäänyt rästiin. Mutta nyt eletään taas normaalia elämää, josta ei tarvitse selviytyä päivä kerrallaan. Kysyin tänään aamulla pojalta, mitä hän haluaisi tänään ruuaksi ja vastaus tuli salamannopeasti: spagettia, äiti sitä sun itse tekemää huippuhyvää spagettia. No, spagettia meillä siis syötiin tänään. Ei ihan hellekelien ruokaa, mutta itsepähän kysyin :) Teen perinteisen Bolognese-kastikkeen hitaasti monta tuntia hauduttaen ja kyllähän se hyvää on. Tein valtavan jättiannoksen, jotta lapsi saa syödä mieleistään ruokaa monta päivää (häntä se ei haittaa). Minulla meinaan on suunnitelmissa kaikenlaista kivaa kokkkailua tälle viikolle... :)

Nyt kuulkaas ruvetaan jännäämään illan matsia - en ehkä kestä, olen niiiiiin fanaattinen lätkäfani aina MM-kisojen aikaan (SM-liiga ei jaksa kiinnostaa) ja on tosi kivaa, että kisat ovat naapurimaassa, jotta aikaero ei tee matsien katsomisesta liian haastavaa!

Olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu ja miten viimeiset viikot ovat menneet! Oletteko jo aloittaneet grillikauden? Mun täytyy tänä kesänä ryhdistäytyä; olen hävyttömän laiska (ja siten siis myös suht surkea) grillaaja, mutta nyt mulla on suunnitteilla kehittyä siinä lajissa tänä kesänä. Aloitan vihdoin ja viimein myös perehtymisen kameraan ja kuvaamiseen. Mutta tuo kaikki on sitten kesällä - nyt peliä katsomaan :) Ensimmäinen maali heilahti just verkkoon ja Suomi johtaa 1-0, jeeeeeeee!!!!!!!

Jännää lätkäiltaa ja ihanaa toukokuisen viikon alkua teille kaikille!

Emma <3

PYHÄT RESEPTIT - Siskonmakkarakeitto

Hauskaa, juuri viimeksi kirjoitin siitä, että kokkaan harvoin minkään reseptin mukaan - ja nyt heti perään juttu "pyhistä" resepteistä :) Minun on tehnyt mieli siskonmakkarakeittoa jo pitkään ja tänään oli sen aika. Voi että, oli taas niiiiiiin hyvää!!!

Lapsuudenkodissani syötiin aina alusta lähtien valmistettua ruokaa. 70- ja 80-luvuilla valmisruokia ei varmaan edes ollut tarjolla kovinkaan paljon ja jos oli, en kyllä muista, että meillä olisi koskaan niitä syöty. Joskus oli nakkeja ja ranskalaisia, mutta muita muistoja eineksistä minulla ei ole. Meillä isä on aina ollut se, joka on ollut innostunut ruuanlaitosta ja häneltä olen omaksunut intohimon kokkaamiseen. Isä tekee tosi harvoin ruokaa reseptillä, vaan noudattaa samaa linjaa kuin minä - tai siis minä noudatan samaa linjaa kuin hän: otetaan annoksen raaka-aineet työtasolle ja ruvetaan tekemään. Tietenkin välillä tehdään jotain perinteistä ohjetta noudattaen, mutta silloinkin aina sovelletaan, kokeillaan jotain uutta ja improvisoidaan fiiliksen mukaan. Saman ruokafilosofian ovat omaksuneet myös siskoni ja veljeni ja meillä käydäänkin aina leikkimielistä sotaa siitä, kuka on perheen paras kokki. (Minä tietenkin, mutta älkää kertoko niille, että sanoin näin!)

Äitikin toki teki ruokaa välillä ja tekee edelleen. Mutta silloin mennään aina perinteisen ohjeen mukaan. Ja nyt siis tarkoitan tätä kirjaimellisesti: ohjeesta ei poiketa, ei yhtään. Ei edes harkita, miltä tämä maistuisi "jos siihen tällä kertaa lisäisikin vaikka vähän timjamia" tai "jos tällä kertaa jätetäänkin tämä pois ja korvataan se tuolla". EI, EI ja vielä kerran EI! Äiti on nuorena oppinut tietyt perinteiset ohjeet omalta äidiltään ja isoäidiltään ja niistä pidetään kiinni. En usko, että äiti on koskaan vapautuneesti improvisoinut keittiössä, kuten isä tai me lapset. Ja niin paljon kuin isäni keitoksia olen aina rakastanutkin, niin myönnän (kuten koko perheemme), että tietyt ruuat maistuvat vain äidin tekemänä. Eikä niistä saa ikinä itse yhtä hyviä, ei vaikka miten noudattaisi ohjetta kirjaimellisesti.

Stroganoff, nakkikastike, lammasriisi (vanhasta Kotiruoka-klassikosta "Unkarilainen muhennos"), poronkäristys, hernekeitto, possun sisäfilee kermakastikkeessa, sienikastike - vain muutamia mainitakseni. Sekä liha- ja siskonmakkarakeitto.

Lihakeittoa ei tehdä, ellei lientä saa keitettyä luullisesta soppalihasta. Kumpaakaan keittoa ei tehdä pakastejuureksista. Molempiin keittoihin tulee perunaa, porkkanaa, mukulaselleriä, purjoa, pari laakerinlehteä, maustepippureita ja aika reilusti suolaa. Viimeistelyyn käytetään silputtua persiljaa. EI siis lanttua tai palsternakkaa, EI! Tai muita yrttejä kuin persiljaa, sussiunakkoon!! Isoisoäitini ja isoäitini varmaan kääntyisivät haudassaan, jos edes harkitsisin moisia. Itse asiassa molemmat olivat sen verran topakoita tätejä, että nousisivat sieltä haudastaan näpäyttämään minua sormille, jos keittopäivänä keittiössäni seikkailisi joku sinne kuulumaton juures. Huh, pelkkä ajatuskin on pelottava... Liemikuutio on vähän siinä ja siinä - minä uhmaan kohtaloa ja käytän yhden. En muista miten äiti tekee, enkä uskalla kysyä. Vanhempi sukupolvi ei tietenkään edes ajatellut kuutioita.

Leipävalinta ei ollut niin nokonuukaa, mutta minulle itselleni on kehittynyt semmoinen fiksaatio, että näiden keittojen kanssa pitää olla tuoretta ruisleipää ja päällä sinistä Emmentalia.

Suosittelen, että teet keiton edes kerran tämän ohjeen mukaan. Vaikka et tykkäisi selleristä. Vaikka et jaksaisi pilkkoa ja kuoria kaikkea, vaan mieli tekisi oikaista pakasteosaston kautta. Vaikka mieli tekisi maustaa soppa basilikalla ja raastaa tuoretta parmesaania pinnalle. ÄLÄ! Noudata ohjetta kirjaimellisesti. Usko isoisoäitiä, isoäitiä ja äitiä - ne kuitenkin tietävät kaiken (muunkin) parhaiten!

Samalla ohjeella saa aikaiseksi myös elämänsä nakki- tai makkarakeiton. Lihakeitto vaatii ylimääräisen vuorokauden: ensin pitää metsästää kauppa, mistä löytyy kunnon soppalihaa (ei mikään helppo homma nykypäivänä). Sitten keitetään lihat (monta tuntia), riivitään luista ja läskeistä. Annetaan liemen jäähtyä kylmässä yön yli, kuoritaan pinnalle hyhemettynyt rasva. Siiviloidään liemi. Aloitetaan keiton tekeminen. Suosittelen tätäkin, mutta muista - yhtäkään vaihetta ei saa hypätä yli!

SISKONMAKKARAKEITTO 

(iso kattilallinen)

2 pakettia siskonmakkaroita

10 keskikokoista kiinteää perunaa

3 porkkanaa

1/2 mukulaselleri

n. 10 cm pala purjoa (valkoinen osa)

suolaa

2 laakerinlehteä

8 maustepippuria

vettä

reilusti silputtua persiljaa viimeistelyyn

Kuori perunat ja kuutioi ne suupaloiksi. Laita kylmään veteen odottamaan.

Kuori porkkanat ja selleri, viipaloi porkkanat ja suikaloi selleri sopivan pieniksi paloiksi. Huuhdo purjo huolella ja viipaloi se ohuiksi siivuiksi (käytä ylijäänyt vihreä osa vaikka sosekeittoon tai viipaloi se ja pakasta tulevaa käyttöä varten).

Laita perunat kiehumaan kylmään, suolalla maustettuun veteen. Vettä saa olla reilusti! Laita laakerinlehdet ja maustepippurit joukkoon. Heti kun vesi kiehuu, lisää porkkanat, sellerit ja purjo. Ja mahdollinen liemikuutio - omalla vastuulla! Anna poreilla, kunnes perunat ja juurekset ovat lähes kypsiä. Tarkista suola.

Pursota siskonmakkarat keittoon. Anna poreilla edelleen hiljaisella lämmöllä n. 15 min. Sammuta liesi ja anna keiton vielä levätä kannen alla toiset 15 min, kiehauta kertaalleen kuumaksi, lisää persiljasilppu joukkoon. Nauti ruisleivän kanssa.

Ei tähän ole mitään lisättävää!

Emma <3

p.s. hei, edellisen jutun yhteydessä ARVONTA - osallistukaa ihmeessä, palkintokirja on tosi kiva :)