Lohikäärmelentäjä

Prinsessallani on mennyt koulu hyvin koko lukukauden ajan ja mielessäni on ollut tehdä hänelle joku juttu lahjaksi koulun lopettajaisiin.

Ystäväni muistutti viimekesäisestä suomennoksesta jonka lapsi keksi (dragonfly = lohikäärmelentäjä) ja sain ajatuksen, että olisi kiva tehdä joku sudenkorento juttu. Kaivelin eilen lahjatavarakaupan ale-laareja ja sieltä se löytyi, alunperin 30 euron koru 5 euroa. Ja tuossa on roikottimia moneen riipukseen. Myös lohikäärmelentäjäkoruun.

Moni muu osa tuosta tulee myös uusiokäyttöön. Uusin innostukseni on miniatyyrijutut ja olen niiden kanssa ihan vasta alkumetreillä, mutta mukavaaa puuhaa on. En toki virkkausta ole jättänyt, se on yhä meditoivaa ja rauhoittavaa ja voi tehdä ihan missä tahansa. Kun jotkut kolleegat menevät lounastauolla tupakalle, mä kaivan koukun ja langan ennen työpöydän ääreen palaamista.

Lounas ja mielenkiintoinen säästöjuttu

Täällä blogissa olen vuosien varrella avautunut ihan melkein kaikesta; hyvästä ja pahasta.

Syy miksi otsikkoon kirjoitin "lounas" on se, että eilen käytiin syömässä perheen kesken lauantailounas ravintolassa. Oli vuosia, että joka ainoa viikko oli pakko löytää parhaat ruokatarjoukset että sai perheen kotona ruokittua ja nyt sitten moinen "haaskaus". Se, että mulla on nyt ollut pätkätöistä tai puolikkaasta työttömyyskorvauksesta jotain tuloa reilun vuoden ajan alkaa tuntua. Myös se, että en ole aloittanut uudelleen lääkitystäni (140e / kk) tuntuu. Toki moiseen tuhlaukseen oli syynä myös prinsessan 10-vuotisjuhlat viime viikolla ja se, että saimme ruokakauppabonuksia vaihdetuksi ko. ravintolan alennuskuponkeihin. 10-vuotisiaan neiti kun ei halunnut mitenkään muuten juhlia kuin kutsua yhden parhaan kaverinsa meillle. Toki kakku ja jotain herkkuja oli, mutta ei mitään kummempaa.

Itse olen aloittanut hauskan säästökampanjan jos ainakin töissäoloviikot voisin sitä toteuttaa. Siinä laitetaan joka viikko sivuun se määrä euroja mikä viikko on. Eli viikolla 1 euro, viikolla 2 kaksi euroa jne. JOS pystyy pitämään koko vuoden niin joulukuun lopussa on koossa mahtavat 1378 euroa. Tiedän, että työttömyysviikot voi olla haastavampaa ja laitoin niille 5 euron tavoitteen (oletuksena siis, että huolivat taas syksyllä kynätehtaalle) ja silti koossa olisi yli tuhat euroa ja jos viikon 34 jälkeen voisin laittaa vain 20 euroa niin koossa vuoden lopussa 580 euroa (eli viikot 15-33 tavoite 5 euroa säästöön per viikko ja 34-52 20 euroa viikko). Aika mahtava juttu jos pystyn pitämään. Aloitin viime vuonnakin mutta keväällä töiden loppumisen jälkeen tuli tilanne että oli pakko "possu" rikkoa eikä sitten uudelleen elokuussa muistanut aloittaa.

Nyt alkuvuoden säästöjen lisäksi pitää maksaa yksi laina pois ja sen olen myös budjetoinut että pystyn tuon viikkosäästöjutun lisäksi.

Synttärikynttilöiksi kaivoin vanhoja Ikean tuikkuja, voi käyttää vielä monena iltana valoa tuomassa.

Kävin Virginiassa

Ystäväpariskuntamme järjesti "mökillään" Lough Ramor -järven rannalla, Virginiassa (ihan täältä Irlannista löytyy) hyväntekeväisyysgrillaukset. He olivat hankkineet lihat ja tehneet itse Merguez -makkaroita ja me veimme vain leivät, salaatit ja juomat. Jokainen maksoi lihoista hyväntekeväisyydelle kympin verran ja lapset muutaman euron. Tämä hyväntekeväisyysjärjestö: http://www.barnardos.ie/index.html ja kun oli mahdollisuus osallistua niin toki mentiin.

Ei musta tule ruokabloggaajaa kun en ottanut herkullisesta lampaasta enkä makkaroista yhtään kuvaa, mutta maisema oli mitä upein.

 

Ei taida tulla musta luontobloggaajaakaan. Huomasin vasta PC:n ruudulta, että tuossa alla olevassa kuvassa seisoo joku suurempi lintu, valitettavasti en ole tarkentanut siihen, että suurentamallakaan ei saa kunnon kuvaa - arvelen että joku kurki.

Ja kas - olenkin sitten jättänyt talteen vain tuon cropatun, suttuisen lintukuvan...

Joten jatkan ihan tällaisena jokapaikan-hörhelö-arkityyppi-bloggaaja äitinä.

Oli siellä muitakin lapsia, vaikka tuossa kuvassa näyttää kovin yksinäiseltä lapsoseni. Alkuun ei tosin halunnutkaan edes heidän kanssaan puhua, vain kyräili, mutta illalla ei meinannut haluta lainkaan pois lähteä.

Vapaapäivä

Keskellä kiireisintä työjaksoa sain vapaapäivän, sillä lapsosen koulu toimii äänestyspaikkana. Ihana on aamu ja jo ennen kahdeksaa minua ilahdutti Prinsessa Meridan eli Brave.

Skotlanti ja kaikki Brave (Urhea) elokuvaan liittyvä on nyt "in". Tämä on asu sekä Halloweeniksi että tammikuiseksi synttäriksi.

Disney kaupassa puku maksoi 44 euroa eikä siihen sentit venyneet, mutta eilen paikallisesta supermarketista sai tämän "vain" 15 eurolla. Iso raha sekin on, mutta menneistä vuosista tiedän, että jo lokakuun alussa on toimittava jos mieleisen haluaa. Jousipyssy on Disney kaupasta ja tuon "mekon" mukana tuli myös tiara

Prinsessa ja sateenkaari

Pienen ukkosen aikana täytyi mennä peiton alle piiloon ja pyytää äitikin sinne turvaksi. Mutta kun aurinko pilkahti ja taivaanrantaan syntyi sateenkaari sitä oli jo ihan turvallista tutkia avoimen ikkunan ääressä.

Muuten oli hyvin rikkonainen maanantai, keskittymiskyky olematon ja en saanut oikein mitään edes aloitettua. Ehkä laitan ukkosen piikkiin senkin, tänään on sitten tiistai ja vajaa 2 viikkoa töiden alkuun.

Tänään ei ole mitään pakollista. Jos kummitäti on odottanut kirjettään joulukuusta asti niin yksi päivä lisää ei maita käännä, mutta jos saan lähdetyksi postiin niin aika hyvä mieli tulisi itsellekin. Saattaisi muutama muukin postilähetys saada merkin kylkeensä. Miten se VOI olla niin vaikeaa... Ihan kuin luopuisi jostain suuresta kun saa valmiin kortin tai kirjeen matkaan.

Iloa ja valoa kaikille, upeasta Irlannin aamusta - juuri tällä hetkellä näyttää tältä pation ovesta katsottuna:

täysin pilvetön taivas, ihana aamun raikkaus (+16) ja juuri nyt; kaikki on kohdallaan ja kahviakin muki täynnä

Halvat huvit

Vähän ovat pieniksi käyneet sekä liukumäki että allas, mutta muutamaksi tunniksi riitti silti huvia kun äiti kantoi vettä. Täällähän toistaiseksi ainakaan ei vesimaksua peritä.

Hymyilyttää

sillä nyt näitä onnenkantamoisia tulee ovista ja ikkunoista ja otan kaikki kiitollisuudella vastaan. Sain yhden n. 25 tunnin projektin, johon kävin toimistolla vain kouluttautumassa ja saan tehdä se kotoa käsin oman aikatauluni mukaisesti. Eli aamukuudesta teen töitä siihen asti kun prinsessa herää ja sitten saan rauhassa hoidella hänen aamupuuhansa ja viedä kesäleirille. Sitten paiskin hommia kesäleirinsä ajan neljä tuntia tauotta ja saan lopettaa kahdelta iltapäivällä. Parhautta.

Ja sitten tulee vielä viikonlopuksi ystäviä grillailemaan. Ja sääennustekin on hyvä.

Enkä edes pyydä anteeksi tätä yltiöpositiivista postausta.

kesäleiriltä tuli tuomisina äidillekin näin hieno muffinssi

Luokkaretkellä

Lähdin lyhyellä varotuksella neitokaisen luokan kanssa päiväretkelle, vastuulleni lankesi kahdeksan pientä ihmistä; Miriamin lisäksi Katie-Rose, Igor, Robert, Karlis, Dorcas, Daniel sekä Anton muun luokan lisäksi retkellä mukana aikuisina kaksi koulun opettajaa.

Bussimatkan kohteena oli Dublinin pohjoispuolella oleva Ardgillan Castle linna, missä oli lapsille suunnattu - vähän pelottavakin - kierros linnan palvelijan johdolla. Oli kummituksia, salaisia ovia, yöllä herääviä karhuja, itsekseen liikkuvia kattiloita jne.

 Linnakierroksen jälkeen maistuivat lounaseväät ulkona syöden.

Tämän jälkeen tutustuttiin linnaa ympäröivään keväiseen luontoon oppaan avulla ja aina välillä puskista kuului ihmeellistä örinää ja jotkut näkivät Big Foot 'in vilahtavan.

Päivä huipentui leikkipuistoon, josta avautui mitä mahtavin näköala Dublin lahdelle. Sain lepuuttaa jalkojani parin tunnin ajan kun opettajat riehuivat lasten kanssa. Eipä tarvinnut illalla neitokaiseni unta kauan odotella.

Itse kuvailin yksityiskohtia sekä linnassa, että puistossa minkä nyt "vaativalta" valvojan tehtävältäni ehdin

(kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla...)

Oikea kevätpäivä

Eilen maanantaina oli todellinen kevätpäivä ja vaikken prinsessan koulupäivän aikana pahemmin nenääni ulos saanut, niin innokas lapsonen sitten halusi leikkikentälle.

Meidän kylällä on tasan yksi leikkikenttä, jonka parkkipaikka on olemattoman pieni ja eihän siellä ollut tilaa autolle (on liian kaukana meiltä että olisi voinut kävellä) joten päädyimme sitten meren rannalle mikä ei ollut hullumpi vaihtoehto.

Säätieteilijän mukaan tuuli sadan kilometrin tuntivauhdilla ja sen meressä kyllä huomasi. Ranta oli melkein tyhjä, mutta yksi leijanlennättäjä pariskunta sentään oli muutaman koiranjuoksuttajan lisäksi.

Päänsisäinen jännitysnäytelmäjossittelu

Pitää sitten itselle kehittää omia päänsisäisiä jännitysnäytelmiä... lähdin hakemaan Argokselta Miriamin kaverille lahjaa kupongilla, jonka sain kun olin vastaillut 5 kuukauden ajan min. 10 päivänä kuussa yhteen telkkariohjelmakyselyyn... no kuitenkin.

Kävin suihkussa (!) ja tuli tyttömäinen & kesäinen olo joten laitoin legginssien päälle hameen (niin pitkä että peittää legginssit) lyhyt t-paidan ja katsoin ulos ja kun oli harmaata huitaisin ohuen fleecen ylle. Avojalkoihin crocksit.

Hyppäsin autoon ja muutaman kilsan päästä aloin miettiä, että on vähän kylmä: +0.5 - no ei hätää. Kuului piip; kännykän akku lopussa. Autoa käynnistettäessä oli kuulunut ensimmäinen piip; bensa aikamoisen lopussa... no pitäisi riittää. Samassa alkoi sataa lunta...

Näin siis itseni tienposkessa lumisateessa avojaloin hytisemässä ja ihmettelemässä että entäs nyt.

Lumikuuro loppui, sain lahjan, bensa riitti, pääsin kotiin. Kaikki hyvin. Nyt kahvia.

Miriamin oksentaminen loppui melkein kellon tarkkuudella 12 tuntia siitä kun alkoi. En eilen pyynnöstään huolimata kuitenkaan päästänyt kouluuun kun oli aika heiveröinen ja päässä huimasi syömättömyys. Päivän aikana ruokahalukin palasi ja neito oli täysin oma itsensä iltaan mennessä kun papa palasi töistä.

Äiti lähetti nimipäivälahjaksi kympin kukkarahaa, sain kaiken tämän ja jäi vielä kukkiinkin 1,50 :)

Välitilaa

eilen meillä oli sairastupapäivä kun prinsessa oli vatsataudissa ja mun päivä kului ylimmäisenä vadin pitelijänä. Illalla onneksi tilanne rauhottui ja puolikas paahtoleipä ja hieman omenasosetta pysyi sisällä.

Sen verran piti ulkona käydä, että sain pelastettua tyhjät roskapöntöt "Sulot" myrskytuulen kaatamisella. Torstai kun on roskispäivä eli Sulot vedetään tien viereen mistä ajallaan tyhjennetään, jos unohtuu niin sitten ollaan viikko täydellä roskiksella. Kovalla tuulella täällä pitää varoa paitsi katkeilevia oksia niin myös lenteleviä roskapönttöjä.

Oli kyllä piipahdettava sitten ulkona uudelleen kun satuin katsahtamaan taivaalle. Ulko-ovelta sain kuvat otettua ja ensimmäiset narsissitkin alkavat pihassa kukkia.

Työpäivä kesti keskiviikkona luvatun 5 tunnin sijaan 4 tuntia, onneksi Miriamin iltapäivähoito onnistui vaihtokaupalla, eli tiistaina oli koulukaverinsa meillä koulupäivän jälkeen ja hän sai sitten mennä kaverilleen keskiviikkona.  Selvitin työnantajalle, että missä kellonajoissa voin olla joustava ja mainostin, että jos 9:30-13:30 riittää niin singahdan työpaikalle päivän varoitusajalla, tai vaikka aamulla soittaisivat.

Pidän lapsosen tänään vielä kotona seuranani, vaikka illalla jo kyseli että saahan mennä tänään kouluun...

Mitä parhainta perjantaita teille kaikille, olette ajatuksissani ♥

Joustavuutta ja meidän perheen erityispäivä

Kun työnantaja on ihanteellinen ja joustava niin sitä edellytetään myös sitten työntekijältä. Projektin tilaaja haluaa tarkistaa toimeksiantoaan ja työt eivät jatkukaan tänään (sain eilen ilmoituksen) vaan vasta ensi keskiviikkona. Sitä tämä on "tempin" arki.

Joka vuosi taidan tästä kirjoittaa, mutta tämä vain on Suuri Asia meidän perheessä. Ystävänpäivä nimittäin on meille suuri kotiintulopäivä. 14.2.2005 aamulla Miriam saavutti vihdoin 2 kilon rajapyykin ja sai kotiutusluvan. 1,3 kilon rääpäleestä oli kasvanut keskoskaapissa ja sen ulkopuolella ihan oikea vauva.

Saa sanoa "oooooooh"

joten kun kerran Koo'kin on lomalla niin vietetään sitten maan tavan mukaan rakastavaisten Valentine'a sekä kotiintulojuhlaa. Pitää jotain ilmaista iloa tähän päivään keksiä.

Stellon blogissa oli linkki Pyhän Valentinen alkuperään ja sieltä sen tähän nappasin, jos jotain kiinnostaa. Pyhä Valentinen hauta nimittäin löytyy Dublinista.

Harmittaa

ihan turhanpäiväinen asia harmittaa, mutta kun asialle ei enää voi mitään enää tehdä niin yritän laittaa mielestä pois.

Jätin nimittäin synttärikutsuilla kuvaamisen täysin Koon harteille. Jokainen kuva on kunnolla tärähtänyt. Ja kuvia otettu kahden tunnin biletysten aikana säästeliäästi kuin filmikameralla aikoinaan; alle kymmenen kuvaa.

Ainoa tärähtämätön kuva on itse kännykällä ottamani. Tällaisia niistä goodie-bag kasseista tuli ja ihana L oli käynyt Disney kaupassa ja lahjan silkkipaperit muotoutuivat kukiksi ompelukoneen ja saksien avulla. Mutta ompelu ei kuulkaa ole mun juttu, kärsivällisyys ei riitä päättelyihin ;)

Vertailukampa 01

Aamu- / vuosikammassa verrataan kahta asiaa vuonna 2012 ja 2013. Ymmärrän kyllä että haasteessa olisi tarkoitus kuvata luontoa. Mutta on tämäkin yhdenlainen luontokappale.

18.1.2012 7-vuotis syntymäpäivänsä aamuna

18.1.2013 8-vuotis syntymäpäivänsä aamuna

Ahkeruus on ilomme

"Pakkohan" sitä oli sitten ihan oikeasti ryhtyä ahkeraksi kun kommenteissa sellaiseksi kehuttiin. 

Viime viikon lauantaiaamuna nostin kilon köntin piparkakkutaikinaa pöydälle, katsoin sitä hetken ja laitoin takaisin kylmään. Eilen tein kokeen ja söin aamuneljältä taikinaa aamupalaksi ja kun vatsa ei moiseen ollut 12 tunnin kuluttua reagoinut niin uskalsin leivotuttaa lapsosella pipareiksi (eikö ruokamyrkytys yleensä iske viimeistään 12 tunnin kuluttua?).

Kännykällä räpsäisin sitten äkkiä kuvankin ennen uuniin menoa.

Meillä on ollut kiivas keskustelu opettajan ja äitien kanssa poroista ja ajattelin että lahjaksi laitan yhden opettajalle ... Opettajalta tuli nimittäin maanantaina lappu, että lapsosten pukeuduttava ruskeaan pitkähihaiseen t-paitaan ja ruskeisiin housuihin ensi viikon torstaina koulun lauluesitystä varten = porokuoro... 

Miriamilla ei ole mitään ruskeaa eikä mulla varastoissa riittävästi ruskeaa kangasta / lankaa ja kysyin että voiko olla harmaa poro ja teen siihen ylle ruskean liivin (en halua hankkia ruskeita vaatteita joiden käyttö jää 20 minuuttiin, vaikka niitä täältä halvalla saakin niin 10-15 euroa on tällä hetkellä raha jolle on parempikin reikä). Liivin teen omasta vähänkäytetystä liivistäni. Ruskea ei nimittäin ole myöskään mun väri ja ko. liiviä on käytetty kymmenen vuoden aikana alle 5 kertaa - mutten ole jostain syystä poiskaan antanut - no nyt tiedän syyn. Ja sitäpaitsi suomalaisena tiedän, että porot OVAT harmaita. Nih.

Läksyt palasivat

Kahtena ensimmäisenä koulupäivänä ei läksyjä tullut, mutta eilen sitten tehtiin niitä jo lähelle tunti. Uutuutena on mukana kulkeva läksykirjanen, joka kaiketi on ensi askel kohti Suomessa käytettävää "Vilmaa".

Ensi vaikutelmani on ihan positiivinen, vaikka kirja kovakantisena hieman painaakin ja lisää jo muutenkin painavan koulurepun painoa. Viime vuonna maanantaisin tulin vain A4 taulukko missä viikon läksyluettelo, nyt A4:n lisäksi tämä kirja, joka täytetään ja allekirjoitetaan päivittäin. Alkusivuilla on myös kerrottu hieman koulusta ja yleisiä sääntöjä

Ilmaista iloa

Ei lähimmän, mutta lähellä olevan ostoskeskuksen suihkulähteet ilahduttivat prinsessaa eilen. Äitiä ilahduttaa paikassa ilmainen parkki ja eilen 45 sentin tarjoukset: salaattikerä, 1kg uusia perunoita, 6 tomaattia, tuore inkivääri, kevätsipulinippu ja retiisit - kiitos hintakilpailu!

Eilinen hyvä mieli kollaasina ja aamusadehyppely

• Prinsessa leikki kukkulan kuningatarta portaiden yläpäässä
• osa hollatilaisen kaverini puutarhan satoa päätyi meille
• se samainen kukkulan kuningatar tuli illalla viimeiseksi pyjamassaan legokirjoituksen kanssa luokseni ja osoitti alhalla olevalla nuolella kohti "I  ♥  U" voi sanoa näinkin

Se vain on niin, että tuo 7 vee - anteeksi; 7 ja PUOLI vee - neitokainen pitää pinnalla, vaikka välillä hauonkin ilmaa puristuksessaan. Pelkäsin tätä kesää erityisesti siksi, että olen 24/7 sidottuna siihen mihin tekemisiin hänet voi ottaa mukaan. Mutta eipä niitä sellaisia tekemisä kauheasti ole, paitsi päikkäreiden puute alkaa kohta käydä päälle kun yöunet ovat 2-5 tuntia ja useimmiten lähellä tuota kahta tuntia.

Koulun kesäleirin toinen vapaaehtoinen oli hollantilainen Ronny, joka hoiti pojanpoikansa kuljetukset leirille. Puheenjohtajan tehtyä katoamistemput hän auttoi aamuisin, että sain "nimenhuudon" hoidettua joustavammin. Hän on myös mukana "vanhempainyhdistyksessä" ja olemme silloin tällöin jutelleet ennenkin, yhteistä meillä on muutakin kuin ei-irlantilaisuus (vaikka hän onkin muuttanut tänne jo lapsena, ennen syntymääni) mutta emme ole mm. yhteistä korttientekopäivää vielä saaneet aikaiseksi. Yhtenä noista leiriaamuista tuli puheeksi puutarhan hoito ja hän varovaisesti kysyi, että hänellä on yleensä ylituotantoa marjoista ja hedelmistä niin kelpaisiko mulle. Sanoin, että toki kelpaa ja oikeastaan unohdin koko asian. 

Eilen illalla sain häneltä tekstiviestin ja kysyi, että olenko kotona jos tulee tuomaan vähän marjoja... Mikä ihana ihminen! Arasti hän sitten kysyi, että luulenko meille kelpaavan myös omenat kun viime syksynä oli ylitarjontaa joka ei kelvannut kenellekään, arvatkaa vaan. Lupasin mennä Miriamin kanssa poimimaan jos omenasato on sellainen että siitä muillekin riittää.

Eilinen pilviverho ei rakoillut illallakaan ja illasta asti on satanut tihuttamalla koko ajan. Mutta aamuisin vain on saatava nuuhkia raitista ilmaa patiolla tepastellen, kameran kanssa tietenkin.

On tuo "Peace" (kiitos Hannele nimestä) ruusu vain kaunis, vaikka yrittääkin paeta sadetta aidan rakoon

 Saisimmekohan vaikka 2 mustikkaa per nenä koko perheellemme tänä vuonna

 Ei ole meidän mustaherkukat yhtä pullukoita eikä kypsiäkään kuin eilen saamani

 Pihaenkelikin oli vielä unessa ruohon takana