LET'S MAKE BLOGS GREAT AGAIN

Minun vuoteni 2024 alkoi aika hurjalla tavalla; minulle tehtiin aivovaltimoaneurysman suonensisäinen tukkiminen. Kyseessä ei ollut mikään dramaattinen sairaskohtaus, vaan kyseinen aneurysma löydettiin sivulöydöksenä vuosi sitten tapahtuneen TIA-kohtauksen yhteydessä. Onni onnettomuudessa – ilman tuota kohtausta aneurysmaa ei olisi koskaan löydetty (harva meistä kuitenkaan ramppaa aivojen magneettikuvauksessa kauhean säännöllisesti) ja todennäköisyys sille, että se olisi jossain vaiheessa puhjennut aiheuttaen massiivisen aivoverenvuodon oli aika iso. Olin hoitojonossa melko pitkään, koska kyseessä oli kuitenkin ihan suht hyvälaatuinen tapaus ja nyt sitten vihdoin tammikuun alussa pääsin leikkauspöydälle. On kyllä ihan mielettömän uskomatonta, mitä lääkärit nykyjään pystyvät tekemään!

Yksityishuone oli isompi, kuin ensimmäinen yksiö, missä asuin 😂

 

Tämän postauksen tarkoitus ei nyt kuitenkaan ole todellakaan olla mikään sairaskertomus, joten ei tuosta sen enempää (toki saa kysellä, jos kiinnostaa). Olin toimenpiteen jälkeen vuorokauden teho-osastolla tarkkailussa, mistä siirryin osastolle yhdeksi päiväksi (yksityishuoneeseen!!) ja seuraavana päivänä pääsinkin jo kotiin. Sairaslomalla olin kaksi viikkoa hissukseen kotona. En vuodelevossa, mutta mitään rasittavaa ei saanut tehdä. Nukuin tosi paljon (aivoihin kajoaminen saa aikaan ihan outoa, normaalista eroavaa väsymystä), kävin rauhallisilla ja lyhyillä kävelyillä, luin, katsoin Netflixiä ja sometin nolottavan paljon. Palasin töihin tämän viikon maanantaina ihan täysin toimintakykyisenä, pirteänä, levänneenä ja reippaana.

Somettamisesta päästään vihdoin tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Myönnän, että tykkään Instasta ja luuhasin siellä tosi paljon. Se, mikä Instassa kuitenkin rasittaa, on sen nopeus ja hektisyys. Seuraan tosi montaa tyyppiä, joista suurin osa tekee tarinoita, kuten lähes kaikki nykyjään. Seuraamani henkilöt ovat mielenkiintoisia, älykkäitä ja opettavaisia (esim. kaikki ruokavaikuttajat) ja saan heidän tuottamastaan sisällöstä tosi paljon hyviä ideoita, vinkkejä, ajatuksia, tietoa – you name it, somea parhaimmillaan. MUTTA, en halua olla koko ajan kännykällä tarkistamassa, että mitä sisältöä se ja se nyt on tuottanut siinä ”pelossa”, että sisältö on 24 tunnin kuluttua jo ehtinyt hävitä. Huoh, rasittavaa!

Niinpä päädyin saikulla lörsötessä pitkästä aikaa lueskelemaan blogeja ja voi vitsi, mikä ihana fiilis siitä tuli. Aloin lukemaan myös omaa blogia ja muhun iski ihan älytön kirjoittamisen kaipuu niitä tekstejä lukiessani! Ja voi että mikä aikamatka se oli; muistin hetkiä ja tapahtumia, jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Ja yllätyin myös siitä, että en kokenut mitään myötähäpeää omista kirjoituksistani, niistähän on moni ihan hyviä! Ja sitten toisaalta moni ihan höpöä, mutta sekin on ihanaa 💛

Mulla on tällä hetkellä ihan hirveän iso kaipuu kirjoittamiseen. Vanhoja tekstejä lukiessa toistuu säännöllisesti ”en ole ehtinyt kirjoittaa” -toteamus, mutta sehän on vain prioriteettikysymys. Aikaa varmasti on, jos päivästä karsii pois turhia juttuja (kuten esim. sen turhan somettamisen). En nyt todellakaan ala lupaamaan, että alan tuottamaan postauksia jollain säännöllisellä aikataululla, mutta alan kiinnittämään huomiota tähän – jos tekee mieli kirjoittaa, mutta ei muka ehdi, niin mitä jos järkkäisi sille aikaa!?

Postauksen otsikko on siis jonkinlainen vetoomus ja pyyntö kaikille meille, jotka tykkäävät kirjoittaa. En tarkoita sitä, että painostaisin teitä kirjoittamaan enemmän, useammin ja säännöllisemmin. Vaan haluan muistuttaa siitä, että ”hidas” some on ihana paikka. Pitkät (tai välillä lyhyetkin) kirjoitukset ja toisten postausten kommentointi (okei, tässä olen ollut ihan kamalan huono, anteeksi teille kaikille ihanille!!). En missään tapauksessa halua, että blogit muuttuvat joksikin häviäväksi ilmiöksi, koska täällä se todellinen elämä on. Ei siellä nopealla puolella (no vähän on sielläkin, mutta ymmärrätte kyllä mun pointin).

Heitänkin nyt teille kaikille haasteen: aletaanko nostamaan blogeja taas enemmän pinnalle? 

Postaukset ihan tavallisesta arjesta on aina parhaita! 💗

 

Ilman mitään painetta, jokainen tuottaa tekstiä just niin usein tai harvoin, kuin pystyy ja jaksaa. Mutta kuitenkin niin, että pidetään tämä pitkien, juttelevien, syvällisten, pohtivien, hauskojen, jokaisen kirjoittajan oman näköisen postausten blogimaailma elossa!

Kuka lähtee haasteeseen mukaan?

💚💛💜💚💛💜

TÄÄLLÄ OLLAAN

Olen saanut pari yksityisviestiä, missä on huolehdittu minusta; en ole vastannut edellisen postauksen kommentteihin, en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, enkä muutenkaan ole ollut aktiivinen täällä blogimaailmassa jne. Huoli on syntynyt siitä, että edellisessä postauksessa viittasin terveyshuoliin. Kiitos te ihanat 💛, jotka olette huolehtineet minusta ja kuten teille vastasinkin - täällä on kaikki hyvin! 

Syksy on ollut niin kiireinen ja toisaalta samaan aikaan sellainen, että olen tasapainottanut kiirettä ja kuormitusta kiinnittämällä huomiota ihan päivittäiseen palautumiseen ja lepäämiseen paljon enemmän, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt, että en vaan ole ehtinyt kirjoittaa tai käydä kommentoimassa muiden blogeissa. Myönnän, että välillä olen miettinyt, pitäisikö Harkittuja Herkkuja panna pakettiin ja lopettaa kokonaan, mutta ei, en halua tehdä sitä, koska palo kirjoittaa on edelleen olemassa. Nyt vaan pitää odotella aikaa, jolloin ehdin kirjoittaa enemmän. En siis ole häviämässä mihinkään ja jossain vaiheessa, kun aikaa on enemmän, jatkan täällä taas aktiivisemmin. Välillä, kun valvon öisin (jeps, uniongelmat eivät ole hävinneet mihinkään, vaan tauon jälkeen palanneet takaisin lääkkeistä huolimatta) mietin, mitä ja mistä aiheista tänne haluaisin kirjoittaa. Ne kaikki suunnitelmat ovat olemassa paperille laitettuna - joko yöllä unitokkuraisena yöpöydällä olevaan muistikirjaan kirjoitutettuna harakanvarpain, joista en itsekään saa selvää tai sitten seuraavana päivänä nopeasti ranskalaisin viivoin kirjattuna Word-tiedostoon.

Kevään 2024 kukkia 💛

Marraskuu on kuukausista kamalin, mutta jollain ihmeellisellä tavalla yksi ihanimmista. Pimeys, kasvien kuoleminen, maiseman rumuus, oma väsymys - kaikki ovat merkkejä siitä, että nyt pitää ottaa rauhallisesti. Luonto lepää, levätään siis mekin! Olen tosi paljon tämän syksyn aikana miettinyt tätä ja sitä, että itselle pitää antaa lupa vaipua jonkinlaiseen Muumien talviunta muistuttavaan tilaan. Nämä ajatukset ovat iso osa sitä edellisessä postauksessa mainitsemaani hihhuloitumista, mikä on osoittautunut ihan mahtavaksi jutuksi. Ja juu ei, tiedoksi kaikille mua pidempään seuranneille, jotka eivät ole hihhuleita (ja tämä siis kaikella rakkaudella) - olen edelleen se tiede-Emma, mutta nykyjään mussa on koko ajan vahvistuva, uusi hihhuli-puoli. Aiheesta varmaan olisi syytä kirjoittaa ihan oma postaus, koska "tieteellinen hihhuloituminen" on kokemukseni mukaan yksi mahtavimmista tavoista pitää itsestään huolta, jaksaa, palautua ja selvitä arjen päivittäisestä stressikuormasta!

Aiemmin olisin tässä vaiheessa perjantai-iltaa todennut jatkavani ruuanlaittoa ja "parin viinilasin" nauttimista, mutta nyt lähden tekemään palauttavan Yinjoogan ja sen jälkeen menen nukkumaan. Yinjooga on yksi parhaimmista jutuista, mitä omaan arkeeni on tullut - siitäkin toivottavasti jossain vaiheessa tänne kirjoitan.

Ihanaa kamalaa marraskuun alkua kaikille! Vaikka tämä kuulostaa jo ehkä vähän liiankin häröilyltä, niin koittakaa etsiä tästä vuoden pahimmasta ajasta se hyvä puoli. 

Huolehtikaa omasta jaksamisestanne, levätkää ja laiskotelkaa niin paljon, kuin vain pystytte - ilman huonoa omaatuntoa! 

Pus kaikille 💜💜💜

Paras jälkkäri ikinä, Tallinnan hotellin ravintolassa. Tämän harjoittelen ja kirjoitan teille reseptin, kun saan sen viilattua yhtä hyväksi, kuin alkuperäinen!

KESÄN ÄMPÄRILISTA

Ihmeiden aika ei ole ohi! Meidän omenapuut kukkivat ensimmäistä kertaa (ikää niillä on lähemmäs 10 vuotta) ja minä saan pitkästä aikaa aikaiseksi postauksen. Lyhyen sellaisen kyllä, mutta kuitenkin. Kevät on ollut kiireisin koko mun opettajauran aikana (jos Korona-aikaa ei oteta huomioon), enkä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tänne, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. En myöskään ole juurikaan käynyt kommentoimassa kenenkään blogeissa, mikä harmittaa tosi paljon - olen kyllä lukenut postauksia, mutta kommentointi tosiaan on jäänyt. Toivottavasti täällä vielä on tästä kaikesta huolimatta edes muutama lukija jäljellä...

Kesäloma pilkottaa ihan nurkan takana ja olen aika huojentunut siitä, että tämä kesä tulee olemaan tosi rauhallinen. Olisi toki kiva lähteä johonkin kunnon reissuun, mutta todennäköisesti pysymme tiiviisti täällä Suomessa. Piipahdamme pohjoisessa vanhempien kesämökillä ja sieltä ehkä ajamme Ruotsin kautta Gotlantiin pariksi päiväksi, mutta tämä suunnitelma on vielä ihan alkutekijöissään eli en ole googlaillut mitään, enkä muutenkaan sen tarkemmin miettinyt asiaa. Jos jollain on kivoja vinkkejä Gotlantiin liittyen, kuulisin niitä mielelläni! Jotain viikonloppureissuja varmaan teemme, mutta omalta osaltani kesän kalenteri on aika tyhjä ja hyvä niin. Teini, joka ylihuomenna valmistuu peruskoulusta, menee kesäkuussa "töihin" vanhempieni mökille pariksi viikoksi ja on sen jälkeen koko heinäkuun ihan oikeissa kesätöissä mieheni työpaikalla. Minä olen siis käytännössä "vapaalla" lähes koko kesän, mikä on jotenkin ihana ajatus; tämä lukuvuosi on ollut niin rankka, että tarvitsen rauhallisen ja palauttavan loman.

Jokakesäinen "pakollinen" bucket list eli tuttavallisemmin ämpärilista on toki olemassa, mutta tänä kesänä se on ihan tosi tosi tosi lyhyt. Kotona pitää tehdä loppuun joululomalla aloittamani työhuoneen rymsteeraus, varasto pitäisi järjestää ja ruokakomero myös. Muun ajan olen ämpäröinyt lukemiselle, kirjoittamiselle, liikkumiselle (varsinkin uimiselle) ja kokkaamiselle. Kokkaamisella tarkoitan sitä, että haluan palauttaa arkikokkaamisen rutiinin, testailla mielessä muhivia kivoja reseptejä ja toivottavasti kirjoittaa niitä muistiin tänne blogin puolelle, jotta syksyllä olisi sitten materiaalia valmiina julkaista esim. viime postauksessa lupailemiani viikon vege -juttuja.

Että tämmöisiä ajatuksia täällä. Nyt jatkan kouluhommien tekemistä eli viimeisen kurssin kokeiden ja kurssitöiden lukemista ja kilometrin mittaisen to do -listan (se kiireinen kevät!) viimeisten kohtien hoitamista ja yliviivaamista. Lauantai-iltapäivällä koittaa vapaus ja illalla menemme ulos syömään ja juhlistamaan peruskoulusta valmistuvaa poikaamme. 

Hän on sellainen timantti, että haluaisin kirjoittaa hänestä ihan oman postauksen ja ylpeillä kaikella sillä, mitä hän on, mutta en tietenkään voi tehdä sitä hänen yksityisyyden suojansa takia. Sen verran voin kertoa, että kun kirjoitimme isänsä kanssa hänelle kirjettä, minkä annamme hänelle lauantaina, itkimme molemmat vuolaasti ja ihmettelimme sitä, miten on mahdollista, että me kaksi olemme saaneet aikaan jotain tuollaista!! 💛💛💛

 

Mitä teille kuuluu??

BLOGILOMALLE

Tajusin eilen illalla, että mulla on semmoinen inhottava stressimöykky mahassa niin blogin kirjoittamisesta, kuin muiden blogien kommentoimisesta! Ja näinhän ei tietenkään saa olla jostain näin kivasta harrastuksesta, kuin mitä kirjoittaminen on, joten päätin ilmoittaa ihan "virallisesti" jääväni blogilomalle. Lueskelen kyllä varmaan kännykän kautta muiden blogeja, mutta en taida avata konetta ja Bloggeria kommentoidakseni nyt vähään aikaan, enkä myöskään kirjoittaa mitään itse.

Voi olla, että loma kestää viikon, tai sitten koko kesän - en tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että tulen takaisin! 

Kuva täältä

 

Siihen asti - ihanaa kesää!!!  💛💛💛

PERJANTAIPÖLINÖTÄ JA TERVEISIÄ KOULUMAAILMASTA

Muistan joskus jostain lukeneeni, että perjantai-ilta on kaikista huonoin aika julkaista blogissa uusi postaus. Että kukaan ei niitä silloin lue ja jos ehkä lukevat viikonloppuna, niin ei kukaan silloin jaksa kommentoida. Noh, mun blogissa tämä menee ihan päinvastoin; mun mielestä perjantai-ilta on just paras aika kirjoittaa ja julkaista postauksia. Yritän aina järjestää meidän perheen ohjelmat niin, että perjantai-illalle ei osuisi mitään menoja tai velvollisuuksia. Rakastan sitä, kun tulen iltapäivällä kotiin ja tiedän, että illan ohjelmassa on vain mättöruuan tekemistä, blogin kirjoittamista ja viinin lipittelyä. Ja jos kaikki menee ihanteellisesti, niin lauantainakaan ei ole kauheasti mitään erityistä, koska se on mun viikon "THE lörsöpäivä", jolloin haluan nukkua pitkään, syödä aamupalaa ja juoda kahvia hissukseen pari tuntia, vaihtaa yöpaidasta kotivaatteisiin vasta joskus puolenpäivän jälkeen ja sitten viettää loppupäivä lörsöten (eli lukien kirjaa, nukkuen päiväunia, käyden lyhyellä kävelyllä jos siltä tuntuu ja parhaimmassa tapauksessa syöminenkin ulkoistetaan niin, että mennään ulos syömään joskus myöhään iltapäivällä). Aika usein käy näiden postausten kanssa niin, että aloitan ne perjantai-iltana ja kirjoitan sitten loppuun joskus alkuviikosta, koska perjantaisin tuntuu aina olevan niin paljon sanottavaa (haha, eli höpöttämistä), että ilta ei välttämättä riitä kaiken kirjoittamiseen, varsinkin jos tarkoitus on kirjoittaa jotain järkevää. Tänään ei kyllä tiedossa ole mitään järkevää eli pelkästään höpöttämistä, joten saas nähdä, josko saisin tämän ulos tämän vuorokauden puolella 😂

Multa kysellään tällä hetkellä tosi paljon, että miten siellä kouluissa menee. No, ihan hyvin menee ainakin meidän yli 1000 opiskelijan lukiossa, mutta kyllähän se meno kyllä melkoista on. Onneksi (ainakin minä) ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että päivät vedetään ihan vaan huumorilla maaliin. Ohjeita, ohjeiden täsmennyksiä, muutoksia ja tarkennuksia tulee päivittäin useita. Osa on valtakunnan tason ohjeita, osa OAJ:n (eli meidän ammattiliiton) suosituksia, osa on sote-alueen ohjeita, osa oman kunnan ja loput sitten oman koulun ohjeita, suosituksia ja/tai määräyksiä. Mua on lähipäivinä naurattanut se, että olen sentään filosofian maisteri, tehnyt geenitutkimusta pari vuotta ja opettanut lukiossa luonnontieteitä yli 20 vuotta  - ja siltikään en tajua siitä ohjeisteuksesta hölkäsen pöläystä. Lukekaas seuraava ja kertokaa kommenttiboksissa, tajuatteko tekään!

 

Opettaja ei ole velvollinen opettamaan etä- ja lähiopetusta samaan aikaan. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että ne opiskelijat, jotka ovat saaneet rehtorilta etäopetusluvan (tästä erityinen merkintä Wilmassa), saisivat seurata tuntia striimauksen kautta, vaikka OAJ sanoo, että ei ole pakko (mutta ehkä kuitenkin voisi). Ei ole siis pakko, mutta olisi kiva. Ehkä jollain kursseilla joskus, jos se vaan on mahdollista. Ne opiskelijat, jotka ovat ihan muuten vaan kipeenä (ei siis koronaa tai epäilyä siitä), eivät ole oikeutettuja tähän striimaamiseen, mutta kuka nyt sitä estää, että kuitenkin kuuntelevat tuntia kuitenkin (tähänkin joku Wilma-merkintä, en ole ihan varma mikä se on). Jos on rehtorin merkkaama etäopetuslupa siellä Wilmassa, mutta ei ole kuitenkaan paikalla, niin siitä pitää klikata joku niistä yhdeksästä (9) eri värikoodista Wilmassa. Sitten on niitä opiskelijoita, joiden kohdalla on rehtorin merkintä "etäopetus", mutta joka kuitenkin on tunnilla. Tämä sitten johtuu siitä, että voi käydä niin, että kotitesti näyttää kaksi kertaa positiivista, mutta virallinen testi kertoo, että ei ole koronaa. Joten tullaan tunnollisesti kouluun, koska ei ole koronaa, vaikka rehtori on merkinnyt, että on. Joillekin merkitään ihan normaali pre-korona -aikainen poissaolomerkintä, mutta oikeastaan kukaan opettaja ei ole ihan varma, saako sellaista merkata sinne, koska sehän voi kuitenkin olla koronaa. Joillekin sitten päivän mittaan ehtii laittaa ehkä viestin, että "mikä meininki, et ollut tunnilla?" ja sitten tulee ylihuomenna vastaus, että "vähän valui räkä nenästä"....Niin oliko se sitten koronaa, etäopetukseen oikeutettua tunnin seuraamista vai ihan vaan lintsaamista (mitä ei tietenkään saa kysyä suoraan, vaikka tietäisi, että näin on)...

Ja hei, jos tämä kuulostaa sekavalta, niin ei tässä vielä kaikki. Koulua on ollut nyt kaksi viikkoa joululoman jälkeen ja olen saanut näiden kahden viikon aikana seitsemän altistumisilmoitusta. Muistan, kun sain yhden tämmöisen vuosina 2020 - 2021 ja olin ihan paniikissa silloin. Nyt siis kahdessa viikossa on tullut 7 ja olen ihan vaan, että normipäivä. Ennätys on kollegalla, joka on saanut altistusilmoituksia 14 kpl kahdessa viikossa. Noh, ei tässä mitään... paitsi että, näistä olisi hyvä tehdä työturvallisuusilmoitus "läheltä piti". Tämän kaupungin lomakkeen löytyminen on tietenkin työn ja tuskan takana, eikä sen täyttäminenkään ihan helppoa ole. Se kuitenkin kannattaa tehdä ja sitten tehdä jatkoilmoitus, jos oikeasti saa tartunnan koulusta (mitä ei kukaan kuitenkaan pysty todentamaan, että tuliko se sieltä vai lähikaupassa käydessä), jotta on jotain dokumenttia näyttää, jos sattuukin saamaan long covidin. Esihenkilöille on kuitenkin liian kuormittavaa käydä näitä läpi päivittäin, joten suositellaan, että ne läheltä piti -ilmoitukset tehdään keskitetysti aina kerran kuussa. Paitsi että tänään tuli ohje, että jos sitä ei ole tehnyt 7 päivän sisällä mahdollisesta altistumisesta, niin sen tekemisestä ei ole mitään hyötyä.

 

Niin ja siitä altistumisesta vielä, jos tämä ei ollut jo tähän mennessä tarpeeksi härdelliä. Kun opettaja altistuu, niin saa jatkaa opettamista, paitsi jos tulee oireita, niin sitten pitää tehdä kotitesti (joka ei ole luotettava) ja jos se näyttää positiivista (ja oikeastaan silloinkin, vaikka näyttäsi negatiivista, koska ne ei ole luotettavia), olisi hyvä jäädä kotiin pitämään tunnit etänä (ja käydä virallisissa testeissä, joita ainakaan meidän kunnassa ei edes tehdä enää). Mutta taukotilaan ei saa mennä syömään lounasta,  koska ne yhdeksän ihmistä, jotka siellä ovat samaan aikaan syömässä, saattavat saada sulta ehkä tartunnan, jota et vielä edes tiedä saaneesi. Opiskelijat siellä luokassa eivät kuitenkaan virallisen ohjeistuksen mukaan voi saada tartuntaa opettajalta, koska käytät maskia (suurin osa meistä käyttää sitä normi kirurginmaskia, koska sen FFP-maskin kanssa puhuminen ja hengittäminen monta tuntia putkeen on ihan mahdotonta). Altistuminen voi kuitenkin tapahtua, jos vieruskaveri osoittautuu positiiviseksi. Vai siis miten se nyt siis menikään....?

Niin että miten meni noin niinkuin omasta mielestä?, tekisi mieli mieli viestittää kaikille näitä ohjeistuksia lähettäville tahoille...

Mutta en kuitenkaan sitä tee, koska tärkeintä tällä hetkellä on olla valittamatta ja kaikista tärkein asia: pitää mahdollisimman moni nuori tunneilla mukana. Ihan sama minkä värinen se Wilma-merkintä on, mutta jos se tyyppi on ollut paikalla lähinä tai etänä, niin 💚💚💚 Ne jotka häviävät tutkasta, niitä lähdetään jäljittämään.

 

Nyt takaisin perjantaipölinöihin ja siihen, että syötiin teinin kanssa niitä tacoja jo pari tuntia sitten. Mies on työpaikan juhlissa (kollegan eläköityminen). Taitaa olla ensimmäinen kerta hänellä moneen vuoteen, että on viihteellä. Siellä kuulemma se pieni porukka, joka ylipäätään lähti juhlimaan, teki kotitestejä päivällä varmistaakseen, että on turvallista mennä yhdessä syömään, saunomaan ja avantoon porukalla. Toivon, että heillä kaikilla on ihan mahtavan hauskaa tänään.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Mites teillä työpaikalla - onko samanlaista säätämistä, kuin meillä koulussa?

PUS  💜💜💜