PERJANTAIPÖLINÄT PITKÄSTÄ AIKAA

No juu, pitkästä aikaa tosiaan... mielestäni kirjoitin edellisen postauksen ihan vähän aikaa sitten, mutta se onkin näköjään kirjoitettu heinäkuussa. Niin se aika kuluu, kun on kivaa! Eli lukuvuoden aloitus, taas kerran, on ollut täyttä härdelliä ja haipakkaa. En nyt aloita sitä samaa, joka vuosi toistuvaa kuvausta siitä, kuinka kesän jälkeen koulun alun hektisyys yllättää, koska saman jutun voi käydä lukemassa blogista uudestaan ja uudestaan aina elo- tai syyskuun kieppeillä. Sen verran kuitenkin tähän aiheeseen kommentoin, että tämän vuoden aloitus on ollut kiireisempi ja hektisempi, kuin naismuistiin (ehkä ikinä!); paljon kursseja (perus), abikurssi (perus), yo-kokeiden korjaaminen samaan aikaan, kuin ekan jakson kurssien kokeiden korjaaminen (perus), mutta tänä vuonna lisätohinaa on tuottanut se, että olen pitkästä aikaa mukana ja/tai vastuussa ihan älyttömän monessa projektissa, tiimissä ja koulutuksessa. Kaikkiin siis vapaaehtoisesti ilmoittautuneena (koska korona-ajan jälkeen ihanaa, että on kaikenlaista), mutta kun kaikkien kivojen juttujen aloitus sattuu tietenkin myös tähän ensimmäiseen jaksoon kaikkien noiden perustöiden lisäksi, niin täytyy myöntää, että kalenterimerkintöjä on ollut enemmän, kuin ikinä. Kivaa on kuitenkin ollut, eli vaikka stressitaso korkealla, niin kuitenkin siellä positiivisen puolella!

Blogi on pyörinyt mielessä melkein päivittäin, kuten myös kaikkien muiden blogit, joihin haluaisin käydä kommentoimassa, mutta kun aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole ollut (enkä vieläkään ole keksinyt, miten kommentoinnin voisi tehdä kännykän kautta), olen ollut hiljaa niin täällä, kuin muissakin blogeissa. Jos joku teistä on närkästynyt - joo tiedän, että ei kukaan niin ajattele 💚 - niin ehkäpä nämä alla olevat kertovat kuvat kertovat siitä tilasta, missä oma arki tällä hetkellä seilaa. Työt hoituu (ja yllättävää kyllä, koko ajan paremmalla innostuksella myös ruuan laittaminen), mutta koti, piha ja terassi ovat ihan retuperällä. Sisältä en edes kehtaa ottaa kuvaa, sen verran räjähtänyt meidän koti on tällä hetkellä, mutta pystytte ehkä näkemään mielessänne kokonaistilanteen, kun katsotte seuraavia kuvia 😂😂😂

Myös Pariisin matkan suunnittelu on täysin vaiheessa ja pakko myöntää, että nyt alkaa jo iskeä pieni paniikki. Päätin jo vuosia sitten, että ennen, kuin lapsi lähtee omilleen, vien (tai viemme) hänet Euroopan suurkaupunkeihin, koska pidän niihin tutustumista todella tärkeänä asiana koko länsimaisen kulttuurihistorian omaksumisen ja ymmärtämisen näkökulmasta. Rooma on jo plakkarissa ja nyt teini sai minulta Kriparilahjaksi Pariisin matkan (sai valita, mennäänkö Lontooseen vai Pariisiin - itse olisin kyllä halunnut Lontooseen, mutta teinin lahja, teinin päätös eli Pariisi) ja sinne on tarkoitus mennä syyslomalla eli aika tasan tarkkaan kuukauden kuluttua. Ihana juttu, mutta pieni paniikki tosiaan; en ole vielä tehnyt lentovarauksia (luulin, että kaikenlaisten Finnairin "nyt halvat lennot Eurooppaan"  -kampanjoiden kautta saan meille lennot halvalla... no ei todellakaan), en ole varannut hotellia (koska Pariisissa on noin miljoona hotellia, enkä a) jaksa kahlata niitä kaikkia läpi ja b) päättää, minkä valitsen). Lisäksi rahaa kassassa on tällä hetkellä vielä vähän liian vähän, mutta onneksi mies (joka ei lähde mukaan) lupasi osallistua kustannuksiin. Nyt on pakko ruveta tekemään päätöksiä: lennot ja hotelli omatoimisesti vai matkatoimiston kautta kaupunkilomapaketti? Ennen, kuin teen lopullisia päätöksiä, kysynkin teiltä blogin lukijoilta, onko kellään vinkkiä kivasta, hyvätasoisesta ja järkevän hintaisesta (juu tiedän, aika mahdoton yhtälö...) hotellista Eiffel-tornin läheltä (kävelymatkan/piipahduksen päässä). Tiedän kyllä kokemuksesta, että kyseinen kaupunginosa on suht tylsä, mutta koska teini on ilmoittanut, että hän haluaa hengata tornin ympäristössä päivittäin, menemme hänen toiveidensa mukaan. Eli kommenttikenttään saa laittaa suosituksia kivoista hotelleista tuolta alueelta! Kiitos jo etukäteen, jos sellaisia löytyy 💛

Jooga- ja uintihommelit on lähteneet hyvin käyntiin eli hissukseen, kuten oli tarkoituskin. Niistä on tarkoitus kirjoittaa ihan oma postauksensa (toivottavasti) lähiaikoina eli ei niistä tässä vaiheessa enempää. Muuta kuin se, että olen kokenut joogan puolella "valaistumisen", mikä sanana kuulostaa joltain hörhöily-hommalta, mutta kyse on ihan vaan siitä, että olen tajunnut sen, että joogaa voi tehdä just niin kuin itse huvittaa. Mutta näistä tosiaan sitten myöhemmin.

Meillä, kuten varmaan aika monella muullakin, on arjen päällimmäisenä ajatuksena päällä sähkökriisipaniikki ja säästäminen mm. ruokakuluissa. Olemme onnekkaassa tilanteessa sähkön suhteen eli tämänhetkinen sopimuksemme päättyy vasta ensi kesänä. Sen lisäksi meillä sähkön kulutusta vähentää kaasuliesi ja se, että olemme tosi nopeita suihkussa kävijöitä. Itse asiassa mies käy suihkussa kotona vain kerran viikossa perjantaisaunan yhteydessä, muina päivinä aina työpaikalla työpäivän päätteeksi. Minua pihimpänä tyypinä hän kuitenkin miettii energia-asioita tällä hetkellä tosi tarkkaan ja on alkanut suunnittelemaan puusaunan rakentamista (itse rakennus on jo olemassa tuolla pihan perällä). Meillä on varaava takka, jota olemme lämmittäneet talvisin päivittäin koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä, mutta takan yhteydessä oleva puuliesi (ja siinä oleva leivinuuni) on ollut tähän syksyyn mennessä käytössä vain kerran (silloin, kun sen toimivuus testattiin muurauksen jälkeen), koska - kröhöm - eräs nimeltä mainitsematon naishenkilö on käyttänyt sitä laskutasona erinäisille purkeille, purnukoille ja sun muulle sälälle. Nyt hella on raivattu paljaaksi ja mies polttaa siinä pienen pesällisen joka aamu. On kyllä tosi kiva se lämpö aamuisin ja on ollut kiva huomata, että se on vaikuttanut myös siihen, että ilmalämpöpumpun asteita ei vielä ole tarvinnut nostaa kesän jälkeen ylemmäs.

Hauskaa on ollut seurata miehen Y-kromosomin aktivoitumista tämän sähköpaniikin myötä: hän on kaiken muun lisäksi hankkinut puhelimeensa myös lämpökameran ja mittailee nyt nurkkia, ulko-ovien karmeja ja kaikkea muutakin sen kanssa. Alla olevista kuvista ensimmäinen on kaikista mielenkiintoisin, ns. haamukuva: kuvassa ei ole kaksi ihmistä, vaan heidän jättämät lämpöjäljet sänkyyn. Sen verran fyysikko minäkin olen (vaikka en fysiikasta muuten tajua mitään), että tuo kuva oli mun mielestä ihan sairaan hauska!

Minä osallistun säästötalkoisiin huolehtimalla siitä, että ruokakulut pysyvät minimissään ja mikäs sen parempi keino saada niitä alenemaan, kuin tehdä kasvisruokaa mahdollisimman usein. Ja kuten olen moneen kertaan maininnut jo aikaisemminkin, en kauheasti välitä erilaisista lihankorvikkeista - varsinkaan nyt näinä aikoina, kun ruuan hinta nousee koko ajan. Teen siis edelleen pääsääntöisesti kaiken kasvisruuan linsseistä ja pavuista. Tähän väliin pakko kertoa myös (lyhyesti ja tiivistettynä) muutaman tieteellisen artikkelin tuoma tieto: vähitellen alkaa kertymään faktaa siitä, että niiden lihankorvikkeiden (koska kuitenkin kaikki ovat prosessoituja tuotteita) sisältämät stabilointi- ja emulgointiaineet häiritsevät ihmisen suolistomikrobien toimintaa. Niillä mikrobeilla on todella iso merkitys ihmisen hyvinvoinnille - niin fyysiselle, kuin myös henkisellekin (mikä on ihan mind blowing -juttua), joten itse vältän niiden käyttöä. Voisin jatkaa suolistomikrobeista vaikka miten pitkään, mutta ehkä ei nyt tällä kertaa, koska tämä perjantaipölinä olisi hyvä saada loppuun vielä tämän perjantain puolella 😂

Eli tämä jäi nyt ihan kesken, pölistävää olisi ollut vaikka kuinka paljon. Olin mm. ajatellut kirjoittavani tähän postaukseen noiden kahden uuden aivan ihanan kasvisreseptin ohjeen, mutta nyt kyllä on niin, että ne jäävät odottamaan seuraavaa postausta, koska tänäänkin piti syödä ja nukkumaan on mentävä ajoissa, koska huomenna tiedossa bilsan abien kokeiden korjaamista ja muutaman mantsan yo-vastauksen korjaaminen. 

Olen ollut niin pitkään täältä taas pois, että en ole edes varma, lukeeko kukaan edes näitä pölinöitä... 

Jos lukee - mitä teille kuuluu? Ja löytyykö teiltä niitä Pariisin hotellivinkkejä?

Ihanaa viikonloppua kaikille! 💛💜💚💛💙 

Edit: Pariisin reissu on nyt buukattu, joten hotellivinkkejä en enää tarvitse, mutta mielelläni otan vastaan muita Pariisiin liittyviä vinkkejä (kivoja ravintoloita, kauppoja tms.)

AAMUJOOGA ❤❤❤

Kirjoitin aikaisemmin syksyllä joogasta ja siitä, kuinka hyväksi se saa minut tuntemaan. Se tuntuu toki myös hyvältä, mutta kaikesta jäykkyydestäni ja kömpelyydestäni huolimatta tunnen itseni joogatunnilla (ja varsinkin sen jälkeen) myös hyväksi, suorastaan yli-ihmiseksi - siis omalla mittapuullani mitattuna. Haaveilemani kotona tehtävä aamujoogahetki on vielä ajatuksen asteella ja se iltaryhmä, mistä tuossa tekstissäni mainitsin, on jäänyt pois - tämä pimeä aika on semmoinen, että en saa illalla lähdettyä yhtään mihinkään. Suurimpana selityksenä syynä on pimeällä ajaminen, mutta kyllä mulla tänä syksynä on liikunnan skippaamiseen liittynyt kaikki mahdolliset muutkin tekosyyt. On suorastaan kamalaa, miten vähän olen itseäni saanut liikkeelle viime kuukausien aikana (tästä tulossa juttu lähipäivinä) ja se kyllä tuntuu olossa kaikin tavoin. Nyt onkin alkanut projekti tämän asian suhteen!

Nyt kun mulla on alkanut koulussa helpompi jakso, olen kartoittanut kaikki lähialueen jumppa- ja joogapaikat ja löysin kuin löysinkin sekä joogastudion, että jumppapaikan, missä molemmissa on tunteja aamuisin ja aamupäivisin. Eli just sitä, mitä mä tarvitsen nyt. Jumppaan pääsee myös virtuaalitunneille, joten ihan jokaiselle haluamalleni päivälle löytyy jotain! Koska aamut ja aamupäivät ovat olleen aina mulle parasta aikaa liikkua, niin nyt ei ole enää mitään estettä tai mahdollista tekosyytä sille, että lähtisin liikkeelle!

Eilen olin ensimmäistä kertaa joogastudiolla aamupäivän Hot Yin -joogassa ja voi hyvät hyssykät (öööh, kuka sanoo noin???) että oli ihanaa!! Olen vähän arastellut ajatusta lämmitetystä salista, koska en ole lämmön (enkä hikoilun) suurin ystävä, mutta 30 asteen lämpö ei yhtään haitannut. Okei, mulla oli kyllä liikaa päällä, mutta siihen osaan nyt sitten varautua ensi kerralla. Selitykseksi niille, jotka eivät tunne joogan eri muotoja: Yin-jooga keskittyy lihasten sijaan sidekudosten venyttämiseen ja vahvistamiseen. Erityistä huomiota kiinnitetään lantion alueen kireyden poistamiseen. Yin-joogan perusperiaatteena on harjoituksen tekeminen lihakset mahdollisimman rentoina, jolloin vaikutus kohdistuu sidekudoksiin. Venytykset ovat pitkiä, useita minuutteja kestäviä, sillä sidekudokset tarvitsevat aikaa venyäkseen. (suora lainaus täältä) Suosittelen Yin-joogaa kyllä ihan kaikille, vaikka joogaa muuten aristelisikin. Siinä ei siis tehdä mitään vaativia, varsinaisesti voimaa vaativia liikkeitä, vaan pääpaino on ihanan pitkillä venytyksillä. Mutta kyllä mulla tänään aamulla tuntui myös lihaksissa! Olen huomannut, että myös moni jumppapaikka tarjoaa Yin-joogaa lukujärjestyksessään, joten tunteja luulisi löytyvän, vaikka varsinaista joogastudiota ei lähistöllä olisikaan.

Olisipa ihana joskus päästää johonkin tämmöiseen paikkaan joogaamaan! (Kuva täältä)

Vielä kun oppisin keskittymään harjoitukseen ja "hiljentämään" pääni sisällä riehuvan höpöttäjän, niin olisin tyytyväinen! Mutta olen päättänyt, etten tästä (enää) ota stressiä, se varmaan tulee sitten aikanaan, kun harjoituksessa käy riittävän usein. Niinpä annoin eilen ajatusten vaeltaa venytysten aikana ihan rauhassa ja ehdin miettiä joulupöydän kalatarjottavat, abien tunnin sisällön ja lapsen joululahjojakin kävin mielessäni läpi.


Siis miten ihana ja energinen olo mulla olikaan koko päivän! Ihan kuin joku raskas villaviltti olisi karistettu harteiltani ja kerkesin päivän mittaan ihmetellä moneen kertaan, miksi liikunta taas kerran oli jäänyt pois mun elämästä! Huomasin illalla myös sen, kuinka levollinen ja hyvä fiilis mulla oli siitä, että olin tehnyt jotain jo päivällä. Olen näköjään kehittänyt syksyn mittaan aikamoisen itsensäruoskimis-stressin siitä, että en jaksa lähteä iltaisin jumppaan/joogaan ja eilen tätä fiilistä ei ollut, pelkkä tyytyväisyys itseensä. Aika mahtavaa!

Kuva täältä

Aamulla liikkuminen toki vaatii melkoista aikatauluttamista ja miettimistä; pitää muistaa pakata mukaan työvaatteet, meikkipussi, hiusten väkerrystarvikkeet jne. Lounaseväitä ei voi ottaa mukaan (pitäisi varmaan hankkia semmoinen kätevä, pieni kylmälaukku), vaan ne pitää käydä ostamassa kaupasta jumpan jälkeen. Mutta en kyllä näistä pienistä logistisista ongelmista viitsi valittaa, koska mulla kuitenkin on mahdollisuus harrastaa jotain ennen töitä.

Oletko sinä aamu- vai iltaliikkuja? Ihanaa tiistaita kaikille 💗

YOGA GIRL

Hahaa, no en todellakaan ole!! Mutta tärkeintä ei aina olekaan se, mitä on, vaan se, miltä tuntuu!

Aloitin eilen uudessa joogaryhmässä ja suorastaan leijun vieläkin. Olen jo pitkään ollut innostunut joogasta, mutta en oikein ole löytänyt itselleni sopivaa ryhmää. Asumme sen verran syrjässä, että vaihtoehtoja ei ole kauheasti. Lähimmälle joogastudiolle on matkaa niin paljon, että sinne en ole tullut lähteneeksi (vielä), vaan olen testannut kansanopiston joogaryhmiä. Ensimmäinen vaihtoehto ei ollut riittävän fyysistä, meinasin nukahtaa tunneille. Seuraava oli sitten liiankin haastava ja tunsin oloni todella surkeaksi takarivissä ähistessäni. Yksikään tunti ei tuottanut hyvää oloa, ei henkisesti eikä fyysisesti. Lisäksi olen kokeillut eri yhteyksissä yksittäisiä joogatunteja ja ne ovat kyllä useimmiten olleet tosi kivoja ja olen ollut ihan fiiliksissä. Kyseessä on kuitenkin aina ollut joku kertaluontoinen tunti, joten se hyvä fiilis on aina jäänyt satunnaiskokemukseksi. Mutta nyt nappasi, tämä uusi ryhmä vaikuttaa mulle just sopivalta. Opettajalla on ihan älyttömän paljon merkitystä mulle ja tykästyin myös häneen välittömästi.

Palatakseni tuohon aloitukseen: olen raa'an realistisesti tietoinen siitä, että olen kaikkea muuta kuin sulava ja notkea jooganainen, joka asanasta toiseen siirtyessään hymyilee salaperäisesti sisäisen joogin valon loistaessa hänestä... Ei ei ei; olen just se tunnin jäykin, kömpelöin ja möhköin tyyppi, joka rojahtaa alaspäin katsovasta koirasta pärställeen, koska käsivoimat ei riitä ja kämmenetkin hikoilee niin älyttömästi, että matosta ei saa mitään pitoa. Mutta hei tiedättekö mitä - ihan sama!! Jooga tuntuu hyvältä ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi. En yhtään vällää siitä, että en vielä osaa tai taivu, koska nythän tämä vasta alkaa, minun joogamatkani.

Tällainen mä taidan sielä tunnilla olla...

... mutta tältä musta usein kuitenkin tuntuu <3

Haluaisin ottaa jokapäiväiseksi tavaksi aloittaa aamu 15 minuutin joogalla. Enkä vain pelkästään halua, vaan meinaan sen myös aloittaa. Syy siihen, että homma on vielä suunnittelun tasolla on yksinkertaisesti se, että alkusyksyn lukujärjestykseni on ollut aamupainotteinen ja minun olisi pitänyt herätä ihan epäinhimilliseen aikaan saadakseni edes lyhyen aamujoogan mahtumaan aikatauluuni. Lukujärjestys muuttuu ihan kohta ja alan kehitellä aamujoogarutiiniani.

Ihan rehellisesti täytyy myöntää, että viivyttelyyn on toinenkin syy. Mua pelottaa! Mietin pitkään, kehtaanko kirjoittaa tästä, mutta mun on toisaalta vaikea uskoa, että olisin maailman ainoa, jolla tämmöisiä outoja pelkoja on. Pelottaa??? Joogata yksin aamulla 15 minuuttia?? Miksi ihmeessä?

Tätä on itse asiassa tosi vaikeeta selittää. Pelko on ehkä vähän väärä sana, mutten toisaalta keksi mitään parempaakaan... Sama pelko mulla on esim. salille menemisen suhteen ja yleensäkin liikunnan aloittamisessa pitkän tauon jälkeen (kuten mulla nyt on ollut). En pelkää mokaavani, en pelkää muiden ajattelevan minusta jotain, vaan pelkään itseäni ja epäonnistumista. Että olen halunnut kauheasti tehdä jotain ja että sitten en kuitenkaan saakaan sitä aikaiseksi. Että joogaisin vain yhden kerran aamulla ja se jäisi sitten siihen. Tai että kävisin salilla vain yhden kerran ja sekin jäisi sitten siihen.

Tämähän on ihan älytöntä, eikö olekin?? Olipa hyvä kirjoittaa tämä auki, koska nyt näen itsekin, kuinka järjettömästä asiasta on kyse. Onko muilla kokemusta samasta pelosta?

Toinen tohon "pelkoon" liittyvä aspekti on lyhytjänteisyys. Olen aina ollut todella kärsimätön tyyppi ja mun pitkäjänteisyys on asteikolla 0 - 10 jotain siellä miinus viiden paikkeilla :) Näin ollen joogassa (tai missä tahansa lajissa) kehittyminen on ollut mulle aina kova paikka ja tulee varmasti nytkin olemaan. Turhaannun viimeistään kolmannen tunnin jälkeen, kun kehitystä ei ala tapahtua ja usein olenkin sitten luovuttanut.

Mulla on nyt yhtenä isona tavoitteena tulevina kuukausina (lue täältä: 561 päivää) heittää romukoppaan kaikki tällaiset älyttömät pelot ja esteet mun hyvinvoinnin tieltä. Sisäinen Yoga girl on herännyt ja nyt annan sille mahdollisuuden!

Käytkö sä joogassa?

p.s. unohtui muuten tällä kertaa merkitä muistiin kuvien lähteet... anteeksi tekijänoikeusjumalat!!