Eddyn 12. syntymäpäivä tänään 💖
Korttiharrastus kehittynyt intohimoksi vuodesta 2009. Ohessa muutakin paperituunausta. Käsin on kiva tehdä, vaikka joka kerta lopputulos ei miellytä. Määränpää ei ole tärkein vaan se matka. Jos joku juttuni idea inspiroi, sitä saa käyttää - mutta ei oo pakko. Viime aikoina olen suunnannut katseeni askartelupöydältä myös ympäröivään elintilaan ja huomannut, että jotain pitäisi tehdä. Sisustelen pienin askelin ja nostattelen framelle toista intohimoani virkkaamista.
sunnuntai 22. syyskuuta 2024
torstai 19. syyskuuta 2024
Jäähyväisiä
Meidän tiimin läksiäisiä vietettiin viime viikolla. Kohotettiin malja kiitokseksi yhteisistä vuosista. Toisilla yhteisiä vuosia on ollut toistakymmentä ja toisilla vain vuosi pari.
Olisi ollut mukavampi viettää viimeinen yhteinen hetki jossain rennossa paikassa eikä kokoushuoneessa U:un muotoisen pöydän ääressä tilassa, jossa ei mahtunut oikein liikkumaankaan. Aikaakin oli vain tunnin verran, ennätti siinä kupposen nauttia kakun kera.
Oli kiva tavata huhtikuussa opintovapaalle jäänyttä työkaveria, joka ei sillioin päässyt tiimipäivänä meidän kanssa elokuviin. koska aloitti juuri samoihin aikoihin opiskelun.
Tällaisia kortteja askartelin paskartelin.
Viime minuuteille asti viimeistelin ja viimeiset sisäosan toivotukset liimailin läksiäisissä. Kortit kiersi pöydässä ja jokainen raapusti korttiin ainakin nimensä, joku kirjoitti vähän enemmän.
Esihenkilö antoi meille muistoksi kukkasen 💛
Kukkanen on saippua, tuoksuu kuin oikea ruusu.
Raaskiiko tuota edes saippuana käyttää.
Kun lähdettiin pois toimistorakennuksesta, toisesta kokoushuoneesta poistui naisporukka ja viimeisellä lähtijällä oli iso ja niin kaunis kukkakimppu etten koskaan ole kauniimpaa nähnyt. Hän jäi eläkkeelle ja toisen sortin läksiäisiä olivat hekin juhlineet. Jestas, meillä ei kukaan ollut ajatellut vissiin millään tapaa muistaa esihenkilöämme. Helpotuksen huokaus pääsi, kun kuulin kukkarahakeräyksestä - tiimimme muistaa, kiittää ja kumartaa sittenkin kukkasten muodossa hänen viimeisenä työpäivänä.
Vielä on monta mahdollisuutta tavata entisiä työkavereita jos vain siihen on tahtoa. Marraskuussa seuraavan kerran ja pikkujouluissa vielä. Ja maailma on pieni, ei sitä koskaan tiedä missä taas kohdataan - vaikka samassa työpaikassa Ü
Ei jäähyväiset vaan näkemisiin!
-Sari-
keskiviikko 18. syyskuuta 2024
Suuret markkinat
Loppuviikon ajan on Senaatintorilla Kansainväliset Suurmarkkinat. Käytiin samaisilla markkinoilla pari vuotta sitten Seinäjoella. Aika paljon samoja tuotteita edelleen on kaupan. Näillä markkinoilla ei pääse nälkä yllättämään ja herkkuja on vaikka ja mitä.
Ensin treffattiin ystävän kanssa Kampissa ja käytiin Hokussa lounaalla. Aika usein tuli käytyä nauttimassa teriyakilohta, kun toimisto sijaitsi Kansakoulunkujalla.
Hyvää edelleen! Saatiin pöytä ihan ikkunan vierestä ja korkeanpaikankammoisena piti siirtyä vähän kauemmaksi ikkunan vierestä, pöydän toiselle puolelle. Onhan ne maisemat aika mageet tuolta korkealta. Mietittiin mitä toimintaa tuolla vanhan linja-autoaseman paikalla Kulttuurikasarmissa on. Ainakin paljon paikkoja ravintola-asiakkaille terassilla 😁
Mentiin ratikalla Senaatintorille ja ah ihana aurinko jo lämmitti mukavasti. Aamupäivällä oli sumuista ja tais sataa vähän vettäkin.
Puolen päivän jälkeen markkinoilla oli mukava liikkua, kun väkeä ei ollut vielä paljolti. Matkailijoita enimmäkseen ja todennäköisesti japanilaisia ryhmiä liikkui useampia..
Menin itsekin matkailijasta, kamera keikkui
kaulalla ja aurinkolasit (aina) nenällä.
Ja otin kuvia rakennuksista, kuten turisti.
Jos näillä markkinoilla haluaa maistella eri maiden ruokia ja herkkuja, EI kannata käydä ensin syömässä muualla :) Mutta kun muutaman tunnin tuolla kiertelee, niin voi nauttia jotain makeaa, niin kuin jälkkäriksi. Olen kuullut, että belgialaiset wohwelit olisivat hyviä ja valitsin vohvelit tällä kertaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut churrot, mutta niitä maistoin jo Seinäjoella.
Petyin kylmään vohveliin mutta mansikat maistuivat makoisilta.
Kierreltiin ystävän kanssa kojut suurin piirtein ja sitten hänen piti lähteä jo pois. Vajaan tunnin odottelin toista kaveria ja hänen kanssa kiersin alueen toistamiseen. Tällä kertaa tein ostokseni ja muutaman heräteostoksenkin.
Englanti oli edustettuna useassa kohteessa.
Ensimmäinen heräteostos oli tämä teerasia.
Ei turhake vaan tarpeeseen, koska olen siirtynyt taas käyttämään teepusseja irtoteen sijaan, kun olen juonut teetä nyt harvemmin.
Näitä jään tutkimaan aina pitkäksi aikaa.
Mutta en osta, itselle ainakaan.
Tunnisteet:
elämyksiä,
hankintoja,
herkkuja,
johan on markkinat,
kaveritreffit,
Laatikoita ja rasioita noita,
Leivonnaista,
markkinoilla,
Ruoka,
syksy,
tuliaisia ja lahjuksia,
Vapaa-ajalla
maanantai 16. syyskuuta 2024
Pata kattilaa soimaa
musta kylki kummallakin.
Tämä sananlasku on pyörinyt korvamatona mielessäni, kun olen miettinyt mustia asioita Repolaisen uusimpaan värihaasteeseen.
Mustaa kattilaa ei meidän astiakaapeista löydy, mutta musta pata komeilee keittiössä näkyvällä paikalla hyllyn päällä. On muuten painava kapistus tämä, onneksi ei jokapäiväisessä kokkailussa tarvita. Tässä on hyvä hauduttaa liedellä syyspatoja.
Näissä värihaasteissa olen yrittänyt saada mukaan syötäviä juttuja, mutta nyt ei ole mustaa makkaraa tai verilettuja tarjolla. Eikä mustia marjoja tai mustia juuria. Mutta jotain sinne päin. Ei nyt ihan mustaakaan, mutta tämä tomaattilajike on black cherry ja ihan ite oon kasvattanut ostotaimesta. Kiitos lämpimänä jatkuneen sään, ennättävät kypsyä ulkona poimittavaksi asti.
Kun Repolainen julkaisi tämän mustan värihaasteen, tuumasin ensin ettei mitään mustaa ole kuvattavana, muuta kuin vaatepuolta ja kenkiä, niistäkin tavallisia paitoja ja sukkia ja housuja. Sattumoisin samana päivänä silppusin paperia ja kun katsoin valmista kasaa, niin eikös siinä ollut pino MUSTIA tageja.
Mustaa löytyi siis lähempää kuin luulinkaan.
Hih, repolainenkin livahti kuviin mukaan 😄
Tuossa keskimmäisessä on liimattuna magneetti, jonka päälle liimaan kuviopaperia. Näin tuon tagin saa pysymään nätisti kasassa. Magneetin vastapuoli liimataan tuon alla olevan sivun päälle. Naps vaan ja kiinni pysyy. Isompaan kokoon käytän isompaa magneettia. Kartonki on 200 grammaista, jota vihdoin sain ostettua kun varasin etukäteen. Kuormasta kun nopeat syövät hitaat ja kuukausia olen tuota saalistanut nettikaupasta.
Kun haluaa myöhään illalla ja alkuyön tunteina katsoa sängyssä juutuubivideoista askarteluohjeita, on kuulokkeille tarvetta - jotta aikaisin heräävä mieskulta saa nukuttua vieressä rauhassa. Siinä menikin alkuun aika monta iltaa myöhään valvoessa, kun äkkäsin ottaa kuulokkeet käyttöön. Löytyi niin monta mielenkiintoista ohjetta, ettei malttanut seuraavaan päivään odottaa Ü
Musta kassi tärkeällä sanomalla.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja pörriäisten pörräillä kuten kukin haluaa ja parhaalla mahdollisella tavalla tuntea olonsa mukavaksi sellaisena kuin on.
Mukavaa syyskuun puoliväliä!
-Sari-
sunnuntai 15. syyskuuta 2024
Työhön hyvinvointia Hanasaaresta
Hanasaaren ruotsalais-suomalaisella kulttuurikeskuksella pidettiin tämän vuotinen tyhy-päivä. Oli mukava osallistua, vaikka en enää työtätekevään joukkoon kuulukaan. Itselleni ihanteellinen kohde, kun pääsin sinne vaivattomasti julkisilla vain kerran bussia vaihtaen ja oli entuudestaan tuntematon alue. Viime vuoden Haikon kartanossa pidettyyn tyhy-päivään en osallistunut, koska on tuo koirakaveri ja olisi ollut liian aikainen aamustartti.
Nippelitiedot olen ottanut Hanasaaren www-sivuilta ja wikistä. Niiden ulkopuolelta tositarinoita valotti oppaamme.
Kulttuurikeskuksen suunnitteli arkkitehti Veikko Malmio. Kulttuurikeskuksen perustamisasiakirjan allekirjoittamisen 50-vuotisjuhlaa vietettiin viime vuonna 20. syyskuuta. Hanasaaren kulttuurikeskus avattiin käyttöön kesäkuussa 1975.
Vihkimisseremonian pitivät kuningas Kaarle Kustaa ja presidentti Urho Kekkonen. Oppaan kertoman mukaan uima-altaan vihki sen sijaan käyttöön arkkitehti Malmio hyppäämällä ensimmäisenä altaaseen. Päämiehet kun eivät osanneet päättää, kumpi heistä ensin altaaseen menisi ja vihkisi sen käyttöön 😁
Aamupäivän aktiviteetteina oli muun muassa pölkkyjoogaa tai oppaan ohjaama kävely taidepuistossa. Sitä ennen kuuntelimme aamupalan ravitsemina cheerleadingin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Maria Wahlroosia.
Wahlroos kertoi muun muassa miten monen vuoden tavoitteen jälkeen suomalainen urheilujoukkue saavutti ensimmäisen maailmanmestaruuden lajissa, jota amerikkalaiset ovat hallinneet. Panostamalla omiin vahvuuksiin ja vahvistamalla niitä osa-alueita, joissa ovat vahvoja ja joissa saa vastustajia paremmin pisteitä. Ja tunnistamalla sen osa-alueen, jossa ovat huonompia ja jossa ei voi tulla toista paremmaksi. Tärkeä päämäärän saavuttamisessa on myös se, että määrittelemme itse ketä olemme, ei kukaan muu.
Maria on hyvä puhuja ja sai monet miespuoliset (joita on henkilökunnassa vähemmistönä Ü) esittämään paljon kysymyksiä - johtamiseen ja menestykseen liittyen.
Kaikki aktiviteetit piti olla ulkona oli sää mikä tahansa, mutta sen verran kovaa aamulla satoi, että jooga siirrettiin sisätiloihin. Omaa aktiviteettiani, taidekävelyä, pieni vesisade ei haitannut. Olin varustautunut sadeviitalla ja sateenvarjolla. Viitta olikin hyvä sadesuoja kameralle tihkusateessa.
Taidekävely taidepuistossa
Suomen ja Ruotsin yhteinen taival erkani Suomen siirryttyä osittain tsaarin valtaan 1800-luvun alkupuolella. Vuonna 2009 tästä tapahtumasta tuli kuluneeksi 200 vuotta ja valtiot halusivat juhlistaa pitkää yhteistä historiaa. Syntyi kaksi taideteosta, suomalaisen Kaikkosen Eteneminen (alumiini) ja ruotsalaisen Sagefordin Matalaharju (graniitti). Teokset ulottuvat Hanasaaren läpi rannasta rantaan ja luovat sillan, jolla maat voivat jälleen kohdata.
Dimensionell Konstellation 1973
Lars-Gunnar Nordström
(vaihtuva taideteos)
Sieni 2023
Gunzi Holmström
Sienestä kuuluu ääniä, kun sen lähellä kulkee. Maahan on kaivettu anturoita aika syvälle, joten sienen ympärillä kävely ei muka aiheuta niitä ääniä. Ei vakuuttanut tämä väite :)
Free Fall 2017
Anna Uddenberg
Ruotsin taidelahja 100 vuotiaalle Suomelle
Huono kuvakulma, mutta parempaakaan en nyt saanut. Tuonne lähelle pääsee kävelemään, kun merivesi on matalalla - mutta toimiiko silloin tuo vesiputous, hmm.
Akrobaatin aamupäivä 1995
Kauko Räsänen
Tämä patsas on lähinnä rakennuksen osaa, jossa sijaitsevat ravintolan terassi ja hotellihuoneet (seuraavana on Kruunattu ja kauempana Lintutyttö). Oppaan kertoman mukaan jotkut hotellivieraat eivät halua majoittua sellaiseen huoneeseen, josta näkee tämän pyllistävän akrobaatin. Vaatisikohan joku vieras nimen omaan huoneen, jonka ikkunasta pystyy läheltä tirkistelemään tuota Kruunattua 😂
Kruunattu 1994
Kauko Räsänen
Lintutyttö 1993
Kauko Räsänen
Lounasta välillä että jaksaa taas :)
Olympialaiset
Iltapäivällä kilpailuhenkinen porukkamme pääsi mittelöimään paremmuudesta kuudessa lajissa, joilla ei ollut mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa.
Tikunheitto vateihin.
Tikanheittoa eri tavoin, muun muassa
oikealla kädellä
vasemmalla kädellä
silmät kiinni
ja istutuslapiolla heittäen.
Ristinollaa koreihin
Taidekäytävä ja galleria
Taide on ollut osa Hanasaarta jo sen suunnitteluvaiheesta alkaen. Lähes 300 teoksen kokoelma syntyi pääosin Ruotsin valtiolta saadun rahalahjan turvin. Kulttuurikeskuksen galleria (toiminut vuodesta 2005?) oli valitettavasti tuolloin suljettu, mutta taideteoksiin voi tutustua myös ympäri rakennusta.
Toisessa kerroksessa huomasin nämä kaksi patsasta.
Suomalaisen Pirkko Nukarin teos
Tyllin ranta (pronssi 1983)
Ruotsalaisen kuvanveistäjän Åsa Wrangen teos
Nainen ja matkalaukku (pronssi 2009)
Suomalaisen kuvanveistäjän Heikki Häiväojan
Vuorovaikutus (teräsbetoni 1975)
Seinillä oli paljon värikkäitä tauluja. Peter Dahl on lahjoittanut neljä värilitografiaa Hanasaaren kokoelmiin. Dahl oli ensimmäinen taiteilija, joka kutsuttiin pitämään taidenäyttely vasta avatussa galleriassa. Tuosta näyttelystä Hanasaareen jäi taulut Ravintolamiljöö; Tinatuoppi kakluunin vieressä; Raitiovaunu, jossa valot, Caribanuksessa ja kuvan
Sohva, jolla istuu useita naisia 2003
Tarina kertoo, että Dahlin viiksekäs omakuva löytyy hänen jokaisesta teoksestaan. Löydätkö tuon omakuvan tästäkin taulusta?
Kaikki teokset on puhdistettu ja osa konservoitu ja kehystetty uudelleen. Täällä teoksista pidetään hyvää huolta 🎨
Hanasaaren kulttuurikeskuksesta
Hanasaari - ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus on Suomen valtion omistama ja Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston ylläpitämä kulttuurikeskus. Talo on rakennettu vastineeksi rahoista, jotka Ruotsi lainasi Suomelle toisen maailmansodan aikana. Ruotsin valtio päätti olla perimättä 100 miljoonan kruunun osuutta velasta takaisin. Suomen hallitus vastasi eleeseen vastalahjalla, perustamalla yhteisesti hallinnoitavan kulttuurikeskuksen. Keskuksen tehtävänä olisi edistää maiden välisiä suhteita.
Presidentti Kekkonen ehdotti rakennuksen paikaksi Suomenlinnaan, mutta Ruotsin valtio oli tätä ajatusta vastaan Suomenlinnan silloisen huonon kunnon takia. Niinpä kulttuurikeskus sijaitsee pienellä saarella Espoon Westendin kaupunginosassa Länsiväylän varrella. Maantieopasteessa lukee Ihanasaari/Hanaholmen.
Rakennukseen tehtiin laaja peruskorjaus vuosina 2015 - 2017. Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ja Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistä uudelleenvihkivät remontoidun kulttuurikeskuksen 1.6.2017 osana Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksia.
Julkisivun pintaelementit on pääosin uusittu ja materiaalina on käytetty alkuperäisen aineksen tapaan betonia, graniittia ja Kemiön punaista maasälpärouhetta. Julkisivuremonttiin ei löytynyt mistään oikean sävyistä maasälpää, joten päätettiin avata Kemiön maasälpälouhos ja kaivaa maasälpä samasta louhoksesta josta alkuperäinenkin on louhittu.
Ravintola Plats valittiin viime vuonna vuoden espoolaiseksi ravintolaksi ja rakennuksessa toimii myös hotelli. Kun huomasin, että hotellissa on myös muutamia lemmikkihuoneita (varmistin respasta että niitä on viisi), haave isänpäiväviikonlopun Art & Wine staycationista alkoi heti pyörimään mielessä. Kalenterista löytyikin muuta menoa tuolle viikonlopulle, joten lähilomailu pitää suunnitella johonkin toiseen ajankohtaan.
Jos taide kiinnostaa, suosittelen tutustumaan kohteeseen. Taidepuistoon pääsee ympäri vuorokauden ja galleriaankin on vapaa pääsy.
Itse aion mennä tuonne pian uudestaan päiväseltään
ja sain jo kaverinkin kiinnostumaan Ü
-Sari-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)