Heinäkuun viimeinen

 Kahden viikon kesäloma on loppumaisillaan.

Ja niin on tämä helteinen heinäkuukin.

Pääsimme toisen koronarokotteen jälkeen lähtemään Leenan päivänä terveinä mansikkamaille äidin luo Savonlinnaan. Tosin perjantain kaupunkipäivä päättyi ennen kuin alkoikaan, mutta se johtui (toivon mukaan) normaalista huonovointisuudesta. Kun seinät alkoivat pyöriä silmiä auki pitäessä ja karusellin vauhti vaan kiihtyi, palasimme takaisin ja vetäydyin aittaan lepäämään. 

Torstai-iltana oli taivas purppuranpunainen.

Ukkosen ja sateen jälkeen pilviverho rakoili sen

verran, että aurinko pääsi pilkistämään pilven raosta.

Palasimme eilen illalla Savonlinnan lomalta kotiin. 

Kasvit olivat selvinneet hyvin helteisistä päivistä; varaston seinustalla kelloköynnös kasvaa edelleen kohisten  (pieniä kukkanuppujakin löytyi!) ja amppelissa keijunmekko on vehreä ja kukkii. Naapuri kävi niitä alkuviikosta kastelemassa ja tarkisti samalla muutkin, sekä etupihan että takapihan, kukat. 

Tomaattien itsekasteleva oli toiminut hyvin eikä ämpäristä ollut vesi loppunut (en ennättänyt testaamaan vedenkulutusta kunnolla ennen lähtöä ja laitoin kastelun väliksi 24 tuntia).

 Keskiviikkona täällä oli satanut ja eilen illallakin satoi vielä niin kovasti, että koirakaveri alkoi pelkäämään (Eddylle torstain tuntien ukkospelko oli vielä liian tuoreessa muistissa). Tänään tyhjentelin takapihalla aluslautasilta vesiä pois. Vielä pitäisi lakaista kuivuneita koivunsiemeniä pois ennen seuraavaa sadetta.

Tämän äidin karjalanneidon myötä toivottelen

kaunista heinäkuun viimeistä päivää 💗

-Sari-

Vohveleita ja unikoita

 Jos Kokkolassa käydessä on aikaa, 

Neristaniin käy reippahasti askeleet.

Ensimmäiseksi suunnattiin vohvelille. Aamupalasta olikin jo pitkä aika ja nälkä hiipi vieraaksi. Meinasin ensin tilata sekä suolaisen että makean vohvelin, mutta onneksi maltoin tyytyä yhteen. Vohveli oli nimittäin suuuuri. kaksi ennen illallista olisi ollut liikaa.

Mieskulta päätyi hillovohveliin.

Kermavaahtoa oli iso keko.

Pihapöydät täyttyivät pian asiakkaista ja naakat pitivät vahtia.

Pitsiliinoja ei pöydillä näkynyt, ne oli

ripustettu ylös narulle pitsiviiriksi.

Lautasten tyhjennyttyä lähdimme kiertelemään Neristania.

Yksin olisin kiertänyt kaikki 12 korttelia, mutta yhdessä

kävelimme lähinnä Itäisellä ja Läntisellä Kirkkokadulla.

Kivijalkojen vierustoilla kukkivat unikot.¨

Muutamia kuvia Neristanin taloista.

Monessa talossa portti oli avoinna ja pääsimme näkemään 

 sisäpihoillekin. Joissakin näkyi lähes sortunut ulkorakennus, jonkun talon piha kasvoi pitkää heinää mutta useimmat pihat olivat viimeisen päälle laitettuja.

Ennen kotimatkaa kävimme vielä Paapiin tehtaanmyymälässä,

jossa mumma hurahti kivoihin kuoseihin ja osti "muutaman"

vaatteen Mealle 😁 Ja "pappakin" löysi Mealle tuliaisia.

Monessa ikkunassa istui posliinikoira ja 

joidenkin ikkunoiden edustalla oli juorupeilejä.

Ja unikoita tosiaan kasvoi talojen vierustoilla.

Tänne palaan vielä joskus uudelleen 

ja kierrän silloin koko alakaupungin.

Oih, venetsialaisten aikaan olisi 

mahtavaa vierailla Kokkolassa.

-Sari-

Kruununvoudintalon pop up kestikievari

 Käytiin mieskullan kanssa Pohjanmaalla. Sunnuntaina matkattiin Ouluun ja vähän ennen Jyväskylää jouduttiin Riikka-myrskyn silmään. Vettä tuli niin rajusti, että oli vaikeuksia nähdä eteensä ja pysyä tiellä. Onneksi sade ei montaa minuuttia kestänyt ja jäi menomatkan ainoaksi ukkoskuuroksi. Odottelin kunnon salamointia, mutta vain muutama välähdys nähtiin.

Paluumatkalla yövyttiin Kokkolassa. Kokkola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi monestakin syystä, mutta nyt kerron ensin siitä kaikkein parhaimmasta. Nimppari-illallisesta.

Hotellimme respa vinkkasi meille tästä paikasta. Matkaa hotellilta olisi kuulema noin 700 metriä ja sehän taittuu kesäillassa rattoisasti kävellen. Tosin olimme jo kävelleet Neristanissa jonkin aikaa, eikä mieskulta ollut varautunut vaihtokengillä matkaan. Mutta kyllä kannatti jokainen askel ottaa. Oli nimittäin sellainen kokemus, josta en olisi halunnut jäädä paitsi. 

Kumpikaan meistä ei Kokkolaa entuudestaan tuntenut ja matkalla jo alkoi hiipimään ajatuksiin, onko siellä määränpäässä mitään ruokapaikkaa. Ja sitten löydettiin oikea helmi.

Minähän rakastan historiaa ja vanhoja taloja. Ja varsinkin tällaisia paikkoja, joissa tarjotaan kylkiäisenä aitoja elämyksiä. Matkailualaa opiskelleena tiedän, että moni matkalla koettu pieni asia voi olla sellainen elämys, joka kuittaa monta ikävää kokemusta. Eikä sen elämyksen tarvitse maksaa kuluttajalle mitään. Elämys voi olla vaikka näin kauniisti esille laitetut kasvikset porstuassa.

Kruununvoudintalo jäi valokuvaamatta, kun istuin pihalla selkä taloon päin. Otin kuvat vain tästä uuden punaisen maalin pintaansa saaneesta piharakennuksesta.

Tällä tontilla on ollut asutusta jo 1500 -luvun puolessa välissä, jolloin tila sai nimen Hakalax. Kruununvoudintalo on rakennettu nykyiselle paikalleen 1700-luvulla. 

Talo on suojelukohde, jonka  korjaukset ja entisöinnit tehdään yhteistyössä museoviraston kanssa. 

Kruununvoudintalon lisäksi pihapiirissä sijaitsee Hakalaxin talo. 

Ruokalistalta olisin halunnut kokeilla jokaista annosta, mutta päädyin kesäkeittoon. Keitto tarjoiltiin hauskasti pienessä kasarissa, ei keittolautaselta.

Kesäkeitto oli valmistettu kauden kasviksista. Koosta päätellen porkkanat eivät ole kasvaneet isoiksi, herneetkään eivät olleet suuren suuria ja keitosssa oli ehkä pari perunaa. Kasvikset olivat kattilan pohjalla kekona ja pöydässä niiden päälle tarjoilija kaatoi kannusta makoisan liemen.

Respan antamalla kupongilla saimme tervehdysmaljan, raikkaan makuista alkoholitonta raparperikuohujuomaa sekä keittiön tervehdyksen, joka olisi pitänyt ehdottomasti kuvata, niin söpö se oli - sydämenmuotoinen ja koristeltu pienellä orvokin kukalla. No, tuli mieleen vasta kun herkkupala oli jo suussa :) 

Mieskulta valitsi tavanomaisesti kanaceasarsalaatin, joka ei ollut lähelläkään tavanomaisuutta. Annos oli suuri ja kanaa oli paljon. Mieskulta kehui kovasti noita kurkkuja.

Jos joku sattuu seutuvilla kulkemaan, niin perjantaisin kestikievarilla on tarjolla sashlikia ja muinakin päivinä kannattaa mennä nauttimaan hyvästä ruoasta ja kauniista miljööstä. Kuulemma jazz-iltojakin siellä järjestetään.

Kruununvoudintalo by Gastro Kettu

kaikille avoin kestikievari

Kaarlelankatu 43, Kokkola

Avoinna joka päivä klo 11 - 21

ja sään salliessa pidempäänkin.

-Sari-

Tunnelmoin viilenevässä illassa

 Yritän sinnitellä valveilla kunnes alkaa hämärtymään ja aurinkokennolamput syttyvät ruusunkukkien keskellä. 

Takapihalla on nyt mukavan vilpoisaa ja aivan tyyntä. 

Pihalla lentelee ylös alas hyönteisiä ihan älyttömästi, joku populaatio on juuri tainnut kasvaa aikuiseksi. Nyt olisi linnuilla syömistä. Ei kuulu enää lintujen ääniä, puissa ja puskissa vain hälytysajoneuvon pillit ulvovat jossain lähistöllä. 

Vaihdoin lintujen juoma-astioihin vettä, josko niille kraanavesi näin kuivalla kelpaisi. Varastossa huomasin ison aluslautasen, jolle ei nyt ole ollut kukkaruukun alla käyttöä. Kävin sen vielä laittamassa puiston reunalle raparperilehtilaatan päälle, asettelin ison kiven keskelle ja täytin vedellä. Minulla on epäilys, että rastaat käyvät kehäkukkapenkissä multaa mylläämässä. Etsivätkö viilennystä vai muurahaisia, mutta  ainakin kehäkukat on kiskottu maasta ylös. Ikävä kyllä en päässyt ihastelemaan kuin yhtä pientä kehäkukan kukkaa. Niin kuin niitä kuvun alla kasvattelin ja yritin varjella. 

Nyt ajaa toinen piipaa-auto kovaa vauhtia kohti sairaalaa. Toivottavasti lähelä ei ole sattunut vakavaa onnettomuutta. Onhan tuo kehätie aivan lähistöllä, siellä autot usein rytisee. Ja melkein heti perään helikopteri  lensi yliltse isoa pussia kuljettaen. Onkohan jossain maastopalo, jota ylhäältä päin sammuttavat. 

Kylläpä nyt illan hiljaisuudessa tapahtuu!

Kuu laskeutuu. Äsken ihailin edessä päin taivaalla kirkkaana loistavaa puolikuuta ja nyt siitä näkyy enää pieni palanen ylhäältä, kun oikein kurkottelee. Ensimmäinen lamppu on syttynyt. Jospa vielä hetken jaksan (tarkenen) tässä ulkona istua.

Toinenkin lamppu syttyi. Hyttyset tanssivat pöydän yllä.

Käytiin tänään viemässä koirakaveri kotiin vähäksi aikaa. Toivottavasti pärjäävät, Eddy ja Mea. Mea kovasti hauvaa halaili ja Edi innoissaan yritti nuolla Mean naamasta jätskiä.

Oltiin Mean kanssa vähän aikaa takapihalla. Mea poimi kirsikoita alaoksilta ja kasteli ruukkukukkia ja kukkapenkkiä.

Kuunneltiin Mean biisiä (Suomen euroviisukappaletta),

Edikin osallistui tanssiimme häntää heilutellen.

Kolmaskin lamppu syttyi ja hyttyset ovat lopettaneet tanssinsa.

Ympäriltä kuuluu risahtelua ja hyttynen tuli inisemään korvan viereen.

En saa ajatuksia pois jossain nurkissa hiippailevista rotista.

Olen tunnelmoinut nyt tarpeeksi ja lähden sisälle.

Hyvää yötä!

-Sari-

Haukilahden Helmi

 Tekis mieli rallatella "Mä oon lomalla nyt, mä oon lomalla nyt, mä oon lomalla nyt...." mutta sitten vasta maanantaina. Tai vähän jo huomenna vois fiilistellä Kapasiteettiyksikön tahtiin lomabiisiä.

Loman etkot vietettiin rantaraitin varrella

uuden uutukaisuutta hohtavassa 

Haukilahden Helmessä.

Vaikea oli päättää mitä ensimmäiseksi ateriaksi valitsisi.

Päädyin halstrattuun kananpoikaan.

Mieskulta päätyi Pelle Janssoniin,

Niin ootan että pääsen istuskelemaan Helmen

aurinkotuolille iltahämärässä, tunnelmoimaan

noiden lamppujen alla virvokkeita nauttien.

Ehkäpä elokuun lomaviikolla sitten 

tuokin haave toteutuu 💖

Mukavaa viikonlopun alkua!

-Sari-

Piikikästä

 

Yritin löytää siemenpussia ja sen perusteella arvailla,

mitä nämä muutama vuosi sitten kylvämäni kasvit ovat.

4

Pussia en tähän hätään löytänyt enkä

netin syövereistäkään apua saanut.

Kylvin siemenseosta muutama vuosi sitten 

pienelle alueelle syreenien viereen.

Siemenistä ei tainnut muuta itää kuin nämä.

Viime kesänä tekivät muutaman palleroisen.

Tänä kesänä palleroisia on monessa varressa

 ja pisimmät ovat melkein meikäläisen pituisia

eli "huitelevat" puolessatoista metrissä.

Olipa mikä hyvänsä piikikäs niin kivan

näköisiä nämä ovat pikku rykelmässään.

Tunnistaisitko sinä kasvin näiden kuvien perusteella?

Kesän tähän asti kuumimmassa yössä

ilmojen viilenemistä ja lomaa 

odotellen

-Sari-