Väriläiskiä

 Olen onnistunut väistelemään sadekuurot melko hyvin, vain eilen illalla yhdeksän jälkeen koirakaverin kanssa kastuimme vähän. Mutta pidän syksyisestä sateesta, joten vähäinen kastuminen ei haittaa ollenkaan. Eikä kovempikaan sade - on vain ihanaa kun tuuli paiskaa sadepisarat vasten naamaa. Sellainen kohmeinen räntäsade tuntuu jo ikävältä.

Syyskuussa koivun lehtien pudotessa vaikutti siltä, että maa peittyy ruskeisiin lehtiin eikä missään näy ruskan oranssinpunaisia sävyjä.

 Vaikka vielä ei ole pakkasen puolelle lämpömittari öisin laskenut, on lokakuu tuonut väriä harmaisiin päiviin. Ja auringonpilkahduksistakin on saatu nauttia useana päivänä.

Kävin poikkeuksellisesti lounaalla jo tiistaina ja nautin auringonpaisteesta. Tuolloinkin sadekuurot ja auringonpaiste vuorottelivat, mutta onnistuin olemaan ulkona auringon lämpöisten säteiden kurkotellessa kohti poskia. Ei haitannut, vaikka bussia joutui odottamaan pysäkillä yli kymmenen minuuttia - aurinkoenergiaa tankaten 🌞 

Menomatkalla aurinko paistoi niin kirkkaasti, että imaisi värit vastavaloon kuvatessa.

Vielä bussilta kotiin kävellessä piti pysähtyä nauttimaan värihehkusta. Ja joka päivä koirakaverin kanssa päivälenkillä.

Naapurin villiviini peittää aidan meidän aurinkoisemmalla puolella.

Kun tänään iltapäivällä aurinko pääsi pilvien takaa vapaaksi, kävin takapihalla kuvaamassa villiviinin hehkua ja viimeisiä kukkivia kukkia.

Samettiruusut, alkusyksyn kukkijat.

Auringonkukan taimet katosivat yksi kerrallaan. Kolme säästyi ja viimeinenkin on alkanut avaamaan kukkanuppuaan.

Viikonloppuna jatkoin ATC-korttien kokoamista. 

Viikolla leimasin ja kohojauheella loihdin kuvion esiin. Toisena päivänä leikkasin aukot. Vihdoin rohkenin valita värit ja kiinnitin kerroksittain helistinkortiksi. Mallikortit muistutuksena tällaisista tekniikoista, joita Miia livessään jakoi. 

Muitakin ideoita olen tallentanut askarteluihin. Serkkupojan kortin kimppuun maltoin käydä tänään. Huomenna pitää saada postin kuljetettavaksi, jotta ennättää ajoissa perille syntymäpäiväksi - naapurikaupunkiin.

Ihanaa viikon loppua!

-Sari-

Herkkää

 Tänään on ollut hyvin lämmintä.

 Koirakaverin kanssa käytiin aamupäivän puolella lenkillä ja auringon puoleista korvaa ihan kuumotti, kun taas toinen kylki oli varjon puolella viilessä. 

Iltapäivällä roskia viedessäni pihatien ylämäessä oli yhtä kuuman tuntuista kuin helteiden aikaan. Lämpö tuntui niin mukavalta, kun oli pari edellistä päivää ollut viileämpää (pidän ulko-ovea takapihalle auki lähes koko päivän ja välillä tuntuu hyvinkin kylmältä).

Koirakaveri on halunnut muutamana päivänä jäädä lenkin jälkeen makaamaan multapenkkiin, mukavahan siihen viileään on asettautua. Tänään maltoin jäädä hetkeksi seuraan istumaan ja katselemaan ympärilleni. Toivoin, että eilinen amiraaliperhonen lentelisi tänäänkin oreganon kukilla. Ei näkynyt. 

Puisto-osaston työntekijä on pitkästä aikaa leikkaamassa puiston nurmea. Otin kuvan tästä kukasta, ennen kuin leikkuri sen silppuaa maahan. Ihan pahaa tekee, kun ajattelen kuinka monta tuhatta hyönteistä tuolla pitkässä heinikossa ja kukkien seassa on ja nyt päätyvät surman suuhun. Ei jää perhosille ja pörriäisille kukkia, joista etsiä ruokaa 😭

Mutta olisihan pihoilla kukkia, tervetuloa vaan!

Verberat kukkivat.

Samoin yrtit. Tässä minttu.

Herneestäkin löytyi vielä muutama kukka.

Pilvet ovat piilottaneet auringon ja

ulkona on nyt +19 lämmintä.

Kesä älä mee!

-Sari-

Ilon ja onnen päivä

 Aamulla paksu pilviverho peitti taivaan.

 Seutulaan matkaavia lentokoneita ei nähnyt pilviverhon läpi eikä ohi lenteleviä hanhiparvia. Äänten perusteella taivaalla oli kuitenkin vilkkaampaa kuin maan kamaralla, kun käytiin koirakaverin kanssa pikaisella lenkillä ennen kymmentä.

Käytiin toisen kerran lenkillä, kun Satun Sopin askartelulive päättyi, noin yhdentoista aikaan. Pilvet olivat väistyneet ja sininen taivas loisti eikä pilven hattaraakaan näkynyt.

Etupihan ensimmäinen 

Cafe au Lait oli avautunut 😍

Koko kesän jännitin, ennättääkö dahlioihin kehittyä yhtään kukkaa, kun kaikki kukkavarret olivat varsin kärsivän näköisiä.

Turhaan olin huolissani 😊

Tämä yksikin kukka on 

palkkio viikkojen hoidosta. 

Toinen kukka on avautumassa ja nuppuja on ainakin kymmenen. Myös takapihan dahlioissa on muutama nuppu, vaikka sade oli hukuttaa ne ruukkuunsa.

Äidiltä saamani keijunmekkokin on intoutunut kuumuuden väistyttyä tekemään nuppuja ja monta mekkoa heiluu jo tuulessa.

Oi tätä kukkaista

onnellisuutta viikon alkuun!

-Sari-

Taivas repes

 Satoi pitkästä aikaa vettä. Tuli oikein kunnon paineella pariin otteeseen. Olihan tuota jo kauan aikaa pidätellytkin.

Nyt on vesitynnyrit täynnä.

Kasveja ei tarvitse tänä iltana kastella. 

Ja ulkona on niin raikkaan viileää, 

ainakin varjossa.

Tänään ikkunalaudalla ulkona oli vieras kissa. On niin kesy ja hellyydenkipeä.  Tuli puskemaan ja kerjäämään rapsutuksia, kun istuin aitan rappusilla.

Sama kissa on ollut täällä viime vuonnakin. Ei tiedetä onko jonkun kesäasukkaan lemmikki, naapurustosta tämä kisu ei ole.

Käy treffailemassa meidän Rockya 😊 Rocky nukkuu verannalla eikä jaksa välittää ympärillä pyörivästä tytöstä. Mutta kiertelee pihalla kuin etsien tätä oranssiturkkista tyttöä. 

Kai ne seurustelee.

Rankkasade on tainnut tiputtaa kypsät vadelmat. Muutaman maistelin päivällä, kun kävin kitkemässä karviaispensaista nokkosia.

Äidin oppineitten kukat kukkivat kauneimmillaan. Saan katsella ja ihastella monivärisiä kukkia täällä. Omieni kohtalona oli etanoiden hyökkäys. 

On ne nättejä.

Tänään jo 22. päivä, kun 30 asteen lämpötila ylittyy jossain päin Suomea.

 Jestas, yli kolmen viikon putki.

-Sari-

Ukkonen ja sitä pelkäävä Eddy

 Olen seuraillut viime viikon lopusta alkaen sääennusteita ja etenkin ukkosta. Monena päivänä olisi pitänyt ukkosen täällä vierailla, yleensä myöhään illalla tai yöllä, mutta eiliseen saakka siltä vältyttiin. Alkuillasta kuului muutama jyrähdys jossain kauempaa. Koirakaveri nosti päänsä ja korvansa pystyyn ja kuulosteli, oliko lentokoneen ääni vai jokin muu. Onneksi ei ukkosta siinä vaiheessa pelästynyt. Ulkonakin kävi reippaasti. 

Kun oletin jo ukkosen kiertäneen tälläkin kertaa, yllätti voimakas ukkonen meidät ennen iltayhdeksää. Ja säikäytti Eddy-paran kesken makoisten iltaunien. Viivana puikahti häntä ja pää matalana olohuoneeseen mieskullan luo turvaa etsimään. Ihan muutamalla jyrähdyksellä ei selvitty, vaan tovin ukkonen moukaroi ihan kunnolla, reippaan sateen kera. Käytin vesisateen luoman tilanteen hyödykseni ja riensin syöksyputken luo ottamaan sadevettä talteen ja kastelin kunnolla vieressä olevat etupihan suuret piharuukut. Kastelua jo kaipasivatkin, vaikka aamulla olin ne jo lannoitevedellä kastellut. Vähän hirvitti siinä seinän vierustalla seisoskella, varsinkin kun salama välähti juuri, kun sain ensimmäisen astiallisen vettä täyteen.

Eddylle turvapaikka ukkosella on makuuhuoneen sängyn alla. Sinne se kaivautui tälläkin kertaa, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, ennen kuin käytiin nukkumaan. Vietti yönsä sängyn alla aamuun asti ja useamman kerran sai mieskulta kutsua, ennen kuin jaksoi ryömiä sängyn alta pois. 

Ukkosen mentyä pidin takapihan ovea vielä hetken aikaan avoinna ilman viilennyttyä. Huomasin rappusilla pitkän etanan liukuvan alas laatoille. Monena päivänä rappusilla on ollut etanan limasta jäänyt kiiltävä vana, ja nyt taisi selvitä sen jättäjä. Pantterietana on edelleen elinvoimaisena pihallamme kasvava laji. Toivottavasti jossain varjossa viihtyvät myös sammakot.

Olen pysytellyt melko visusti sisällä näiden aurinkoisten päivien aikana. Vuosia sitten minulla oli punahukkaa iholla käsivarsissa, joita ei puseron peittänyt. Iho tervehtyi itsestään vuoden aikana itsestään, mutta sen jälkeen olen välttänyt auringon säteitä. Enkä milloinkaan mikään auringonpalvoja tai rantahietikolla makoilija ole ollut. Hyvä niin.

Tänään päivällä tuulenvire heilutteli koivun oksia ja kävin takapihalla katselemassa kukkia ja kastelemassa tomaatteja. 

Olin toissa päivänä huomannut ensimmäisen tomaatin runkotomaatissa ja toisen amppelitomaatissa. Niin viileää on ollut, että tomaattien kukkiminenkin alkoi vasta nyt öiden lämmetessä.

Luulin jo, ettei avomaantomaatti punahilkka kuki ollenkaan, vankkaa vartta vain kasvattaa ämpärissä. Mutta äsken, kun kävin siirtämässä tomaatin aurinkoon - kappas, sieltä latvastahan löytyi nuppuja 💚

Herneeseen on kasvanut

 valtavan suuret lehdet.

Kuukausimansikkakin alkaa kypsytellä marjoja. Mansikan lähellä ihmettelin tuoksua, joka osoittautui hyasintiksi. Olin laskenut keväällä käsistäni hyasintin sipulin mansikan viereen laatikkoon ja siellä se mansikan lehtien varjossa oli kasvattanut kukkavarren. Olisikohan hyasintti tykännyt viileästä alkukesästä....

Suikeroalpi kukkii ja muodostaa nurmelle keltaisia lammikoita. Tuomien alle on muodostunut tiheä suikeroalpirengas.

 Suikeroalpi jakaa mielipiteitä, itse tykkään tästä maanpeitekasvista. Pikku aurinkoja vihreällä nurmella, passaa hyvin amppeliinkin roikkumaan.

Hellepäiviä!

-Sari-

Juhannusruusu tuoksuu

 

Juhannusruusuun oli auennut viikonlopun aikana ensimmäistä kukat.

Aivan hurmaava tuoksu, joka houkutteli kukkaan myös hyönteisiä.

Juhannusruusussa on vielä muutama varsi jäljellä, annoin olla vielä tämän kesän. Uutta versoakin on kasvattanut. Mietin mitä niille teen, annanko kasvaa ensi vuonnakin. 

Onhan tuo kukka kuitenkin niin osa kesän tunnelmaa, että pitää tarkkaan harkita raaskiiko luopua ihan tyystin. Kun kerran sitkeästi pysyy hengissä.

Ensimmäiset kotimaiset mansikat maistelin

jo aiemmin, tämä on jo toinen rasiallinen.

Luumussa on raakileita. Saa herkutella, ellei 

orava tai linnut tiputtele niitä maahan

Leppoisaa juhannuksen odotusta!

-Sari-

Vielä yksi uusi tulppaani kävi kukkimaan

Tuulista lauantaipäivää.

 Tulppaanien terälehdet ovat jo karisseet maahan ja on aika leikata siemenkota pois, jotta sipulit jaksavat kasvaa ensi kevään kukintaan.

Parin päivän aikana kasvatuslaatikkoon istuttamani 'Little Princess' miniatyyritulppaani on kasvattanut kukkavarren ja nuppuja. 

Tänään ensimmäinen kukka 

on alkanu avautumaan.

Samalla, kun kävi ottamassa kuvia laukan palleroista, huomasin kohopenkissäkin 'Little Princessin' auenneet kukat. Voi miten ilahduin.

Pallolaukan kukkien avautumista 

on hauska seurata. 

Pallolaukasta tulee mieleyhtymä juhannukseen, jonka vietimme Haikon kartanossa. Siellä ulkoillessa katselin laukan palleroisia, olivat niin kiehtovia.

Vasta paljon myöhemmin ostin ensimmäiset sipulit omalle pihalle istutettavaksi ja viime syksynä nämä kaksi. Jestas, miten pitkät varret kasvattavatkaan.

Mansikka on alkanut kukkimaan joitakin päiviä sitten. Tämän ostin viime vuonna Marketanpuiston Puutarhapäiviltä ja on selvinnyt talven yli. Armollinen talvi sen suhteen, että kevät oli kuiva eikä muodostunut jääpoltetta.

Tulikellukka kukkii pitkin kohopenkkiä, jonne olen siirtänyt ne pihan puolelta. Ilta-auringossa tämä pikkuinen nuppu näytti ihan ruusun nupulta. Söpö 😍

Voisiko arvata, että

 oranssi on lempivärini 🐯

Aidan viereen jäi vielä 

pieni varjohiippa kasvamaan. 

Kauniin väriset nämä lehdet pikkuisena. Olen niin tyytyväinen, että tarhavarjohiipat ovat saaneet uuden kasvupaikan hyvissä kodeissa, eikä niitä tarvinnut hävittää 💜

 Ansikki on päässyt valtaamaan varjohiipoilta vapautunuttu tilaa ja tavoittanut kuunliljan. Ansikki pitää siirtää syreenien juurelle maata peittämään. Turveharkot, joissa ansikkia kasvaa, olen siirtänyt jo aiempina vuosina, mutta ansikin typpäitä on jäänyt maahan ja se onkin ahkera leviämään.

Odotan jo kovasti huomista päivää, että pääsen takapihalle puuhailemaan ja edistämään puutarhaunelmia 😊

-Sari-