Kesän lämpöä ja kuivuutta

Tuuli on hellittänyt, mutta ei sentään tyyntynyt. Edelleen mukava tuulenvire viilentää muuten kuumaa ilmaa.

 Vasta illalla huomaa, miten aurinko on tehnyt tehtävänsä iholla, vaikka auringossa ei pitkää aikaa viettäisikään. Auringon vaarallisilta säteiltä ei muista vielä aurinkovoiteella suojautua 🥴 

 Olen muutaman päivän puuhastellut takapihalla, joka on etelään ja jossa on varjoisaa puolenpäivän jälkeen muutaman tunnin ajan. Aamupäivällä syreenien varjossa voi oleskella pihan laidalla, jossa ikävä kyllä myös hyttyset viihtyvät. Montaa niitä ei ole ollut ja nekin säästetään hyönteissyöjälinnuille.

Hyasintti kasvatti muutaman kukkasen.

Tuoksuu muutamakin kukka  ihanalle 🩷

Olen pitkään suunnitellut lavakaulusten siirtoa pihan toiselle laidalle ja maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen. Muutamasta kohtaa alimmat laudat olivat lahonneet, mutta hyvin kestivät siirron ja se kävikin yllättävän helposti. Multa jäi nätisti paikoilleen, eikä valunut mistään kohtaa. No, olihan se pinnasta ihan kuivaa.

Oli kuitenkin sellaista ähellystä, kun piti siirtää iso puutarhapöytä ja penkit yksin ahtaassa tilassa ja koirakaveri tietenkin apuna jaloissa pyörien. Vielä on siirtämättä muutama ämpärillinen multaa entiseltä paikalta uuteen paikkaan.

Tuossa kohtaa on ollut pöydän alla puulaatat, joiden alla oli juurimatto ja maton päällä kerros hiekkaa. Laatat pitää putsata ja pinota varastoon. Hiekan saan ainakin osittain käyttöön mehikasveille tulevaan altaaseen.

On laukkojen vuoro kukkia

Eilen aamun puistolenkillä otin kuvia matkan varrella kasvavista koivuista, jotka ovat lähes lehdettömiä.

Tätä maisemaa katselen, kun puiston 

penkillä koirakaverin kanssa istuskellaan.

Tällaisia lähes lehdettömiä koivuja on useita myös pihapiirissä pihatien varrella ja parkkialueen reunalla. Meidän takapihan lähellä kasvava koivu on tuuhealehtinen ja voi hyvin. Hyvä varjo kuumimpaan aikaan, jolloin takapihalla on miellyttävä olla.

Toivottavasti loppuviikolle ennustettu vesisade toteutuu. Tokihan mitään tulvaa aiheuttavaa rankkasadetta emme toivo, kun näin kuiva maa ei pysty ylenmäärin kerralla vettä imemään. 

Puistossa nurmi kukkii keltaisenaan, siellä savimaassa ei kuivuudesta  vielä ole ollut haittaa.

Luonnossa taitaa olla jo kielon kukinta ohi. Omassa pihapiirissä niiden kauneudesta pääsee nauttimaan nyt. Muistelen, että näitä vaaleanpunakukkaisia kieloja istutin aikoinaan kolme. Kaksi kukkii ja muutama uusi lehtipari on kasvanut lisää. Toivoisin, että nämä leviäisivät syreenien lähelle varjoon.

Kun yksi laji lopettaa kukinnan, toinen aloittaa. Akileijaa olen useampana vuotena koettanut lisätä vanhaan kohopenkkiin ja vihdoin olen siinä onnistunut. Tätä akileijaa kukkii nyt ainakin kolmessa kohtaa. Muitakin lajikkeita olen kylvänyt, lienevät vanhoja siemeniä. Toisaalta ei haittaa, ettei lajikkeet sekoitu.

Kesän alkaminen tarkoittaa myös sitä, että television ääreen naulitsee Remontilla rahoiksi -sarja. Nyt sen voi katsoa silloin, kun haluaa. Suoraa lähetystä ei tarvitse kytätä, kun ei näy kanavat. Sen myötä on tullut nauhoitettua useampaakin sarjaa. Kun vain joskus malttaisi istahtaa ja katsoa ne 🫣 Eilen ja tänään katsoin tennistä, mutta naisten ottelut eivät kauaa kestäneet. Ja välillä piti piipahtaa ulkona tekemässä jotain. Kun tulin takaisin sisälle, ottelu olikin jo päättynyt kaksieräisenä 😄 

Heliövaaran ja parinsa Patten pääsivät Ranskan avointen finaaliin. Ottelu näytetään televisiosta lauantaina, sen kun muistaisi katsoa. Kävipä finaalissa miten tahansa, he nousevat maanantaina nelinpelin maailmanlistan ykköseksi 🪙 🔥

-Sari-

XOXO

 Helmikuun skräppihaasteen kuvat sain sunnuntaina ja tänään sommittelin kalenterin sivun.

Eddy ja Mea

Pohjustin sivun valkoisella gessolla, värjäsin infusions värijauheella sumuttamalla vettä gessolle ja sirottelemalla Sunset beach sävyä kostutetulle sivulle. 

Vielä jauheen sirottelun jälkeen sumutin vettä päälle,  kun en huomannut jauhetta alhaalla lainkaan. Mutta kuten näkyy, olihan sitä väriä sittenkin reilusti 😄

Varastoista löytyi epämääräiseltä näyttävä stanssattu kuvio "morsian"-Eddyn kuvan alle ja stanssatut sydämet. Pusukuvan alle leikkasin ystävänpäiväaskarteluista jääneen kartonkipalasen, jonka reunaan leimasin suukot ja halaukset. Samasta leimasetistä on tassuleimasin (tassuleimoja kuuluu settiin kolme eri kokoista, kaksi olen onnistunut jo kadottamaan). Leimattu teksti on ollut vuosikausia hillottuna, kun en ole huonosta leimausjäljestä huolimatta roskiin heittänyt. Nytpä tuli tuollekin käyttöä ☺️ 

Kuvat on otettu noin 6,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen 1- vuotissyntymäpäivää viettäessämme.

Juhlahumussa hame oli riisuttu

 ja kulkeutunut Eddyn päälle  😂

Haasteeseen pääsee osallistumaan

naamakirjan Skräppääjät-ryhmässä

28.2.2026 saakka.

-Sari-

Aurinko armas

 Kylläpä oli ihana tuo auringonpaiste 

pitkästä pitkästä aikaa.

Mutta antoipa odotuttaa yli yhteen iltapäivällä, ennen kuin pilven raja antoi periksi ja aurinko pääsi paistamaan. Sopivasti oltiin koirakaverin kanssa silloin ulkona kävelyllä. Kannatti vähän venyttää ulos lähtemistä.

Oli niin kaunista, kun auringonsäde kimalteli yön aikana sataneilla lumihiutaleilla. Ja lumen narskuminen oli kuin musiikkia 🎶🎶🎶

Sen verran harvinaista herkkua tuo auringonpaiste on nyt tammikuun aikana ollut, että sitä kuvaamaan jäi muitakin. 

Vanhemman pariskunnan miespuolinen pysähtyi kävelytielle ja jäi ottamaan kuvaa samasta suunnasta kuin itsekin menin ottamaan. Kun käännyttiin koirakaverin kanssa jo kotiin päin, oli alamäkeen menossa ollut nainen melkein samassa kohdassa kuvia ottamassa. 

Kuun puolikaskin näkyi taivaalla

Onhan siitä edellisestä aurinkoisesta päivästä melkein kolme viikkoa. Kaveri laittoi eilen viestiä, että heillä oli aurinko paistanut koko viikonlopun Etelä-Savossa. Etelä-Karjalan puolella oli lauantaina pilvistä ja satoi välillä lunta. Samoin sunnuntaina.

~☆~

Puiston ja leikkipaikan välillä kulkevalla 

kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa. 

Vasta aurattua pitkin on hyvä jölkytellä

Kävelytie viimeöisen lumisateen jälkeen

Samana päivänä kuin tuo edellinen aurinkoinen päivä oli, tuo kävelytien pätkä aurattiin ja onpa sitä pitkin ollut mukava kulkea matalajalkaisen koirakaverin kanssa.

Ihanaa tammikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

Lumivalkeaa

 Vihdoinkin näyttää talviselta.

Eilisen illan ja viime yön aikana 

oli satanut useampi sentti lunta. 

Mieskulta kävi illalla kahdeksan jälkeen kolaamassa parkkipaikalla, jotta pääsee aamulla aikaisin ajamaan sieltä autolla pois. Arki on nyt vapaiden jälkeen koittanut ja vielä pitäisi tämä ja ensi vuosi töitä (hänen) pakertaa. 

Muuttuvat sääolosuhteet vaikuttavat liikkumiseen ja julkisen liikenteen toimivuuteen. Omalla autolla liikkuvilta vaaditaan malttia ajaa sään ja kelin mukaisesti, ja ennen kaikkea ottaa ne kanssakulkijat huomioon. Liikenneonnettomuuksilta ei ole tänäänkään vältytty, mikä lisää liikenteen seisahtumista tai hidastumista ja niitä myöhästymisiä.

Siihen se kiire loppuu, kun jää tienvarteen hinausautoa tai hälytysajoneuvoja odottamaan.

Meitä jaloilla kulkijoita tämä lumimäärä ei haittaa. Päin vastoin, nautittiin suunnattomasti tästä vuoden ensimmäisestä yhteisestä puistolenkistä

 💛 auringonpaisteessa 💛

Lumi ei pöllyä vaan narskuu

mukavasti kenkien alla.

Ihanaa tammikuista

keskiviikkoa

❄️

-Sari-

Kohti vuoden päättymistä

Kaksi yötä uuteen vuoteen. 

Esikoinen laittoi viestiä raketeista. Heillä on paukkunu raketit koko päivän, kun saapuivat joulun vietosta kotiin. Ikävä kyllä paukkunut on kuulemma jo monen päivän ajan 😢 Milloinkas niitä raketteja olikaan lupa ammuskella taivaan tuuliin 🤔

Neljäntenä adventtina joululadossa oli käynyt 

reilusti yli 300 joulupuuroa nauttimassa.

Seuraavana päivänä ladon seutu oli rauhallinen

ja aurinko paistoi pitkästä aikaa kirkkaasti.

Niittylahden joululadolla Juvolantien varressa oli mukana myös toistakymmentä myyjää.  Myynnissä oli ollut muun muassa Kerimäen Louhelta mehiläistarhan hunajaa, naapurikylästä Varparannalta huovutettuja tonttuja ja meijän oman kylän Katariinan karjalanpiirakoita.

Joululato järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna kylän naisten voimin. Nyt toisella kerralla talkoissa oli mukana myös kutsuttuna kyläyhdistys.

Toivottavasti Joululadosta tulee jokavuotinen perinne. Kylille on muuttanut ilahduttavan paljon uusia asukkaita ja talkoohenki suuri.

~☆~

Vaikka itsekin mieluusti jo kotona olisin, niin koirakaverin kanssa ja takia vietetään vielä aikaa aaton yli äidin luona maaseudun rauhassa.

Naapurin ihana hirsiseinäinen pirtti ja 

katossa roikkuva himmeli toivat

vanhan ajan joulutunnelmaa.

Kylän perinteinen jouluseimi.

Luulin näiden välipäivien olevan rauhallisia ja aikaa olevan ruhtinaallisesti askarteluun.

Jollakin on saattanut olla vähän tylsää, paitsi silloin, kun on päässyt ulos kepin perässä juoksemaan 😊

Eilen vietin omaa aikaa ja sain vihdoinkin valmiiksi monta Luovan joulukalenterin luukkua.

Aiemmin sain valmiiksi kolme luukkua ja kotiin jää vielä kolme plus inspiraatiokorttien viimeistelyt.

Talvista tiistaita 🩵

Täällä on satanut lunta

ja pakkasta -7°C

aamuyhdeksältä

-Sari-

Miten selvisin joulusta 🤔

  Ennen vanhaan kumpikin joulun pyhäpäivä tuntui merkitykselliseltä. Joulupäivänä ei saanut käydä kylässä mutta tapaninpäivänä sai jo ottaa rennommin ja vaikka laittaa jalalla koreasti. Rekiajelut olivat nuorten huvia.

Nykyisin tuntuu, että vietetään turhan raskasta joulua.

Voisi jo höllätä ja tulla toimeen vähemmällä. 

Joulua voisi päivittää riemun juhlaksi, eikä joulun tarkoitus olisi raataa, jotta syötäisi itsemme ähkyyn. Ei kenellekään jää nälkä, vaikka syö vähemmän ja pöytään katettaisi kolmen ruokalajin ateria. Päin vastoin. Vähemmästä nauttii enemmän.

Viime vuoden salaatin toisinto, jotain uutta jotain vanhaa.

Minulta jäi aaton ateria kokonaan väliin. Kun olin saanut lautaset katettua ja delegoitua nuoremmille ruokien kantamisen leivinuunista pöytään, livahdin sänkyyn hetkeksi huilaamaan. Ei olisi kannattanut, sillä tässä kohtaa katkesi henkinen selkäranka ja selkäkipu melkein esti sängystä nousemisen. Seurasi itkupotkuraivari ilman potkuja ja raivoamista.

Sain viettää sen osan aattoa, jolla oli merkitystä ja vältin sen osan, joka joka vuosi perhejoulussa on ahdistanut 😇

Nuorin tonttu, Väinö 4 kuukautta + noin viikko.

Serkukset jakoivat lahjat kuusen alta, 

jossa ne odottivat jo aamuvarhaisesta.

Joulupukki ei ole näyttäytynyt yhtenäkään jouluna, vaan tuonut lahjasäkin ulos verannalle. Viime vuonna kävi joulumuori, jonka vanhin tunnisti isomummoksi 🤶

Tänä vuonna ei käyty aattona saunassa vaan aatonaattona. Lahjat jaettiin, kun kaikki olivat paikalla ja sen jälkeen oli jouluateria. Sen jälkeen isommat serkukset vielä jatkoivat leikkiä keskenään ja juoksennella keittiön ja olohuoneen väliä. 

Lattia oli kuumaa laavaa, ja sille astumista piti varoa. Turvallista oli kulkea mattoja pitkin. Hyvä kun Valma ennätti varoittaa ja neuvoa oikean reitin, kun kuljin eteisen poikki.

Serkusten ensimmäinen joulu.

Helvi kurkisteli lahjakassiinsa ja kaivoi herkkuja.

Toimiva ratkaisu jaksottaa tapahtumat lasten ehdoilla, eikä niin kuin on tapana ollut. Viime vuonna aatto oli vielä kaaosta, mutta siitä oli opittu.

~☆~

Pienimpien paketissa oli Baby's first christmas joulukuusenpallot. Helvi sai ruokaa ja junasukat, Väinö Muumipeikko astiaston. En halua kasvattaa turhaa leluvuorta, enkä pidä lahjomista tärkeänä. Jos jotain satun keksimään ohimennen, niin sitten ostan ja annan lahjoja 🎁🎁🎁🎁🎁

Mitähän sieltä kääröistä löytyykään.

Virikkeelliset lahjat ovat parhaita 🥁

Ja vanhimmilla tyttömäiset 👛💄💍

Muumiaihetta oli monessa paketissa,

niin isommille kuin pienemmillekin.

Joulupäivä

Joulupäivänä Maia heräsi aikaisin.

Itsekään en tainnut nukkua enää viiden jälkeen. 

Katsottiin olohuoneessa lastenohjelmia, kun muut vielä nukkuivat. Mentiin sitten keittiöön aamupalalle ja lämmitin maitoa kaakaoon. Vaahtokarkkeja nappastiin (leikisti) Maian puserosta ja piparkakku oli isomummon paistamaa. Vähitellen saatiin aamupalaseuraa.

Pelattiin vähän aikaa muistipeliä, jonka joulupukki oli tuonut Mealle. Sitten kun tytöt eivät enää jaksaneet keskittyä, piti keksiä muuta touhuamista. Ruoka-aikakin olisi jo pian.

Vanhemmat ja pikkuveli menivät vielä aamiaisen jälkeen lepäämään. Tytöt saivat etsiä jouluaskartelulaatikosta yhden mieluisan asian sillä aikaa, kun valmistin tytöille ruokaa. Kumpikin oli kerännyt kasan leikekuvia ja Mea oli jo ennättänyt rakentaa kuusenpallo-stanssikuvioista ja langasta hienon viirin. Vai kaulakoruko siitä tulikin 🤔

Mieskullalle olin unohtanut kertoa, mitä oli luvattu 😄 Maia teki oman kaulakorunsa lahjanarusta ja parista tontusta. Ei mumma turhaan ottanut kassillista askartelutavaroita mukaan, askartelevaisia ovat murusetkin ✂️  🖍🖌🖍. 

Tarkoitus on vuoden viimeisinä päivinä tehdä Luovan joulukalenterin 2025 vielä puuttuvat luukut. 

Joulupäivä oli saunapäivä

ja yhdessäolon aikaa.

Iltapalalla tyhjennettiin aatolta jääneitä kulhoja ja lautasia. 

Herkkua oli vielä monenlaista. 

Sulatin aattona unohtuneet katkaravut. Maia otti kaksi kertaa lisää ja Mea tyhjensi kulhon viimeisistä katkoista 🍤🍤🍤🍤 Varteen otettavaa seuraa laivan buffeeseen ainakin nämä isoimmat muruset ☺️ Kaikille kolmelle maistuu katkaravut. Skagenröra maistui Mealle perunan kera aattona 👍

Tapaninpäivänä

Aamupäivällä lähdettiin tyttöjen kanssa kävelylle 

ja saatiin mukaan koirakaveri ja mieskultakin.

Eddy oli riehakkaalla päällä kuin nuorempana. Olihan nyt viileää, muutama pakkasaste ja vanhoilla jaloilla jaksoi juosta ja komentaa heittämään keppejä hurjan kovaäänisen haukkumisen tehostamana.

Tonttukoira Eddy ja hirmuinen halko 😁

Matkan varrella oli paljon sammaleen peittämiä isoja kiviä ja kivikasoja, jotka kesällä peittyvät heinikon taakse. 

Kävely tietä pitkin ei ole tylsää, kun välillä poikkeaa tieltä ja kapuaa kivien ja kantojen päälle seikkailemaan.

Kukkulan valloittajat

Lapsuuden jännittävä peikkometsä on kadonnut.

Vuosikymmeniä vanha kuusimetsä on kaadettu,

eikä yhtään linnunlaulupuuta ole jätetty,

saati oraville käpyjä ravinnoksi.

Pysähdyimme katsomaan kantojen renkaita.

Jäiköhän mieleen, että renkaista voi laskea 

puun iän ja vuosirenkaita kutsutaan lustoiksi.

Muutaman vuoden päästä voi käydä

metsämuseo Lustossa oppimassa lisää 😊

Näin suurin piirtein sujui jouluni ja näihin tallettuihin muistoihin voin palata uudelleen. Tuskin vuoden päästä muistan edes sitä, oliko lunta vai satoiko vettä.

Muistiin siis tämäkin: aattona oli lunta, joulupäivänä suojasää ja vähäinen lumi suli, jolloin tapaninpäivä oli lumeton. Pakkanen ja aurinko piristivät tapania ja oli mainio ulkoilusää.  

Ja tänään aamutaivaalla näkyi tähtiä 

⭐️ ⭐️ ⭐️⭐️⭐️⭐️

-Sari-

Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-