Helmikuu on yleensä ollut kylmin kuukausi, mutta ei tänä vuonna. Tällä viikolla on monena päivänä takki ja turkki märkänä tultu koirakaverin kanssa kotiin lounaslenkiltä, kun vettä on satanut kaatamalla. Torstaina taisi sataa koko päivän ja tiet lainehtivat.
Onneksi satoi vetenä, sillä lunta on jo riittämiin. Valtteri-myrskyn aikana ja jälkeen satanut lumi on kyllä huvennut ja lumihanget mataloituneet paljon. Tällaiselta näytti meidän takapihalla viikko sitten. Myöhemmin katolta tippui kaikki lumet alas (takapihan puolelta) ja räystään alla on nyt vieläkin korkeampi lumipenkka.
Tänään meinasin käydä tekemässä takapihalla vähän lumitöitä. Pitää saada jonkinlainen kulkureitti oven kohdalta puistoon päin. Ainakin oven eteen levinneet lumikokkareet pitää heitellä pois ennen pakkasia, jotta saan oven kokonaan aukaistua. Tänään on vielä lämpötila nollassa ja lumi toivottavasti pehmeämpää.
Tälle päivälle oli paljon muutakin suunnitelmaa, mutta silmät ristissä tässä seurailen olympialaisia. Illalla nukahdettiin ennen kahdeksaa ja heräsin joskus kymmenen aikoihin. Sitten en enää nukahtanutkaan kuin vasta aamulla ennen kuutta, sen jälkeen kun mieskulta oli lähtenyt jo (yli)töihin. Valvoin siis koko yön olohuoneessa istuen, pari tuntia kävin väillä sängyssä makaamassa ja yritin nukahtaa.
Katselin puoleen yöhön saakka olohuoneen ikkunasta näkyvää kuuta ja syreenin oksilla kimaltelevia lasihelmiä. Oli niin kaunista ja olin niin onnellinen, että sain tuonkin luontohetken kokea. Nyt ulkona sataa hentoisesti lunta ja takapihalla on pyrähtänyt mustarastas, harakka ja sini- ja talitiaisia.
Tällaisilla eväillä aloitin eilen viikonlopun vieton. Keittiössä odotti sushiateria, mutta silti pakersin töitä yli viiteen nälkä vatsassa kurnien. Mieskulta yllätti vielä suklaisella makealla, kuulema jälkiruokaa tarjosi 💖 Kävipä Eddyn kanssa pitkällä lenkilläkin, ettei minun tarvinnut enää käydä illalla sitä ulkoiluttamassa.
Nyt tormakoidun ja menen katsomaan takapihalle, pystyykö lumentyönnin tuohon lumipenkkaan sittenkään. Lumilapio kun on auton takakontissa ja auto Kirkkonummen rajamailla. Samalla mietiskelen, miten voisin vuorostani yllättää mieskullan. Paistaisinkohan lättyjä, niitä olen suunnitellut tekeväni jo pidemmän aikaa ja tiedän, että niistä mieskulta ilahtuu takuuvarmasti.
Kivaa lauantaita!
-Sari-