Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-

Pienet sammakot

 Vietetään viikonloppua Ikaalisissa. Mies viettää aikaa mukaan päässeen koirakaverin kanssa, kun olen askartelutapahtuma Craftaamossa kylpylän tapahtumasali Areenalla.

Lauantaiaamu ei ollut vielä valjennut, kun käytiin Eddyn kanssa ulkona. Vettä satoi ja säikäytettiin pupu vähän matkan päässä nurmelta. Meidän huone on ensimmäisessä kerroksessa melkein käytävän perällä, josta pääsee näppärästi ulos lähellä olevan uloskäynnin kautta.

Seitsemän askelmaa alas, ja pääsee ulos lähimmälle puulle nostamaan takajalkaa 😄

Hyvin maltilliset ostokset

vielä tuossa vaiheessa 😂

Tuollaisia vuodenaika-tekstileimasia kaipailin ja seuraavana päivänä huomasin jossain näistä mainittavan. Kyllä pelottavasti Isoveli valvoo ja lukee ajatuksetkin 😱

Piipahdimme Areenalla vastapäätä istuvan ystävän kanssa Kartanolla katsomassa, löytyisikö jotain tarpeellista ja puuttuvaa askartelutavaraa. Löysin muutamia kuviopapereita hirsiseinää ja tiiliseinää (kuvassa olevat pienet lehtiöt huomasin myöhemmin  Areenalla Decoretten myyntipöydältä).

Hyllyllä oli muutama liimapulloon lisättävä  kapea kärki, jossa "korkin" virkaa hoitaa ruostumattomasta materiaalista tehty nuppineula. Olin onnistunut katkaisemaan toisen liimapullon neulan, ja siitä on vain tynkä jäljellä. Tarvitsin siis vain neulan, en toista metallikärkeä. Ystävä vihjaisi, että hän on saanut neulan (koristeen kera) ja henkilö, joka niitä tekee, osallistuu myös tapahtumaan. Ja niinpä sain neulan koruineen ostettua, hurraa. Näkyy pienenä tuossa tagissa roikkuen 💚

Ja miten nuo otsikon sammakot liittyvät tähän viikonloppuun? Sain ensimmäisen ATC-korttisarjani valmiiksi. Löytyi vielä leimaamaani taustapaperia kahteen korttiin.

Normaaliin aikaan on vihdoinkin siirrytty ja tänään on yksi tunti enemmän käytettävissä, jos joku sitä näin sunnuntaina kaipaa

 🕓 ➡️ 🕒

Eilen illalla moni tuntui olevan tietämätön, mihin suuntaan kellon viisaria pitää siirtää. Helppo sääntö on - aina sen kuluvan vuoden kesää kohden. Keväällä etteen päin ja syksyllä taakse päin 👍

Areena hiljeni puolen yön aikaan ja ovet avautuvat tänään kello 9.

Siellä ne tavarat odottavat pöydällä

tämän päivän puuhailuja.

Mukavaa lokakuun viimeistä

sunnuntaipäivää!

-Sari-

Uuden lauman jäsenen hyväksyntä

 Sunnuntaita vietettiin murusten luona.

Eddy pyydettiin ottamaan mukaan ja nyt 

oli tutustunut uuteen laumansa jäseneen. 

Oltiin tyttöjen kanssa yläkerrassa, joten itse en päässyt todistamaan tätä hellää hetkeä. Onneksi tytär oli ottanut kuvan muistoksi 🤎

Tänään kuorin omenoita omenahyvettä varten. Luulin kuorineeni jo kaikki omenat, kun tunsin jotain pyöreää vielä siellä pussissa olevan ja oletin pussiin jääneen vielä yhden pienen omenan.

Ei ollut omena, vaan oli tosi iso lehtokotilo.

Oli niin kauniin värinen tuo kuori, etten hennonnut heti kotiloa tuhota. Ja unohdin sen, kun mieskulta tuli kotiin. Missä lie tällä hetkellä - toivottavasti siellä muovipussissa edelleen.....

Illaksi olikin Miia järjestänyt ohjelmaa pitämällä ylläriliven shaker-ATC-korteista. Jaksoin kuin jaksoinkin katsoa kokonaan, vaikka silmät menivät hetkeä aiemmin Emmerdalea katsoessa välillä kiinni ja taisin nukahtaakin toviksi.

Miia jakoi monta askarteluvinkkiä, joita pitää päästä mahdollisimman pian kokeilemaan. 30 päivää, jonka aikana liven taltioinnin voi katsoa, kuluu yllättävän nopeasti. Mallikortti tekniikoista on tehtävä, jos aikoo myöhemmin muistaa mitä tuli opittua.

Aamulla heräsin puoli viiden aikoihin ja olin valveilla monta tuntia, kunnes torkahdin vielä noin puoleksi tunniksi. 

Leikkelin aamulla kartongista valmiiksi paloja, jotta pääsin myöhemmin päivällä leikkelemään stansseilla lyhdyn osia. Näitä pitäisi leikata moneen lyhtyyn ja kerralla saa leikattua yhden sivun osat. Yhteen lyhtyyn leikkuria pitää hurisuttaa viisi kertaa. Kuuteen kolmekymmentä 🧮

Mutta olipa nopeaa leikata, kun en tällä kertaa ollut tehokas ja leikannut silpuista pieniä stanssikuvioita.

Taidan jatkaa leikkaamista huomenna. Jos samalla muistaisi katsoa yleisurheilun MM-kisoja. 

-Sari-

Rauhallista oloa

 Hiljaisuuden rikkoo jossain järven selällä etenevä moottorivene, jonka moottorin ääni vähitellen hiljenee. Rantakaislikossa ei molskahtele hauki eikä kuulu joutsenen rääkäisyä. Järven pinta on peilityyni.

Tuumasin mieskullalle, ennen kuin nukahti tuohon viereen, että ollaan nyt maailman parhaimmassa paikassa. "Meidän" aitassa, järven läheisyydessä Saimaan rannalla.

Aitan ovi on auki, jotta vähäinen läpiveto jäähdyttää nukkumapaikkamme mukavan viileäksi. Oviaukon peittää ohut verho, jotta itikat eivät hyökkää sisälle verenhimoisina.

Koirakaveri Eddy oli tänään ensimmäisenä uimassa ja kävikin uimassa useammin kuin koskaan ikinä. Muutaman uintikerran välissä piti käydä pyörimässä kunnolla rantahietikolla.

Vesi oli jo +26 asteista ja ilma vähintään +30. Auringon polttava kuumuus tuntui iholla, kun astuimme ulos viileästä autosta.

Tätä olen kaivannut koko kesän. Että pääsen uimaan samaan järveen missä Pusa saimensis Pullervokin uiskentelee ja nukkumaan tänne omaan sänkyyn, jonka hankin joskus 2000-luvun alussa. 

Tänään näin jo sudenkorennon lentelevän järven yllä.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

-Sari-

Ukkonen ja sitä pelkäävä Eddy

 Olen seuraillut viime viikon lopusta alkaen sääennusteita ja etenkin ukkosta. Monena päivänä olisi pitänyt ukkosen täällä vierailla, yleensä myöhään illalla tai yöllä, mutta eiliseen saakka siltä vältyttiin. Alkuillasta kuului muutama jyrähdys jossain kauempaa. Koirakaveri nosti päänsä ja korvansa pystyyn ja kuulosteli, oliko lentokoneen ääni vai jokin muu. Onneksi ei ukkosta siinä vaiheessa pelästynyt. Ulkonakin kävi reippaasti. 

Kun oletin jo ukkosen kiertäneen tälläkin kertaa, yllätti voimakas ukkonen meidät ennen iltayhdeksää. Ja säikäytti Eddy-paran kesken makoisten iltaunien. Viivana puikahti häntä ja pää matalana olohuoneeseen mieskullan luo turvaa etsimään. Ihan muutamalla jyrähdyksellä ei selvitty, vaan tovin ukkonen moukaroi ihan kunnolla, reippaan sateen kera. Käytin vesisateen luoman tilanteen hyödykseni ja riensin syöksyputken luo ottamaan sadevettä talteen ja kastelin kunnolla vieressä olevat etupihan suuret piharuukut. Kastelua jo kaipasivatkin, vaikka aamulla olin ne jo lannoitevedellä kastellut. Vähän hirvitti siinä seinän vierustalla seisoskella, varsinkin kun salama välähti juuri, kun sain ensimmäisen astiallisen vettä täyteen.

Eddylle turvapaikka ukkosella on makuuhuoneen sängyn alla. Sinne se kaivautui tälläkin kertaa, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, ennen kuin käytiin nukkumaan. Vietti yönsä sängyn alla aamuun asti ja useamman kerran sai mieskulta kutsua, ennen kuin jaksoi ryömiä sängyn alta pois. 

Ukkosen mentyä pidin takapihan ovea vielä hetken aikaan avoinna ilman viilennyttyä. Huomasin rappusilla pitkän etanan liukuvan alas laatoille. Monena päivänä rappusilla on ollut etanan limasta jäänyt kiiltävä vana, ja nyt taisi selvitä sen jättäjä. Pantterietana on edelleen elinvoimaisena pihallamme kasvava laji. Toivottavasti jossain varjossa viihtyvät myös sammakot.

Olen pysytellyt melko visusti sisällä näiden aurinkoisten päivien aikana. Vuosia sitten minulla oli punahukkaa iholla käsivarsissa, joita ei puseron peittänyt. Iho tervehtyi itsestään vuoden aikana itsestään, mutta sen jälkeen olen välttänyt auringon säteitä. Enkä milloinkaan mikään auringonpalvoja tai rantahietikolla makoilija ole ollut. Hyvä niin.

Tänään päivällä tuulenvire heilutteli koivun oksia ja kävin takapihalla katselemassa kukkia ja kastelemassa tomaatteja. 

Olin toissa päivänä huomannut ensimmäisen tomaatin runkotomaatissa ja toisen amppelitomaatissa. Niin viileää on ollut, että tomaattien kukkiminenkin alkoi vasta nyt öiden lämmetessä.

Luulin jo, ettei avomaantomaatti punahilkka kuki ollenkaan, vankkaa vartta vain kasvattaa ämpärissä. Mutta äsken, kun kävin siirtämässä tomaatin aurinkoon - kappas, sieltä latvastahan löytyi nuppuja 💚

Herneeseen on kasvanut

 valtavan suuret lehdet.

Kuukausimansikkakin alkaa kypsytellä marjoja. Mansikan lähellä ihmettelin tuoksua, joka osoittautui hyasintiksi. Olin laskenut keväällä käsistäni hyasintin sipulin mansikan viereen laatikkoon ja siellä se mansikan lehtien varjossa oli kasvattanut kukkavarren. Olisikohan hyasintti tykännyt viileästä alkukesästä....

Suikeroalpi kukkii ja muodostaa nurmelle keltaisia lammikoita. Tuomien alle on muodostunut tiheä suikeroalpirengas.

 Suikeroalpi jakaa mielipiteitä, itse tykkään tästä maanpeitekasvista. Pikku aurinkoja vihreällä nurmella, passaa hyvin amppeliinkin roikkumaan.

Hellepäiviä!

-Sari-

Heinäkuuta

 Heinäkuu esittäytyy kauneimmillaan.

Aurinko paistaa ja taivaalla leijailee vain pikkuisia pilvenhattaroita.

Kävin koirakaverin kanssa jo aamupäivällä puistolenkillä. Samalla keräsin viimeiset villien lupiinien kukinnot pois puiston nurkan metsiköstä, ettei pääse enää villiintymään ja leviämään.

En ole selvittänyt missä vaiheessa lupiinin siemenet ovat kypsiä ja itämisikäisiä, joten keräsin talteen hävitettäväksi kaikki nuo siemenpalot. Kukintavaiheessa kukat kerätessä pääsisi helpommalla, mutta kun huomasin nämä lupiinit niin myöhään.

Takapihalla oli pitkästä aikaa mukava puuhastella. Ainakin niin kauan kuin iho sieti auringon poltetta. Toki yritin niin pitkään kuin mahdollista olla varjossa, mutta sekään ei koko aikaa onnistunut - maapallo pyörii radallaan. 

Vesi oli ämpäreissä mukavan vilpoisaa eikä liian kylmää, ja pesin odottamassa olleet taimiruukut kuivumaan. Tuuli oli levittänyt roskaa pihalaatoille ja samalla lakaisin ne pois ja siirtelin kasvatuslaatikon parempaan kohtaan. Takapihalla onkin ollut hieman ahdasta liikkua, kun laatikko on ollut kulkureitin tukkeena. Mutta eipä vesisadepäivinä ole tullut pihalla oltua, joten ei ole haitannut moneen päivään. Kiitollinen olen siitä, että luonto on tänä kesänä hoidellut ahkeraan tuon kastelun puolestani.

Viherlude oli lentänyt seuraamaan puuhiani.

Eddyllä ei ollut enää lupaa kukkien istuttamisen jälkeen mennä kukkapenkkiin makaamaan. Etanat olivat käyneet samettiruusujen kimppuun, joten mitään varjeltavaa ei enää ollut ja koirakaveri oli tyytyväinen 😊 Näkee ilmeestä, miten on tyytyväinen ja kiitollinen.

Heinäpoutaista heinäkuuta!

-Sari-

Helluntai

 Suloinen sunnuntai, auringon 

paisteessa ulkona puuhastellen.  

Vasut täynnä siitepölyä

Oli aikomus käydä tänään Tarvaspäässä, mutta museo onkin tällä hetkellä kiinni näyttelyn vaihtumisen takia. Käydään nauttimassa lohikeittoa joku toinen kerta. Mies lupasi valmistaa kanakastikkeen ja pyysi keittämään tagliatellea.

Tuomen marjat

Viime yönä sain nukuttua hyvin ja nukahdin uudelleen aamuisen vessassa käynnin jälkeen. Heräsin taas kahdeksan aikoihin ja katsoin Emmerdailin uusinnat. Jäin vielä sänkyyn makoilemaan, kun väsytti edelleen. Sunnuntaina saa 😊

Ensimmäisenä päivän askareena oli kukkien ja taimien kastelu. Hetken aikaa odottelin, että aurinko siirtyy porottamasta olohuoneen ikkunaan ja kastelin vasta sitten ikkunalla olevat taimet. Ulkonakin piti kastella, kun ei ole vettä satanut.

Takapihalla oli kuuma, joten siirryin varjoon pesemään ruukkuja ja ämpäreitä. Itikat olivat heti iholla ja päätin luouvuttaa yhdelle verta, kun oli jo ennättänyt tovin olla imuputki ihoon työnnettynä.

Annoin naapurille nipun tuoksuresedaa ja sain häneltä kaksi paprikan tainta. Pitää etsiä noille ruukut ja istuttaa tiistaina.

Tiistaille jää myös tomaattien istuttaminen. Huomenna tai tänään laitan mullat valmiiksi isoihin muoviruukkuihin, jotka aamupäivällä kävin varastosta hakemassa.

Minuahan et kuvaa, käännän kuonon pois.

Eddy on ihmeissään, kun ei pääse enää lempipaikalleen köynnösruusun eteen mullan päälle makaamaan. Ennätti jo käydä makaamaan, mutta hätistin nopeasti pois - samettiruusujen päältä. Onneksi ovat vielä pieniä taimia, ettei niille tainnut käydä kuinkaan. Eddy oli löytänyt jo uuden multapedin varjohiipan paikalta, mutta ei tainnut olla niin hyvä kuitenkaan. Eihän tuolta kuunliljan takaa pystynyt seuraamaan, mitä ympärillä tapahtuu. 

Kello on pian kolme ja hokasin, etten ole tänään vielä syönyt. Välillä ohi kulkiessa olen hörpännyt vettä mukista. Täältä pihalta puuttuu jääkaappi!

Kaunista helluntaita!

-Sari-

Kevättä

 Viimeiset aurinkoiset kevätpäivät houkuttelevat ulos, mutta edelleen tuulen vaikutuksesta tuntuu hyvin viileältä. 

Tulikellukka

Meidän takapihaa varjostavat jo tuomen, koivun ja syreenin lehdet, mutta etelätuulen puhallusta kasvillisuus ei estä. Vaikka eilen takapihalla istuessa oli jopa kylmä, en malttanut keskeyttää puuhiani ja hakea sisältä lisää vaatetta. 

Sain vihdoinkin leikattua viimeisetkin juhannusruusun kuivat varret ja katkoin ne lyhyiksi pätkiksi. Eihän noista lopulta tullut kuin noin maitopurkin verran biojätettä. Yhtä yllättynyt olin villiviinin varsia pätkiessäni, miten pieneen tilaan ne mahtuvat, kun katkoo varret muutaman sentin paloiksi. 

Ärsyttää suunnattomasti, kun biojäteastiaan on viety iso muovisäkki, jossa on puutarhajätettä, jonka olisi saanut pienempään tilaan vähällä vaivalla. Ja se yksi MUOVIsäkki vie sitten lähes koko jäteastian tilan 😡

En oikein osaa vain istua aloillani lukemassa tai vain maata ottamassa aurinkoa, vaan jotain puuhaa pitää olla koko ajan. Tuo varsien pätkiminen oli myös hyvää ajatusten tyhjentämistä ikävistä asioista ja rentouttavaa puuhaa, täydellistä mindfulnessia puutarhurille 👩‍🌾

Luin joku aika sitten, miten Kokkosen Kiti nyppii pihastaan pinsetillä männyn pudottamia neulasia. Samalla tavalla hänkin nollaa päätään työasioista, pipertämällä. 

Atsalea

Heräsin aamulla ennen kuutta ja kävin lähikaupasta aamupalaa. En toki heti herättyäni, vaan ennen yhdeksää. Tarvitsen aamulla vähintään sen tunnin heräämiseen.

Tulppaani Snow Crystal 

nuppu avautumassa.

Tulppaani Snow Crystal 

pieni nuppu makrolla kuvattuna.

Tämäkin lienee Snow Crystalin nuppu.

Pitkään menee tulppaanin nuppujen avautumiseen tänä keväänä. 

Pihan nurkassa, aamun kuumimmassa kohdassa, tulppaanit avaavat terälehdet aivan avoimiksi ja sulkeutuvat, kun aurinko ei enää paista suoraan kohti. 

Nappasin päiväkävelyllä puiston nurmelta puun pätkän mukaan ja sen mukana toin kotiin tällaisen etanan. Liekö siruetana?

Oli lähtenyt omille teilleen enkä enää löytänyt mistään. Pahus, jos tästä nyt riesa tullee!

Näitä lehtokotiloita on ollut iät ajat, 

mutta nämä saa pidettyä kurissa.

Tämäkin on sellainen mustapippurin kokoinen (makrolla kuvattu). Hyvin nämä pienetkin silmä maasta ja lehtien seasta erottaa ja päätyvät tuhottavaksi.

Tätä kaveria ei tuhota.

Eddy söi ruohoa puistossa kuin lehmä konsanaan. Toivottavasti ei sisällä pois oksenna, kun yksijseen jää.

Me lähetään käymään esikoisen luona ja suunnitelmissa olisi käydä puutarhalla. Hänellä on huomenna syntymäpäivä ja voi valita mieluisan lahjan itselleen.

Tiistain jatkoa!

-Sari-