XOXO

 Helmikuun skräppihaasteen kuvat sain sunnuntaina ja tänään sommittelin kalenterin sivun.

Eddy ja Mea

Pohjustin sivun valkoisella gessolla, värjäsin infusions värijauheella sumuttamalla vettä gessolle ja sirottelemalla Sunset beach sävyä kostutetulle sivulle. 

Vielä jauheen sirottelun jälkeen sumutin vettä päälle,  kun en huomannut jauhetta alhaalla lainkaan. Mutta kuten näkyy, olihan sitä väriä sittenkin reilusti 😄

Varastoista löytyi epämääräiseltä näyttävä stanssattu kuvio "morsian"-Eddyn kuvan alle ja stanssatut sydämet. Pusukuvan alle leikkasin ystävänpäiväaskarteluista jääneen kartonkipalasen, jonka reunaan leimasin suukot ja halaukset. Samasta leimasetistä on tassuleimasin (tassuleimoja kuuluu settiin kolme eri kokoista, kaksi olen onnistunut jo kadottamaan). Leimattu teksti on ollut vuosikausia hillottuna, kun en ole huonosta leimausjäljestä huolimatta roskiin heittänyt. Nytpä tuli tuollekin käyttöä ☺️ 

Kuvat on otettu noin 6,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen 1- vuotissyntymäpäivää viettäessämme.

Juhlahumussa hame oli riisuttu

 ja kulkeutunut Eddyn päälle  😂

Haasteeseen pääsee osallistumaan

naamakirjan Skräppääjät-ryhmässä

28.2.2026 saakka.

-Sari-

Yökylässä ja synttärit

 Pidin perjantaina lomapäivän ja mieskulta vei minut ja koirakaverin esikoisen luo torstai-iltana ja tuli perjantaina perässä .

Menimme yökyläilemään tyttöjen luo koko viikonlopuksi. Torstain työpäivä oli rankka ja nukahdin olohuoneen sohvalle illalla ja siinä nukuin koko yön. No Eddy oli tyytyväinen, kun ei joutunut heti ensimmäisenä yönä nukkumaan alakerrassa yksin.

Perjantaina aamupäivällä käytiin kaupassa ja tilaamassa sunnuntaiksi synttärikakku St Honorista, kun Rva Kepponen kovasti on konditorian täytekakkuja kehunut :) Eikä muuten suotta.

Esikoinen pääsi perjantaina viettämään tyttöjen iltaa ja mieskulta sai luvan käydä ensin keilaamassa. Päiväunien jälkeen oltiin tyttöjen kanssa kolmestaan. Puhalleltiin saippuakuplia takapihalla ja tytöt hyppivät trampoliinilla. 

Pihan reunalta löytyi kypsiä metsämansikoita. Kirsikat ja mustaviinimarjat olivat vielä raakoja.

Lauantaina iltapäivällä oli satanut vettä sillä aikaa, kun käytiin kaupassa. Ukkonenkin jyrisi aivan lähellä ja Eddyä oli pelottanut niin kovasti, että oli mennyt lapsiportin ali ja päiväunilla olijoiden luo turvaan yläkertaan. Voi poloista, juhannuksen jälkeen ukkoset ja sateet ovat pelotelleet poloista lähes päivittäin ja missään paikassa ei ole ollut niiltä turvassa. Lauantaina helpotti vasta kuuden tunnin jälkeen ja yön sai onneksi levätä rauhassa.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja häikäisi silmiä. Pian pilvet peittivät taivaan ja väistyivät vasta myöhään illalla, kun ajeltiin takaisin kotiin. Tuuli sen verran, että mentiin pihalle lennättämään tyttöjen uusia leijoja. Isompi leija ei oikein saanut tuulta alleen, mutta sen verran kuitenkin että onnistumisen nauru raikui. Kokeilin lennättää pienempää leijaa (olenkohan koskaan aiemmin leijaa lennättänyt 😚) ja sitä tuuli kannattelin yhä vain korkeammalle ja korkeammalle taivasta kohden. Yht´ äkkiä lanka loppui ja leija meni menojaan, kun lankaa ei ollutkaan kelassa kiinni. Siitäkös hätä tuli, kun leija katosi naapuritalon katolle. Onneksi uusi isompi tuulenpuuska irrotti leijan ja saatiin se katolta alas. Leijan lennättäminen oli niin kivaa, että taidan ostaa tuollaisen lasten leijan itsellenikin ja lennättää sitä tuossa puistikossa.

Mea ei aina nuku päiväunia, mutta kuitenkin sängyssä pitää levätä ja rauhoittua hetken aikaa. Kun pötköttelemme yhdessä, keksin jostain sadusta tai laulun sanoista oman version ja tänään tyttö jo ennätti tarinaa pyytämään, ennen kuin ennätin suunnittelemaan. Kylläpä tuntui mukavalle, kun mumman tarinat ovat olleet mieluista kuultavaa 💛 Tämän päivän tarinassa seikkaili Kirsikka-niminen tyttö Daisy kissansa kanssa . Tarinan edetessä he kohtasivat samoja eläimiä, joita eläinkirjan sivuiltakin löysimme :)

Päiväunien jälkeen lastattiin autoon tytöt ja äiti ja mieskulta oli kuljettajana. Ensin käytiin Eddylle eläinkaupasta ruokaa ja sitten jatkettiin matkaa Immulan mummulaan.. 

Rakennus on aiemmin toiminut kyläkouluna ja siellä on vielä vihreä liitutaulu seinällä. Pihalla huutaa kolme lammasta kilpaa "Mää!" ja vapaan tallustavat kukot kanoineen. Lampaille oli varattuna kuivattua ja tuoretta heinää ja niitä sai syöttää jos vaan uskalsi. Ne nimittäin määkäisivät välillä niin kovasti ja kun ne nousivat takajaloilleen, meinasi verkkoaitakin kaatua.

Sisällä oli lämpimämpi nauttia herkuista kuin ulkona terassilla. Mieskulta ja tytöt tyytyivät donitsiin, esikoisen kanssa otettiin vohvelin lisäksi palat ihanaa kinkku-ananaspiirakkaa.

Pihalla häkissä olevat kanit eivät olleet yhtä nälkäisiä kuin lampaat. Niitä oli varmaan jo moni ennättänyt syöttää päivän mittaan. Vain yksi pupu tuli syömään Maian tarjoamia voikukanlehtiä. Mieskullan ja Maian välille muodostui jo viime kesänä side ja tämän viikonlopun aikana se voimistui entisestään.

Pihalla on lapsille paljon tekemistä. 

Talon seinustalla oli keppihevosia ja nurmelle oli tehty esterata. Kanikopin luona voi pelata sulkapalloa ja huussien luona heittää tikkaa. Keinuja oli kolme.

Harmittihan se, kun piti lähteä pois. 

Mutta pitää lähteä, jotta voi palata takaisin.

Ja ennen kuin me voitiin lähteä takaisin kotiin,

piti vielä herkutella synttärikakulla.

Kakuksi valitsin raparperi-mansikkakakun. Raparperi maistui juuri sopivasti, kakku oli ihanan kostea eikä yhtään liian makea. Maia tykkäsi koristeena olevista punaviinimarjoista ja tietysti myös mansikoista - ja sai syödä kakun päältä kaikki loput mitä oli jäänyt.

Olipa meillä mukava viikonloppu!

-Sari-

Päiväseltään Tallinnassa

 Käytiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna Tallinnassa päiväseltään esikoisen perheen ja kuopuksen kanssa. Mea oli jo vanha tekijä, kertoi satamassa laivaan pääsyä odotellessamme, että siellä laivalla on pallomeri ja liukumäki. Ja olihan siellä 😀

Tällä kertaa Mea näki laivalla myös Ville Vikingin, mutta syliin ei uskaltautunut. Villen antamat karkit kelpasivat kyllä. Kotimatkalla nähtiin Ville uudestaan ja Villen lähtiessä leikkipaikalta vilkutettiin yhdessä, mumman sylissä oli turvallista sanoa Villelle heipat.

Sattuipa meille oikein lämmin aurinkoinen retkipäivä Vanhaan kaupunkiin. Muuta ei ennätetty kuin käydä Lai-kadulla Margherita Pizzeria ja Trattoriossa syömässä ja sitten olikin palattava takaisin satamaan tuplarattaita työnnellen.

Margheritassa oli hyvät pitsat ja herkullista pastaa. Ja ikkunalta löytyi Mealle leluja, joilla leikkiessä paikallaan istuminen ei uuvuttanut. Me aikuiset koottiin puupalikkapalapeli sillä aikaa, kun Mea leikki lelupitsalla. Mentiin ravintolaan hyvään aikaan, silloin oli vain muutama asiakas ja kohta olikin jo ihan täyttä.

Kadun toisella puolella oli Nukketeatteri ja kävin näyttämässä Mealle rakennuksen ulkoseinältä Pinokkion ja Geppetton. 

Ja seinästä hauskasti näkyvät kädet.

Lintuja oli paljon kaduilla.

Vanhankaupungin pulu.

Sataman lokki.

En olekaan pitkään aikaan käynyt Vanhan kaupungin tuossa osassa. Käveltiin takaisin päin Pühavaimu katua pitkin ja sielläpä oli tällaiset kivat ovet jotka vievät Schlössle hotelliin. Tuolla haluaisin joskus kesällä yöpyä hulppeassa Garden huoneessa ja istua iltaa hotellin puutarhassa. Viettää vaikka kuuskymppisiä sitten joskus? Rakennukset ovat 1300- ja 1400-luvuilta ja hotelli sijaitsee vain 150 metrin päässä Raatihuoneen torilta ja mm. Tellisikiveen on lyhyt kävelymatka.

Mintunvihreä ovi.

Paljon oli etelänaapuriin menijöitä Helsingistä ja Tallinnassa oli myös enemmän matkailijoita muualta ulkomailta kuin heinäkuussa. Vanhan kaupungin kapeilla kaduilla oli paikoitellen ruuhkaa.

Mutta myös rauhallisia kujia.

Mustpeade talon ovi (alla) Pikk kadulla, josta pääsee

kuuntelemaan Tallinnan Filharmoonikkojen konsertteja.

Talo on Tallinnan vanhimpia taloja.

Satamaan käveltiin Kalev Span kautta ja pääsin nyt katselemaan ja (pika)kuvaamaan uusia rakennuksia ja rakenteilla olevia.

Toiset kävivät vielä Nauticassa ja me jatkettiin

tyttöjen kanssa suoraan terminaaliin.

Pysähdyttiin matkalla katsomaan veneitä.

Kuljettiin uutta kävelysiltaa pitkin.

Ja odotettiin melkein puoli viiteen saakka,

että päästiin astumaan laivaan.

Tytöt jaksoivat pitkän päivän hyvin. Maia ennätti nukkumaan ennen kuin saavuttiin satamaan ja Mea pääsi nauttimaan pallomerestä hetken ihan yksin, kun isommat lapset poistuivat leikkipaikalta.

Seuraava Tallinnan matka on jo varattu jo hyvä aika sitten. Tällä kertaa lähden pienelle lomaselle mieskullan kanssa. Olen jo pari viikkoa laittanut muistiin paikkoja, missä voisi käydä syömässä, mitä nähtävyyksiä ennättäisi käydä katsomassa ja tulostanut Google mapsista karttakuvia suunnistusta varten. Vaikka Tallinnan vanhaa kaupunkia on tullut kierreltyä useampaan kertaan reilun kymmenen vuoden aikana, ei kaikkia katuja ja kujia enää muista. 

Ehkä olen myös varannut Gloria Veinikelderistä pöydän yhdelle illalliselle, ihan varma en ole viimeisen heiltä saadun viestin perusteella. Mutta jos ei syömään pääse, niin ainakin viiiniä saa ostettua kotiintuomisiksi ja herkkuja myös. 

Lumivalkeaa viikon loppua toivotellen

-Sari-

Kevään viimeinen sunnuntai

 

Eilen vielä suunniteltiin tälle päivälle retkeä Klaukkalaan katsomaan alpakoiden laitumellelaskua, mutta esikoisen eiliset synttärit muuttivat suunnitelmaa. Ajeltiin sitten ilapäivästä toiseen suuntaan ja käytiin rääppiäisillä.

Tällä kertaa Eddy pääsi mukaan.

Maiaa koirakaveri kiinnosti mutta myös jännitti.

Pilviverho väistyi ja päästiin takapihalle vähäksi aikaa.

Olipa mukava tämä suunnittelematon 

käynti mumman mussukoiden luona.

Nyt alkaa jännittäminen, miten 

leijonien käy Kanadaa vastaan.

-Sari-