Heinäkuun aattona

 Kesäkuu oli taas ääripäiden kuukausi. Alkukuusta oli viileää, päivisin hyvä jos yli kymmenen asteen lämpöön päästiin. Kuun lopussa sitten kärvisteltiin taas helteisessä säässä.  Olisiko ollut toukokuun toisintoa. Sateen suhteen koko kuukausi oli tasainen, ei juurikaan sadepilviä tänne kulkeutunut vaikka lähellä kävivät.

Maa on ollut jo kauan rutikuivaa ja vettä tarvitsevat kasvit pysyvät hengissä kantovedellä. Eilinen Suomea koetellut Pekka-myräkkäkin antoi täällä van hetken vettä aamusta. Sen verran, että koirakaveri herätti aamulla jo seitsemän aikaan vieressä täristen. Olisin mielelläni nukkunut vielä tunnin verran kauemmin.

Sadetutka ennustaa lähestyvää sadetta.

Pitää mennä iltalenkille Eddyn kanssa nyt heti. Jos muutaman sadetanssiaskeleen ottaisin, varmuuden vuoksi 😄

Eilen kävin mintunlehtiä saunajuoman sekaan.

Mintun lehdellä istuskeli lehvälude.

Mukavaa heinäkuun aloitusta!

-Sari-

Kesäkuun viimeinen

 

Helteistä kesäkuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

Juhannuksen reissuja ja retkiä

 Juhannusviikonlopun vapaapäivät on vietetty. Tällä kertaa ei lähdetty letkaan ajelemaan, vaan päätettiin jäädä kotiin lepäämään. Mieskulta on tehnyt monta viikkoa pitempää työpäivää ja herännyt aamuisin ennen neljää (jos on nukkunut kellon herätykseen saakka) ja jotkut päivät ovat venyneet kymmentuntisiksi. Kesäloman alkukin on siirtynyt viikkoa myöhemmäksi, joten työviikkoja on vielä useita ennen lomaa.

Torstai-iltana olin ihan väsynyt ja torkahtelin jo monta kertaa, ennen kuin ilta yhdentoista aikaan käytiin koirakaverin kanssa ulkona. Perjantaiaamuna nukuin katkonaisten yöunien takia pitkään, yhdeksän maissa pakottauduin nousemaan sängystä. Vieläkin silmät meinasivat väkisin painautua kiinni. Tarpeeseen tuli lepo kummallekin, harvoin sitä päiväunista yhdessä nautitaan kuten nyt vapaapäivien aikana.

Mieskulta yllätti ehdottamalla aattoilta-ajelua. Ajettiin Nokkalaan ja käveltiin Matinkylän rantaa pitkin Merenneidon kulmille. Merenneidossa oli juhannuksen juhlijoita yllin kyllin. Kolme rotevaa miestä vartioi sisäänpääsyn luona ja rahasti tulijoilta vitosen järjestyksenvalvojille.

Uimarantaa pitkin oli leiriydytty monikansallisesti viettämään iltaa perheen, suvun ja ystävien kesken. Monella oli pallogrilli mukana ja kun ei juhannuskokkoa maastopalovaroituksen takia päässyt katsomaan, niin ainakin sai vaatteisiin savun tuoksun. 

Ellei eväitään pitänyt silmällä, lokit käyttivät tilaisuuden hyväkseen.

Ei käyty Nokkalan Majakallakaan sisällä. Jäätelöt olisi nautittu, mutta kioskin luukut sulkeutuivat melkein nenän edestä. Ei katsottu aukioloaikoja ja verkkaisesti käveltiin takaisin päin.

Illan antina riitti merimaisemat. Kunhan jollain tavoin pääsi juhannusaattona veden äärelle.

Juhannuspäivänä käytiin Oittaalla lounaalla ja käveltiin rannan kautta autolle. Uimarannalla oli lauantaipäivän viettäjiä yksin tai perheittäin. Jospa jonakin päivänä koettaisin käydä uimassa, ainakin ensi viikon helteillä uiminen voisi houkutella. En ole täältä päin löytänyt mukavaa uimapaikkaa, vaan lomaan saakka odotan, että pääsen Saimaan aaltoihin pulahtamaan.

Lauantaisauna kruunasi juhannuspäivän vieton.

Juhannusta vietettiin mukavassa säässä. Oli kaunista, aurinko paistoi eikä ollut liian kuuma. Ja jos aurinko liikaa kuumotti, niin kohtalainen tuuli helpotti iltapäivällä oloa.

Tänään oli jo liian kuumaa. Ei tarvinnut kuin hetken istua auringossa, niin iho jo alkoi punoittamaan. Siinä ajassa missä voi sullaa niin nahka pallaa, muuntelin sanontaa :)

Kun viimeisetkin pyykit saatiin ripustettua kuivumaan, ajeltiin Tarvaspäähän. Ja taas mieskulta yllätti. Luulin, että mennään vaan Cafe Zoceriassa käymään (lohikeitto mielessä), mutta hän olikin menossa museon puolelle ensin. Onneksi taskussa maksukortin lisäksi usein mukana kulkee myös museokortti.

Oli lukenut lehdestä uudesta näyttelystä, joka avautui 6.6.2024.

Sydänmailla

Kesä Kainuussa 1890

Näyttelyn keskiössä on museonjohtaja Wahlroosin tutkimus Alexin ja Maryn häämatkasta, joka suuntautui Kainuuseen ja Vienan Karjalaan. Matka on ollut mieleenpainuva, kun sitä on vuosikymmenten jälkeenkin muisteltu. 

Tänään sunnuntaina olisi ollut kello 13 museossa opastus. Siiheksi ei ennätetty. Jos joku toinen sunnuntai tulee lähdettyä, pitää ajoittaa tuohon opastettuun kierrokseen. Toinen opastettu kierros on keskiviikkoisin samaan aikaan.

Aino-taru

Pettuleivän virttä laulava tyttö

Muikuntähystäjä

Liitelijä

Huumaavasti tuoksuvat ruusupensaat ympäröivät huvilaa.

Olen tänään leikannut, värittänyt ja muokkaillut paperikukkia.

Kuvasin lopuksi Tarvaspään piha-alueen kukkapenkkien kukkia, tutkin niiden värejä ja muotoja. Jospa näistä saan mallia kukkien väritykseen ja muotoiluun. Kimalaiset ja mehiläiset lensivät ahkerasti kukasta kukkaan. Vähän turhan vikkeliä olivat, kun eivät poseeraamaan malttaneet jäädä. Perhosia ei tällä kertaa näkynyt.

Mukavasti meni juhannus näinkin, kaksistaan.

Eikä ollut tylsää, tekemistä oli riittävästi.

-Sari-

Bombus - pörröiset pörriäiset

 Kimalaisia on taas pörräämässä, kun valkoapilat kukkivat runsaasti puistossa. Koirakaveri sai vuorostaan odotella lenkillä, kun pyllistelin valkovuokkomeressä ja yritin saada kuvaa kimalaisista. Mokomat lentelivät sanan mukaisesti kukasta kukkaan, hyvin nopeasti.

En tunnista kimalaisia toisistaan, mutta luulen, että puistossa suurin osa on kartanokimalaisia. Eikä se olisi mikään ihme, kun tuo kartano on tuossa aikas lähellä 😁 No oikeesti Wikipedian mukaan (muissa kielissä) nimi viittaa siihen, että kartanokimalainen pesii puunkoloihin ja rakennuksiin. Jopa linnunpönttöihin saattaa pesänsä tehdä. Normaalisti kimalaiset tekevät pesänsä maahan.

Kimalaisen takaruumis on taipuisa :)

Etusiivet ovat kookkaammat kuin takasiivet.

Imukärsä on lajista riippuen 7,5 millimetristä yli 20 millimetriin. Kartanokimalaisella on lyhyt imukärsä.

Naarailla on takajaloissa siitepölyvasut, joihin ne työntävät keräämänsä siitepölyn. Onkohan tämä naaras ja tuossa näkyisi sitten se siitepölyvasu....

Mantukimalainen 

Bombus lucorum

Suomen yleisin kimalaislaji.

Tuntomerkkeinä musta pohjaväri, etuselän ja takaruumiin keltaiset vyöt ja peräpään valkoinen vyö.

Kangaskimalainen

Bombus cryptarum

Tuntomerkkeinä keltainen etuselkä ja takaruumiin poikkivyö. Valkoinen takaruumiin kärki.

Kontukimalainen

Bombus terrestris

Tuntomerkkeinä kullankeltainen kaulus, sametinmustassa keskiruumiissa voi olla harmahtavia karvoja, selkäpuolella kaksi tummankeltaista raitaa (etuselkä ja takaruumiin toinen selkäkilpi ovat keltaiset), takapää valkoinen.

Kartanokimalainen

Bombus hypnorum

Tuntomerkkeinä keskiruumiin selkäpuoli on kokonaan oranssinruskea ja takaruumiin kärki kirkkaanvalkoinen.

Ja ne noin kolmekymmentä muuta kimalaista :)

Mukavaa juhannusviikon alkua!

-Sari-

Repolainen vierailulla

 Repolainen haastoi värihaasteessaan ennen Afrikan matkaansa ruskealla. Ruskea on ollut ja on edelleen yksi lempiväreistä käyttötavaroissa ja vaatteissa.

Astioita

Vanhin elämän varrella mukana kulkenut ruskea on Kermansaven Keltaperho-sarjan astiasto. Ensimmäiset astiani, sokerikon ja kermakon, ostin kun käytiin aikoinaan Heinävedellä kyläilemässä ja tehtaan myymälässä ostoksilla.

Harmittaa edelleen hieman, kun mieskullalta tipahti piirakkavuoka lattialle ja se hajosi. Olen yrittänyt etsiä kirppareilta uutta, mutta vielä en ole onnistunut löytämään.

Wikipediasta vilkaisin yrityksen historiaa: Kermansavi on valmistanut Yrjönkadun uimahalliin 10 000 alkuperäisen kaltaista kaakelia, kun halli saneerattiin vuonna 1999.

Ihastuin tähän kirpparilta löytämääni astiaan ja ostin omaksi.

Kuukletin tänään ensimmäistä kertaa, mitä sarjaa lie tämä Sirkku, Made in Finland. Kyseessä on Arabian SOK-kauppaketjulle valmistama erityisastiasarja, joka oli myynnissä 1970-luvulla.  Tämä omistamani on kenties ollut sokerikko. Tämä kaveriksi voisin hankkia kermakon, olisivat hauska parivaljakko.

Astian pohjassa on myös teksti Finnish Flint. Tällä leimalla on valmistettu Sirkun lisäksi yrityksille astiasarjoja myös Elina-, Raita-, Unikko- ja Teresa-koristeilla. Elina-sarjan kuvio on ihana. Muutaman lautasen Elinaa voisin kotiuttaa meillekin.

Koirakaverimme Eddy

Nauttii kun saa olla mukana pihalla. 

Kätkeytyy varjoisaan nurkkaan ja kaivaa maahan viileän kuopan makuupaikakseen. Toinen korva lurpalla ja toinen pystyssä. Monen rodun sekoitus, erittäin kaunis sellainen.

Herkkuja

Suklaa, herkuista herkuin. 

Jäätelönä, patukkana ja perinteisesti levyittäin nautittuna.

Suklaakeksejä monenlaisia. Etualan keksit ovat

parin viikon takaa askartelutapaamisesta.

Säästin niitä juuri tätä ruskeaa haastetta varten :)

Puutarhassa

Puutarhassa ruosteen ruskeita kukkia.

Ruskea on vielä kasvilavakin, istutukset vaiheessa.

Askartelussa

Ruskeita leimavärejä ja kuviopapereita.

Ruskeasävyisiä tusseja on useita.

Tässä eniten käyttämäni sävyt.

Koruissa

Huopa- ja nahkakorut ovat lemppareita.

Kaulakoru on kevyt kantaa kaulalla.

Eläimiä

Tänään aamulla ihmettelin takapihalla ropinaa ja rapinaa. Huomasin oravan luumupuun oksilla. Ei häiriintynyt ollenkaan, vaikka koirakaverin kanssa oltiin ihan puun alla.

Mokoma tiputteli luumun raakileita ja pisteli vissiin niitä myös poskeensa. Oravan turkki oli kauniin ruskea. Lehtien seasta ei meinannut saada kuvaa ryökäleestä. Suuttui, kun hätistin pois tihutöitä tekemästä 😁

Ruskea oli myös repolainen, joka kävi tekemässä myöhään eilen illalla kierroksen takapihallamme. 

Kotiuduin eilen joskus ennen yhdeksää illalla ja parin tunnin jälkeen nousin vielä ylös sängystä kastellakseni sisäkukat. Ihmettelin mikä pihalla siihen aikaan liikkuu  (silloin oli vielä aika valoisaa) ja hämmästyin ja melkein pelästyin, kun kettu repolaisen näin. Sen liikkuminen pihan tietyt osat kiertäen paljasti, ettei ollut ensimmäistä kertaa meidän ryytimaalla. 

Koskaan en ole täällä asuessani kettuun törmännyt. Kauriita tuossa puistossa liikkuu usein. Sellaisen näin lounasaikaan aiemmin tällä viikolla. Menee sekin tähän ruskeaan eläinsakkiin.

Huomenna on Avoimet puutarhat -päivä.

Oletko  menossa puutarhoja katsomaan?

-Sari-