Uuden alku

 Aurinkoinen perjantai toi tuulahduksen keväästä ja uudesta alusta.

Tämän viikon olemme kulkeneet mukana uuden elämän pituisen matkan alkutaipaleella. Maanantaina syntyi kuopuksen perheeseen pieni tummatukkainen Pöllö piiperoinen ja mumma saa jälleen nauttia vauvantuoksusta 💞

Vain viikkoa aiemmin kokoonnuimme ravintola Kuussa kuopuksen ystävien järjestämien yllätysvauvakutsujen merkeissä. Yllätys oli hänelle mieluinen ja ruoka niin hyvää.

Appelsiinifinancier ja niin hyvää kanelijäätelöä

Pääsimme tutustumaan vauvaan keskiviikkoiltana, 

kun olivat siirtyneet omaan rauhaan perhehuoneeseen.

Hän piti visusti silmiä kiinni koko vierailumme ajan. Tai oli silmät suojattuna sinivalohoitoa saadessaan. Esikoinen lähetti ottamansa hauskan kuvan jaloista. Katsoin eilen tuota kuvaa ja hymyilin. Vauvalla taitaa olla samalla tavalla iso varpaiden väli kuin minulla.

Sunnuntaina meidän piti mennä käymään kylässä, mutta kuopus ilmoitti, että siirretään se johonkin myöhempään ajankohtaan, sillä heidän pitääkin mennä jo sairaalaan. 

Sunnuntai kului sitten vauvaonnittelukorttia tehdessä ja odotellessa tietoa vauvan syntymästä. Olin arvannut vauvakutsuilla vauvan syntymäpäiväksi 23. tammikuuta ja jännitin, syntyykö jo sunnuntaina vai maanantaina tai kenties vasta myöhemmin. 

Lauantaina kävin postista paketin ja

uudelle stanssille tulikin heti käyttöä. 

Korttiin laitoin ylimääräisen sisäsivun...

.....jotta takakannen sisäpuolelle sain tuon söpön kuvan.

Joulukuussa löysin vauvalle unilelun Tallinnasta.

Jokaisella mumman murusella on samanlainen uniriepu,

mutta kuitenkin jokaisella erilaisella eläinhahmolla.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin

hän on ihana, ihana niin!

Askartelutapaaminen

 Tämän askarteluvuoden ensimmäistä yhteistä askartelupäivää vietettiin tänään. Roppakaupalla iloa ja väriä tähän sateiseen ja harmaaseen päivään ja kummalliseen talveen.

En ollut purkanut edellisen askartelutapaamisen jälkeen vielä kassia, joten aamulla poistin kassista jouluun liittyvät tarvikkeet ja etsin leimojen joukosta ystävänpäivään liittyviä leimoja mukaan. Vaikka etukäteen tiesinkin, etten minä päivän aikana saa kuin enintään yhden kortin valmiiksi. Enkä saanutkaan Ü Kortti ei välttämättä tule käyttöön ystävänpävänä vaan myöhemmin keväällä, joten vähän keskeneräiseksi sen jätin.

Ystävät olivat ahkeria kuten aina ennenkin.

Outilta saatiin aivan ihania korttitarvikkeita.

Nuo isot rusetit käyvät vaikka tikkarikortteihin.

Vaikka itse en leimoja ennättänyt käyttää, niin eivät ne turhaan mukana kulkeneet ja kylässä käyneet. Näissä tapaamisissa on aina se rikkaus, että joltakin yleensä löytyy sellaisia tarvikkeita, joita ei itsellä ole mukava ja kaveri pelastaa tilanteen.

Yllättävän paljon meille jäi askarteluun aikaa, vaikka aamupalalla mietittiin meneekö meillä suurin osa ajasta syömiseen :)  Aamupalalla aloitettiin päivä ja havahduttiin muutaman tunnin jälkeen kuinka nopeasti aika oli kulunut ja laitettiin kiusaukset uuniin lämpiämään. 

Viime vuodelta jäänyt kuohuviini nautiittiin nyt sitruunaisen juustokakun kera. Tai minä nautin (kun en juo kahvia). 

Nyt maistelen mieskullan tekemää makaroonilaatikkoa ja sitten jatkan askartelua keilauksen Ballmaster turnauksen televisiofinaalilähetystä odotellessa.

Sateesta huolimatta mukavaa viikkoa!

-Sari-

Loppiaisaatto

 

Aurinkoinen pakkaspäivä loppiaisaattona.

Vuosi 2022 päättyi loskaisena ja leutona. Uudenvuoden aatonaattona matkasimme Savonlinnaan maaseudun rauhaan karkuun aaton ilotulitteita koirakaverimme kanssa.

Kotoa lähtiessämme pihatiellä oli vesilammikoita ja monta senttiä lumisohjoa. Talvikenkien sijaan parempi olisi ollut kulkea kumisaappaat jalassa, niin olisi pysynyt jalat kuivina. Matkan alussa oli hyvin sumuista ja satoi vettä, mutta Savon puolella lumisade oli kuorruttanut puut jälleen kauniin valkoisiksi. Mutta vain hetkeksi, seuraavana päivänä lumi oli enää muisto vain.

Täällä kotonakin lumi oli saanut viikonlopun aikana kyytiä. Pihatie oli melkein kokonaan sula lumesta ja jäästä kuten myös kävelytie. Tiistaiaamuun mennessä lunta oli satanut taas lisää monta senttiä. Puun rungot paljastavat vieläkin lumituprakan saapuneen auringonnousun suunnasta.

Vaikka tänään on pakkasta ollut kymmenen asteen verran, ojassa virtaa edelleen vesi.

Mustarastaita on näkynyt hyvin vähän. Yleensä ne väijyvät kylmällä säällä ojan varrella sankoin joukoin etsimässä ruokaa (ehkä ilma ei ole niin kylmä tuossa veden äärellä).

Nautitaanpa nyt näistä talvisista maisemista niin pitkään kuin tällä kertaa voidaan. Katselin ensi viikon sääennustetta ja suojasäätä taas lupaa. Ja lisää lunta ja vesisadetta sen jälkeen.

Riehakasta loppiaisaattoa

ja 

vuoden 2023 jatkoa!

-Sari-