Juhannus on meillä herttainen

 .....koivun lehvät portailla huiskii 🌿

Tänä vuonna ei ajeltu rantaraitin varrelle tai muuallekaan juhannusaattona. Kömmin peiton alle jo iltakahdeksan aikoihin ja näin yöllä ihan outoja unia.

Mieskulta on ollut nuhainen ja yskäinen jo tovin. Takana 11 päivän työputki ja arkisin 10 tunnin päiviä useamman viikon ajan. Saa vihdoin muutaman päivän lepäillä, jotta jaksaa kesäloman alkuun vielä pinnistellä. Minulla kurkku on ollut kipeän tuntuinen muutaman päivän ja nenä tukkoinen. Ei olisi pitänyt mennä liian lähelle ottamaan aivastuksen pärskeitä ja pöpöjä vastaan 🤧

Sain kuin sainkin eilen juhannuskoivun takaovelle. Olen antanut siemenistä itäneiden koivuntaimien kasvaa muoviruukussa, kun keksin niistä tulevan oivan juhannuskoivun vuosien kuluessa. 

Nyt kasvatan juhannuskoivuja kolmessa ruukussa. Pienin taimista taitaa olla noin kymmensenttinen, joten saa kasvaa vielä jokusen vuoden, ennen kuin juhannuksena pääsee loistamaan ☺️

Aamupäivä oli pilvinen ja sää näytti kovin viileältä. Kun aurinko pilkisti pilvien raosta iltapäivän puolella, uskaltauduin piipahtamaan ulkona. Olikin niin lämmintä, että piti palata aika sukkelaan sisälle auringolta suojaan.

Huuhtelin ensin muutaman multasäkin kuivumaan, jotta voin siivota ne aikanaan muovinkeräykseen. Takapihan "stailausta" en juhannukseen mennessä ennättänyt tekemään, kun melkein joka toinen päivä on ollut sateinen. Eipä viivytyksestä ole nyt haittaa, kun ei jaksa juhannusta juhlia. Onhan näitä kesäpäiviä vielä vaikka kuinka monta vielä vietettävänä. 

Huomenna on kesäpäivänseisaus ja vuoden pisin päivä täällä pohjoisella puoliskolla. Sitten päivät alkavat lyhenemään ja odotan sitä iltaa, kun heinäkuun lopulla näen ensimmäisen ⭐️ tähden taivaalla ⭐️

Reilun tunnin päästä mennään saunomaan ja

taidanpa ottaa kuohuvaa mukaan

vilvoitellessa nautittavaksi

🥂 🍾

Mukavaa juhannuspäivää!

-Sari-

Toimintaa ja tohelointia helluntaina

 Ihan tässä touhutessa meinasi unohtua

 Repolaisen toukokuun haaste.

Toimintaa toukokuulta.

Olenko toteuttanut toiveita tai tohtinut toheloida 🤔

~🌞~

Toukokuun viimeistä viikkoa elellään ja kesäisiä päiviä on ollut jo vaikka kuinka monta. 

Viime viikon lauantaina täällä päinkin mitattiin ensimmäiset hellelukemat ja kyllä olikin oikein pehmeän tuntuinen ilma, kun iltapäivällä ennen viittä saunaan käveltiin. Lämmin kuin lehmän henkäys. Kotimatkalla viileä tuulonen tuntui ihanalta ja jäähdytti mukavasti löylyjen lämmittämää ihoa.

~🌿~

Sunnuntaina touhusin puutarhajuttuja kuin ennen vanhaan (lue muutamia vuosia sitten). Havahduin  tunteeseen, että olen jälleen kuin oma normaali itseni.

Samettiruusut istutin parvekelaatikkoon ja

laatikon roikkumaan puutarhapenkin selkänojalle

Isoihin ruukkuihin istutan kesäksi Cafe latte dahliat, jos talven kellarissa majoittuneet juurakot lähtevät hyvin kasvuun. Hyvin ainakin vihertävät jo multapusseissaan 🌱

Toisen ruukun siirsin joulun alla seinän viereen ja sunnuntaina pyysin mieskultaa kaveriksi nostamaan ruukut vierekkäin. Kuvassa näyttää kuin olisivat eri korkeudella, mutta johtuu kuvakulmasta.

Lehtokotiloiden herkkua ovat dahlioiden lehdet ja pääsevät ruukkuihin joko kiipeämällä ruukkua pitkin tai jonkin vieressä kasvavan kasvin vartta siltana pitäen.

Kun ruukkuja tuli siirrettyä, muistui mieleen varastossa oleva hiekoitussora ja päätin testata onko sorasta estämään kotiloiden eteneminen ruukkuun. Mullassa voi toki olla kotiloiden munia, mutta aion vaihtaa pintamullan kummastakin ruukussa. Toisesta olen jo multaa ottanut pois. Toisaalta viime talvena oli pakkasta, joka olisi voinut tuhota munat.

Mullasta löytyi kolme muhkeaa valkoista toukkaa. Ehkäpä olivat kultakuoriaisen toukkia, joita esimerkiksi kompostista löytyy. Siirsin ne vain toiseen ruukkuun. Olisikohan ne pitänyt kaivaa multaan jatkamaan unia vai kaivautuvatko itse 🙄

Lehtokotiloeste, sorarengas ruukun ympärillä. Sora on auttanut ainakin kuunliljojen ympärillä monen vuoden ajan estämään kotiloiden pääsyn salaattibuffaan.

Lisään vielä soraa, jotta tuo rengas olisi leveämpi. Tuo piste ruukun pinnassa alhaalla on piskuinen kotilo. Kävin poistamassa sen äsken mainosten aikana katsoessani Uusi elämä etelässä -sarjaa 😁

Sunnuntai jatkui touhutessa. Jos joku puuha tuli mieleen, menin ja tein sen. Ja monta ideansiementä jäi itämään mieleen ja joidenkin toteuttamista jo aloittelin konkreettisesti. 

Samanlainen adrenaliinipiikki oli edelliselläkin kerralla, kun polvi meni paikoiltaan. Mutta edellisellä kerralla siihen oli myös tietty syy. Saas nähdä miten pitkään touhukas olo tällä kertaa kestää.

~🤪~

Tuli sunnuntaina toheloituakin 😂

Kevättalkoiden yhteydessä naapuri vei puutarhajätesäkin viereen monimetrisen puun rungon (itse olisin katkonut lyhyiksi pätkiksi!) ja siinä se oli ollut helatorstaista saakka. Sain idean, että haen rungon itselleni ja kokeilen, saanko tehtyä siitä yhden jutun. Jos toteutuu, tallennan tänne lopputuloksen muistokseni 🔨 🪚 🔫 🧰

Otin puunrungon käteeni ja käännyin palatakseni takaisin kotiin (noin 30 askeleen päähän) ja huomasinkin kaatuvani maahan. Ensimmäinen ajatus oli  tietenkin ovatko polvet paikoillaan ja seuraavaksi miten pääsen nousemaan ylös. Kun molemmat polvet on huonot, piti jonkin aikaa miettiä, kumman puoleiselta kyljeltä uskaltaa yrittää ponnistaa ylös. 

Vieressä oli myös normaaleja isoja jätesäkkejä ja vedin niitä lähemmäs, jotta sain otettua käsillä tukea vähän ylempää. Hyvin pääsin ylös ja kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan. Vain oikeaan polveen, joka otti kaatuessa osumaa, tuli pihatien sorasta nirhaumia. Koirakaveri hoivasi myöhemmin haavoja nuolemalla. Ja eilen kaatumisen aiheuttama tärähdys tuntui joka lihaksessa.

~🌷~

Tuulinen sää jatkuu. Aurinko paistaa suurimman osan päivää pilvettömällä taivaalla, välillä jostain on ilmestynyt tumman harmaita sadepilviä. 

Ehkä jossain on satanut enemmänkin. Meille tipahti muutama pisara. Ne eivät multaa kastele. On mentävä vesiämpärin kanssa kastelemaan auringon ja tuulen kuivattamat  ruukkumullat. Tai turvettahan tuo taitaa taimiruukuissa olla. 

~🐰~ 

Aamupäivällä naapuri soitti puoli kymmenen aikoihin. Kehotti menemään tervehtimään alpakoita ja isoja pupuja. En ensin tajunnut, missä elukat olivat. Sijainti paljastui, kun lähdettiin koirakaverin kanssa ulos. Hyvin lähellä olivat, kävelytieltä niitä pitkän aikaa toisen naapurin kanssa katseltiin.

Alpakat olivat tulleet moikkaamaan viereisen päiväkodin lapsia. Olivat aitauksessa tuossa takana näkyvällä niityllä.

Alpakka kesäkarvoissa tuijottelee meidän lähimetsikköä.

~🎾~

Toukokuun loppu jatkuu penkkiurheilun merkeissä, MM-jääkiekkoa ja tenniksen Ranskan avoimia seuraten.

MM-kisoissa lohkojen viimeiset ottelut on menossa. Sveitsi laittoi ensimmäisen erän alkuun leijonat takaa-ajoasemaan ja meni 2 - 0 johtoon 😬Niillä maalilukemilla ensimmäiselle erätauolle. Kiekko tipahti jäähän ja nyt alkoi toinen erä. 

-Sari-

Erilainen vappukukka

Mahottoman lämmin vappupäivä 🌞

Lämpömittari kapusi iltapäivästä +21 asteeseen, Salossa jopa +21,8 asteeseen. Viimeksi näin lämmin vappu on tilastojen mukaan ollut vuonna 2008, jolloin mieskullan kanssa vietettiin ensimmäistä yhteistä vappua. Kumpainenkaan ei muista, miten sitä vappua vietettiinkään 🤔

Koirakaveri kävi päivälenkillä tänään mieskullan kanssa, joten pääsin yksin tutkimaan luontoa. Vielä ei ollut puhjennut ensimmäiset tuomen kukat.

Vaahteraankin oli tullut ensimmäiset kukkanuppuryppäät.

Rentukka ojalla täynnä nuppuja.

Sunnuntaina viimeistään nämä ovat jo kukassa.

Pyysin, josko käytäisi ajelulla Marketanpuistossa katsomassa, onko magnoliaan avautunut jo kukkia ja bongaamassa perhosia. Ensimmäinen perhonen lenteli jo matkan varrella ja muutaman perhosen näin perilläkin.

Korkealla latvassa oli muutama magnolian kukkanuppu avautumassa.

Koska oli niin ihana päivä, kiersimme hetken aikaa.

Alhaalla Marketanpuiston puolella emme käyneet.

Isomman lammen toisella puolella oli kiva istuinalue ja narsissipenkki. Kiersimme lammen ja istahdimme hetkeksi testaamaan istuimia.

Jatkoimme vielä nurmikon poikki puutarhamyymälää kohti ja palasimme Cafe Margretebergin ohi takaisin autolle.

Pienen lammikon luona oli västäräkkejä 

ja lintuja kävi lammessa juomassa.

Kirsikkapuu punertaa jo.

Voi kevätkukkien paljoutta! 

Kaikkialla oli hurmaavia väriläiskiä. 

Luulin, että ajettaisiin suoraan Marketanpuistosta kaupan kautta kotiin ja pukeuduin vain t-paitaan eikä mukana ollut mitään pitkähihaista. Mieskulta kuitenkin yllätti ja ehdotti päiväkahvia Cafe Merenneidossa. Epäilin, löytyykö sieltä näin kauniina päivänä autolle parkkipaikkaa. 

Uimarannalla oli paljon porukkaa ja jäätelökioskilla riitti asiakkaita jonoksi asti. Jonottaa saatiin myös hetken aikaa Merenneidossa. Tämä päivä olikin hyvää harjoitusta nuorelle henkilökunnalle kesäpäivien ruuhkia ajatellen. Mieskulta otti vain kahvin, minä nautin myöhäisen aamupalan ja valitsin ison kaakaon täytetyn croissantin kera. Kyllä oli ihanaa istua meren äärellä, ihmisten ja koirien ympäröimänä. Olenkin viettänyt lähes kolme viikkoa vain kotona, joten ihmisten paljous oli melkein yhtä hämmentävää kuin koronasulun jälkeen.

Sykähdyttävin vappukukka löytyi kuitenkin läheltä,

omalta takapihalta yllättäen näin pian.

Lumikki kukkii jo

🤍🤍🤍🤍🤍

Eilen huomasin toisenkin lehtisykerön,

molemmat lumikit ovat elossa.

Etupihalla yllätti kotiin palatessa orvokki soralla.

En aamulla sitä huomannut, kun kastelin kukkia.

Tulppaaneissa on nuppuja.

Tänään oli ilon ja onnen päivä ❣️

Taianomaista toukokuun alkua!

-Sari-

Lumikki heräsi

 Aurinkoinen ja lämmin viikko.

Harmittaa, kun olen ollut koko viikon kipeänä enkä ole päässyt ulkona puuhastelemaan. Koirakaverin kanssa olen käynyt lyhyellä päiväkävelyllä ja päässyt hetkeksi nauttimaan keväisistä päivistä. Istun ja lepään hetken aikaa puistonpenkillä tammen alla ja kuuntelen lintujen konserttia ja katselen miten ne etsivät ruokaa puistossa. Sitten palaamme verkkaisesti takaisin kotiin.

Tänään kurkkasin kohopenkkiin, josko lumikki olisi herännyt. Ja kylläpä ilahdutti nähdä tuo pikkuinen sykerö mustassa mullassa 🧡

Toivottavasti toinenkin on selvinnyt talvesta.

Minttukin on lähtenyt jo kasvuun kasvatuslaatikon juurella maassa. Tuohon etelän suunnasta paistava aurinko lämmittää tummaa vasten vallan hyvin.

Ja minttuja kuvatessa huomasin laatikon lautoja pitkin kävelevät kusiaiset 😒 Niistä en taida päästä eroon ikinä.

Arvilasta kesäkuussa 2024 tuomani taimet ilahduttivat nekin. Pieniä olivat viime kesänä, toivottavasti tänä vuonna kasvavat enemmän. Toivottavasti näissä on nimilaput kohillaan 🤔

Punainen karhunputki

Siperiankärsämö

~☆~

Mieskulta ehdotti viime viikonloppuna ajelua Nokkalan Majakalle. Passasihan tuo, jos pääsee samalla nauttimaan lohikeittoa 😋 Eniten paikalle houkutteli vesilinnut, joita oli valitettavasti vähän. Majakan puolella uiskenteli isokoskelopari, vastarannalla joutsenia ja ehkä taveja.

Ei olla aiemmin Majakalla lohikeittoa syöty, joten hämmästyin miten paljon kalaa keitossa oli. Nyt perunoita piti hakea, ettei pelkkää kalaa tullut lautaselle. Lientä ei juurikaan mahtunut, sitä piti käydä lisää, kun lautanen oli tyhjentynyt 😄

Majakan lohikeitto on näemmä suosittua. Useammalla oli soppalautanen edessään. Muutoinkin kaunis päivä oli houkutellut asiakkaita ja ravintola oli tupaten täynnä. Tuurilla saatiin melkein heti autolle paikka Majakan vierestä ja hetken odottelun jälkeen päästiin ikkunapaikalle meren puoleiselle seinustalle istumaan. Kylläpä siinä selkä merelle päin istuessa kävi kylmä selkään.

Lohisoppaa Nokkalan Majakan tapaan

Olohuoneessa nojatuolilla istuessa kuulin pörinää ulko-oven lähellä. Oli pakko mennä ulos katsomaan, mikä pörriäinen siellä lenteli. Puiston reunalla kimalainen lensi kukkien yllä ruokaa etsien. Sitten se pujahti maassa olevan puunrungon kätköihin. Sain videolle, kun kimalainen ryömi sieltä pois. Liekö kuningatar etsinyt pesäpaikkaa valtakunnalleen.

Nyt on käytävä lepäämään.

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Valkovuokko ja kevätkaihonkukka

 Kannatti suunnata koirakaverin kanssa kävelyltä kotiin naapuritalon ohi. Toisen asunnon kohdalla huomasin takapihan reunamilla valkovuokkomättään 

ja seuraavan naapurin pensasaidan juurella kukkii kevätkaihonkukat.

Viime vuonna valkovuokko avasi ensimmäisiä nuppujaan Ukon päivänä 4.4. ja kukkakirjoituksessa esittelin kukkivan kevätkaihonkukan 15.4. 

Olin aiemmin huolissani sinivuokoista, ovatko kadonneet vai vieläkö pääsen ihailemaan niiden kukintaa takapihallamme. Ilahduttavasti ovat levittäytyneet lähiympäristöön. Muun muassa harvoin kukkivan syreenin varjoon ja luumupuun juurelle.

Paljon on kevät harpannut eteen päin vajaan viikon poissaolon aikana. Kasvatuslaatikon nurkalta huomasin uutta kasvustoa 

ja ruohosipulikin kasvattanut vihreän tupsun kukkalaatikkoon. Siitä voi jo leikata vihreää viikonlopun ruokiin.

Lankalauantaina matkasimme äidin luo Savonlinnaan ja eilen torstaina palasimme kotiin. Juuri ennen lähtöä huomasin kelloköynnöksen siementen itäneen ja ensimmäisten varsisilmukoiden näkyvän mullassa. Ei auttanut kuin jättää kelloköynnösvauvat oman onnensa nojaan ja toivoa, että pärjäävät poissaoloajan.

 Kahdeksan pitkän varren päässä kurkottaa lehtipari kohti valoa. Äidille vein toisen samanlaisen astian, jossa ainakin kuusi siementä ennätti itää. Kylvin astioihin kahden pussin siemenet. Hyvin saadaan kelloköynnöksiä ensi kesäksi ruukkuihin kasvamaan.

Enemmän olin huolissani turvenappeihin kylvämistäni kolmesta tomaatinalusta. Nekin olivat hyvin pärjänneet, vaikka kastelin ne lauantaina hyvin maltillisesti. Vieläköhän ennättää kylvää lisää tomaatteja 🤔 Tomaatinsiementen itävyys oli surkea. 

Äidiltä sain yhden päärynänmuotoisia tekevän tomaatintaimen ja keijunmekkoja kerjäsin maitopurkillisen. Äiti onnistuu keijunmekon kasvattamisessa erinomaisesti. 

Taimet viettivät ensimmäisen yön kanssani hotellissa, kun päätimme matkalla jäädäkin yöksi Lappeenrantaan.

Taimet hotellin ikkunalla

Aurinkoa ja valoa viikonloppuusi

-Sari-

Huhtikuun ensimmäinen

 Kellokeskiviikkoa ja aprillipäivää!

Eilen oli aurinkoinen ja lämmin päivä, jopa +12°C. 

Luontokin puhkesi kirjaimellisesti kukkaan.

Aamulla oli pari astetta pakkasta ja tänään pilvet väistyivät vasta kahden aikoihin iltapäivällä. Lämmintä on ollut kuitenkin jopa  +8°C, mutta tuuli viilentää reippaasti. Hrrrr.

Krookus 1.4.2026 

Puistolenkillä koirakaverin kanssa kävellessä seurasin lintujen touhuja. Räkättirastaat ja kaksi kottaraista etsivät syötävää sulassa sovussa leikkipaikan viereisellä kummulla. Lienevät juuri muuttaneet, kun en ole aiemmin nähnyt. Reilu kymmenen hanhea lensi aurassa yli kohti pohjoisempia seutuja. 

 Peipon laulu on pidentynyt lyhyestä säkeestä jo kunnon luritukseksi. Peippojen määräkin on lisääntynyt joka päivä ja replikoivat jo keskenään. Kevättä rinnassa.

Maanantaina sydämen sykettä nostatti takapihalla vieraillut punarinta. On sen jälkeen näkynyt pihalla päivittäin ja varsinkin iltapäivän auringossa naama- ja rintahöyhenet ovat loistaneet ruosteenpunaisena. Kaunis lintu.

Harmikseni en ennättänyt huomaamaan maasta lentoon lähteviä lintuja, ennen kuin laskeutuivat ylös koivun oksalle. Melko varmasti olivat tiklejä. Olisinpa nähnyt läheltä.

Käpytikka on iso lintu. Aivan säikäytti kun tuli aivan ikkunan taakse. Puun rungolle lentäessä on niin supussa, ettei sen kokoa tajua.

Kukat ovat heränneet kevääseen puutarhassakin.

Akileija 31.3.2026 

Kevätesikko 31.3.2026 

Kasvanut jo muutaman viikon lehtien suojassa.

Tulppaanit syreenin juurella

Aina yhtä odotettu sinivuokon ensimmäinen kukka

💜💜💜💜💜

31.3.2026

Satuttiin pörriäisen kanssa yhtä aikaa vuokolle 🐝

Sinivuokko 1.4.2026 

Lumikello kyläraitin varrella 31.3.2026

Eilen lämpimänä päivänä puuhastelin hetken takapihalla. Kukkalaatikon vieressä maassa oli kaksi muoviruukkua sipuleineen viime vuodelta. Kummastakin sipulista pilkisti vihreä lehden alku ja tänään toisessa oli jo näin paljon lehtiä. Liekkö hyasintti vai joku muu. Toisella oli kasvanut juuret syvälle maahan, piti oikein kiskoa ruukku maasta.

Näin se kevät etenee,

niin kuin tekee joka vuosi.

Hurmaavaa huhtikuuta!

-Sari-