PAREMPAA VUOTTA 2017

Tein vuosi sitten klassisen mokan ja asetin tulevalle vuodelle hurjasti odotuksia. Osa oli ihan järkeviä, mutta loput ihan liian ylimitoitettuja ja epärealistisia. En onneksi niistä kauhean paljon huudellut ääneen, en täällä enkä muuallakaan - hyvä niin, koska vuosi 2016 osoittautui aika kehnoksi. En sano, että se olisi ollut huono, mutta parempiakin on ollut ja toivottavasti tulee myös tulevaisuudessa.

Käyn läpi jonkunlaista muutosprosessia pääni sisällä. Se alkoi jo pari vuotta sitten ja tuntuu jatkuvan aina vaan suurempana. En tiedä onko kyse (surullisen)kuuluisasta keski-iän kriisistä vaiko mistä, mutta jotain tapahtuu ja jatkuvasti. En kuitenkaan suostu kriiseilemään enää aiheesta (niinkuin ehkä tein vuosi sitten?), vaan annan elämän viedä. Niin olen tehnyt lähes koko elämäni ajan ja aina se tie on minut vienyt perille. Ja yleensä myös kohti jotain parempaa ja ihanaa. Oli siis ihan turha yrittää viitoittaa sitä tietä itse liian tarkasti!

Noin vuosi sitten kirjoittamassani tekstissä hapuilin aihetta, mutta olin hakotiellä. Jo silloin kuitenkin mielessäni pyöri lause Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti -kirjasta ja tuo lause on "piinannut" minua koko tämän kehnon vuoden ajan. Piinannut, mutta hyvällä tavalla. En ole ymmärtänyt, mitä se kohdallani tarkoittaa ja olen työstänyt asiaa koko vuoden ajan. Nyt alan vähitellen käsittämään mistä kohdallani on kyse.

En kuitenkaan meinaa sortua samaan virheeseen kuin viime vuonna. En aseta itselleni yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Jatkan onnellista elämääni kuten ennenkin ja luotan siihen, että olen oivaltanut mihin olen matkalla. Ja kuten viime vuonnakin, ajattelen yhä, että päämäärällä ei niinkään ole väliä, matka sinne on se, mikä merkitsee.

Niin, mikä se lause olikaan?

Haluan muuttaa elämääni muuttamatta elämääni.

En ala avaamaan lausetta yhtään, jokainen tulkitkoot sen omalla tavallaan. Joillekin se ei varmastikaan merkitse mitään, toinen saattaa saada siitä saman kipinän kuin minä. Joku tulkitsee lauseen kirjaimellisesti, toinen näkee syvemmälle.

Kaikille teille siellä ruudun takana ihanaa alkavaa vuotta 2017!! Olkoot se onnellinen ja täynnä kaikkea sitä, mikä tekee Sinut onnelliseksi <3

Kuva täältä

KUULUMISIA JA AJATUKSIA STRESSISTÄ

Huhuuuu!! Onkohan siellä ruudun takana enää ketään? Toivottavasti ette ole ihan hävinneet, vaikka minusta ei mitään olekaan kuulunut. Täällä on ollut melkoisen haipakkaa meininkiä, kuten osasinkin odottaa. Silti se kiire ja stressi aina yllättävät, vaikka siihen miten yrittää varautua.

Oma elämäni on normaalisti onneksi sellaista, että en juurikaan koe stressiä. Ja yleensä se pieni stressinpoikanen, joka joskus olalla kurkistelee, on laadultaan hyvälaatuista. Semmoista, joka saa tsemppaamaan ja puskemaan vielä vähän kovempaa - jopa aiheuttaa hetkellisen flow-tilan. Tiedättekö, sen semmoisen, jossa tuntee itsensä ihan yli-ihmiseksi ja jopa toimii niin kuin sellainen. Tällaista ei kukaan (tai ainakaan minä) kovin selväpäisenä jaksa hirveän pitkiä aikoja kerralla ja onneksi ne stressipiikit yleensä ovatkin lyhyitä hetkiä elämässä.

Niin kuin tämäkin tulee olemaan, ei tätä ole jäljellä enää kuin muutama viikko. Tuntuu kuitenkin, että voimat alkavat loppumaan, sen verran uuvuttavia päiviä tässä on ollut. Jos kyse olisikin fyysisestä rasituksesta, niin siitä palautuisi hyvillä yöunilla, mutta tämä tämmöinen ajattelutyö jumittaa päälle ja tuntuu, että aamulla on ihan yhtä väsynyt kuin illalla, vaikka unta olisikin tullut se 7 tuntia (mihin en kyllä todellakaan ole joka yö päässyt, vaikka se minulle hyvän olon minimi onkin).

Opettajan työ on ihanaa. Siis ihan mielettömän ihanaa. Mutta se on välillä myös todella uuvuttavaa, koska siinä on framilla koko ajan. Ei voi vetää työhuoneen ovea kiinni ja sanoa palaavansa asiaan huomenna. Jokainen oppitunti on ainutlaatuinen - ei välttämättä minulle, mutta oppilaille. Vaikka vedän saman tunnin elämäni aikana satoja kertoja - ja voin myös joka kerta tehdä jotain vähän eri tavalla niin halutessani - on kyseinen oppitunti oppilaille se ainoa kerta. Olen tosi monessa asiassa aika huithapeli ja varustettu "sinne päin on ihan ok" -elämänasenteella, mutta opettamisen suhteen pyrin aina täydellisyyteen. Ja vähän ylikin. Siksi onnistuneesta tunnista saa niin mielettömät kicksit. Ja epäonnistunut (yleensä vain opettajan omassa mielessä!) tunti vetää ihan maan rakoon. Eli nyt kun opetan normaalien tuntien lisäksi myös valmennuskurssia, niin vaatimukset omaa itseä kohtaan ovat melko korkealla... Ja niin pitääkin, ei tätä työtä tehdä "ihan sama" -asenteella!

Mutta mutta. Voi että, kuinka kiire, väsy ja stressi vaikuttavatkaan syömiseen ja liikuntaan! Liikkuminen on tietenkin se viho viimeinen asia, mistä pitäisi tinkiä ("just nyt mä en kyllä jaksa"), koska siitä lintsaaminen vain ruokkii väsymystä. Kun siihen vielä lisätään ihan retuperällä ollut syöminen, niin paketti on aika valmis. Ja tietenkin sitä vielä kaiken kukkuraksi pitää ruveta kantamaan huonoa omaatuntoa tästä kaikesta retuperäilystä, vaikka järki huutaakin, että "relaa nyt nainen, kyse on vain parista viikosta". En edes jaksa miettiä kuinka pommin jäljiltä kotimme on... Paitsi että meillä haisee pöly, joten asiaa ei voi olla miettimättä :) Makeanhimoni on onneksi tosi kranttu emännän väsymystilojen suhteen, joten jos olen liian väsynyt, ei makeaa tee mieli. Huh, edes jotain on mennyt hyvin!

No, on meillä syöty vähän muutakin kuin Kotipizzan lättyjä...

Ei mitään käsitystä... Jotain soseutettua ja jotain sen seassa... Keitto? :)

Aamusmoothiesta en luovu! Teen ison kannullisen, joten siitä riittää vielä iltapäivän välipalaksi.

Edellisessä jutussa mainittu broileri ja tortellini-tomaattikastike-mozzarella -uunivuoka.

No juu ei, ei todellakaan ole syöty jättikatkarapuja...

Sattui silmään tuo jättikatkarapu-kuva (oli muuten ihan mielettömän hyvä alkupala vuodenvaihteen juhlapöydässä) ja rupesin  miettimään, että miksi ihmeessä meillä noita ei ole syöty näinä kiirepäivinä!? Tuon nopeampaa, herkullisempaa ja mieltä hellivämpää ruokaa saa etsiä. Miksi sitä aina ajautuu kiireen keskellä siihen ankeilun tilaan? Noiden katkarapujen tekemiseen menee suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin mikroaterian lämmittämiseen ja lopputulos on hieman erilainen... Olenkin tässä lähiviikkoina kaipaillut niitä teille lupaamiani arjen helpotus -ohjeita: yhdestä raaka-aineesta kolme ruokaa... Viimeistään kesällä niihin on aikaa! Kaikilla pitäisi olla valmiille lapuille kirjoitettuja kolmen päivän "surivival-listoja": kauppalista ja yksinkertaiset ohjeet --> tadaa, kolmen päivä ruuat tehty puolessa tunnissa! Koska juuri kiireisinä ja stressaavina aikoina ruuan pitäisi olla superhyvää ja ravitsevaa.

Huomenna vietän täysin aivottoman päivän. Nukun pitkään, siivoan huushollin ja siirryn pihalle. Mies pääsi kuittaamaan "hienostihan nuo lehdet näkyy maatuneen talven aikana", joten pitää kai kaivaa harava esiin... Poikapuoleni tulee korjaamaan autoaan ja istumaan iltaa isänsä (ja ehkä vähän minunkin) kanssa, joten ehkä sitten vielä sunnuntainakin nukutaan pitkään. Sitten pitkästä aikaa uimaan Nuorenherran kanssa ja illalla sitten taas työpöydän ääreen istumaan. Uskon, että siinä vaiheessa jo vähän levänneenä ja pirteämpänä!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Emma <3

TULEVAISUUDEN POLKU

Alun perin tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa tässä blogissa omista henkilökohtaisista asioistani kovinkaan syvällisesti. Blogi keskittyy jatkossakin pääsääntöisesti ruokaan, yleiseen hyvinvointiin ja muuhun höpinään, mutta tämä juttu on ihan pakko jakaa kanssanne!

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, vietin alkuvuodesta hyvinvointiviikonlopun Villa Mandalassa (lue juttu täältä). Viikonlopun aikana tuli esille paljon asioita, jotka saivat minut miettimään omaa elämääni ja se miettiminen on jatkunut aktiivisesti kotiinpaluun jälkeenkin. Olen itse asiassa ruvennut pohtimaan monia juttuja jo viime vuoden puolella ja tuntuu, että jotain isoa on tapahtumassa tuolla pienen mielen sopukoissa. Jotain miellyttävää ja positiivista, mielenkiintoista ja uteliaisuutta herättävää. Vaikuttaako asiaan se, että lähentelen pikkuhiljaa (hyssss...) viidenkympin ikää - en tiedä, eikä sillä oikeastaan ole niin väliäkään. Jollain matkalla tässä ollaan, katsotaan mihin se vie. Aikaisemmin kirjoittamani Onnellisuusprojekti liittyy tähän vahvasti.

Villa Mandalassa innostuin Anu Marinin säästöliekki-luennosta. Innostuin niin paljon, että klikkasin itseni Anun Aktivoi aineenvaihduntasi verkkovalmennukseen, joka alkoi tämän viikon maanantaina. Voit itse käydä linkin takaa kurkkaamassa mitä kaikkea valmennukseen kuuluu. Suosittelen valmennusta ihan kaikille jo tämän ensimmäisen viikon perusteella. Suurin osa meistä naisista kipuilee ihan hölmöjen asioiden kanssa ja koittaa hoitaa niitä kipuiluja väärällä tavalla. Vaikka et pystyisi juuri nyt suorittamaan (onpa muuten väärä sana tässä yhteydessä) valmennusta täysillä, niin voit tallentaa tekstit ja tehtävät otollisempaa hetkeä varten. Vaikka kurssi alkoi jo maanantaina, niin mukaan pääsee vielä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos :) Tällä blogilla ei ole vielä niin paljon lukijoita ja näkyvyyttä, että täällä kannattaisi tehdä mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan omasta halustani mainostan Anun kurssia!

Se, mistä nyt halusin kirjoittaa, on ensimmäisen viikon Tulevaisuuden polku -tehtävä. Olen ollut aina kova tyttö haaveilemaan ja suunnittelemaan kaikenlaista. Tosiasia kuitenkin on se, että todella moni asia on jäänyt sinne suunnitelmien tasolle. Minulla on edelleen monta huonoa tapaa, joista pitäisi päästä eroon. Tässä(kin) on nyt selvästi tapahtumassa jotain, koska olen alkanut määrätietoisesti toteuttamaan monia haaveitani - niin pieniä kuin isojakin. Kirjoittaminen ja tämä blogi on tästä hyvä esimerkki. Anun verkkovalmennuksessa tuli vastaan tehtävä, joka ei sinänsä ollut täysin uudenlainen; olen vastaaviin törmännyt aikaisemminkin ja muka tehnytkin niitä. Nyt kuitenkin toimin uudella tavalla: sen sijaan, että olisin miettinyt tehtävän vain päässäni, kirjoitin asiat paperille. Ja voihan jösses mitä kaikkea siihen paperille aivan puolihuomaamattomasti alkoi ilmestyä!! Isoja ja pieniä, tärkeitä ja vähemmän merkityksellisiä, vanhoja tuttuja, mutta ennen kaikkea kaikenlaista uutta. Olin ihan äimän käkenä kirjoittaessani, eikä siitä meinannut tulla loppua - itse asiassa meinasin myöhästyä töistä, kun en olisi millään malttanut lopettaa :) Ja kaikki tämä vain sen takia, että kirjoitin ajatukset paperille.

Suosittelen kaikkia tekemään tämän tehtävän! Se voi avata jotain ihan uusia ajatuksia ja toisaalta myös jäsentää ja täsmentää vanhoja. Jos elämäsi on onnellista ja tasapainoista kuten minulla, ajattelet ehkä, että ei tällaiselle ole tarvetta. Haastan sinut: kokeile kuitenkin! Saatat yllättyä. Varsinkin kaikki ne, jotka kaipaavat elämässään suunnanmuutosta tai tukea jonkun uuden aloittamiseen tai uuteen hyppäämiseen, hyötyvät tästä varmasti. Muista kirjoittaa asiat paperille, pelkkä funtsiminen ei nyt riitä!

Tehtävä on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

Tulevaisuuden polku 

Miltä tulevaisuutesi polku näyttää jos valitset elää kuten tähänkin saakka - kuten ennen? Miten elämässäsi menee sen eri osa-alueilla. Millainen on suhde kehoosi, ruokaan, liikuntaan? Kuinka energinen olet? Miltä näytät? Miten kehityt työssäsi? Kenen kanssa vietät aikaa? Millaisia ovat ajatuksesi? Kirjoita nyt alle miltä asiat näyttävät: 

- vuoden kuluttua

- viiden vuoden kuluttua

- kymmenen vuoden kuluttua?

Jos kuitenkin päätät elää toisin ja muuttaa ajattelumallisi ja tapasi rakentaviksi ja tavoittelet unelmiasi, miltä elämäsi silloin näyttää? Miten elämässäsi menee sen eri osa-alueilla. Millainen on suhde kehoosi, ruokaan, liikuntaan? Kuinka energinen olet? Miltä näytät? Miten kehityt työssäsi? Kenen kanssa vietät aikaa? Millaisia ovat ajatuksesi? Kirjoita nyt alle miltä asiat näyttävät:

- vuoden kuluttua

- viiden vuoden kuluttua

- kymmenen vuoden kuluttua?

Tämmöisiä tänään, vähän syvällisempiä. Viikonloppuna tiedossa taas ruokaa ja tällä kertaa herkuttelua. Ehkä. Minulla oli aikaisemmin aina tapana aloittaa viikonloppu perjantai-herkutteluilla. Työviikon jälkeen oli ihana rentoutua ja kokkailla jotain vähän vaativampaa ja herkumpaa. Nyt on kuitenkin käynyt niin hassusti, että olen ruvennut käymään salilla perjantaisin alkuillasta ja perjantaiherkut ovatkin siirtyneet lauantaille. Huomenna kuitenkin ajattelin terästäytyä ja jatkaa salilta suoraan keittiöön. Tai sitten sulatan pakkasesta linssikeittoa... Huomista suunnitelmaa ei voi toteuttaa enää lauantaina, koska silloin olen luvannut tehdä tortilloja :)

Tässä pieni kurkistus siihen, mitä huomenna on mahdollisesti tiedossa: 

 Ihanaa loppuviikkoa ja viikonlopun odotusta kaikille!

Emma <3

p.s. älä kysy, miksi riviväli ja fontti tihentyvät viimeisessä kappaleessa! En todellakaan tiedä... Unohdin myös ottaa talteen kahden ensimmäisen kuvan linkit, hups...