Kuhinaa mietintämyssyyn

 

Ihana helmikuun valo alkaa vaikuttaa ja minäkin alan viimein heräillä talvihorroksestani. Puutarhablogit ovat täynnä toinen toistaan suloisempia kevät- ja kesäkuvia, jotka saavat ideat vähitellen pulpahtelemaan.

 

Olen jo pitkään miettinyt tienvierustan istutuksia, että jotain tarttis tehrä. Saimme aikoinaan (olisikohan noin 10 vuotta sitten?) ystävän kuusiaidan tieltä syreenipuskia, jotka ilman kummempia suunnitelmia laitettiin tien ja tontin väliin merkkaamaan yksityisaluetta. Koulun pihalle kun saattoi vielä meidän aikanammekin eksyä satunnaista kulkijaa luullen sitä yleiseksi alueeksi, vaikka koulu oli lakkautettu jo kymmenen vuotta aiemmin.

Siihen osaa pihaa ei ole kajottu sen koommin, vaan syreenit ovat saaneet olla ihan oman onnensa nojassa. Asia on vaivannut minua jo pitkään, varsinkin kun paikka on aivan keskeinen ja näkyy selvästi tielle. Ideat ovat kuitenkin olleet tyystin hukassa tähän asti.

Jotta pääsisin edes alkuun asiassa, päätin madaltaa kynnystä ja lähteä keväällä muokkaamaan aluetta yhdestä nurkasta käsin. En edes kuvittele pistäväni koko tienvierustaa kerralla kuntoon, koska siihen eivät riittäisi rahat eikä rahkeet, mutta tavoitteena on saada jostakin langan päästä kiinni ja siitä vähitelleen laajentaa istutuksia koko tien vierustalle. Vauhdittaakseni suunnitelmia minäkin sitten viimein liityin Pinterestiin ja unohduin heti kättelyssä tuntikausiksi bongailemaan upeita toteutuksia ja ideoita. Joten vaviskaa juolavehnät ja koiranputket, kunhan kevät taas koittaa, on teidän päänne menoksi jo ehtinyt muotoutua monen monta suunnitelmaa!

Vihreys valtaa

Eilisen sateen jälkeen oli hyvä käydä säälimättä voikukka-armeijan kimppuun. Palkkasin myös jälkikasvun talkoisiin; ämpärille neuvoteltiin hinta ja näppärät sormet napsivat kottikärryllisen täyteen. Pientä kädenvääntöä käytiin, kun en ollut huomannut työsopimuksessa erikseen mainita, että vain kotipihasta poimituista voikukista saa palkan =)

Tuomet ja tuomipihlajat kukkivat ihanasti. Ilma on täynnä tuomentuoksua, kun ulos astuu. Viileässä säässä on se hyvä puoli, että kukat kestävät paljon pidempään kuin helteessä.

Leikkimökki verhoutuu vihreään. Ikkunan edestä leikattavia köynnöshortensian versoja voisi yrittää juurruttaa, vaikka edellinen yritys ei tuottanutkaan tulosta.

Keskiympyrän tätä puolta tulee kuvattua harvemmin. Odottelen roskakatoksen vihertymistä ja sitä, että villiviini verhoaa sen kokonaan. Siihen saattaa kulua tovi...

Suihku on puhdistettu ja jälleen pisaroi. Suutin meni roskista tukkeeseen ja vain keskimmäisestä nousi vesi, kunnes asia korjattiin. Harava on kätevä väline pumpun liikutteluun, jos ei tahdo itse kylpeä =)

Uurastamisen päätteeksi oli hetki aikaa istahtaa ihailemaan vihreää nurmea ja näkymää. Huomenna pidän välipäivän rikkaruohotaistosta, mutta sitten taas jatketaan!

Kaksi vuodenaikaa

Minusta tuntuu, että kuvaan aina samoja kulmia puutarhasta ja nyt se on myös todistettu: nämä kuvaparit löytyivät pelkästään arkistoja selailemalla, ne eivät ole vartavasten "lavastettuja", vaikka sekin voisi olla hauska idea. Keskiympyrän kuvat on otettu kesäkuun ja marraskuun lopussa viime vuonna.

Tähän aikaan vuodesta kesän vihreys ja vehreys tuntuu käsittämättömältä. Leikkimökki syyskuussa ja tammikuussa. Syyskuun loppukin näyttää kovin kesäiseltä verrattuna tammikuun maisemaan.

Kesäkuu vs. joulukuu. Lähes vuoden pisimpänä ja lyhimpänä päivänä kuvattuna.

Elokuu - tammikuu. Eikös näytäkin alempi kuin mustavalkoiselta valokuvalta?

Syyskuu ja marraskuu, vain kaksi kuukautta ja maisema on ihan toinen. Ihmeellistä! Onneksi sama tapahtuu myös keväällä; kahdessa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka mitä :) Tammikuu onkin jo melkein ohi, pian saa alkaa kylvöpuuhat, jippii! Ihanaa viikonloppua!

Syysraivausta

Miten ihanaa oli pitkästä aikaa tarttua puutarhatöihin! Haravointia ja siistimistä onkin tehty viikonloppuna kaikenlaisessa säässä, eilen lumisateessa ja tänään auringon pilkistellessä.

Erityisen iloinen olen leikkimökin viereisen alueen siistiytymisestä. Raivasin pikkupihdan takaa ränsistyneen ruusupensaan ja samalla katkoin kanukoiden varsia niin, että umpeen kasvaneet polut okakuusen molemmin puolin tulivat jälleen näkyviin. Tuostahan pääsee jo kottikärryilläkin!

Okakuusen toisella puolella on vähän ahtaampaa. Musta-valkoinen penkki on kyllä aika vihreä tähän vuodenaikaan =) Kunpa vielä ehtisi kantata ja kitkeä istutusalueiden reunoja!

Lehdettömään aikaan muistaa, miksi puutarhaan pitäisi istuttaa havukasveja. Voi miksi en tänäkään vuonna istuttanut niitä enempää?

Onnea on silti se, että puutarha alkaa todella muistuttaa jo puutarhaa myös tällä karummalla vuodenpuoliskolla. Avoimen koulunpihan muuntuminen salaiseksi puutarhaksi on koetellut kärsivällisyyttä ja matka on edelleen kesken.

Kirpparilta löytynyt ruusukortti sulostuttaa peilin nurkassa ja saa haaveet lentämään tulevaan kevääseen. Helmikuuhun on aikaa enää kaksi ja puoli kuukautta, ja silloin aloitetaan ensimmäiset kylvökset, jihuu!

Suloista ja reipasta viikkoa kaikille ❤